TIETOISKU "SKEPSISMISTÄ"


"Kaikella tiedolla on kolme vaihetta: ensin sitä pilkataan; toiseksi sitä vastustetaan raivokkaasti; ja kolmanneksi se hyväksytään itsestäänselvyytenä." - Arthur Schopenhauer.
"Uskokaa niitä jotka etsivät totuutta, epäilkää niitä jotka ovat sen löytäneet." - André Gide.
"It is error alone which needs the support of government. Truth can stand by itself." - Thomas Jefferson, Notes on Virginia.
Was wir wissen ist ein Tropfen. Was wir nicht wissen ist ein Ozean. - Newton

"Miksi silmiini sattuu?"
- "Et ole käyttänyt niitä koskaan" - Matrix -elokuva 1999.

"Kun petos vallitsee, totuuden puhumista pidetään rikoksena." - George Orwell.
"A new scientific truth does not triumph by convincing its opponents and making them see the light, but rather because its opponents eventually die, and a new generation grows up that is familiar with it." - Max Planck.
"Haastavien ajatusten torjunta voi olla tavallista uskonnoissa ja politiikassa, mutta se ei vie tiedettä eteenpäin, eikä sillä ole paikkaa tieteellisessä hankkeessa." - Carl Sagan.


INTERNET on kuin onkin kaiken markkinoinnin ja kaupankäynnin ohella oiva tietolähde. Mutta yksi sieltä puuttuu: suomenkielisiä sivuja, jotka tarttuvat kriittisesti "skeptismin" käsitteeseen, skeptikkojen toimintaan, sanomisiin tai kirjoituksiin, on melko turha etsiä. Niitä sivuja ei ole kuin pari. Kokoamani valikoima englannin kielellä osoittaa, että linkkejä on runsaasti, niinkuin pitääkin. Suomalaisuus korostuu melko omalaatuiseksi tässä suhteessa. Kulkeeko tieto huonosti suomalaisten nettiyhteyksissä, lukuisissa kännyköissä ja "loistavassa" koulutussysteemissä, kenen hallussa ovat informaation siivilät? Vai kulkeeko viesti ollenkaan ja kopioivatko mediat vain toinen toisiaan ja hämäriä auktoriteetteja?

Muutamia löyhiä kommentteja kansainväliseen ja suomalaiseen tilanteeseen.

Historia: Suomen Skepsis ry perustettiin 1987. Jäsenkuntaa näyttää olevan 1200. Arvattavasti jäsenmäärä on ollut laskussa viime vuodet. USA:n emojärjestö, CSICOP (The Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal) perustettiin 1976. Perustajina olivat Marcello Truzzi, Martin Gardner, Ray Hyman ja James Randi, yksi sosiologian professori, yksi matemaattisesten pelien ja kehittäjä ja kaksi taikuria. Aluksi CSICOP:in tie näytti seuraavan normaaleja akateemisia linjoja, Truzzi päätoimitti vuodesta 1978 lähtien Zetetic Scholar- nimistä lehteä, jossa oli oppineita artikkeleita ihmisen kokemuksen raja-alueilta. Sävy oli maltillinen ja suhteellisen avara ja lehden avustajiin kuului koko joukko tunnettuja raja-alueen ja parapsykologian tutkijoita: Richard De Mille, Martin Ebon, Christopher Evans, C.E.M.Hansel, J.Allen Hynek, Robert L. Morris, Charles T. Tart jne. Lehden levikki oli pieni, noin 300 kpl eikä sitä saanut muuten kuin tilaamalla. Mutta tätä lehden liberaalia vaihetta kesti kahden lehden ilmestymisen ajan ja sen jälkeen James Randin ja hänen taustavoimiensa ote kiristyi ja siirryttiin suoraviivaiseen amerikkalaiseen aatteen halpahintaiseen markkinointiin, jossa aggressiiviset tavoitteet olivat suoraan näkyvissä. (1)

Suomalainen järjestö tekee kirjaimellisesti samoja asioita kuin esikuvansa. Se sai alkunsakin USA:n CSICOP:in lähettämästä "paimenkirjeestä", jossa propagoinnin keskuslaitos kehotti suomalaisia aateveljiä perustamaan oma ryhmä. Amerikassa suuren osan jäsenkunnasta muodostavat "valkoiset, protestanttiset ja melko iäkkäät miehet". Suomessa tilanne lienee kutakuinkin sama, "totuutta" vartioivat miehet, useimmiten akateemisen koulutuksen saaneet ja ei kovin nuoret. Naisia on vähemmän, paitsi niitä, joiden on nojattava miesten totuusmalleihin koko vartalollaan; nuoria ei ole paljon, koska nuoret eivät ankarasta peruskoulun ja lukion aivopesusta huolimatta ihan tiedä onko Jumalaa, psykokinesiaa tai krokodiileja Helsingin viemäreissä olemassa. Kestää toiset kymmenen vuotta aivopesua ennen kuin nämä asiat selviävät.(2)


Asema yhteiskunnassa: Suomi on erittäin helppo maa pseudoskeptikoille elää ja mellastaa. Kulttuuri on nuorta ja yksipuolista tahattomaan komiikkaan asti. Akateeminen perinne on suoraan noudettu anglosaksisesta perinteestä, hallitseva filosofinen suunta on ollut "analyyttinen filosofia" tai kieli- ja käsiteanalyyttinen sekoilu haarautumineen tai se on vain väsynyttä erityistieteiden aikaansaannosten yhdistelyä ilman käsitystä siitä miten se kaikki on muuttuvaista ja niin täytyy lopulta olla; tieteen tulokset jokaisella tutkimusalueella muuttuvat, keskimäärin tieteellinen tulos on voimassa seitsemän vuotta. Mutta tänne kaikki trendit, kulttuurin virtaukset ja vaikutteet tulevat yhä rankasti myöhässä, laimentuneina ja alistuneen hyväksyvästi vastaanotettuina - tai jos ne koetaan liian haastaviksi - ne torjutaan tykkänään muutamalla autoritaarisella julistuksella tai lausunnolla tai vaietaan kuoliaaksi. (3) Kuten Jouko Ahon historiikista, Suomen parapsykologit (4) käy ilmi, Suomessa ei ole koskaan ollut korkeakoulutasoista parapsykologista tutkimusta. Yrityksiä oli 1900-luvun alkupuolella, mutta ne kaatuivat nopeasti kun varovaiset tutkijat vilkaisivat ympärilleen: ahaa, parapsykologinen tutkimus ei ole helppoa, ei arvostettua eikä etenemis- ja ylenemismahdollisuudetkaan näytä hyviltä. Vielä pahempaa: niitä ei ole. Parempi palata takaisin tekemään behavioristisia on/off kokeita. Suomalaiset rakastavat kaikkea, mitä enemmistö tekee, ajattelee ja miten se asennoituu. Puolueita on paljon, mutta niillä ei ole enää mitään sanottavaa. Koulutustaso on hyvä, mikä käytännössä merkitsee lopulta sitä että keskiluokkainen, yhdenmukainen ja sovinnainen ajattelun sateenvarjo peittää kaiken alleen ja "koulutetuilla" ei ole mitään sanottavaa koska he ovat määrättyjä sanomaan kaiken sisäisteyn ja koulutuksen yksipuolisuuden määräämän käskynjaon mukaisesti. Ensin istuaan koulutusputken alla input-vaiheessa, sitten suolletaan outputtina ulos se, mitä on ensin imetty.

Suomalaisuus merkitsee herkkää sisäsyntyistä itsesensuuria kaikkea riskejä sisältävän suhteen ja rajoittunutta tapaa seurata orjallisesti auktoriteettia. Ja sekään ei riitä, ilmenee pakonomaista halua takertua auktoriteetteihin, saada yksi mielipide läpi kaikessa ja tuhota muut. Tämä puhdistusmentaliteetti on voimistunut yhteiskunnan arvojen koventumisen myötä ja on osa sitä prosessia. Eikä mitään aitoa kriittisyyttä ole sitä kohtaan, kuinka falski tuo auktoriteetti on. Siksi skeptismi mentaalisena ja älyllisenä liikehdintänä on puhdasta puppua - kuten sen alkujuuret jossain James Randissa tai Nils Mustelinissa.(5) Tähän autoritäärisyydelle notkisteluun valmistelivat meitä protestanttinen laahaava vuosisatainen alistamismekanismi. sitten vahvemman Ruotsin vallankäyttö ja viimein venäläinen vallankäyttö (jumala on pilvien päällä, mutta ehdottomasti se on; tsaari oli kaukana mutta ehdottoman oikeassa; nykyään: kyllä virkamiehet tietävät, asiantuntijat osoittavat käppyröillä todeksi ja ennen kaikkea tiede paljastaa joku päivä kuinka asiat todella ovat ellei se ole jo tehty...) ja myöhemmin mekaaniseksi muuttunut demokraattinen harvainvalta, joka palkitsee enemmistön ennakkoluulot estottomasti. Tiede paljastaa maailmasta vain sen, minkä kukin aika ja ihmisen tietoisuuden kehitys sinä aikana sallii, ei mitään muuta.


Skeptikkojen julkisuustaktiikka: "Skeptisismi" on luonteeltaan puhtaasi retorinen ja propagandistinen järjestö, se ei ole hetkeäkään ollut tutkiva eikä tieteellinen. Se edustaa samaa, mitä Joseph Göbbels edusti: kun valhetta toistetaan miljoona kertaa, se otetaan vastaan totuutena. Koko "skeptiseltä" liikkeeltä puuttuu kokonaan empiirinen taso. Se ei tee tutkimuksia, se ei käy läpi koko sitä proseduuria, johon tieteellisen työn on kytkeydettävä ollakseen uskottavaa. Voi sanoa, että se on epätoivoinen yritys puolustaa tieteen täydellisyyden "puhdasta ideaa", mutta todisteita se ei hanki tieteellisin menetelmin vaan tekee sen hyökkäämällä asenteellisin, teoreettisin asein kaikkea vastaan, mikä voisi tieteen nykykäsityksiä haastaa ja uhata. (6) Amerikkalainen emojärjestö CSICOP on tehnyt yhden suuremman empiirisen tutkimuksen historiansa aikana ja se päättyi katastrofiin ja moraalisen selkärangan murtumiseen (lue lisää: http://cura.free.fr/xv/14starbb.html ). USA:n CSICOP:in puheenjohtaja, Paul Kurtz järjesti hienosti sanoen "tutkimusdatan selektiivisen uudelleenorganisoinnin" eli huijasi ja lipesi alkuperäisestä tutkimussuunnitelmasta. Siitä huolimatta sama akateeminen veijari jatkoi CSICOP:in puheenjohtajana vuosikymmeniä sen jälkeen. Tämä osoitus järjestön moraalisesta ja tieteellisestä tilasta. Vielä tänäänkin 2017 Wikipedioissa ja muilla uuslukutaidottomuuden palstoilla asia esitetään niin että USA:n skeptikoiden ainoa tekemä tieteellinen tutkimus "kumosi Gauquelinin löydöksen" tjms. Tämä vinkkinä niille, jotka etsivät nopeaa totuutta Wikipedioista tai ravaavat mielen marketeissa ostoskärryynsä keräten aikamme totuusnaksuja. Ensin oli huuto siitä että parapsykologiasta tai raja-alueen ilmiöistä ei ole empiirisiä näyttöjä ja kun niitä sitten tuli (J.B.Rhine ja kumppanit sekä astrologiassa mm. Gauquelin) niistä ensin vaiettiin, sitten torjuttiin sekä rehellisin että epärehellisin keinoin. Ja tilanne on pysäköity tähän parkkiruutuun vieläkin. Skeptikkojen ainoa empiirinen tutkimus onnistui osoittamaan sen että tämä ihmisryhmä toteuttaa aikeensa epärehellisesti. Ja suomalaisistakin tieteen peräkammareista löytyy niitä, jotka katsovat aina ensin tuntemattoman asian tullessa esiin mitä skeptikkojen sivuilla niistä sanotaan... katsaus parapsykologiaan (7) Kaikki mitä ns. skeptikot tekevät, ajattelevat tai julkistavat seuraa yleisiä kaavoja, joiden alkuperä on osoitettavissa USA:ssa.

Taktiikkana on puhdas julkisuuskampanjointi ja progandan levittäminen tiedotusvälineiden kautta. Se edellyttää, että tiedotusvälineiden edustajat eivät tiedä mitään aiheesta ja toimivat ns. skeptikkojen kirjureina ja vahvistimina. Sitä tekevät suurlevikkiset lehdet ja pienetkin lehdet seuraavat epäitsenäisenä laumana perässä.

Tyylillisesti ja sisällöllisesti suomalainen "skeptismi" noudattaa samaa linjaa kuin USA:ssa: tyylilajina on popularisoiva fraaseilu ja kliseiden pudottelu tyyliin "Ihmiset haluavat uskoa kaikenlaiseen" - tämä on suoraan USA:n skeptikkojen alkuajoilta – menee vielä kaupaksi Suomessa. Tyylilaji on usein erittäin alhainen – paitsi julkisissa esiintymissä, jossa pyritään asialliseen kuorrutukseen. Internetin keskustelupalstoilla ja sisäpiirien viesteissä näkyy todellinen tyylitaso, alhainen kielenkäyttö, sarjakuvien käyttö, kömpelö ivaaminen, josta puuttuu todellinen huumori jos sellaista yritetään, asioiden trivialisointi, joka noudattaa pikkupoikien ikivanhaa toimintatapaa: vieraan asian päälle ladotaan kirosanoja tai sanakakkia ja henkilökohtaisuuksia. Vähän vanhemmat skeptikot tekevät samaa, mutta käsitteet on nostettu seuraavalle tasolle kakkihuumorista. Epäasiallisuuksien tietoinen etsiminen ja niiden esittäminen pääasiana, puhdas mustamaalaus, halpahintaiset fraasit ja kliseiden helistelyt ja Netin keskusteluryhmissä harjoitettu viestien manipulointi jne. ovat olleet tavallisia. Useiden "skeptikkojen" julkiset esitelmät vilisevät asiavirheitä ja huonoa informaatiota, aikaa ei ole perehtyä asioihin, mutta sanottavaa silti on kertynyt. Suomenkielisen Wikipedian ("neutraalia tietoa" - hah) taso on erityisen surkea ja säälittävä, jokaiseen wiki-artikkeliin, joka käsittelee raja-alueen asioita, on tungettu kolme skeptikoiden julkaisemaa kirjaa - se puolueettoman tiedon ihanteesta.(8)Silläkään ei ole väliä, yleisö, joka kuuntelee ja ravistelee kintaita esitelmän päättyessä, on vielä tietämättömämpää. Sisällöllisesti kukaan tiedemies tai -nainen Suomessa ei ole tohtinut kajota skeptikkojen kirjoituksiin, joista löytyy vaikka mitä roskaa. Tämä on merkkinä suomalaisen tieteenharjoituksen vinksahtaneesta asenteesta ja pelosta tulla leimatuksi, joka näyttää säätelevän suomalaista käyttäytymistä pelottavassa määrin. (9) Kaikkea pitää tutkia, ellei, tiede alkaa sulkeutua omaksi uskomusmaailmakseen.

Taktiikan osana on, että ne tieteelliset julkaisut, joissa ylipäätään käsitellään esimerkiksi paranormaaleja asioita, hylätään kättelyssä - niitä ei ole olemassa. Kätevää? USA:n "skeptikoille" on jaettu ohjekirjasta, jossa selostetaan miten hoitaa alueellisia, paikallisia ja kansallisia järjestöjä. Ohjekirjan painotus on paljonpuhuva: 17 sivua on omistettu teemalle "Miten hoitaa PR:ää ja tiedotusvälineitä" ja 3 sivua "Tieteellinen metodi", jossa viitataan yhteen ainoaan kirjaan: Paul Kurtzin "The Transcendental Temptation". Yksi kirja, joka tulee skeptikkojen sisäpiiristä b-luokan filosofilta ei voi edustaa tieteen metodista ihannetta. Skeptikot turvautuvat mitä yksinkertaisempiin ja samalla epämääräisimpiin metodisiin iskulauseisiin kuten "Occamin partaveitsi", jonka mukaan yksinkertaisin ja taloudellisin selitys on kilpailijoista se paras. Monet syyt usealla eri tasolla (empiirisellä, tilastollisella ja itse filosofisella tasolla) kuitenkin sanovat että näin yksinkertaista metodia ei voi perustella pitkälle. Mutta se on hyvä hokema, joka jää mieleen kuten yleisön makuun laskelmoitu iskelmä. "Iskulauseet, jotka ovat filosofiassa hyvin tavallisia, ajattelua tiettyyn suuntaan ohjaten, voivat olla enemmän vahingollisia kuin hyödyllisiä", kirjoitti Wilhelm Wundt teoksessaan Über naiven und kritischen Realismus (1896). Ja tieteessä tietysti sama pätee.(10) Erityisesti USA:ssa CSICOP on aggressiivisesti pyrkinyt medioihin mukaan ja ollut vääristämässä ja vesittämässä useita paranormaaleista ilmiöistä kertovia ohjelmia. Nyttemmin se on pyrkinyt myös ostamaan media-yhtiöiden osakkeita. Se tähtää samaan kuin Berlusconi Italiassa. Oman sanoman saa läpi miljooniin jos omistaa viestimet.


Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, mutta ainahan jokainen asia tulee ensimmäisen kerran: pseudoskeptikot eivät ole a) tiedemiehiä b) jos ovat, vain marginaalisessa mielessä. Skeptinen tiedemies tai -nainen, on ihminen, jonka roolit ovat menneet sekaisin. On a) tieteilijän rooli b) lobbaajan, julistajan ja tieteisuskovaisen rooli c) edellisten yhtyessä syntyy sekarooli. Tähän rooliin on viime aikoina ollut tunkua: osa tiedemiehistä kuuluu tähän, tiedetoimittajat lähes poikkeuksetta, sekalaiset tieteestä vähän ymmärtävät jälkijättöiset kansanvalistajat ja kulttuuriympäristöä vahingollisesti muokkaavat piilojulistajat ja indoktrinoijat ovat täyttäneet tuutit.

Tiedotusvälineet ja "skeptismi": Suomalainen kulttuuri on otollista pseudoskeptikoille. Suomalainen lehdistö ja tiedotusvälineet ovat osoittautuneet täysin kyvyttömäksi ajatella yhtäkään asiaa omatoimisesti. Ainuttakaan kriittistä kysymystä en ole kuullut tai nähnyt tehtävän parapsykologiaa mollaaville tutkijoille eikä taustoja ei ole pengottu. Suomalainen mediaväki on amputoinut oman kyselevän tehtävänsä. Lukijoilla ei ole medioiden lukutaitoja eikä medialla taas ole tieteenlukutaitoja. Yhteistulos tästä on nykyinen soopa. Vuonna 1988 järjestettiin Helsingin Yliopistolla ulkomaisine esitelmän pitäjineen. Suomalaisessa lehdistössä kävi yhdenmukainen vyöry, kaikkien lehtien otsikoissa esiintyi jotakuinkin (muistinvaraisesti): "Huuhaa sai kyytiä..." Kaikkien sanoma oli suoraan noudettu Skeptikkojen lehdistötiedotteesta – otsikkoa myöten eikä sanakaan oltu vaihdettu. Suomalainen tiedotusmaailma kuuluu maailman auktoriteettiuskoisempiin. Ennätykset on lyönyt pöytään pienen Suomen johtava sanomalehti, Helsingin Sanomat, josta on tullut suorastaan skeptikkojen pää-äänenkannattaja, joka lähettää lähes aivopestyjä 20-vuotiaita kesätoimittajia tekemään selkoa kritiikittöminä lehtijuttuina ja haastatteluina.

Hesarilla on mielenkiintoinen asenne rajatiedon aluetta kohtaan, joka asenne paljastaa mitä ns. liberaalisessa tiedotusvälineissä ja sitä kautta keskiluokkaisessa itsetyytyväisyydessä nykyään uskotaan. Vuonna 1994 toukokuun 20. päivä oli Suomen Astrologisen Seuran 30-vuotisjuhlan ilmoitus Hesarissa. Hesari oli varustanut tämän vaatimattoman ilmoituksen typerällä varoituslisukkeella, jonka otsikko oli "Astrologia ei tiedä". Jos tällainen on mahdollista, onko mahdollista myös se, että Hesari ei ole koko pitkän historiansa aikana pystynyt "objektiiviseen tiedonvälitykseen". Hesarin törkeästä osoittelusta huolimatta, juhlasalissa 25.5.1994 oli lähes 400 ihmistä - ehkä enemmän kuin koskaan S.A.S:n tilaisuudessa - kiitos toimittajan ponnisteluille. Hesari kunnostautui mauttomuuden alarajoilla kesäkuussa 2010 kun James Randi esiintyi homeeopatiaa vastaan suunnatussa typerässä katutapahtumassa, joka oli osa kansainvälistä kampanjaa homeopatiaa vastaan. Se alkoi Englannista , jossa Lontoossa ja Birminghamissa ja muualla järjestettiin täsmälleen samanlainen kampanja 30.1.2010. Joku toimittaja Hesarissa (tietysti) kirjoitti että "James Randi, kaikkien hörhöjen Nemesis"... Toimittajan oma Nemesis paljastuu tässä heti; se on normaali tietämättömyydestä, tyhmyydestä ja laumahengestä koostettu sekava soppa. Ajatelkaa että jotkut tieteen edustajat kampanjoivat yhdessä low-life taikureiden kanssa homeopatiaa vastaan. Tieteen pitäisi puhdistaa itsensä täisaunassa, jossa tällaiset tieteen evankelistat ja propagandistit irrotetaan tieteen selkänahasta. Ja Hesari jälleen asialla, massamielen aviisi. Aikooko Hesari palvella puolueettomasti lukijoitaan jatkossa? Tuskin. Sen orjallinen lukijaenemmistön asenteiden nuoleminen riittää tilaajakannan ylläpitämiseen toistaiseksi tässä demokraattisessa barbariassa, jossa toimittajat ovat laumahengen lietsojia. Mutta Hesarikin, kahvipöydän ikoni, on menossa alas.(11)Joka luottaa katutapahtumiin tieteellisten kysymysten ratkaisuissa, on pahasti kadulla ja pihalla. Liberaalinen lehdistö ottaa saman varoittelevan ja ihmisiä manipuloivan kannan kuin kirkkouskovaisuuden edustajat, jotka kirjoittelevat omia varoituskirjojaan "New Age -ilmiöistä" ja "pakanauskoista". (12)

Lehdistö osallistuu mielellään jokaisen aikakauden vallitsevan maailmankuvan, poliitisen ja taloudellisen eliitin etujen vahvistamiseen ja aina yhtä opportunistisesti voimakkainta hajujälkeä orjallisesti seuraten ja taloudellisen menestyksensä siten ostaen. Ruotsissa Dagens Nyheter -lehti ärjesti astrologisen luonnetestin, jossa vertailtiin normaalin psykologisen testin ja astrologisen tulkinnan tuottamia luonnekuvia. Astrologinen luonnekuva vastasi paremmin testihenkilöiden käsityksiä itsestä. Tämän jälkeen ruotsalaiset tiedemiehet ottivat yhtettyä lehdistöön kieltäen niitä käsittelemästä astrologiaa. Tässä on jotain tyypillistä aikakauden sairaskertomukseen: maailmankuvat ovat markkinoilla, markkinoilla on kilpailua ja jos oikeat menetelmät eivät tuo haluttua tulosta, tulee tieteellinen auktoriteetti kylään ja sanelee lehdistölle, mitä pitää tehdä. Tämä on antidemokraattista ja irrationaalista sensuuria. Psykologinen testi maksoi 10000 ja astrologin tulkinta 350 kruunua. (13)Virallisesta "totuudesta" saa maksaakin 28 kertaa enemmän vaikka se tuottaa huonomman tuloksen kuin sen kilpailija.


"Skeptismi" sosiaalisena tilauksena: On ilmeistä, että ahdas sosiaalinen tilanteemme, mekaanisesti ja yksipuolisesti puolustettu kulttuuriperimämme (joka kapenee kapenemistaan) arvostus on johtanut omalaatuiseen tilanteeseen: kaikki haluavat olla "rationaalisia" ja kaikki vastustavat "irrationaalisen hyökyaaltoa" – toinen perushokema USA:n "skeptikkojen" alkuajoilta. Kukaan ei tosin tiedä, mitä näillä käsitteillä tarkoitetaan. Onko kulttuurimme (ts. länsimainen) ollut koskaan vailla "irrationalismia" ja onko "rationalismi" jotenkin muuttunut, muuntunut kenties kliseeksi, jonka sisältö on tyhjentynyt ja samalla vaarantanut koko kulttuurimme pohjarakenteen ymmärtämisen mahdollisuudet? (14) Onko "irrationalismi" jollain lailla ollut aina "huono" asia ja eikö kulttuurin kokonaisuus aina ole sekoitus näistä kahdesta? Mikäli olet "puhtaan tieteellisen" kulttuurin kannalla, oletko miettinyt, mitä se todella tekisi ihmiselle ja maailmalle? Millainen on puhtaaksi pesty rationaalinen maailma? Elääköhän siellä ketään? Jollain tavalla näyttää siltä, että ns. sivistys ja oppineisuus on hyvin altista psyykkisille kollektiivisille häiriöille - trendien aiheuttamista vinksahduksista puhumattakaan.

Kuka haluaa "skeptisismiä"? Vastaus ei ole vaikea, pitää vain yrittää: sitä haluavat kaikki ne tahot, joiden intressit, edut ja kytkennät kulkevat suoraan materialistisen elämäntulkinnan ja siihen liittyvien pelkojen kautta. Sitä haluaa talouselämä, joka tosin toimii huomattavan irrationaalisesti; sitä haluaa kristinusko, joka perustuu täysin irrationaaliseen, kirjaimellisesti ottaen valheelliseen, myyttiseen perinteeseen. Sitä haluaa poliittinen establishmentti, josta on tulossa lujaa vauhtia taloudellisten intressien PR-laitos. Politiikka on vain talouspolitiikkaa. Presidenttikin muinoin toimi Nokian mannekiinina ja tulevaisuudessa kenties hänen tärkein tehtävänsä on SUomen taloudellisten intressien edistäminen. "Skeptismin" tarve perustuu elämän karsimisen prinsiippiin ja tämän karsinnan teoreettiseksi manipuloijaksi on asettunut "paradigmapoliisin" roolissa häärivä pseudoskeptisismi, jonka tehtävänä on valmistella ihmisiä siirtymään typistettyyn ihmisyyteen ja tieteisuskovaiseen elämänhallintaan.

Tosiuskovaisuus: Amerikassa hyvin kauan sitten pantiin merkille CSICOP:in piirissä ilmennyt uskovaisuus. Kovan luokan CSICOP:ilainen lähenee ihmistyyppinä fanaattista ja vääristynyttä dogmaatikkoa tai herätyksen saanutta hihhulia, joka käyttää mielensä keinoja automatisoituun tapaan pudotella vähätteleviä, pilkkaavia tai herjaavia lausuntoja kaikesta, mikä herättää ärtymystä (siis emotionaalisia reaktioita). Suomessa on tästä mallista tarkkoja kopioita. (15) Tieteellisyys merkitsee sitä, että tämä pilkka ja ymmärtämättömyys voidaan kääräistä tieteispaketilta näyttävään ulkoasuun. Tosiuskovainen on silmälaput päällä kulkeva sokea, joka aistii vain sen kapean väylän, jota pitkin voi turvallisesti liikkua koska siitä häntä on opetettu (niinpä niin, kulttuurimme antama kasvatus...) kerran menemään...Kaikki muut väylät herättävät pelkoa ja torjuntaa ja niiden aktiiviseksi ilmaisuksi nousee suoranainen viha, joka tihkuu läpi erilaisiin sosiaalisiin instituutioihin ja käytänteisiin. Myös organisaation tasolla CSICOP:in uskovaisuus näkyy siinä, että järjestelmä on altis jatkuvalle lahkoutumiselle ja pirstoutumiselle kun ihmisiä poistuu pääjärjestöjen piiristä perustaakseen omansa ja saadakseen oman sanomansa läpi. Myöskään henkilökohtaiset skismat eivät ole harvinaisia.

Suomalainen skeptikko noudattaa usein samaa kaavaa kuin amerikkalainen vastustaen automaattisesti mm. seuraavia asioita: parapsykologiaa, astrologiaa erityisesti, vaihtoehtoista lääkintää ja terveydenhoitoa, New Age -liikkeitä, "hippejä", vaihtoehtoisia uskontoja, psykoanalyysiä, feminismiä, naistutkimusta, luonnonpalvontaa, vaihtoehtoisia tapoja hallita maailmaa, tuottaa hyödykkeitä, luonnonsuojelua, luomutuotantoa, vaihtoehtoista energiaa, ihmisen aiheuttamaa ilmastomuutosta jne. You name it, they have NO for it. Skeptikot ovat kuin virkamiehiä, jotka kulkevat ympäriinsä salkussaan kirjoitusvirheillä varustettu luettelo EI-EI-asioista, joita pitää vastustaa, mustamaalata ja alentaa. Skeptisten lehtien otsikoiden lukeminen tuottaa tunteen siitä, että tässä on menossa jonkinlainen yleispyyhkäisy, puhdistusoperaatio, tieteellisen Suitsait -älyaineen ruiskutus joka nurkkaan, jossa sana TIEDE ei selkeästi paista. Mutta TIEDE, jota tarjotaan kaiken mittariksi on mitä omalaatuisinta fundamentalismia, jonka ydin on siinä että nimetään viholliset, jotka pitää tuhota. Tämä on sekä poliittisen että uskonnollisen fundamentalismin ikuinen strategia. Mitä tahansa tiede uumenistaan työntää näkyville, sen joku ottaa lyömäaseeksi jotakin vastaan. Ja tieteen ytimessä ei ole ketään eikä mitään sanomaan että niin ei saa tehdä. (16) Nämä asiat ovat väistämättä "huonoja", ne ovat lisäksi "epätosia". Akateemiset harhaanjohdetut antavat lausuntoja asioista, joista heillä ei ole pienintäkään tiedon murua ja esiintyvät auktoriteetteina asiassa kuin asiassa kevytmielisen lukeneisuuden pohjalta. Miten tervehdyttävää olisi jos yliopistolliset Skepsiksen jäsenet pakotettaisiin tutustumaan vaikkapa James Randin toiminnan yksityiskohtiin tai Kurtz & Abell & Zelen -kolmikon tekemään Gauquelinin kokeen jäljittelyhuijaukseen. Onko näillä akateemisilla puupäillä mitään käsitystä siitä, mitä Skepsiksen historiassa on tehty vai onko vain kiva tukea järjestöä koska sen vanavedessä tieteen asema tuntuu vahvistuvan? Ja vahvistuuko se todella pitkässä juoksussa? (17) Periaatteena on: lue yksi "skeptinen" kirja, ellet jaksa, lue yksi arkkiskeptikon artikkeli tai brosyyri (toimittajille sopiva oppineisuuden taso), tule skeptikoksi, ala saarnaamaan tai kirjoita lehtijuttu. Kaava ei ole arvattavasti tieteestä vaan uskonnosta, joka on ns. yhden kirjan viisautta.

Pseudoskeptikkojen elämäntunne: Edellä mainitsin asioita, joita kaikkien pseudoskeptikkojen tulee vihata kuuluakseen uskovaisten laumaan. Yhteisen tunteen juuria on myös analysoitu alla olevilla linkkisivuilla. Alkuaikojen (amerikkalainen CSICOP perustettiin 30.4.1976) markkinointipuheissa vedottiin esimerkiksi tällaiseen fraasiin:"Koetko toisinaan epäilijänä olevasi kaikkea muuta kuin yksin tämän herkkäuskoisuuden meressä? Olemme enemmän kuin valmiit yhdistämään voimamme kanssasi". "Skeptikkojen" perustunne on eristäytyminen ihmisyydestä, joka enemmistönä vaeltaa vielä "taikauskon" ja "väärien luulojen" polulla. Pseudoskeptismi on nähtävä jonkinlaisena valistusajan jäänteenä, jolloin erityisesti koetaan, että maailma kaipaa lisää tietoa ja informaatiota, joka asettaa kaikki raiteilleen. Vielä tänään näyttää siltä, että valistusajan perintöä ei osata asettaa raameihinsa,(18) sen pimeät puolet ovat suurelta enemmistöltä tehokkaasti peitetty näkymästä vaikka sekä filosofista, psykologista että sosiologista kritiikkiä tästä aikakaudesta on runsaasti esitetty. Lisäksi pseudoskeptikot ovat niin USA:ssa ja Suomessa reagoineet tavalla, joka osoittaa, että kyse ei ole tiedosta, vaan tunteista ja asenteista. "Skeptikkoja" on kutsuttu "irrationaalisiksi rationalisteiksi" ja "tieteellisen inkvisition pystyttäjiksi" ja "paradigmapoliiseiksi" - tosin ilman minkäänlaisia valtuutuksia. He käyttävät tieteen ulkoisia mahdollisuuksia ja vaikutuskanavia hyväkseen, mutta heidän "tieteensä" on hämäystä; vain käärepaperi on tieteen näköistä, sisältö ei vastaa ulkoasua. Viileän analyyttinen ja objektiivinen pyhäkoulukuva tieteilijästä on kaukana totuudesta kun puhumme asialle omistautuneista CSICOPPAREISTA, jotka hönkivät pyhää vihaa ja ovat alkeellisten psyykkisten projektioiden (19) aktiivikäyttäjiä. Jokainen ihminen, joka menettää suhteellisuudentajunsa ja alkaa syytää toistuvasti negatiivisia arvostelmia yhteen ja samaan suuntaan, ihmisiin tai peräti yksilöön, on omien projektioidensa uhri. Yhtä hyvin kuin voi joutua koukkuun viinaan, huumeisiin, seksiin tai tv:n tuijotteluun, voi päätyä negatiivisten ajatusautomatismien orjaksi. Tutkimuksia "skeptikkojen" persoonallisuudenpiirteistä ja häiriintyneisyysalttiudesta jäämme odottelemaan. Toivottavasti suomalaiset tieteen ystävät näyttävät esimerkkiä ja tekevät kartoituksen asiasta pikaisesti.

Pseudoskeptikot usein aliarvioivat ihmisiä rankasti ja loukkaavasti. James Randi oli vuonna 1988 mukana ryhmässä, joka pääsi ranskalaisen Benvenistan homeopaattiseen laboratorioon ja teki siinä yhteydessä apinamaisia temppuja, käytti katupojan kieltä, loukkasi ranskalaisuutta ivallisilla huomautuksilla ja häiritsi laboratorion toimintaa. Gary Posner-niminen lääkäri ehdotti kerran tosissaan (?), että paranormaaleja kokevat ihmiset ovat häiriintyneitä ja se esiintyy puutteellisena todellisuudentajuna". Ihmisten poikkeukselliset, paranormaalit ja mystiset kokemukset ja elämykset, joita on aina ollut, kipataan heti laidan yli ja pyritään supistamaan ihmisen olemus niihin puitteisiin, joita 1700-luvulta kipinänsä saanut valistususko on seuraajineen vahvistanut tieteelliseksi credoksi. Uskontunnustus saa erilaisia muotoja. Isaac Asimov, scifi-kirjailija, sanoi kerran, että "Voimme löytää pelastuksen tieteen viisaan käytön avulla". Toinen huomattava CSICOP:in edustaja lausahti, että hänen johtamansa ryhmä "...on sitoutunut tieteelliseen lähetystyöhön." Järkiviihteen äärilaidalla ollaan siis lähetystyössä, uusi uskonto on vahvasti tulossa, mutta Kirkon tutkimuskeskuss ei tiedä tästäkään mitään. Kun Richard Miltonin kriittinen kirja Darwinismin credosta (20) tuli julkisuuteen, Englannin tunnetuin skeptikko, alati aggressiivinen Richard Dawkins, kirjoitti New Statesman -lehdessä vihaa hönkivän kritiikin, jossa vilisi seuraavia termejä: "loony", "stupid", "drivel", "harmless fruitcake", "needs psychiatric help". Tällaisia sanoja kuulee silloin kun joku on herätetty omasta pyhästä uskostaan ja joka syytää vihaa uskonsa kyseenalaistajaa kohtaan. Demokraattisessa valtioissa sananvapaus on aina taattava ja jos tarpeen, valtion on sitä vahvistettava säädöksillä ja sanktioilla.(21) Muuten tiedekin voi alkaa tukahduttaa erimielisyyden mahdollisuutta, joka on demokratian ydinoikeuksia.

Skeptikkojen laatueroja: Skeptikot on jaettu kahteen pääryhmään: 1) Edellä mainitut tosiuskovaiset pseudot, jotka ovat selkeästi levittämässä emotionaalista uskonoppia ja tieteisuskoa. Näihin kuuluvat Amerikan emäjärjestössä mm. taikuri James Randi, matemaattisten leikkien kehittäjä Martin Gardner ja nojatuolifilosofi Paul Kurtz, joka junaili kuuluisan skeptikkojen astrologisen tutkimusaineiston vaihtamisen (syy tähän oli haluttomuus nähdä astrologian toimivan - suosittu strategia, poista todellisuudesta se, joka ei miellytä)ja koko joukko tieteiskirjailijoita kuten Isaac Asimov ja Arthur C. Clarke - jotka haaveksivat "maailman pelastuksesta" tieteen avulla 2) tieteelliset skeptikot, joihin luetaan mm. edesmennyt tähtitieteilijä Carl Sagan ja Marcello Truzzi, joka oli hankkimassa varoja CSICOP:ille, mutta erosi myöhemmin tosiuskovaisten törkeiden väärinkäytösten seurauksena. (Huomaa CSICOP:ista on eronnut koko joukko huomattavia jäseniä mm. Marcello Truzzi, Dennis Rawlins, Elisabeth Scott samasta syystä, Richard Kammann protestoi voimakkaasti myös aateveljien menetelmiä vastaan ja George Abell, joka osallistui hämäävään astrologiseen tutkimukseen, esitti vastalauseensa myöhemmin). Lisäksi on ryhmä 3) koostuen erilaisista hengailijoista ja käännynnäisistä, jotka eivät tiedä mitä uskoa ja piipahtelevat skeptikoiden puolella välillä ja kimpoilevat sieltä ulos.

Instituutiot ja pseudoskeptisismi: Tilanne on selkeä: suomalaiset akateemisesti "sivistyneet" tuntevat vähintään sympatiaa "skeptisismiä" kohtaan, useat tästä ryhmästä kuuluvat jäseninä Skepsikseen ja saavat ilmeisesti tyyydytystä kuulumisesta "tiedon eliittiin" (sic). Suomalainen käskyjako menee selkeästi: akateeminen auktoriteetti (vähän teoriaa, ei yhtään omaa tutkimusta tällä alalla) – tiedotusvälineet (luettavia helppohintaisia juttuja ja lainauksia skeptikoilta) – massat (vastaanottavainen mieli – ei pelkästään kovin hyvä ase - pohjamutaan siivilöityy edellisten muokkauksen tulokset).Ei ole yllättävää suomalaisessa tunkkaisessa ilmapiirissä että Skepsis ry:n kaltainen pseudotieteellinen porukka on työntänyt purkinsorkkansa Tieteellisten seurain valtuuskunnan oven rakoon. Valtuuskunta on ultrakonservatiivinen lobbausjärjestö sekin ja edistää nähtävästi minkä tahansa tieteellisestä kuulostavan ja tarpeeksi akateemisia nimiä sisältävän järjestön toimintaa. Mahdollisesti Mustelinin ja kumppaneiden junailemana Skepsis pääsi nauttimaan tämän arvostelukyvyttömän kattojärjestön eduista. Tässä on aihetta myös skandaaliin. Luulisi akateemisen järjestön hankkivan leipiinsä yhden lukutaitoisen ihmisen, joka valistaa muita siitä kaikesta kasvavasta informaatiosta, joka Skepsiksestä jo tähän mennessä tiedetään ja joka on julkaistu. Luulisi sen viilentävän innokkuutta tukea tätä epätieteellisyyden edustavinta järjestöä. SUomi on pelottavan ilmatiivis maa, ei ole silmiini sattunut yhdenkään vakavasti otettavan akateemisen ihmisen kriittistä puheenvuoroa skepsismiin liittyvistä asioista. Kaikki joko hyväksyvät sen toiminnan kierouksineen päivineen, ja ne jotka eivät hyväksy, ovat maan tavan mukaan hiljaa. Konsensuksen pakkopaita pukee kaikkia.

Toinen ns.affiliaatti-instituutio on kristillinen Kirkkomme. Nykyään voidaan puhua kahdesta kirkosta: tieteiskirkosta ja uskonkirkosta, niillä on paljon yhteistä (Helsingissä ne nojailevat toisiinsa saman torin laidalla) menneisyyttä ja yhteisiä etuja yhteiskunnassa puolustettavana. Eräs eturivin skeptikkomme (22) Suomessa lausui kerran haastattelussaan, että tiede ei ota kantaa kirkon toimintaan tai uskomuksiin eikä pidä kristinuskoa sen parempana kuin muitakaan uskontoja, mutta pitääpähän kansajoukkojen uskomisen tarpeen tyytyväisenä niin ettei se kanavoidu esim. uusien totuuksien etsintään. Siinä on ilmaistu suorasukaisen paljastavasti mistä on kysymys.

On erityisen silmiinpistävää, miten pseudoskeptikot jättävät kirkon dogmit rauhaan ja kirkosta taas löytyy sympatiseerajia "skeptikoille". Ettei jumalakin sentään ollut protoskeptikko, joka kävi epäilemään omia luomistöitään? Amerikan pseudoskeptikoissa on sekä uskovaisia että ateisteja. Jälkimmäisiin kuuluu koko joukko CSICOP:in johtavia hahmoja. Se ei suinkaan estä joskus aktiivikristittyjä tarttumasta "skeptismiin" lyömäaseena jotta voisi huitoa jotain kolmatta - kuten esimerkiksi parapsykologiaa tai astrologiaa kuten Skeptikko-lehden 2/2001 artikkelissa Angela Bourque -niminen teologi (23) tekee. On päivänselvää, että tiede antaa itsensä niiden käyttöön, jotka ollen itse uskovaisia ja käyttäen tieteen valeasua, eli ovat pseudotieteilijöitä sanan varsinaisessa merkityksessä, käyvät ikuista torjuntataisteluaan "vääräoppisia" ja "pakanoita" vastaan. Jos Angela-parka tarttuisit skepsismiisi johdonmukaisen päättäväisesti ja ruotisit läpi skeptisen kriittisesti vain uuden testamentin kirjat (joka on tehty moneen kertaan) historiallisesti ja metodologisesti, mitä jäisi jäljelle skpetisesti ajatellen? Toisia kohtaan otetaan käyttöön mitä ankarin empiirin tiede ja osoitetaan sillä että se on epätieteellistä, mutta itselle läheistä uskoa käsitellään muilla välineillä ja käsitteillä. Metaforis-myyttistä ajattelua osoitetaan sormella, mutta kristinuskon rakentuminen samalle perustalle unohdetaan. Tämä on eräänlaista skitsofreniaa - vaarallista ja tyhmää. Kuten Georg Henrik von Wright kirjassaan Tiede ja ihmisjärki sanoo, kristinusko auttoi tieteen alkuvaiheessa sitä taistelemaan ns. maagista ajattelua vastaan. Ja tämä apu sitoi ja yhä sitoo uskoa tieteeseen vaikka luulisi jo uskonkin piirissä havahdutun siihen, mitä järkiuskon nousu diktatoriseen asemaan maailmassamme merkitsee.

Yksinkertainen ja tehokas totuus on: sekä laitostunut usko että tiede yrittävät häikäilemättömästi ja intellektuaalisesti epärehellistä jälkeä jättäen häätää pois tietoisuudesta asioita, jotka kyseenalaistavat niiden perusoppeja - ja samalla perusturvallisuuden kokemusta ja saavutettuja asemia ja etuja yhteiskunnassamme. Teologian asema "tieteenä" on kärsii perinteisestä kahtiajaosta kun pitäisi tutkia objektiivisesti ja vailla arvovarauksia kaukaisia ja hämäriä asioita ja kuitenkin teologia on sitoutunut näkyvin ja näkymättömin sitein "pyhiin" kirjoituksiinsa ja yhden uskon perinteisiin. Varmasti aikoinaan suomalaisten teologien valtavirta tuli pappisperheistä tai opettajaperheistä, joiden vanhemmat olivat pappissukua. Vieläkin suomalaiset teologit vaikuttavat uskovaisilta tai puoliuskovaisilta, mutta kovaa "tiedettä" syntyy.

On äärimmäisen ongelmallista, jos valtio tukee rahallisesti yhden maailmankatsomuksen mukaista opetusta teologisten tiedekuntien muodossa, ja onhan teologian asema nykytieteen osana jo paradoksi sinänsä. Loogista olisi järjestelmä, jossa joko poistettaisiin yliopisto-opetuksen piiristä kaikki, missä tutkitaan jotain uskomusta tai sitten toinen vaihtoehto on että opetuksen piiriin kuuluisivat kaikki uskomukset. Joko tai. Nythän tilanne lähtee siitä, että teologia saa olla valtion suojeluksessa yliopisto-opetuksen osana sen omaavan historiallisen merkityksen vuoksi. Kristillinen teologia taas aikanaan tuhosi parhaansa mukaan muut, kilpailevat uskonnot ja uskomukset. Yhteiskuntamme seuraa kristillistä perinnettä ja on ottanut sen mukaisen alkukannan, mihin ei enää ole oikeutta.

Yhtä hyvin muut uskonnot ja elämänkatsomukset voisivat päästä osalliseksi yliopisto-opetuksesta. Millaista olisi jos astrologiaa opetettaisiin joka toisessa yliopistossa? Sillä on 3000-vuotinen perinne, on siis historiaa, mitä tutkia, on laaja astrologian sisäinen kirjo erilaisia oppisuuntia, menetelmiä, tekniikoita, suuntauksia ja nyansseja. Mutta astrologia ei ole tiedettä koska astrologisia vaikutusyhteyksiä todentavia teorioita ei ole. Teologia ei ole tiedettä koska jumalan vaikutusyhteyksiä maailman tapahtumiin ja ihmisten kohtaloihin ei voida todentaa."Suurin, rikkain, laajimmin kannatettu kaikista niistä instituutioista, jotka levittävät tieteenvastaisia oppeja, saa jatkaa toimintaansa rauhassa. Tämä instituutio on Suomen evankelis-luterilainen kirkko."(24)

Molempia, tiedettä ja kristinuskoa, voidaan pitää ryöväreinä, jotka pyrkivät monopoliin, toinen tiedon ja toinen uskon alueella. Suomalaisten skeptikkojen eturivistä löytyi mm. Kirkon tutkimuslaitoksen edesmennyt johtaja Harri Heino, ja onpa Skepsiksen puheenjohtajana ollut (1994) pappismies Veli Toukomies.

Tietoisku: Harri Heino: Mihin Suomi uskoo. Evankelis-luterilaisella kirkolla Suomessa on oma tutkimuskeskus, joka on toiminut Tampereella vuodesta 1969. Alun perin sen perustamisajatuksena oli tutkia sosiaalisten muutosten merkitystä kristillisen kirkon kannalta. Ja taka-ajatuksena voisi olettaa olevan tutkia niitä muutoksia ja virtauksia pitäen silmällä sitä, mikä voisi olla epäedullista kirkolle ja sen toiminnalle. Se on organisaationa kirkkohallituksen alainen ja sen ainoa sidosryhmä on itse asiassa luterialainen kirkko. Jokainen uskovainen sosiaalinen ryhmä tässä maassa voi perustaa vaikka minkänimisen laitoksen, kunhan nimi ja tarkoitusperät eivät loukkaa maan lakeja ja asetuksia. Tässä on yksi esimerkki. Kirkon tutkimuskeskus julkaisee omia kirjallisia tuotoksiaan, joista osa menee ns. tutkimuksen piikkiin. Harri Heino oli tämän laitoksen pitkäaikainen johtaja 1982-1999. Hän julkaisi paljon julkisuutta saaneen kirjan Mihin Suomi uskoo? vuonna 1997. Entinen uskonnonopettaja kääntyneenä puolueettomaksi tutkijaksi? No ei sentään, kyllä kyse on normaalista tieteen väärinkäytöstä, eli arvovarauksin tehdystä tieteellisen näköisestä työstä.

Tässä populaarissa kirjassa kristityn maailmankatsomuksen omaava ihminen käy läpi uusia uskontoja, uskomuksiksi luokiteltuja (kuka luokittelee, millä kriteerein?) ilmiöitä, liikkeitä, vaikuttajia ja arvioi niitä mielivaltaisesti sen mukaan miten lähellä ne ovat 1) kristinuskon maailmankuvaa ja 2) tieteellistä maailmankuvaa. Tästä kahden tason sekoituksesta on tullut suosittu urheilulaji, mutta se on älyllisesti ja tieteellisesti tappava laji. Jos omaa kristillisen maailmankuvan, se ei ole tieteellinen maailmankuva; jos omaa tieteellisen maailmankuvan, se ei ole kristillinen maailmankuva. Joka pallottelee molemmilla, omaa ns. kolme kättä. Olen nähnyt arvioita, joissa Heinon kirjaa kehutaan, mutta jos lukee tarkemmin, voi huomata, että vastaavan kirjan voi nopeasti kyhätä nettitiedon ja sanomalehdistä peräisin olevan informaation perusteella plus lisäämällä siihen omat "kristillis-tieteelliset" arvolähtökohdat. Kroonisen ihmettelyn aihe on se, miten kristinuskosta elävä ja sen taustaa vasten kaikkea arvioiva ihminen jaksaa kyseenalaistaa muita uskomuksia ja näkymyksiä heittämällä lauseen lopuksi vaikkapa: "Nykytiede ei ole vahvistanut mitään näitä väittämiä." Mitä kristinuskon väittämiä nykytiede on vahvistanut? Kun "tutkija" sanoo vaikkapa sen usein toistetun lauseen, että "Tiede ei ole vahvistanut mitään astrologia väittämiä", on hän valehtelija tai tietämätön ihminen. Jos hän on edellistä, se ei ole kristinuskolle kunniaksi, jos hän on jälkimmäistä, se ei ole tieteelle kunniaksi. Kehotan pikaisesti tutustumaan Michel Gauquelinin tutkimustuloksiin tai vaihtoehtoisesti luopumaan totuuksia lausuvan oraakkelin virasta. Kirjasta puuttuu joitakin keskeisiä aikamme kultteja, mm. mammona-kultti, ahneuden kultti, valtakultti, julkisuuskultti, mediakultti tai tieteis-tekno-kultti, johon kuuluu pseudoprofeetallinen kirjallisuuden laji, science fiction. Ehkä tärkein tämän hetken kultti on julkisuuskultti ja sen ympärille rakentunut rahastusimperium - juuri se, joka loi aikoinaan Skepsis-ilmiönkin. Ja milloin perustetaan ensimmäinen Pelastakaa Ahneus-kultin uhrit ry.? Jos vaaroista puhutaan, tämä kultti tappaa eniten ihmisiä. Äärimmäisen hyväksytyllä tavalla, tietysti. Entä Pelastakaa lapset Luterilaisen Kirkon Huuhaalta? Mutta miten on muualla, onko esim. astrologia aina ja kaikkialla kristityn kannalta jotain tuomittavaa ja miksi? Ei ole, sanoo saksalainen pappi Gerhard Voss, joka kirjassaan Astrologie Christlich (1990)sanoo näin:"Astrologisen viisauden hylkääminen kirkon opetuksista on merkki kosmisen ulottuvaisuuden puutteesta kirkon teologiassa, liturgiassa ja saarnoissa."

Liekö Heino koskaan "syvämietteisesti" ja "kriittisesti" kysynyt itseltään, mitä sen on uskoa parapsykologisiin kokeiden tuloksiin ja toisaalta Jeesuksen neitseestä syntymään ja kykyyn kävellä vetten päällä. Edelliseen hän suhtautui ilmeisesti kielteisesti tai varauksellisesti, jälkimmäiseen myönteisesti ja kirjaimellisesti (?). Jos hän taas suhtautui ihmetekoihin "symbolisesti", mikä esti häntä hyväksymästä muita "symbolisia totuuksia"? Jeesus moitiskeli fariseuksia ja kirjanoppineita kerran: "Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä." (Matteus 23:13). Kirjanoppineita ja fariseuksia on aina ollut ja on yhä - kirkon piirissä ja sen ulkopuolella. Kolmas instituutio on usein mainittu tiedotusvälineet, joka muodostaa kirjavan ja kaoottisen sekamelskan satoja ja tuhansia lehtiä, yhä lisääntyvän tv-kanavien määrän ja radioasemia sekä Internetissä leviäviä tiedotuskanavia. Suomalaisen median kritiikittömyys pseudoskeptisimiä kohtaan – kuten mainittu – saattaa olla maailman kärjessä vaikka hyviä yrityksiä on toki muuallakin maailmassa. Kuunnelkaa tarkkaan miten pseudoskepsismin lobbaama ja propagoima ilmapiiri on mennyt median edustajien nahan alle ja muodostaa kantavan osan selkärangasta. Aina nousee uusia typistyneitä ihmisklooneja tästä koetputkesta.

Onneksi olkoon, propaganda-koneisto on siis valmiiksi rasvattu. Ensin koulutusputkiin työnnetyt aivomassat saavat epäkypsiin mielen matriiseihinsa vuosikymmenien ajan samoja viestejä, jotka vahvistuvat lopulta itsestäänselvyyksiksi. Sitten tiedotusvälineiden yksituumainen epälyllinen kielteisyys täydentää annettua tehtävää. Tiedostusmaailman kielteinen asenne kaikkea rajatiedettä kohtaan on jatkunut nyt tiiviisti useita vuosikymmeniä. Se sai tutun muodon skeptikkojen toimesta 70-luvulla jolloin jokaiseen tv- ja radio-ohjelmaan, jossa puhuttiin raja-alueen ilmiöistä, liimattiin pakollinen skepsis-osuus ikään kuin ruokaa ei saa tarjota ilman glutamaattia. Tiedosta ei ole kysymys, menkääpä kysymään mitä toimittajat ovat raja-alueelta lukeneet, klassikkoja, Myers&Sidgwick&Guerneyta, ehkä William Jamesia, empiirikkoja kuten Rhine&McDougallia, Gardner Murphyä, Robet Thoulessia tai uudemman sukupolven kokeellisia tutkijoita, Ian Stevensonia, Karls Osista, Thelma Mossia, Kenneth Ringiä, Charles Tartia tai Charles Honortonia?

Mielenkiintoista sen sijaan on se tapa, jolla tiedostusvälineet muistavat organisoituja uskontoja. Uutiskynnykyksen viime aikoina ylittivät Suomessa oikeastaan vain kirkon hallinnossa tapahtuvat pienet muutokset, arkkipiispan vaihdokset, naispappeus ja kysymys siitä, mikä on homojen asema kirkossa ja voidaanko homopareja vihkiä ja millaisia virsiä kirkossa lauletaan.

Yhtä mykkiä kuin rajatiedon mielenkiintoisia asioita kohtaan ovat tiedotusvälineet sitä kysymystä kohtaan, millä perusteilla meidän yhteiskunnassamme ylipäätään on kirkko, vieläpä useampi kirkko, jolle valtio jakaa runsaskätistä avustusta. Mitä kirkko opettaa, millä perusteilla, millaisia luonnontieteellisiä totuuskriteerejä se esittää oppiensa tueksi? Mielenkiintoiseksi tämän tee erityisesti se, että kun rajatiedon asioita käsitellään, silloin ainoa mielenkiinnon kohde on se, mikä niiden tiedollinen status on tässä-ja-nyt yhteiskunnassa. Ja tietysti tiedotusvälineet "tietävät", että se on nolla. Tilanne on ollut pitkään se, että rationaalinen elämänhallinta tieteineen ja medioineen tietää että valtionuskontoa ei voi pitää sen vakavampana yrityksenä ottaa haltuun ikuisia arvoja kuin esimerkiksi alkemiaa tai astrologiaa, mutta koska valtionuskonto on osa virallista kulttuuriperimää ja hyväksi huudettua arvomaailmaa, sitä kohdellaan vielä kuin se olisi kaiken yläpuolella naurettavuuksineen päivineen. Kristinuskon image on vielä vakava, mutta siinä nähdään omalaatuisuuksia. Muiden uskontojen, maailman uskontojen ja uususkontojen asema on huonompi; ne ovat vain kuriositeetteja, niistä nähdään ensin omalaatuisuudet, niiden ytimestä ei ole keskustelua eikä paljon tietoakaan. Kun Islam mainitaan, se yhdistyy tikapuuhermostossa terrorismiin ja sehän auttaa unohtamaan oman uskonnon satojen vuosien aikna tekemät kauhuteot. Oikestaaan kysymys on siitä, että tiedotusvälineiden oma tiedollinen taso on nolla, mutta kielteinen keskiarvoisesta miljoona kertaa toistetusta hokematasosta on tullut standardi. Tiedotusvälineiden suureksi oppimistehtäväksi jää se, mikä olisi pitänyt jo kauan sitten oppia: tiedotusvälineet nimensä mukaisesti välittäkööt tietoa, tai paremminkin palastelkoot informaation hillitöntä virtaa, mutta tietäjiksi niistä ei ole. Päiväkohtaisten totuuksien mukaan eläminen on inhimillisesti ottaen alentavaa. Ihmisen ruumi elää 80 vuotta ja kokee sinä aikana monenmoisia muutoksia ja ihmisen mielellä on mahdollista kokea ja tutkia satojen ja tuhansien vuosien kehitysprosesseja luotettavasti taaksepäin ja vähermmän luotettavasti eteenpäin. Yhden päivän mielipiteistä ei kannata välittää olkoonpa niiden takana 99% oppineistosta.

Otetaanpa yksi mediaihmisen esimerkki muista maista. Sveitsi on rajatiedon ja jopa astrologian kannalta erityisen avoin maa. Siellä on pitkät perinteet erilaisten esoteeristen koulukuntien ja yksilöiden vaikutuksesta (Paracelsuksesta Rudolf Steineriin). Mutta luonnollisesti samanlainen ääriainesten mobilisointi mediassa on sielläkin tapahtunut. Sveitsin tv:ssä on esiintynyt säännönmukaisesti Hugo Stamm, sikäläinen arkkiskeptikko. (Joka maassa tuntuu olevan yksi Mustelin). Hänelle on suotu tilaa lehdissä ja tv-ohjelmissa ja hän on hyökännyt kaikkia esoteerisia perinteitä vastaan vuodesta toiseen. Viimein hän kirjoitti kirjan "Im Bann der Apokalypse" ("Maailmanlopun kirkonkirous", 1999), jossa hän kerää hyökkäysmateriaalinsa kaikkea maailman esoteerista tulkintaa vastaan totunnaiseen rivistöön. Mutta päinvastoin kuin Suomessa, Sveitsissä ollaan valppaita. Kirjan ilmestyttä julkaisi psykologinen ammattilehti arvioinaan Stammin kirjasta mm. seuraavaa:

"Stamm haistaa "kollektiivisen depression", jopa henkisen häiriintyneisyyden yhteiskunnan tilassa. Kuka tahansa ampuu näin raskaalla tykistöllä, soisi esittävän väitteidensä tueksi muutamia vakuuttavia todisteita, muutoin hänen vaakakupissan alkaa haiskahtaa propaganda tai parhaassa tapauksessa herää epäilys että tässä ammutaan ilmaan. Siinä missä odottaisi lukuja, nimiä ja tosiasioita, Stamm temppuilee epätarkoilla tiedoilla ja paljailla, tyhjillä väittämillä. Kirjoittaja näyttää itse tulleen maailmanlopun viruksen saastuttamaksi, muuten hänen kirjaansa tulee luettua erehtymättömien ilmestysuskon kannattajien teoksena, kannattajien, jotka varoittavat ilmapiiristä, jota he itse ovat luomassa." (Psychologie Heute, Februar 1999, s. 75) Sveitsin kaltaisessa maassa propagandaa uskalletaan nimittää propagandaksi, Suomessa laimea psykokulttuuri tai intellektuellien parasiittirivistöt eivät uskalla puuttua mihinkään epäkohtaan tai vinksahdukseen vaan kuittailevat oman turvallisuutensa ja sopeutuvaisuutensa nimissä kaiken, mikä annetaan.

Mitä "skeptikot eivät epäile eivätkä kyseenalaista? Kaikki pseudo ihmisessä on hassunkurisesti valikoivaa ja valikoivuudessaaan paljastavaa. Pseudoskeptikot ovat suuntautuneet selvästi mainituille suosikkialueille jopa erikoistuen suuresti johonkin omaan lokeroonsa. Niinpä suomalaisista "skeptikoista" Nils Mustelin käytti koko tarmonsa astrologian mollaamiseen, joka sentään on vain pieni pisara meressä. Sen sijaan hän – tai kukaan muu "skeptikko" – ei ole suunnannut epäilevää mielenkiintoa seuraaviin herkullisiin alueisiin: uskontoihin, erityisesti omaamme, luterilaiseen tulkintaan kristinuskosta; mainoksiin, joissa esitellään tieteellisiin tuloksiin perustuvia kosmetiikan ihmeaineita kuvallisesti ja sisällöllisesti harhaanjohtavassa muodossa ("Age Killer - The Surgical Strike against Time" tai "vähentää painostasi 47%..."); talouselämän irrationaalisiin kultteihin ja emotionaalisiin ennakointimenetelmiin; politiikkaan, jossa voidaan nukkua yhden yön yli ja vaihtaa mielipidettä ja vakaumusta seuraavana aamuna tärkeistä valtakunnallisista tai globaalisista asioista; kaupalliseen elämään, jossa jatkuvana virtana tarjotaan asioita, esineitä ja palveluja, joilla ei ole mitään rationaalista merkitystä ihmisen elämän, hyvinvoinnin, terveyden tai viihtyvyyden kannalta; sotilaallisiin instituutioihin, joilla tuhotaan elämää ja mielivaltaisesti riistetään elämän mahdollisuuksia niiltä, jotka satunnaisista geopoliittishistoriallisista syistä sattuvat tulemaan luokitelluiksi "vihollisiksi" tai "pahan valtakunniksi"; taidetta, joka se vasta on suurta huuhaata ja irrationalismin huippu, jossa saa vapaasti roiskaista kankaalle mitä mieleen pälähtää, laittaa säveliä peräkkäin tai sanoja jonoon ilman logiikan häivähdystä. Taiteilija saa olla mystikko, onpa se hieman toivottaavakin että taiteen salaperäinen lumo säilyisi. Ja vielä pahempaa: jos käy tuuri, voi tästä aktiivisuudesta saada valtiolta - ei Skepsikseltä - palkinnon tai 5-vuotisen apurahan! Typistynyt käsitys siitä, mikä pitää kulttuuria elävänä ja hengittävänä kuuluu "skeptikkojen" taudinkuvaan, samoin kyvyttömyys tajuta historian suuria linjoja.

Tiedekin voi kiittää olemassaoloaan juuri niitä asioita, joita "skeptikot" tänään tuomitsevat. Kuten Patrice Guinard sanoo: "Yleismaailmallisia julkilausumia ei ole esitetty intelligentsian puolesta psykoanalyysiä, historiallista materialismia, Berkeleyn idealismia tai voodoota vastaan. Ei yhtään uskonnollista lahkoa, oppisuuntaa tai rituaaleja vastaan ole niin paljon kielteisesti huomiotu kuin astrologiaa eikä minkään omaa ääntä niin mielivaltaisesti jätetty kuulematta skeptisen kuurouden perusteella kuin astrologiaa." (25) Monessa suhteessa astrologiaa ja muuta raja-aluetta kohtaan tunnetut ennakkoluulot ovat samantyyppisiä kuin rodulliset asenteet ("ylemmät arjalaiset" versus ei-arjalaiset) ja yhteiskunnassamme esiintyy selvää raja-alueen ja astrologian syrjintää pohjautuen yhteiskunnan tapaan turvautua ylirationalistisiin perusteluhin järjestäessään omaa toimintaansa. Samalla negatiivisten projektioiden heittämisestä raja-aluetta kohtaan on tullut ajattelematon seuraleikki.

Henkilökohtainen kauna motiivina: CSICOP:in puheenjohtajana on toiminut pitkään filosofin titteliä kantava Paul Kurtz. Ylipäätään filosofit ovat nykyään tieteen metodin ja tieteellisen elämänkatsouksen tsemppaajia tai kirittäjiä. He laativat oppaita ja monimutkaisia teorioita siitä, kuinka tiedettä pitäisi tehdä - ja sirottavat siihen kaiken sen idealistisuuden ja toiveajattelun, joka ajassamme esiintyy tiedettä ja tutkimusta kohtaan. He katsovat asioita pilvistä tai puunlatvasta eivätkä ole yhteydessä tieteen tekemisen ja tutkimuksen katutasoon ja käytäntöön, joka on täsmälleen yhtä epätäydellistä ja rumaa kuin mikä muu sosiaalinen toiminta tahansa: kilpailua, kiipeämistä, ideoiden lainaamista ilman lähteitä, varastelua, oikaisuja, kilpailijoiden aliarvioimista, mustamaalausta, väärennöksiä, epäonnistumisia, lehmänkauppoja, henkilöiden ja laitosten välistä parjausta, paperitiikreiden onttoa karjuntaa käsiteviidakoissa, mitättömiä tuloksia ja kalliita harharetkiä ja harhaanjohdettuja ihmismassoja.

Kurtz oli päätekijä skandaaliin johtaneessa astrologisessa kokeessa vuonna 1976. Silloin CSICOP yritti laskeutua pilvistä maan pinnalle "kokeellisen tieteen" pariin. Kolme CSICOP:n johtavaa jäsentä järjesti Michel Gauquelinin tutkimusten kaltaisen astrologiaa tutkivan kokeen datana amerikkalaisista urheilijoista koottu aineisto. Oli tarkoitus katsoa pitääkö Gauquelinin löytämä Mars-efekti paikkansa uudella datalla. Aineiston keräämisvaiheessa Kurtz jätti pois urheilijoista niitä, jotka olivat todella huipputekijöitä ja vaihtoi tiedot vähemmän mennestyneiden urheilijoiden syntymätiedoiksi ja näin häivytti tuloksista pois ns. Mars-efektin. Mars-efekti toimii sitä paremmin, mitä korkeammalle rankattu urheilija on. Juttua on puitu sen jälkeen useita kertoja ja skaandali repäisi CSICOP:n sisälle ammottavan haavan. Astrologi Lenore Canter on kertonut, että Kurtzin entinen vaimo, Regina, oli astrologian harrastaja jo silloin, kun Kurtz masinoi 70-luvulla tiedemiesten yhdistetyn julkilauselman astrologiaa vastaan. Regina opiskeli astrologiaa tuolloin Canterin opastuksella ja tämä, ilmeisen ihana nainen, jätti miehensä siitä jonkin ajan päästä. Canter arvailee, että Kurtzin astrologian vastainen fanaattisuus pohjautuu ainakin osittain tähän henkilökohtaiseen tragediaan. Kurtz on tosin jo kuollut, mutta hänen kaltaisensa jatkavat totuuden puoskarointia.

James Randi - tieteennäköisiä taikatemppuja: CSICOP:in piirissä on aina ollut taikureiden yliedustus. James Randi on näistä ollut eniten esillä tiedotusvälineissä - ei vahhingossa vaan laaditun taktiikan ja oman halunsa vuoksi. Hän on ollut CSICOP:in touhukas "markkinointipäällikkö", täysin ei-tieteellinen henkilö niin koulutukseltaan kuin tavoiltaan. Tässä joitakin poimintoja hänen saavutuksistaan. Vuonna 1988 hän väitti eräässä lehtihaastattelussa, että Eldon Byrd, Uri Gellerin ystävä oli lasten seksuaalinen hyväksikäyttäjä, joka oli saanut vankilatuomion (arvaa mikä on James Randin sukupuolinen suuntaus?).Byrd nosti kanteen parjauksesta ja voitti oikeusjutun. Tekaistussa lausunnossa ei ollut mitään perää. Samana vuonna 1988 Randi väitti Gellerin panneen liikkeelle kiristyskampanjan häntä vastaan. Geller nosti useita syytteitä Randia vastaan ja voitti oikeusjutut. Randi erosi virallisesti CSICOP:ista jotta hänen nimeään ja CSICOP:ia ei yhdistettäisi toisiinsa. Randilla on ollut ilmeinen takertuma Uri Gelleriin, jota vastaan CSICOP on ehkä eniten hyökännyt kokonaisuudessaan. Miksi? Maalaisjärkeni sanoo, että kyse on kilpailusta; Geller teki suurempia "taikoja" kuin pelkkä silmänkääntäjä Randi ja siksi Randi kantaa kaunaa Gelleriä kohtaan. Edelleen samana vuonna 1988 Randi häiriköi Benvenistan laboratoriossa kuten aikaisemmin mainittu. Kritiikissä Randin menetelmiä kohtaan mainittiin, että hän "huolimaton" ja "ennakkoasenteellinen". Erään kritiikon mukaan "Randi pystyy vääristämään karkeasti tosiasioita". Arvostetut ja kokeneet paranormaalin arvostetut tutkijat kuten Stanley Krippner, Harold Puthoff ja Russell Targ ovat löytäneet Randin väitteistä karkeita virheitä ja kritiikkiä on julkaistu.

Randi on järjestänyt hokkuspokkus -kokeita mm. varvuntaivuttajille. Hän on luvannut kuuluisan 1000000 dollarin palkkion sille, joka osoittaa pitävästi pystyvänsä "tuottamaan" jonkun paranormaalin ilmiön. Tämä on ikivanha hämäysmenetelmä; Randi ei aio maksaa tätä pikkusummaa kenellekään vaan voi tarpeen vaatiessa nostaa mielivaltaisesti paranormaalin näytön kriteerejä henkilökohtaisten mieltymystensä mukaisesti, jolloin siihen ei kukaan yllä. Ja Bayerische Motoren Werkstatt tuottaa autoja sarjatuotantona, syntyy himottuja Bemareita, mutta paranormaaleja ilmiöitä ei näin tuoteta. On huolestuttavaa kun tällaiset markkinointikikat sekoittuvat aitoon tieteelliseen pyrkimykseen löytää uusia tosiasioita. Vuonna 1982 väittelyssä Randin tekemistä karkeista virheistä, Randi lupasi maksaa heti 1000 dollaria sille, joka osoittaa hänen virheensä. Haasteeseen tarttui kolmekin paranormaalin tutkijaa. Randi pyörsi tässä vaiheessa ympäri eikä 1000 dollarin palkkiota koskaan maksettu. Voi realistina kuvitella miten käy ihmisen joka lupaa maksaa miljoona taalaa, mutta ei maksa tuhatta kun kyse tulee...

Randin kirjojen nimet ovat myös paljastavia, eräs on "Flim flam: The Truth about Unicorns, Parapsychology and Other Delusions". Jos tykkää tästä tyylilajista, siirtyy automaattisesti tieteen ulkopuolelle - niin raflaavan junttimaista on tyyli. Randin saavutukset tieteessä ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin Sigurd Wettenhovi-Aspan suomalaisessa historiantutkimuksessa. Tiedemiehet, jotka etsivät tukea Randin halpahalli-tyylistä ja markkinointimenetelmistä, laskelmoivat menestyvänsä hänen vanavedessään (ks. viimeisin rimanalitus Hesari 15.6.2010), mutta pitkässä juoksussa tulos on päinvastainen - tieteen maine luotettavana tosiasoihin pitäytyvänä menetelmänä on jo alentunut - kiitos Randin & co. Taikureiden osuuden suuri määrä CSICOP:issa ja heidän näkyvyytensä julkisuuskampanjoissa ja propagandassa viittaa luonnollisesti tämän ammattikunnan sisäsyntyiseen kateuteen ja kaunaan kaikkia niitä kohtaan, joilla on aitoja psyykkisiä kykyjä (mitä mulla ei ole, sitä ei saa sullakaan olla). Akateemiset asennevammaiset tiedemiehet ovat käyttäneet Randia ja muita taikureita tekemään likaisen työn puolestaan paljastamaan meedioita ja ihmeparantajia keinolla millä hyvänsä. Ja Randi kiitti kunniasta ja kääri itselleen lapsellisena narsistina sekä kunnian että rahat.(26)Tämä kauna todellisia psyyken lahjoja omaavia kohtaan näyttää levinneen laajalle koko akateemiseen maailmaan: onhan niin, että kaikkien "ihmeiden" pitää tulla tieteen (ts. meidän) kautta maailmaan, onhan isi?

Dog World -lehdessä julkaistiin vuonna 2000 artikkeli koirien "kuudennesta aistista", jossa brittiläinen biologin Rupert Sheldraken omia tutkimuksia (27) selostettiin. Tässä artikkelissa siteerattiin myös Randia, joka sanoi, että hän on tutkinut myös asiaa eikä siinä ole mitään perää. Mitään yksityiskohtia tutkimuksesta ei kerrottu. Sheldrake lähetti Randille sähköpostia, jossa hän kysyi asiaa. Randilta ei tullut vastausta - eikä tullut myöskään toiseen tiedusteluun. Lopulta Sheldrake lähetti viestin Randin hallitseman tutkimussäätiön johtokunnalle (ja säätiöitähän voi perustaa USA:ssa ja Suomessa kuka tahansa tai mikä ryhmä tahansa ajamaan mitä tahansa rahan, mainostuksen, markkinoinnin ja aivopesun voimin...), joka vastasi, että olisi parasta kääntyä Randin puoleen. Viimein Randi vastasi neljänteen pyyntöön ja sanoi, että hän oli suorittanut kokeita ystäviensä koirilla ja että tutkimuksista oli aikaa ja asiaan liittyvät muistiinpanot olivat kadonneet (hm...vaikuttavaa, toim. huom.).

Myöhemmin Randi kirjoitti liioitelleensa omia näkökantojaan ja myönsi kielteisen käsityksensä perustuneen liian pienen tutkimuksen aineistoon. Randi on väittänyt myös, että hän on osoittanut miten Sheldraken kokeissa käytetty Jaytee -niminen terrieri saavutti positiivisia tuloksia eläintern ESP:tä koskevissa kokeissa. Sheldraken kokeissa mitattiin aikaa, jonka koira vietti kotonaan ikkunan ääressä, josta näki taloon johtavalle portille ja kuinka paljon muualla talossa. Koemenettelynä oli satunnainen koiran omistajan poistuminen talosta ja satunnainen palaaminen takaisin. Koiran käyttäytymistä, ikkunassa käyntejä ja muuta toimintaa tarkkailtiin ja videoitiin. Näissä kokeissa Jaytee osoitti kirkkaasti, että se riensi ikkunan ääreen kun koehenkilö (omistaja) oli tehnyt päätöksen palata kotiin tai oli jo kotimatkalla. Nyt Randi sanoi, että Jaytee oli reagoinut ohiajaviin autoihin ja rientänyt sen vuoksi ikkunaan. Sheldrake osoitti, että näin ei voinut olla. Myöhemmin Randi myönsi, ettei ollut nähnyt koko tutkimusvideota.

Vuosina 2007-08 Randille annettiin mahdollisuus osallistua koirien telepatiaa koskevaan yliopistolliseen tutkimukseen USA:ssa. Neuvotteluja käytiin pitkän ajan, mutta lopuksi Randi kieltäytyi osallistumasta nähtyään hyviä tuloksia antaneesta pilottitutkimuksesta tehdyn videon. Taktiikka on mitä yksinkertaisin: valitse itsellesi edullinen, kieltäydy muista, rupea hyökkäilemään niitä vastaan, lobbaa mediaa, värvää samalla tavalla typistyneitä ja sisäisesti aggressiivisia ihmisiä mukaan. Ja siitähän koko skeptisessä tieteellisessä ja pseudotieteellisessä maailmankuvassa on kokonaisuudessaan kyse.

Jos "tutkija" käyttäytyy näin ja vetelee väitteitä miten sattuu, peruu sanojaan eikä ole edes kiinnostunut asiasta, josta väittelee, mikä on hänen oikea nimensä? Haluaisiko Helsingin yliopisto tällaisen kivan "tiedemiehen" laitoksiinsa antamaan lisäpotkua tiedemaailman riutuviin rituaaleihin? Randin työmenetelmät ovat olleet uskomattomia verrattuna siihen maineeseen, jonka hän on onnistunut luomaan markkinoinnillaan ja propagandallaan. Suomessakin erityisesti Helsingin Sanomat fanittaa tätä onnetonta eltaantuvaa, epä-älyllistä tomppelia. Kaikki CSICOP:in piirissä eivät tietysti hurraa Randille, mutta äijä oli selvästi ollut hyödyllinen aatteen kannalta. Viimein vuonna 1991 Randi pakotettiin eroamaan järjestöstä. Hänen huono maineensa alkoi olla liikaa jopa huonomaineiselle CSICOP:ille. Pseudoskeptikkojen "tiede" on Randin epätieteen kaltaista, joskus hienostuneempaa, joskus perusteellisempaa, mutta aina siellä on pukinsorkka näkyvissä. Lue lyhyt johdatus Randin taustaan ja menetelmiin http://www.mariondampier-jeans.com/james_randi.htm tai entisen skeptikon Michael Prescottin kriiittinen arviointi Randin toiminnasta, "ajattelusta" ja kirjoista http://www.skepticalinvestigations.org/exam/Prescott_Randi.htm Ja varmasti haluatte tietää miten Randi ottaa kantaa ilmastomuutokseen? Lukekaapa seuraava selonteko: http://www.psychologytoday.com/blog/rationally-speaking/200912/james-randi-global-warming-and-the-meaning-skepticism

Ääriskeptikoiden elämässä on jo ulkoisesti vähemmän mairittelevia piirteitä. Randi on käynyt usemman kuin pari kertaa oikeuslaitoksen edessä. Viimeksi paljastaui v. 2012 Randin elämänkumppanin Jose Luis Alavarezin olevan oikelta nimeltä Deyvi Pena, joka oli tullut Venezuelasta laittomastai USA:han, varastanut toisen ihmisen identiteetin ja sen turvin löyttäytynyt yhteen Randin kanssa. Hänet pidätettiin 2012, syyttäjä vaati kahden vuoden vankilatuomiota, mutta Randin ja muiden kiihkeiden vetoomusten ja todistusten jälkeen tuomio lieveni kummasti 6 kuukaudeksi kotiarestia ja kolme vuotta ehdollista.

Myös toinen arkkiskeptikko, Richard Dawkins on viimeksi ollut oikeudessa neljä vuotta sitten syyttäen hyväntekeväisyysjärjestöä pyörittävää Josh Timosta varojen kavalluksesta. 2011 Dawkins ilmoitti luopuvansa syytteistä.

Valistuksen projektin kannalta suuri ongelma on siinä, että mediaa manipuloimalla kuka tahansa tai mikä tahansa ryhmä voi saada suurta vaikutusvaltaa ihmisten mielissä. Kunhan väkeä kertyy taakse tarpeeksi, vaikutusmahdollisuudet nousevat liian suuriksi. Totuusarvot hukkuvat helposti mediasirkuksen äänekkäisiin ohjelmanumeroihin. Randi tulee tässä suhteessa jäämään historiaan varoittavana esimerkkinä.

Miten yksinkertaisesta asiasta lopulta kyse, paljastuu miettimällä yhteiskuntaa etuja ajavien systeemien verkostona. 1) Tieteellä on suuria henkisiä ja materiaalisia etuja puolustettavana, siksi kaikki, mikä sotii nykytieteen (vaihtuvia) tuloksia vastaan, tuomitaan jotta ne voidaan pitää poissa järkyttämästä tieteen valta-asemaa. Tieteen konservatiivinen, hierarkkinen rakenne auttaa tässä suuresti. Kristinuskolla oli aiemmin pitkään sama valta-asema ns. henkisissä asoissa, joiden monopoliksi se väkisin asettautui. Siksi se torjuu paitsi muita uskon- ja totuudentulkintoja (jotka taatusti ovat yhtä oikeutettuja) ja näkemyksiä, joilla valta-aseman konsepteja voidaan horjuttaa. 3) Teollisuus ja talouselämä kytkeytyy varsinkin tekniikan kautta vahvasti teknologiaan ja tieteeseen, jonka tuloksia se soveltaa, hyväksikäyttää ja väärinkäyttää ja siirtää voitonpyynnin välineeksi. Siksi tämän lohkon edustajien edut käyttäytyvät kategorian 1 etujen mukaisesti. Tuloksena on puhtaasti kulttuurin sisäinen bunkkeri, joka ei ole enää realistisesssa suhteessa todellisuuteen vaan puolustaa omia etujaan naamioiden ne erilaisiin kyhättyihin väittämiin ja uskomuksiin omasta kaikkivoipuudesta ja kaikkiselittävyydestä. Meillä on jo historiallista kokemusta siitä toisesta ajatussysteemistä, joka teki täsmälleen samaa - uskonnosta.(28) Pieni lainaus aikansa näkevältä toisinajattelelijalta: "Tieto on tuottanut sitä hallitseville yksilöille arvoaseman ja taloudelliset edut, soveltajille laajat markkinat ja markkinoilta kootut voitot, kansakunnille teolliset ja poliittisen menestyksen. Meillä ei ole mitään syytä olettaa, että tiedon haltijat tulevaisuudessakaan eroaisivat rahan haltijoista." (29)

Yhteenveto: "Skepsismin" olemus ei paljastu lausutuissa periaatteissa vaan tehdyissä teoissa ja kirjoitetuissa sanoissa. Maailma on pullollaan hienolta kuulostavia julkilausumia. Tähän todellisuuteen voit tutustua allaolevin linkkien kautta. Laitostuneen tieteen eräs ongelma on luottaminen teoreettisiin malleihin, jotka ovat aina kovasti riippuvaisia ajasta ja kulttuuripohjasta, suhde todellisuteen voi muuntua etäiseksi eikä malleista poikkeavat kokemuksetkaan pääse oikaisemaan vääristymiä. Elisabeth Teissierin väitöskirjatilaisuuden yhteydessä (30) ranskalainen filosofi Francoise Bonardel sanoi asian suoraan: rationalismi on muuttunut lahkoksi, joka sulkeutuu todellisuuden kokemuksilta. Ylipäätään "Skeptisismi" asettuu ideologioiden kentässä "tiedolliseksi ääriliikkeeksi" muistuttaen etäisesti fasistisia yhtenäisyyteen pakottavia piirteitä. Se sopeutuu mihin tahansa yhteiskuntaan muuten hyväksyen sen uskomukset ja irrationaaliset instituutiot ja käytänteet, mutta keskittyy propagandaan ja retoriikkaan vain tiettyjä, valittuja asioita vastaan. Sen tieteellinen metodi pelkistyy kolikon heittoon: jos tulee klaava, minä voitan, jos tulee kruunu, sinä häviät. Se, että reagoidaan joitain asioita vastaan, on merkki siitä, että kyse ei ole tieteestä.

Suurelta osalta "skepsismi" ei täytä aidon skepsismin tunnusmerkkejä, ei tieteen tekemisen kriteerejä eikä osoita pienimpiäkään merkkejä puolueettomuudesta. Aito tiede ei reagoi, ei reklamoi, ei markkinoi eikä julista mitään; se tutkii, uudellentutkii ja asettaa uusia näkökulmia, avaa uusia mahdollisuuksia, tarkistaa, korjaa virheitään (?) ja etsii kokemuksen ja teorioiden välisiä toimivia suhteita. Skepsismi tai skeptismi taas sulkee ihmisten mieliä hämäävillä tai suorastaan epärehellisillä lähtökohdilla, yksinkertaisteluilla oletuksilla, mediaan syydetyillä iskulauseilla ja sen päätehtävänä on sumuttaa puolivillaisesti sivistynyttä tai täysin sivistymätöntä massareagointeihin taipuvaista laiskaa yleisöä. Skepsismin alkuvaiheissa USA:ssa vaikuttanut tähtitietilijä Carl Sagan kirjoitti: "Minusta se mitä tarvitaan, on tasapaino tajuaminen kahden vastakkaisen tarpeen välillä: äärimmäinen skeptinen meille ehdotettujen hypoteesien tarkastelu ja toisaalta avoimuus uusielle ideoille...Jos olet vain äärimmäisen skeptinen, yksikään uusi idea ei saavuta sinua...Toisaalta jos olet avoin aina herkkäuskoisuuteen asti eikä sinulla on hippustakaan skeptisyyttä, et pysty erottamaan käyttökelposiia ideoita arvottomista."

Turha sano että koko skeptinen liike olettaa edelleen että "totuus" syntyy aina yksinomaan äärimmäisen tyrmäävästä hypoteesien vastaanotosta. Oikeastaan puhdas skeptinen asenne levitettynä tieteeseen lopettaisi koko tieteen edistymisen. Kun populismi politiikassa osoittautuu aina vaaralliseksi aseeksi, miksei näin olisi tieteessä? Skeptismi on silkkaa populismia - helppoja, yksinkertaisia ja kaavamaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin.

Pseudoskepsismi on hyvin pitkälti ymmärrettävissä sosiaalisena tilausvastineena kaventuneen ihmiskuvan ja materialistisessa kierteessä elävän kulttuurin takertumisena näennäisiin, illusorisiin varmuuksiin, joita idealisoitu ja pikkupojan silmin nähty tieteisauktoriteetti tarjoaa "pikaruokana tietämisen sameaan pikkunälkään". Tarjoilijoiksi ryhtyvien todellisia motiiveja ja tarkoitusperiä ei ole kukaan vielä tosissaan Suomessa ryhtynyt penkomaan, mutta sekin aika tulee kuten se on tullut USA:ssa. Csicopin maine ei ole kadehdittava maailmalla. Paul Kurtz, CSICOP:in pitkäaikainen puheenjohtaja on varmasti vaihtanut salaa astrologista dataa, James Randi on ollut useasti vaikeuksissa ja syytettyjen penkillä mm. herjattuaan Uri Gelleriä ja aikaisemmin lasketeltuaan perättömiä tietoja. Suomalaisen skeptismin ohtohahmo, Nils Mustelin, kertoi kesän 2001 Skeptikko-lehden numerossa, miten hän oli lukenut J.B.Rhinen (parapsykologisen tutkimuksen pioneerin) Zener-korttikokeista.Olin aikamoisen pettynyt, kun myöhemmin todettiin, että Rhine oli väärentänyt tuloksiaan. Siinä meni se "usko", hän toteaa. Mitähän amerikkalaiset ja parapsykologian tutkijat yleensä maailmalla tähän jo ilmeisesti juridisesti ajatellen herjaavaan väitteeseen suhtautuvat? Onko Skeptikko -lehti saanut valtionapua, jos on, se kaipaa välitöntä tutkimista. Tällaisiin lausuntoihin voi kuvitella vain paria syytä: a) Mustelinin tiedot parapsykologiasta ovat alle nollatason b) Jostain lokeroista hänelle pulpahti esiin muistinpätkä siitä, että Rhinen alaisena oli kerran tutkija, joka saatiin kiinni koetulosten nappuloinnista. Mies erotettiin eikä kukaan unelmissaankaan ole yhdistänyt tähän Rhinen omaa osuutta. Ikävä kyllä Rhine tunnettiin - ja yhä tunnetaan - erityisen huolekkaana ja esikuvallisena tutkijana.

Mustelinin mieli toimii tässä tapauksessa kuten skeptikkomielen pitääkin: se muistaa "tutkimuskohteistaan" (joita ei tutkita) vain kielteiset asiat - ja nekin väärin. (31) Mustelin on muutenkin toiminut johdonmukaisen epätieteellisesti mustamaalaten haastatteluissaan ja kirjoituksissaan asioita, jotka on kokenut vanhentuneen maailmankuvansa uhkaajiksi. Niinpä hän heittää Skepsis-lehden haastattelussa myös Michel Gauquelinin laajat tutkimukset astrologiasta menemään töksäyttämällä väitteen, että "Jon Willem Niehuys" (pitäisi olla Jan Willem Nienhuys - hyvä yritys) on "vakuuttavasti" todistanut Gauquelinin manipuloineen syntymädatoja. Ks. Skeptical Inquirer -lehdessä (32) ollutta Kenneth Irvingin ja Suitbert Ertelin asiallista artikkelia asiasta, joka asettaa Nienhuysin paikoilleen Gauquelin-keskustelussa. Huolimatta useista aggressiivisista hyökkäyksistä Gauquelinin tuloksia vastaan, ne ovat yhä voimassa ja ovat osa tieteellistä perintöämme, mutta skeptikkojen teoreettinen terrori ei siihen kuulu vaan istuu tieteenhistorian patologiseen marginaliaan. Vai onko se enää marginaliaa vai arkipäiväisyyttä tieteessä? Miten usein on nähty tämä strategia, jossa on viisi tai kuusi vaihetta kuten:
1) parapsykologian tai anomaalisten ilmiöiden tutkimustuloksia esitetään, joukossa on positiivia löydöksiä.
2) Seuraa joko pitkäaikainen nonchaleeraus ja vaikeneminen; tai jos asia on pakko käsitellä, seuraa hyökkäys tuloksia vastaan.
3) Hyökkäys alkaa sillä että tulosten tieteellisyys pyritään osoittamaan väärintulkinnaksi, metodit kyseenalaisiksi, koejärjestelyt vääriksi tai kokeentekijöiden luotettavuus kyseenalaistetaan.
4) Tutkimustuloksista kaivetaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat porsaanreiät ja annetaan olettaa että porsaanreikiä todella oli ja että niitä käytettiin.
5) Jos ilmiö ei mene ohi sovinnolla, seuraa tyypillinen vaihe: Joku levittää huhun että tutkimustulokset tehnyt on väärentänyt, petkuttanut, huijannut saadakseen positiivisen näytön. Tämä rummutetaan mediaan, joka toimii skeptikkojen äänenvahvistimana. Muut äänet joko vaiennetaan hyökkäyksin tai niistä vaietaan tyystin. Seuraa kuolettava hiljaisuu ja tabu alkaa vahvistua - tästä ei puhuta.

6) Jos sekään ei auta, on viimeinen vaihe henkilökohtainen mustamaalaus, positiivisia tuloksia tabualueelta saanutta tutkijaa, tiedemiestä vastaan hyökätään kaikilla mahdollisilla ad hominem -tavoilla, jotka ovat tuttuja politiikan loanheitosta vaalien alla.

Filosofeista Schopenhauer oli hilpeä herra, jonka äly leikkasi tuhat kertaa terävämmin kuin Humen giljotiini. Elämme massoittumisen aikaa ja massoissa kihisee yleisiä asenteita ja ennakkoluuloja, joita yksipuolinen koulutuksen painopiste synnyttää ja ruokkii. Lukekaamme Schopenhauerin viisautta tämän seuraamuksista:"Yleisiä ennakkoluuloja voidaan myös käyttää auktoriteetteina. Valtaosa ajattelee näet Aristoteleen tapaan että hyvää on kaikkien hyväksi näkemä. Eihän ole olemassakaan niin mieletöntä näkemystä etteivätkö ihmiset omaksuisi sitä helposti, heti kun heidät on saatu vakuuttuneeksi siitä että se on yleisesti otaksuttua ja omaksuttua." Ja lisää viisas filosofi: Ihmiset ovat lampaita, jotka seuraavat kellokaulaista pässiä, minne se vain keksii puskea. Helpompaa on heille kuolla kuin ajatella.. Nyt joku voisi luulla että tämä koskee kansaa, joka uskoo helposti ufoihin ja kummituksiin, mutta tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi: kellokaulainen pässi on nyt tiede kaikille niille massoille, jotka ovat saaneet koulutusta hivenenkin ja ovat kuulleet että se on nyt kovin sana maailmassa. Schopenhauer jatkaa: Sopii hämmästellä miten paljon painoa jonkin näkemyksen yleisyydessä on ihmisille. Huomaisivathan he itsestäänkin miten mielipiteitä omaksutaan täysin niitä arvioimatta ja pelkästä esimerkin voimasta. Tätä he eivät kuitenkaan näe koska heiltä puuttuu kaikki itsetuntemus.(33)Tieteen tehtävänä näyttää olevan aikakauden asenteiden ja ennakkoluulojen vahvistaminen koska aina löytyy tutkimusta ja epämääräisiä yleistyksiä (geenit ohjaavat käyttäytymistä), jotka vastaavat ajan huutoon. Ja laumat marssivat perässä kunnes yksinkertaistettujen väitteiden ja mielipiteiden tolkuttomuus käy ilmeiseksi. Ja seuraava tieteellinen trendi koputteleekin ovella.

Niinpä niin, ne saavutukset, jotka vastapuolella ovat, muuttuvat oudosti väärennöksiksi kun asialla on omien päähänpinttymiensä ja projektioidensa varassa elävä skeptikko. Eikö jo olisi aika kiinnittää psykologista/psykiatrista huomiota siihen miten automaattinen prosessi tämä tieteellisten näyttöjen hylkääminen on kun se tapahtuu kerta toisensa jälkeen sanomalla, että J.B.Rhine väärensi tuloksensa ESP-kokeissa ja Michel Gauquelin manipuloi datojaan jne. Missä ovat Mustelinin omat tutkimukset ja näytöt? Ei niitä ole koskaan ollut. (34) Mielenkiintoinen on myös Skeptikko-lehden päätoimittajan osuus tässä Skeptikko 2/2001 -lehdessä. Siinä päätoimittaja ylistää Mustelinin egoa nuollen sitä, miten häneen on tehnyt vaikutuksen "rauhallisuutesi ja hyökkäämättömyytesi". Tieteellisille ihmisille tekisi hyvää jonkinlainen ihmisen käyttäytymisen alkeiskurssi: mistä muusta Mustelinin haastattelut ja kirjoitukset kertovat kuin aggressiosta? Se, että niissä ei ole kirosanoja tai sättimistä niin kuin katutappelussa kapakan edustalla aaamuyöstä kello 02, ei poista sitä, että niiden ydin pyörii sisäistetyn aggression ympärillä. On kuumaa ja kylmää aggressiota, avointa ja pidätettyä vihaa.

Huomatkaa "skeptikkojen" pakko (josta voi tulla myös psyykkinen ongelma) mitätöidä ja vääristellä asioita ja ihmisiä, jotka ovat tuhoamislistalla. Pseudoskeptikoiden taktiikka propagandan avulla on syöpynyt osaksi kulttuurin muita instituutioita kuten tiedostusvälineitä ja opetuslaitosta. Niissä näkee mitä tyypillisintä ajatusten johdattelua ja syyttelyä hokematyyliin: "Ihmisiä rahastetaan humpuukilla..." Kyllä, kyllä, kaikki sen tietää, ihmisiä rahastetaan joka hetki joka paikassa kaikin tavoin, mutta suurimmat humpuukimaakarit ja välistävetäjät löytyvät normaalin yhteiskunnan ja talouselämän toimintojen sisältä, ei niiden ulkopuolelta eikä marginaliasta. Hokema 2: "Tiede on osoittanut..." Tiede ei koskaan lopullisesti osoita yhtään mitään, mutta sillä voidaan osoitella suuntaan jos toiseen - riippuen ajankohdan ajatusmuodeista ja ennakkoluuloista. Ja milloin tällainen vääristely muuttuu suoraksi valheeksi? Silloin kun siitä on edes lyhytnäköistä hyötyä. Tieteen olemus vaatii sitä, että sen pitää tulla toimeen omillaan, so. tieteen tekemisellä ja osoitetuilla tuloksilla. Kaikki muu, mikä tieteeseen ympätään ja millä sitä markkinoidaan, on yksinkertaisesti vaarallista. Kaikki, mikä liittyy CSICOP:iin, sisältää aina kielteisiä paljastuksia, harhoja, väärennöksiä, disinformaatiota, halpaa propagandaa, huonoa tiedettä, emotionaalista hihhulointia, auktoriteettiuskoa ja tieteisuskon markkinointia niin aikuisille kuin viattomille kouluikäisille. Mutta tietävätkö oppikirjojen tekijät mitään rajatiedon alueella käydystä, jatkuvasta keskustelusta ja skeptikkojen väärinkäytöksistä?

Aikamme yksi epäterve peruskultti on syntynyt valtion kannustamana ja hiipinyt keittiön kautta keskelle kulttuurin perusrakenteita. Edellä olen kuvannut kaikkein näkyvimpiä ja häiriintyneimpiä piirteitä koko asiasta. On myös maltillisia skeptikkoja, joilla on makua ja suhteellisuudentajua tallella ja joilla tasapaino on säilynyt. On tosin todennäköistä, että nämä eivät liity CSICOP:iin eikä Skepsikseen. Todellisuuden ja Totuuden löytämisestä ei ole mitään takeita. Toivoa olisi jos ihminen saisi ikuisen elämän ja voisi keskittää kaikki voimansa tieteen tekemiseen. Sitten ihmiskunnan loppupisteessä olisi maksimaalisesti tietoa kertynyt, mutta olisiko kiistat totuudesta ja todellisuudesta lakanneet - ei toivoa.

Vesikauhuisen koiran malli Kun esimerkiksi koira saa tietyn viruksen, se siirtyy hermokudoksia pitkin aivoihin ja sieltä suuhun ja sylkirauhasiin. Vesikauhun saanut koira käyttäytyy mielestämme hullusti. Viruksen toimintamekanismi on rakentunut niin, että se välittää isäntä-koiralle käskyn siirtää itsensä mahdollisimman moneen elolliseen - toiseen koiraan, ihmiseen, mihin tahansa se pääsee puremaan. Käytännössä rabieksen saanut koira raivoaa ympäriinsä ja puree kaikkia. Tämä on viruksen kannalta mitä järkevintä käyttäytymistä, ihmisten mielestä mitä hulluinta. Koiralta ei kysytä mitään. Vesikauhutartunnan saanutta koiraa ei voi opettaa, se täytyy viedän liiterin taakse ja lopettaa. Ihmisellä on oma vesikauhunsa. Kun rabies-virus puree sopivasti vastustuskyvytöntä henkilöä, hänelle tulee sama reaktio kuin vesikauhuisella koiralle: kaikkia muita on päästä puremaan ja siten siirtämään virus eteenpäin - kaikkeen maailmaan. Tämä on ajatusten, aatteiden, uskon ja koko henkisen elämän alueella operoiva rabies. Siitä on suorinta näyttöä uskontojen maailmassa. Jeesus antoi lähetyskäskyn opetuslapsilleen;" "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..." (Matt.28;18-20). Naapurusto ja lähimmät kaverit, opetuslapset eivät riittäneet. Ja sittemmin miljoonat ihmiset ovat tappaneet toisiaan kun oma rabies-tartunta ei ole suosiolla tarttunut naapuriin, naapuurikansoihin, vieraan kulttuurin tai maanosan edustajiin.

Ja Marx halusi yhdistää kaikki maailman työläiset yhteiseen, lopulliseen luokkataisteluun - ja sitten onni ja paratiisi. Tieteen parissa rabies puree tehokkaasti: "tieteellinen maailmankuva" on saatava ympättyä kaikkialle maailmaan ja jokaiseen yksilöön. Kuulun puolueeseen, Wanha-Suomen Talonpoikais-Kristillinen-Liberaaliseen-Pääomaa-Haalivaan-Työvänpuolueeseen (ehkä joku päivä kuulunkin...) ja olen vakuuttunut, että vain minun puolueeni ohjelmalla yhteiskunta pysyy pystyssä ja oikeita asioita ajetaan. Julistan ja julkistan, mollaan demagogisesti muiden puolueiden ohjelmat ja edustajat ja yritän siirtää rabiestani eteenpäin. Olen filosofi, tutkija, opettaja, käytän 59% ajastani nostaen omia löydöksiäni esiin, kilpaillen ajoittain kolmellakin kyynärpäällä tyrkkien tilaa omille tuloksilleni, havainnolleni ja ajatuksilleni. Tai olen tämänhetkiseen tieteelliseen valtavirtaukseen (mekaanis-materialistis-biologinen)kuuluva, lyön oikealle ja vasemmalle kaikkia muita minkä kerkiän ja levitän oppejani oppikirjoihin, medioihin ja pyrin sanomaan että tässä on kaikki, mitä kukaan, koskaan tulee tarvitsemaan ymmärtääkseen elämää, ihmisiä, yhteiskuntia ja maailmaa. Peitän rabiekseni asialliseen, moitteettoman objektiiviseen kieleen. Tai jos olen emotionaalisempi yksilö, kuulun uskonnon piiriin ja tarpeen tullen tapan naapuriuskonnon saarnamiehen koska se on mitä ilmeisemmin Saatanasta. Tätä on jatkunut ihmisen olemassaolon ajan niin kauan kuin aikaa on liiennyt "henkisen elämän" kehittämiseen eikä rabies hellitä otettaan. Voi jo nykyisin puhua siitä että länsimainen maailma - ja mitä muuta koko maailma kohta on? - ei ole ainoastaan kyllästetty tieteellisyydellä vaan on sairastunut siihen...

Vielä ilkeämmäksi se muuttuu levitessään holtittomasti ja saaden suurten massojen aktiivisen tai passiivisen kasvupohjan itselleen. Henkinen vesikauhu, halu purra kaikkiin olentoihin sama tauti kuin itseltä löytyy, monopoliksi pyrkiminen, ainoaksi, oikeaksi, lopulliseksi Yhdeksi pyrkimisen tauti on maailman suurin vitsaus, mutta jostain syytä se ei näy WHO:n tilastoissa. Turha sanoa, että joskus ajallisesti kaukaa viileästi katsoen se tullaan luokittelemaan ihmiskunnan lapsentaudiksi, mutta nyt se vaivaa lähinnä aikuisia. Seuraavien sukupolvien tehtäväksi tulee selvittää miksi ihmisen oli tietyssä kehitysvaiheessa mahdotonta elää monien totuuksien ja suhteellisuuden maailmassa tai monien kansallisuuksien, rotujen ja uskontojen maailmassa - siinä ainoassa, mikä meille on suotu. Pessimismi lisääntyy. Arthur Koestler, (muistaakseni mm. kirjassaan The Act of Creation) vanhan maailman intellektuelli sanoi jo aikanaan että ihmislaji on epäonnistunut, meidän biologiassamme on liikaa itseä puolustavia ja hyökkääviä tekijöitä, liian vähän niitä ominaisuuksia, joiden avulla me liittymme muihin, olemme yhteydessä ja rakennamme ja kasvamme avarampaa todellisuuta kohti.

Opittavaa? Se, mikä "Skeptismistä" voidaan oppia on juuri se, että nyky-yhteiskunta on erityisen haavoittuvainen vastuuttomasti rehottavan tiedotusvälineiden ja akateemisen maailman itsekritiikittömyyden kautta. Jos sama paranormaalia ilmiöitä tai ilmiöiden tutkijoita karkeasti vääristelevä juttu menee läpi muutamassa isommassa lehdessä, se tietää sitä, että ehkä 60% suomalaisista lukee sen. Pelkästään Helsingin Sanomat levikillään (noin 426000) kattaa noin kolmanneksen Suomen talouksista. Jos lehden artikkelissa mainitaan jokin auktoriteettiuskoa herättävä nimi tai laitos, useimmmille lukijoille se riittää "totuuden" vakuudeksi. Suomi on tittelikansaa. Suuri osa ihmisiä ei halua etsiä pinnallisen mediainformaation lisäksi parempaa tietoa kirjoista tai itse alkulähteistä saati aloitteentekijöiden motivaatiosta tai taustoista. Btw, yhden hallitsevan mediakanavan ylivalta ei koidu demokratian kunniaksi, se lisää tasapäisyyttä ja keskiarvoista massavaikutusta ihmisten mielissä. (Verrattakoon tilannetta Ruotsiin, jossa suurin päivälehti on Dagens Nyheter, jonka levikki on 3450000 ja asukkaita Ruotsissa on 9 miljoonaa ja silloin se kattaisi karkeasti arvioiden joka seitsemännen talouden. Englannissa, 51 miljoonan maassa suurimman The Times lehden levikki on vain 692000). Siksi on tärkeää, että "skeptismin oikeat juuret, toimintatavat, ideologia, valheet ja mustamaalaukset tulevat paljastettua myös suomalaisessa lehdistössä, mutta lukijamääräänsä laskelmoiva lehdistömme ei näytä uskalla käsitellä mitään, mikä herättää lukijoiden massareaktioissa vastustusta ja mahdollisen tilaajakannan laskun.

Nämä yksipuolisuudet ovat hyvin esillä tiedotusvälineissä. Jos jokin pieni vääristynyt ryhmä pystyy synnyttämään yhteiskunnassa pitkään vaikuttavia asenteita, on se huono merkki yhteiskunnan henkisestä tilasta - "immuunijärjestelmä" ei toimi. Tavallisenkin kaduntallaajan on yhä useammin opittava kysymään mistä tieto tulee, kuka sitä tuottaa, kenen ehdoilla?

Sääliksi käy aitoa skepsismi-sanan merkitystä; tämä käsite on saastunut pitkiksi ajoiksi. Skepsismi tai skeptismi -käsitettä pitää nykyisin yksilöidä tarkemmin kuin koskaan. On ainakin neljänlaista skepsismiä 1) luonnonmukainen, vaistonvarainen skepsismi, joka sanoo meissä kaikissa, että lentävä lehmä on hyvin epätodennäköinen ilmiö 2) filosofinen skeptisismi, joka voi mennä äärilaitaa kohti ja sanoa, että ihmisen mahdollisuudet saada tietoa todellisuudesta ovat a) rajalliset b) olemattomat c) jotain siltä väliltä (esim. Hume ja Berkeley olivat filosofian historian ääriskeptikkoja empiirisellä laidalla, mutta se ei estänyt heitä olemasta kiinnostuneita kuolemattomuuden tai ihmeiden mahdollisuudesta). Muistettakoon että skeptisismi filosofiana oli jo antiikin aikana kaiken dogmaattisuuden vastapaino, mutta nyt skeptinen liike on rappeutunut itse dogmaattiseksi, tarkoitushakuiseksi "yliluonnolllisen" kieltomekanismiksi 3) tieteellinen skepsismi on oikeastaan oletuksensa mukana kaikessa tieteellisessä toiminnassa, joka perustuu kykyyn testata väitteitä ja hypoteeseja asettamalla ja todentamalla empiirisen verifioinnin kautta ovatko ne tosia/epätosia 4) pseudoskepsismi on taas maailmankatsomukseltaan ahtaimpaan mahdolliseen materialistiseen tulkintaan sitoutunut, tieteellisesti ja metodisesti tyhjä, vastaväitteiden osalta temppuilua ja propagandistisen vääristelyn ja mustamaalauksen avulla tieteen marginaaliin epäterveesti syöpynyt dogmaattinen uskovainen liike.

Skeptismiä on välitetty suomalaiseen todellisuuteen monen hierarkian läpi: filosofiset puusta katsovat teoreetikot, jotka eivät koskaan likaa käsiään (ja mainettaan) tekemällä todellisia tutkimuksia; tutkijat, jotka eivät koskaan ole lukeneet yhtään tutkimustulosta parapsykologian alalta, mutta jotka tietävät siitä huolimatta että niissä ei ole mitään mielenkiintoista; yliopistojen ja lukioiden luonnontieteiden lehtorit, jotka valuttavat massamielessä levinnyttä epäuskoa uusiin nouseviin sukupolviin; lehtimiehet ja mediahöpisijät, jotka viimeistelevät karvalakkikansan koulutuksen tällä alueella pinnallisten ja hutaistujen yleistyksien ja kliseekimppujen avulla. "Mistä ajanhenki syntyy, mikä tai kuka luo yhteiskunnana arvot?", kysyy Pentti Linkola ja vastaa: "Lyhyestikin voidaan nostaa esiin yksi merkittävä tekijä, tiedonvälittäjät, toimittajat - uskomattoman vastuuntunnoton, viheliäinen ja vahingollinen ammattikunta." Ja lisää elämänsuojelija pökköä pesään: "Toimittaja ei ole pelkästään sopuli ja apina, muodin perässä juoksija, laumana toinen toisensa kopioija. Toimittaja myös luo muotia, arvoja."(35) Ei hullumpia määritelmiä,sovelluttuna myös siihen, miten toimittajat ovat toimineet myös ihmistiedon raja-alueen saavutusten uutisoinnissa. Kun näette lehtikynäilijän vääristyneitä tuotoksia parapsykologian tai muun raja-alueen alueelta, lähettäkää heti palautetta - ja tehokkain palaute on aina lehden tilauksen lopettaminen.


Brief English Summary



(Sorry for grammatical etc. errors). My original intention was simply to collect some links in English (because there are only very few in Finnish) leading to URL's, where you can meet the criticism that so called "scepticism" has aroused. But more than that I extracted from the below-mentioned links some basic material concerning the pseudo sceptics - rightly so called. So in all this is a concise critical review on a social movement which should draw some intellectual attention being very unhealthy conglomeration of propaganda, twisted facts, hidden emotional appeal ("we can save you from your ignorance") to ignorance and bad taste. However, like everywhere else in the Western countries, in Finland "sceptical view" enjoys great popularity being systematically propagated through uncritical and prejudiced media, especially through our main paper, Helsingin Sanomat. And of course; there is a crowd of stiff academic fools and science/techno-oriented immature youngsters, who think they are wholly "scientists" applying some mechanic concepts for everything that come to their mind..

I suggest on these pages that "scepticism" is a counter-movement produced by the fear that "irrationality" will destroy our dear culture. But, of course, there are no cultures without "irrationality" and we certainly don't have first-hand experience what would it be like to live in a wholly "rational" culture neither.

It is exhilarating to see how in present year (writing this 2001) leading Finnish sceptics use clichés like "People want to believe in all kind of things...". All the standard phrases that were used in CSICOP in the seventies and in the eighties are still wandering around the globe. They have finally ended up remote corner of the world - Finland. Sometimes it is good to make face-lifting in use of phraseology.

I' am personally surprised to see how uniform and standardized packages "sceptics" are using. Finnish "Skepsis-society" was founded in 1987. They have some 2000 members, and by guess mostly elderly men, journalists, educators, teachers and some academic men. Everything they do or proclaim is the same stuff that were used in CSICOP (nowadays CSI) some fifteen years ago. If you have read one sceptical book, the others will be repeating the first. The same goes also to the methods they present their case: Finland is not quite so media-centered society as USA is - well, maybe we are approaching that questionable ideal - but still, no matter how badly "sceptics" formulate their statements, there are no reservations on the part of media. I have never seen a critical review on scepticism in finnish media - not a single critical question uttered by media representative. When there is complete silence around our cultural institutions, it means that this subject has become a taboo. Truth is not easily mediated through TV, newspapers or Internet discussion forums - history should teach that easily anyone interested.

What should we think of a statement given by a leading finnish "skeptic", Nils Mustelin (deceased 2004) in an interview (Skeptikko summer issue/2001), where he says he had been reading of the results achieved by J.B.Rhine in his parapsychological experiments and then afterwards hearing that Rhine had been tampering his results, "he lost all his faith in parapsychology". There have been quite a few conjurers among "sceptics" now including Mustelin, who makes unwanted things disappear by false statements - not so rare incident in the incredible world of scepticism.

"Sceptics" in fact are non-scientists, some are true believers, some are propagating scientism, some are aggressive towards something or someone in danger losing their balance either in psychological, intellectual, moral or even juridical sense. They are not interested in truth nor n human welfare. They represent pseudo scientist extremist organizations, whose aim is to influence society's atmosphere according to their self-interest. The grand problem is that official Science, its well-organized institutions running mainly on tax-payers money (in Finland) are easily and uncritically flowing with the media-centered "Sceptics" in hope to increase the feeling that science is becoming the better the more it attacks so called "fringe-area" or paranormal. There is the age old false assumption that the harder the science is, the better it is. And like so many other prejudiced claims, this one is false. We should do well to guard ourselves against this kind of manipulative fact-twisting activity in every possible ways.

Sceptical hystery that is spreading through media all over the world, is a dangerous thing. We shoud be aware of this. It always reminds me how easy it is to influence masses with "knowledge" that is not knowledge, with "research results" that are not research results, with authorial "scientific pronouncements" which are not given in the right scientific spirit at all. We are easily duped. And that is of course one of the opening lines in the pseudo sceptical manifesto. They have accused humanity to be credulous bunch of creature, but they have proved themselves to be examples of same credulity in believing their own agitated and hysterical agenda. After all propaganda and media campaigns against reality of paranormal phenomena, we are left with very crude realization: sceptical movement is here to abolish part of human experience because it seems to be a threat to their interest. It is exactly this strongly felt interest that should be an object of true scientific research and philosophical thinking.

A Finnish incident

Nils Mustelin (1931-2004) was a Finnish physicist and astronomer. More than active scientist with something to study, he was a public servant working in various technical and scientific research cooperation organizations. He was a typical academic on the crusade against so called supernatural. His hobby horse on the crusade against the unscientific infidels was astrology. He wrote a book called Elämää maailmankaikkeudessa (Life in the Universe?) which is like hundreds of other books with a like title. No conclusive answer to main question. Mustelin was the president of Finnish Skeptic organization in 1989-1992.

Finnish Skeptic-minded newsletter called Skeptikko (49/2/2001) interviewed Professor Nils Mustelin in 2001. Here is the translation of a question which shows how Mustelin understood J.B.Rhine's life work in parapsychology.

Q:Did you believe in any phase of your youth that space science astrology could hold true?(Note a little bit of leading question...)

A:I have always been sceptical about astrology. I learned already young that the starting point in astrology is that ancient peoples believed in different gods, who are represented by planets. The only paranormal thing, I took seriously, was parapsychology. I had read about Rhine?s card experiments, which seemed to indicate that human being has some sort of ability to know in advance which the next card in pack is. I was quite a bit disappointed when it was later found out that Rhine had falsified his results. Thereby went that believe.

I sent many years ago an e-mail message to Rhine?s Parapsychology Foundation wondering if they had objections to see this kind smear appearing in the internet. I did receive an answer from aged widow of J.B.Rhine, Dr.Louise Rhine, who promised to write Mustelin to demand an explanation. And after that, silence fell upon the matter, I never heard of it.

The interview with outrageous accusation of Rhine?s fraud still lingers in the internet (although only in Finnish).The basic question remains: can you publish in internet anything without any consequences? Is there an open secret that says, Rhine was a fraudulent researcher? I don?t know where he got this piece of information. And there it still exists in the internet, a blunt statement and a slander against honorable scientist.

Tiivistellen


1. Keskimäärin tieteellinen tulos, "totuus" on voimassa seitsemän vuotta jolloin uusi tutkimustulos siirtää sen historiaan. Ne, jotka odottavat tieteeltä "lopullisia" ratkaisuja ja ikuisia "totuuksia" siirtyvät myös ennen pitkää historiaan.

2. Jokaisessa tieteellisessä lausunnossa, varsinkin kun se suunnataan suurelle yleisölle, pitäisi olla mukana varoitustarra tai klausuuli, jossa todetaan kohta 1.

3. Tiede ei tiedä paljonko se tietää, paljonko on tiedettävää ja paljonko siitä nyt tiedetään. Se ei voi tietää edes sitä, mikä näiden kahden suhde on ja onko se pysyvä vai muuttuva.

4. Tiede kuuluu inhimillisiin yrityksiin ja vaikka sitä harjoittaisivat kaikki maailman ihmiset ja kaikki mahdollinen arsenaali olisi sen palveluksessa, se olisi silti vain inhimillistä toimintaa, jota rajaavat ihmisenä olemisen rajoitukset, virhemahdollisuudet ja lajinsisäinen ja totuudentavoitteluun kuuluva itsekkyys.

5. Tiede on inhimillistä toimintaa ja ihmisen luomien yhteiskuntien tarkoitusperien ohjailemaa ja säätelemää. Jokainen aikakausi panostaa tieteeseensä ja ujuttaa siihen mukaan arvoasetelmia, asenteita, sävyjä ja painopisteitä ja rankkoja rajoituksia, jotka estävät kokonaistotuuden näkyvyyden. Sen ansiosta jokainen uusi aikakausi tieteineen voi löytää maailmasta aina jotain uutta. Tämä prosessi tulee jatkumaan mikäli ihmislajilla on tulevaisuutta. Jokaista tietyn ajankohdan mukaista tieteellistä maailmankuvaa voi pitää täsmälleen yhtä epäonnistuneena ja puutteellisena kuin menneitä ja tulevia lausuntoja.

6. Tiede on sosiaalisesti arvostettua, länsimaisessa kulttuurissa ihannoitua toimintaa. Tiede on muuntumassa uskoksi, se on uusi "iloinen evankeliumi", tieteen tuutista tulee vain hyviä uutisia (kehitys kehittyy kehityksenomaisesti kehittyen, "tuore väitöskirja todistaa..."). Ihannointi näkyy arvostuspaketissa, jossa ovat mukana mm. aivot, äly, koulutus, oman pikku alueen asiantuntevuus, itse asiassa fakki-idiotismi, elämän hallinta, tietoisuuden ja järjen järjetön ylikorostus, yritys tuhota alitajunnan ja tiedostamattoman käsitteet ja niiden sisältö ja ihmisen kokonaisvaltaisuuden tuomat haasteet. Tsekatkaa miten suomalainen "tieteellinen filosofia" halveksii dekonstruktiota, ranskalaista filosofiaa ylipäätään, miten helposti suomalainen tiede nousee kaikkien muiden yläpuolelle. Tämä on pienen maan kulttuurin itseään varten luoma puhdas illuusio ja vinksahtanut kompensaatioyritys, mutta näytöt puuttuvat kansainvälisestä keskustelusta. Vertaa urheilun merkitystä pienille maille, aiemmin sekin toimi hyvin, Suomi pärjäsi hyvin vaan ei enää. Ja Suomi otti kaiken irti tästä uudesta mahdollisuudesta nostaa kansallistuntoa. Tieteisidolien levittäminen on aiemmin mainitun rabies-tartunnan mukaan toimiva. Se pyrkii olemaan kaikki kaikessa ja Yksi, jonka alle kaikki muu alistetaan tai tuhotaan. Se toimii tässä suhteessa täsmälleen samoin kuin kristinusko, joka teki menneinä vuosisatoina samaa. Tätä maailman "kääntämistä" ja alistamista tieteeksi ei voi pitää terveenä ilmiönä. Ihannointi luo tieteellisten toimintojen ja yhteisöjen ja yksilöiden ympärille sädekehää, jota ne tai he eivät ansaitse.

7. Tiede on ollut ja yhä on yksipuolisen sukupuolijakautuman tuottamaa toimintaa. Se on miesten luoma järjestelmä, jossa naisilla, 50% ihmiskunnan jäsenistä, on ollut vain avustava – ei ymmärtävä eikä juuri uutta luova rooli. Tieden on miesten pakopaikka - ehkä viimeinen abstrakti linnake. Tähän turvapaikkaan kohdistuu kovia paineita - älä koskaan ikinä muutu.


OLIPA SKEPTIKOITA ENNENKIN:

(Esimerkit pääosin Richard Milton: Forbidden Science ja William Broad & Nicholas Wade: Sanningens dödgrävare, om fusk och bedrägeri i vetenskpanes värld ja kiitoksen saa myös hra PiiSami, jonka kotisivuilta http://koti.welho.com/slemmett/huumori/lainaukset.htm löytyy joitakin ikimuistettavia tieteellis-teknisiä ennustuksia). s. Myös Eric Chaline: maailmanhistorian huonoimmat ennustukset (Schildts&Söderström, 2012). Tämän opuksen tekijän kanssa on tosin helppo olla eri mieltä.

"Niin monta vuosisataa Luomisen jälkeen on epätodennäköistä, että joku löytäisi uusia maita, joilla on mitään merkitystä" - Espanjalainen kuninkaallinen komitea vastauksessaan Christopher Kolumbuksen pyyntöön purjehtia kohti länttä.

Nukutusaineen tulo lääketieteeseen on myös opettavainen tarina: "Vielä vuonna 1841 kuuluisa ranskalainen kirurgi Alfred-Armand-Louis-Marie Velpeau (1795-1867) totesi, että kivun poistaminen kirurgisista toimenpiteistä oli haave, jonka poistaminen ei ollut hänen aikanaan nähtävissä. Velpeaun mukaan leikkaus ja kipu olivat siten yhteenkuuluvia, että niitä ei voitaisi koskaan erottaa toisistaan ja että kirurgien olisi se hyväksyttävä. Viisi vuotta myöhemmin leikkauskivun poistamiseen oli jo olemassa käyttökelpoinen menetelmä. Saksalainen kirurgi Johann Friedrich Dieffenbach (1792-1847), joka oli eräs ensimmäisiä eetterin käyttäjiä, julkaisi vuonna 1847 teoksen "Der Äther gegen den Schmerz". Siinä hän totesi: "Kaunis haave siitä, että kipu on otettu meiltä pois, on muuttunut todeksi." (http://www.saunalahti.fi/arnoldus/anestesi.html). Hra Velpeaun myöhemmistä ennustuksista ei ole tietoa.

"Mielummin uskon, että kaksi jenkkiprofessoria valehtelee kuin että taivaalta sataa kiviä" - Thomas Jefferson kuullessaan raportteja meteoriiteista.

Amerikkalaisen Western Union -yhtiön sisäisessä muistiossa todettiin 1876: "Tällä puhelimella on niin monia haittapuolia jotta siitä voisi tulla vakavasti otettava kommunikoinnin väline. Tällä kapineella ei ole meille arvoa."

"Kaikki, mikä voidaan keksiä, on keksitty" - Charles Duell, USA:n patenttitoimiston johtaja, 1899.

"Kaikkein tärkeimmät perustavat lait ja tosiasiat fysiikassa on jo keksitty ja ne ovat niin lujasti todistettu että niiden syrjäytyminen uusien keksintöjen kautta on äärettömän epätodennäköistä...Tulevaisuuden keksintöjä pitää etsiä kuudennen desimaaliluvun kohdalta" - fyysikko Albert. A. Michelson, avajaispuheessaan 1894 Ryersonin Fysiikan laboratoriossa, Chicagon yliopistossa.

Arthur Pollen ehdotti 1905 USA:n laivaston amiraaleille, että sotalaivojen tykkejä voitaisiin hallita mekaanisesti jotta niiden osumatarkkuus pitkillä matkoilla paranisi huomattavasti. Amiraaliteetti vastasi ensimmäisellä kerralla, että sillä ei ole asiaan kiinnostusta, koska Saksa ei ole myöskään kiinnostunut. Pollen tarkensi suunnitelmiaan ja lähetti toisen ehdotuksen, joka perustui kokemuksiin Venäjän ja Japanin sodassa käytyihin laivastojen taisteluihin. Amiraalitetti vastasi nyt, että Japanin menestys merisodassa perustui siihen, että Japanin laivoissa ei ollut minkäänlaista tykkien ohjausmekanismia. Pollenin kehittämä mekaaninen ohjausysteemi otettiin käyttöön 1925.

"Koko menetelmä (avaruusalusten ampuminen avaruuteen)...tarjoaa niin perustavaa laatua olevia vaikeuksia, että olemme pakotettuja hylkäämään koko ajatuksen koska se on oleellisesti epäkäytännölllinen huolimatta kirjoittajan itsepäisestä vaatimuksesta panna syrjään ennakkoluulot ja ajatella uudelleen oletettu mahdottomuus lentää avaruudessa ilmaa raskaammilla esineillä eikä tuomita sitä ennenkuin se on toteutettu. Avaruusmatkailu on puhdasta puppua!" -Sir Richard van der Riet Wooley, brittiläinen astronomi, arvostelussaan kirjasta P.E.Cleatorin "Rockets in Space", Nature, March 14, 1936.

"Minusta on ilmiselvää, että lentokoneen mahdollisuudet, joita pari, kolme vuotta sitten pidettiin ratkaisuna (lentämisen ongelmaan) on tyhjennetty ja meidän täytyy etsiä ratkaisua muualta." - Thomas Edison 1895.

"Sellaiset hämmästyttävät väitteet kuin nämä pitäisi haudata tieteelle sopimattomina ja tieteen kehityksen vastaisina." - Sir William Siemens, 1880 vastaten Edisonin ilmoitukseen toimivasta hehkulampusta.

"Protestina todellisen tieteen puolesta...Edisonin kokeilut ovat näkyvästi epäonnistuneet ja silti julkisuudessa esitetty ihmeellisinä menestyksinä. Yleisön pettämistä." - Professori Henry Morton Edisonin lampusta. Morton itse tunsi Edisonin ja asui miltei hänen naapurissaan ja olisi voinut iltakävelyllä käydä toteamassa toimiiko lamppu vai ei.

"Täytyy unohtaa kaikki 'Amerikan huijaukset' voidakseen hyväksyä sellaiset (Edisonin) väitteet Menlo Parkin velho ei näytä tuntevan sähköisen tieteen salaisuuksia, Mr. Edison vie kehitystä taaksepäin." - Professori Du Mondel kommentoidessaan Edisonin sähkölamppua.

Astronomi Camille Flammarion oli paikalla kun Ranskan tiedeaktemiassa tutkittiin Edisonin levysoitinta v. 1878. Eräs oppineista professoreista tarttui levysoittimen esittelijää kauluksesta ja huusi:" Meitä ei tuollainen kurja vatasatapuhuja voi huijata!"

Sir William Barrett muisteli tavanneensa Edinburghissa kuulun professori Peter Taitin kun uutinen Edisonin keksimästä puhelimesta saapui lennättimellä. Barrett kysyi mitä professori ajatteli puhelimesta. Tait vastasi:" Se on kaikki humpuukia koska sellaisen keksiminen on mahdotonta!"

"Nopea matkanteko junalla on mahdotonta, koska ihmiset eivät kykenesi hengittämään ja kuolisivat hapen puutteseen." (Dionysius Lardner, 1823)

"Ei ole pienintäkään merkkiä siitä, että ydinenergiaa voitaisiin joskus hyödyntää." (Albert Einstein, 1932)

"Räjähdysaineiden asiantuntijana sanon, ettei atomipommista koskaan tule yhtään mitään." (Amiraali W. Leahy, 1945)

"Maailmassa on markkinoita noin viidelle tietokoneelle."(IBM:n pääjohtaja Thomas Watson, 1943)

"Ei ole mitään syytä miksi joku haluaisi tietokoneen kotiinsa."(DEC:n pääjohtaja Ken Olsen, 1977)

"Klo 12 yöllä 1. tammikuuta 2000 suurin osa maailman suurtietokoneista joko sulkeutuu tai alkaa syöstä ulos niihin tallenettua tietoa, Suurin osa pientietokoneista tekee niin." Gary North (taloustieteilijä) vuonna 1998: The Year 2000 Problem.

"Minä en näe, että graafisesta käyttöliittymästä olisi mitään hyötyä." (Bill Gates, 1983)

"En näe Internetissä minkäänlaista kaupallista potentiaalia ainaskaan kymmeneen vuoteen." (Bill Gates, 1994)

"Tulevaisuudessa tietokoneet voivat painaa jopa alle 1,5 tonnia." (Popular Mechanics -lehti, 1949)

"Televisio on teoreettisesti ja teknisesti mielenkiintoinen laite, mutta taloudellisesti sillä ei ole mitään merkitystä." (tyhjiöputken keksijä Lee deForest, 1932)

(Edisonin)..."väitteet ovat niin absurdeja ja osoittavat puutetta sähköisten piirien ja sähkölaitteiden rakenteen ja toimintatavan tuntemisessa." Edwin Weston, aikansa suuri valaistuksen asiantuntija Edison lampusta.

"Olemme ilmeisesti lähestymässä äärirajoja tähtitieteellisen tiedon suhteen." - Simon Newcomb, astronomi 1888.

"Ilmaa raskaammat lentovälineet ovat mahdottomia". - Lord Kelvin, Kuninkaallisen Tiedeseuran presidentti 1895.

"Näyttö siitä mahdottomuudesta, että tunnettujen ainesten, tunnettujen mekaanisten välineiden ja tunnettujen energioiden yhdistäminen käytännöllisellä tavalla koneeksi, joka voi lentää pitkiä matkoja ilmojen halki näyttää minusta niin lujalta kuin vain jokin fyysinen tosiseikka voi näyttää."- Astronomi S. Newcomb 1906.

Saksan Neuropsykiatrisen Seuran kokouksessa 1910 Freudin nimen tullessa mainituksi puheenjohtajana toiminut professori Wilhelm Weygandt pamautti nuijalla pöytään sanoen: "Tämä ei ole tieteellisen kongressin keskustelun aihe, vaan poliisille kuuluva asia." Psykonalyysin kiihkeimmät vastustajat olivat tuttua joukkoa: jäykkiä akateemisia puupäitä, kirkonmiehiä, siveyspoliiseja, tieteen popularisoijia - ja tietysti - lehdistön edustajia.

"Professori Goddard ei tiedä aktion ja reaktion suhdetta ja sitä, että pitää olla jotain parempaa kuin tyhjiö, jota vastaan reaktio tapahtuu. Häneltä tuntuu puuttuvan se perustieto, jota lukioissa yleisesti jaellaan." - 1921 New York Timesin kirjoitus Robert Goddardin vallankumouksellisesta rakettisuunnitelmasta.

"Hän ei etsi totuutta; hän ajaa asiaansa ja on sokea kaikille väitteille ja tosiasioille, jotka ovat hänen asiaansa vastaan." - 1922 Briton Philip Lake, aikansa johtava geologi Alfred Wegenerin teoriasta koskien mannerten liikkumista.

Voiko geologia enää kutsua itseään tieteeksi..."jos tuollainen teoria saa valtaa." - huomattava geologi R. Thomas Chamberlin kirjoitti Wegenerin teoriasta.

"Keskustelun jatkaminen asiasta vain sotkee kirjallisuutta asiasta ja sumuttaa alan opiskelijoiden mieliä." - Bailey Willis, geologi, Wegenerin teoriasta. Hän kutsui myös Wegenerin teoriaa "saduksi". Tämä satu ilmestyi ensimmäisen kerran pienenä 94-sivuisena kirjasena ja sai johtavat akateemiset geologit rabieksen valtaan. Wegenerin teoria osoitettiin oikeaksi vähitellen 1940- ja 1950-luvuilla. Eräs syy Wegenerin kiihkeään torjuntaan oli se, että hän ei ollut geologi koulutukseltaan vaan astronomi ja meteorologi. Omalle hiekkalaatikolle tunkeutuva vieras naapurin tutkijapoika/tyttö saa lapiosta päähän. Luulisi, että "objektiivisessa" tieteen maailmassa, jossa tavoitellaan kenellekään kuulumatonta totuutta, ei olisi lainkaan reviirikäyttäytymistä, mutta sitä siellä on koomisuuteen asti.

Katolinen pappi ja astronomi Georges Lemaître ehdotti jo 1931 että universumi on saanut alkunsa "alkuatomista" ja on laajentunut "alkumunan" räjähdyksen jälkeen. Teoria ilmestyi pienilevikkisessa belgialaisessa tähtitieteellisessaä julkaisussa eikä herättynyt julkisuutta. Vaikka Lemaître myöhemmin keskusteli mm. Einsteinin kanssa maailmankaikkeuden fysiikasta ja universumin syntyprosessista ja hän sai vain rajattua tunnustusta tieteellisestä työstään. Kritiikki hänen hypoteesiaan vastaan oli kovaa ja sarkastista. Kuitenkin vastaava teoria, Big Bang -hypoteesi hyväksyttiin 1964 maailmankaikkeuden synnyn konsensusteoriaksi universuminen taustasäteilyn paljastuttua Hubblen ansiosta. Tiede toimii inhimillisessä ympäristössä, mutta on paljon luonnontieteilijöitä, jotka eivät kertakaikkiaan ymmärrä tätä. Lemaître ei kuulunut niihin, jotka huusivat kovaa ja korkealta eikä näin ollen tullut huomioitua ajoissa. Tässä on toistuva perusmalli.

"Tämä hullu ajatus avaruusaluksen lähettämisestä kuuhun on esimerkki absurdin pitkälle menneen erikoistumisen tuomista haitoista tieteessä." -A.W. Bickerton, fyysikko 1926.

"Avaruusmatkailu on hölynpölyä." -Sir Harold Spencer Jones, Englannin kuninkaallinen astronomi 1957, kaksi viikkoa ennen ensimmäisen Sputnikin laukaisua.

"640 kilon muisti pitäisi riittää kenelle tahansa." Bill Gates 1981.

Puhdas esimerkki on myös Ignaz Semmelweissin tapaus. Lääkärinä hän tajusi että Euroopassa vielä 1800-luvun jälkipuoliskolla yleinen lapsivuodenkuume, johon kuoli 10-30% vastasyntyneistä, voitiin lähes kokonaan poistaa yksinkertaisesti niin, että hoitohenkilökunta pesi kätensä klooriseoksessa ennen hoitotoimenpiteitä. Hän sai vuonna 1847 omalla osastollaan lapsikuolleisuuden putoamaan yhteen prosenttiin ja seuraavana vuonna se oli nollan tuntumassa. Huolimatta näytöistä, joita hän keräsi ja esitti kollegoilleen, häntä ei uskottu ja hän joutui lähtemään sairaalastaan. Vuosia myöhemmin hänen keräämänsä todistuaineisto ja Listerin ja Pasteurin keksinnöt kemiassa ja bakteerien tuntemuksen lisääntyminen kallistavat viimein vaakakupin hänen puolelleen. Semmelweiss itse oli jo kuollut kärsittyään mielenterveysongelmista. Mitä tästä voisi oppia? Jos tieteellinen yhteisö ei ole kypsä uudelle totuudelle, se ei ole. Tieteen rajoituksiin kuuluvat kaikki ne samat, jotka muutkin yhteiskunnasta riippuvaisten systeemien on omaksuttava, mutta niitä ei oikeasti ja aktiivisesti tunnisteta eikä niistä puhuta. Yhteisöllisyys taas johtaa ihmillisyyden rajoitusten pohdintaan - vai johtaako? Mitä tahansa tieteestä on kirjoitettu, sen joukossa on vain häviävän pieni murunen kaikesta siitä, mitä tiede ei ole, missä se on erehtynyt, mitä pahaa se on saanut aikaan, mitä varjopuolia sillä on. Jokaista vaihtoehtoisen hoitomuodon aiheuttamaa ongelmaa toitotetaan mediatuuteissa sata kertaa, mutta yhdestäkään virallisen lääketieteen aiheuttamasta hoitovirhekuolemasta (yksi vai tuhat vuodessa?) tai kärsimyksestä ei kuulu sanaakaan. Olisi aika julkaista virallisia tilastoja! Tämä kaikki on merkkinä siitä, että elämme tieteisidolien vallassa. Vapaan ajattelun pitäisi torjua tällainen yksisuuntainen palvonta. Mutta missä on vapaa ajattelu? Vapaa-ajattelijoiden esitelmissä? Ei naurata, mutta vitsi sekin on. Yksiulotteisen totuusihanteen julkinen palvontakaan ei riitä; se tukahduttaa, sensuroi ja vaikenee kuoliaaksi sen, mikä uhkaa sen asemaa.

Entä jokaista ihmistä koskettavat viralliset totuudet? Amalgaami? Amalgaami hampaiden reikien paikka-aineena on herättänyt vastustusta jo pitkään. Kun amalgaami-keskustelu alkoi Suomessa viimein 80-luvulla, viralliset tahot, lääkintöhallitus ja sitä tukevat lääketieteelliset tahot olivat yksimielisiä: amalgaamin terveyshaitoista ei ole mitään näyttöä. Yksimielinen liturgia täytti viralliset informaatiokanavat. Elohopeajätettä ei saa sijoittaa Suomeen, se pitää viedä ulkomaille, mutta jokaisen suuhun sitä saa laittaa. Tieteen tehtäväksi jäi jälleen kerran tukea yhteiskunnan virallista käytäntöä niin kuin sen lausumattomaan toimenkuvaan kuuluu. Nyt 2000-luvun alussa amalgaami on viimein häviämässä - kiitos laajan, kansainvälisen keskustelun ja kokemusperäisten tietojen keräämisen, jotka jälleen kerran ylittivät teoreettiset "kuinka asian pitäisi olla" -fraaseilun. Jos tieteen edustajat haluavat yhä pitää kiinni amalgaamista, jätettäköön heille yksi hammaslääkäri, joka erikoistuu vain amalgaamipaikkojen laittamiseen. Amalgaamin vastaisen tiedottamisen ja keskustelun lisääntyessä Suomessa 90-luvulla, virkamiesten, hammaslääkäreiden enemmistön, tieteellisten tutkijoiden ja lääkintäviranomaisten reaktio sisälsi tutut aineosat, eli sekoituksen aggressiota, pelkoa ja siitä johtuvaa torjuntaa ja asioiden vähättelyä, pimittämistä, valehtelua ja aktiivisten kansalaisten painostamista. Näin se menee aina kun uusi totuus koputtelee tietoisuuden porteilla.

Pompöösi kaikkitietävyys, joka niin helposti pesiytyy akateemisiin laitoksiin ja ihmisiin ja sitä kautta kevytversiona sanomalehtiin ja informaationbakteerin leviteviljelmiin on aina otettava huomioon kuka tahansa arvioi mitä tahansa tiedon ja tieteen aluetta ja sen nykytilaa. Se, että tätä ei käytännössä tehdä, on osoitus massamielen omahyväisyydestä, joka kostautuu väistämättä myöhemmin.



SKEPTIKON PERSOONALLISUUSPROFIILI?



Berkeleyn yliopistossa kehiteltiin kiisteltyä teoriaa kahdesta persoonallisuustyypistä, joita kutsutaan "autoritaarinen" ja "demokraattinen" persoonallisuus. (36) Tyyppeihin päädyttiin haastattelemalla 2000 amerikkalaista kadun tallaajaa. Testin tarkoitus oli löytää piirteitä, jotka viittaavat taipumuksiin kohti fasismia, antisemitismiä, etnosentrisyyttä ja konservatiivisuutta. Taipumusta mitataan ns. F-skaalalla.

F-skaalalla "hyvin menestyneet" ihmiset ovat keskimääräistä enemmän taipuvaisia:

Norman Dixon yleistää tutkimuksen tuomat tulokset niiden osalta, jotka saivat korkean F-profiilin seuraavasti:

"Tulokset kuvaavat autoritaarista persoonallisuutta. Ihmiset, jotka ovat juutalaisvastasia, ovat yleensä myös etnosentrisesti ennakkoluuloisia ja vanhoillisia. He ovat taipuvaisia myös aggressioon, taikauskoon, ankaruuteen, kovapäisyyteen ja heitä askarruttaa hallitsevuus-alistuvuus -suhde heidän ihmissuhteissaan. Se, että tämä ominaisuuksien kasautuminen viittaa yhtenäiseen persoonallisuuden rakenteeseen tuli esille kliinisissä haastatteluissa. Näyttää siltä, että autoritaariset ihmiset ovat ahdistuneiden vanhempien lapsia, vanhempien, jotka ajattelivat statusta yhteiskunnassa. Varhaisemmasta lapsuudesta lähtien nämä lapset ovat pakotettuja etsimään statusta, jota heidän vanhempansa jo tavoittelivat."

Jos vertaamme "kenttähavaintoja" "skeptikoiden" järjestöistä ja yksilöistä, tyylistä ilmaista itseä, asioiden painotuksista, huumorin, itseironian puutteesta ja epämääräisen, tieteellisen X auktoriteetin käyttöä, voi todeta, että psedoskeptikko loksahtaa hyvin F-persoonallisuuden kategoriaan. Ja millä elämänalueilla huumorin puuttuu, sitä voi aina epäillä. Huumori puuttuu selkeästi fundamentalistisista ihmisistä, olipa kyse uskonnollisista hihhuleista tai poliittisesti tai tieteellisesti jäykistyneistä ihmisistä. Huumori puuttuu myös totaalisesti totalitäärisistä liikkeistä. Natsit eivät nauraneet itselleen - eivät ainakaan jääneet henkiin hekottelunsa jälkeen. On mitä ilmeisintä, että siinä missä armeija turvautuu läpinäkyvään auktoriteettiuskoiseen systeemiinsä, tieteeseen on kehittynyt vastaava ilman tieteen sisäsyntyisiä protestiääniä. Mutta pitkässä juoksussa skeptismin ei käy hyvin, se on kyllin läpinäkyvästi äärikonsevatiivisten, fanaattisesti tieteenyhtä äärilaitaa edustavien äänitorvi, siinä on ollut liikaa eksentrisiä aineksia.Se alkoi ääriryhmänä ja katoaa marginaaliin kunhan tarpeeksi moni ihminen tiedostaa sen tarpeettoman aseman yhteiskunnan instituutioiden joukossa.

KUINKA DOGMAATTINEN IHMINEN SYNTYY?


Miten käy ihmisten, joiden psyykkisessä tasapainossa on korostunut ja ylimittainen rationaalinen edustus ja sen vastakohtana tunnefunktio alkaa näivettyä? C.G.Jung sanoi asian näin:

”Mitä voimakkaammin tunteita padotaan, sitä ilkeämmin ja salatummin tunteet vaikuttavat ajatteluun, jonka katsotaan silti toimivan moitteettomasti. Älyllinen näkökohta, jonka ehkä samalla toivotaan nousevan yleisen vaatimustason mukaiseksi, kokee tyypillisen alitajuisen persoonallisen tunneherkkyyden kautta muutoksen: siitä tulee dogmaattinen ja jäykkä. Persoonallisuuden itsevarmuus siirtyy dogmaattisiin mielipiteisiin. Totuus ei enää pääse vaikuttamaan luonnollisella voimallaan vaan ainoastaan subjektin minän samastumisen kautta sitä käsitellään kuin herkkää sätkynukkea, jolle joku paha kriitikko on aiheuttanut kipua. Kriitikko revitään kappaleiksi, ja jos mahdollista kostetaan hänelle persoonallisesti, eikä yksikään argumentti ole tässä tilanteessa tarpeeksi alhainen jäädäkseen käyttämättä. Totuus pitää johdattaa niin että yleisölle alkaa valjeta, että kyse on vähemmän totuudesta kuin totuuden esittäjän persoonallisuudesta.”

Ja jos sama epätasapaino jatkuu:

”Heti kun järki itse tajuaa, että jokainen älyllinen muotoilu koskee vain rajatulla tavalla totuutta ja siksi se ei voi vaatia itselleen yleistä johtoasemaa, silloin älyllinen muotoilu saa sellaisen painoarvon että kaikki muut näkökohdat ja mahdollisuudet kutistuvat ja häipyvät taustalle...tällöin se kohoaa yleiseksi näkemykseksi, jota voi sanoa uskonnolliseksi. Muuttuessaan uskonnolliseksi älyllinen formula, jolla alunperin ei ole vähäisintäkään yhteyttä uskonnollisuuteen, saa myös uskonnollisuuden oleellisen erityispiirteen: välttämättömyyden. Se muuttuu itse asiassa intellektuaaliseksi taikauskoksi.
C.G.Jung: Typologie, 1972.

Mikään muu ei loppujen lopuksi selitä skepsismin suosiota kuin "tieteellisen ajattelun" nousu puolijumalalliseen asemaan ja siihen vaaditaan jo ajattelun ja jopa havaintomaailman köyhyyttä. Yhteiskunnan rajattomattomasti tukema tiede myytistyy ja alkaa koota ympärilleen teokraattista harsoa. Ihmisellä pitää olla jotain, johon siirtää odotukset absoluuttisesta ja täysin varmasta. Tiede ei tule täyttämään näitä odotuksia, vaan ihmisten tekemänä, ylläpitämänä ja inhimillisten toiveiden, illuusioiden, erehdysten ja harhaanmenneiden projektioiden kohteena se loppujen lopuksi pudottaa ihmisen takaisin maan päälle teorioiden ja akateemisen itseriittoisuuden pilvilinnoista. Skepsismi tieteen oikeiston äärilaitana osoittaa hyvin tietä, miten tähän tultiin ja tulevat tapaustutkimukset tulevat osoittamaan, miten pieni, mutta hyvin sosiaaliseen tilaukseen vastannut propapagandakoneisto jälleen kerran valtasi ihmisten mielet. Halu yhtenäisyyteen, yhdenmukaiseen "tieteellisyyteen" johtaa siihen, että ajan henkeä on nöyrästi nuoltava ja on valehdeltava ripeästi itselle ja muille tietävänsä elämän totuudet selkeästi - ja onpa suomalaisissa tv-keskusteluissa useampi kuin yksi asiantuntija, joka toistaa puheenvuoroissaan sanaa "selkeästi" noin kymmenen kertaa lauseessa. Se mitä ihmiseltä puuttuu, tulee usein korvattua toistamalla sitä verbaalisesti.

KEHISSÄ ELÄMISTÄ


Autoritaarisuuden tuomia ongelmia tieteessä valaisee seuraava kehäpäätelmä-keskustelu, joka tosi elämässä käytiin 1988 eräässä brittiläisessä yliopistossa. Vastakkain olivat psykologian professori ja opiskelija:

Opiskelija: Hypnoosisin alueella kaivattaisiin hyvää kvalitatiivista tutkimusta.
Professori: Minun osastollani sellaista ei tapahdu.
Opiskelija: Miksei?
Professori: Hypnoosi ei ole arvostettu tieteenala.
Opiskelija: Miksei ole?
Professori: Koska siltä alalta ei ole julkaistua kirjallisuutta.
Opiskelija: Miksei ole?
Professori: Koska kukaan ei ole sitä tutkinut.
Opiskelija: Miksei ole?
Professori: Koska se ei ole arvostettu tieteenala.

Kirveellä olisi töitä.

JA HIEMAN KULUTTAJAVALISTUSTA...


Jos näet Hesarissa tai muussa lehdessä pikku-uutisen (suuria ei ole) jossa esim. astrologia liitetään johonkin omalaatuiseen, typerään tai epämiellyttävään asiayhteyteen...
Jos kuulet "tutkimuksesta", jossa astrologian on todettu lisäävän harrastajansa masennusta, vieraantuneisuutta, kenties riskiä sairastua ödeemiseen ekseemaan... Jos kuulet arvovaltaisen tieteellisen auktoriteetin puhuvan, esitelmöivän tai laulavan astrologian "maailmankuvan" harhaisuudesta... Jos osallistut kahvi- tai kaljakeskusteluun, jossa joku "tietää" mitä astrologia on...

Niin kohdista mitä suurinta epäilyä näitä kohtaan, sillä kokemus on osoittanut, että astrologiasta on tehty eräs länsimaisen pintasivityksen saaneen asioita tiedostamattoman ihmisen negatiivinen projektion kohde ilman, että sillä on mitään asiallista syytä olla siinä roolissa. Kun kuulet vastaavia tapauksia, muista, että rajatiedon ja astrologian vastustajilla on oma kulttuurinen, sosiaalinen, ammatillinen tai henkilökohtainen taustansa, joka saattaa pakottaa sanomaan tai kirjoittamaan jotain, jota he eivät itsekään ymmärrä eivätkä tiedosta tai eivät ole paremmasta tiedosta ja ymmärryksestä edes tietoisia. Tiedettä on pidetty kynttilänä, joka lepattaa valoa taikauskon pimeyteen, mutta nyttemmin se on yhä selvemmin ihmisen ja elämän laajamittaista typistämistä ja sen merkitys koko maailman muuttamiseseksi länsimaisen ihmisen myytin mukaiseksi jatkuu kiihtyvällä vauhdilla ja brutaalisuudella. Kun tiedon valoa suunnataan yhä tarkennetuin linssein johonkin, jää varjon peittoon yhä suurempia alueita. Tiedettä ei kritisoida juurikaan, se on saavuttanut liian helpon ja itsestäänselvän aseman kulttuurissamme. Musiikkia, kirjallisuutta, politiikkaa saa arvostella vapaasti ja jokaisessa lehdessä on siihen tilaa, mutta missä on tilaa tieteen tulosten ja menetelmien arvostelulle?

Epäile automaatin lailla suustaan kielteisiä lausuntoja sylkeviä skeptikkoja, sillä heillä on omat ongelmansa, joista suurin on kyvyttömyys tutkia ja tiedostaa oman mentaalisen prosessin sisältämiä rajoituksia, ehtoja ja mielivaltaisia valintoja. Maailma ei suostu pysähtymään tämänkään ajan rajoitteisiin ja keskiarvoisen älyn ja järjen tuotteiden palvontaan - se ainakin on täysin varmaa. Nerokkaat ihmiset, jotka todella muuttavat maailmaamme ja avartavat maailmankuvaamme syntyvät koulutussysteemistä huolimatta (kuten epätyypillinen Albert Einstein), ei sen ansiosta. Älä kiirehdi, maailman ja tieteen prosessit ovat yhä kesken...mahdollisesti tiesitkin...mutta oikeakaan tieto ei aina tee mitään vaikutusta, sen sijaan sosiaalisia käytänteitä ja uskomuksia vahvistava tieto (esim. Wikipepdia, skeptikkojen haltuunottamaa infoa) tekee sen minkä tekee...vahvistaa sosiaalisia käytänteitä ja niiden takana olevia uskomuksia...useimmille se riittää ja tiede järjen viihteenä leviää tehokkaasti kritiikittömässä ympäristössä. Rajatiedon ja mm. astrologian vastustajat on helppo paikallistaa kahteen etujaan suojelevaan systeemiin: materialistiseen tieteeseen ja uskomukselliseen uskontoon. Ihmismielen rajoilla oleva tieto on aito, voimakas haaste molemmille, siinä sen aikojen yli rinkan selässä kantautuva merkitys. Tieteisrasismia on monessa muodossa ja sitä on näkyvänä ja piilevänä yhteiskunnan ja kulttuurin vakiintuneissa järjestelmissä. Mm. astrologian vastaanotto Jeesukseen uskovassa tietokoneita ja kännyköitä tuottavassa ja näppylöivässä Suomessa on oiva osoitus ihmismielen kahtiajakoisuudesta ja se taas on melkein aina merkki häiriintyneisyydestä ja suoranaisesta sairaudesta.

Ps. Oletko sinäkin tieteisuskossa viran puolesta, oletko itse valinnut sen - vai isäsi, sukusi tai aikasi?

Vielä yksi sitaatti: "The game of science is, in principal, without end. He who decides one day that scientific statements do not call for further test, and that they can be regarded as finally verified, retires from the game." - Karl Popper. Tähän asti ok, mutta kuinka paljon on tiedemiehiä, jotka eivät oikeastaan tiedä tätä tai se ei vaikuta heidän tieteellisten julistustensa ja tuomioidensa muotoiluun? Eli kuinka monta tiedemiestä on vetäytynyt tieteen kentältä tietämättään - ja yhteiskunnan tietämättä? (36) Puolet kaikista? Ja mitä virkaa on säännöillä, joita puolet ei noudata?

Ja vielä kannattaa kysyä: onko tiede lopultakin sekä terveissä että sairaissa muodoissaan vain yhden kulttuurin brändi-tuote, valkoisen, ikääntyneen, keskiluokkaisen ihmisen - erityisesti miehen - nurkkaikoni. Tieteilijä on kuin 30-luvun estetiikan professori, joka uskoi mitallisen runouden jäävän ikuisiksi ajoiksi pakolliseksi malliksi ja ikuiseksi ihanteeksi. Kaikista mahdollisista totuuden kokemisen malleista se, joka on osoittautunut kaikkein tuottavimmaksi taloudellisen ja kulttuurisen länsimaisen imperialismin muodoksi ja edellisiin syvästi kytköksissä oleva alistamisen malli. Tieteen päätymistä itseriittoiseksi totuuden sanelukoneeksi kauhisteltiin jo 1900-luvun alussa, mutta mitään korjauksia ei tietenkään tapahtunut - päinvastoin meno on entisestään kiihtynyt. Jo kauan sitten ehdotettiin maallikkojen vallan lisäämistä tieteen hallinnossa. Muun muassa George Orwell allekirjoitti tämän ajatuksen ja jatkoi: "Samalla tieteilijät tulisi tuoda ulos eristyksistään ja osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan ja hallintoon." (37) Samoilla linjoilla on filosofi Paul Feyerabend ja moni muu. Maallikot toisivat kaivattua realismia tieteen puunlatvasta katsovan etäisyyden ja ylimielisyyden sijaan. Pääosa tieteilijöistä haluaa säilyttää norsunluutorninsa koskemattomana koska kosketus muuhun todellisuuteen tuo väistämättä omaan näkökenttään asioita, havaintoja ja tuntemuksia, jotka rikkovat vaivalla rakennettuja paperilinnoja. Tieteilijöillä on oma merkityksensä maailmassa ja yhteiskunnassa, mutta rajoista täytyy osata pitää kiinni. Omista mielikkiteorioistaan lähtien monet tiedemiehet ovat rakentaneet enemmän tai vähemmän hupaisia tai perverssejä teorioita koskien koko maailman, ihmiskunnan, yhteiskuntien tai ihmislajin kehitystä. Jos nämä liian vähästä ymmärryksestä yleistetyt mallit saavat yhteiskunnan tukea, ne aiheuttavat suuria menetyksiä ja vinoutumia. Spesialistit pysykööt lestissään kuten suutarit. Tieteen väärinkäytön idean tulisi lyödä itsensä läpi myös niin, että yhteiskunta loisi sanktiot ja rangaistukset niille, jotka suuntaavat tieteellistä auktoriteettiaan sinne, minne se ei kuulu tai propagoivat sokeasti jonkun ajankohtaisen virtauksen vahvistamia asioita tai mustamaalaavat asioita, joista eivät mitään ymmärrä. Tiede ei todellakaan elä tyhjiössä kuten tiedemiehet usein itsekin hurskaasti toteavat, mutta jättävät usein asiaan liittyvän ajattelun ja analyysin tekemättä. Fasistisen Saksan ja Hitlerin hallinnoimassa tieteessä oli pian hitlermäinen leima ja epätieteelliseen rotuoppiin tukeutuvaa korkealaatuista tiedettä tehtiin ahkerasti ja maistereita ja tohtoreita valmistui suunnilleen samaan tahtiin kuin nytkin. Mikä estää ajattelemasta sitä, että myös meidän ajallamme on tiettyjä virtauksia, joita tiede kuuliaisesti - joskin tiedostamattomasti - toteuttaa, tukee, vie eteenpäin ja maksaa näin "veronsa" yhteiskunnille, jotka taas sille suovat runsaita varojaan? Pinnallisimmat "järki-ihmiset" huutelevat "kriittisen järjenkäytön" perään ja kehottavat ihmisiä ajattelemaan omilla aivoillaan. Eiköhän se ole jo selvää että "omat aivot" on usein narikassa ja ajattelu lainataan tai kopioidaan yhteisön keskiarvovarastolta. Aivot eivät ole omat vaan vanhempien, kasvatuksen, koulutuksen ja enemmistön aseman itselleen huutaneiden massojen mielipiteiden, facebook tykkää-nappien ja sosiaalisten mekanismien kyllästämät.

Tietääkö tietosanakirja?

Kunkin aikakauden käsitykset ja tiedot siirretään tietosanakirjoihin. Niistä löytyvä tieto on normaalitieteen ja sovinnaisten odotusten mukaista konsensus-tietoa. New Age -ilmiöitä suomeksi on julkaistu vain kahdenlaista kirjallisuutta: 1) uskonnollisten fundamentalistien "varoituskirjoja", usein älyllisesti ala-arvoisia tekeleitä 2) tieteellisiä huitaisuja, usein myös henkisesti vajaamittaisia. Ylimielisyys takaa sen että pelkkä yksi lause tieteellisen auktoriteetin suusta riittää kuittaamaan asian. Mutta jälleen kerran: toisin on muualla. Seuraavassa pari lainausta J.Gordon Meltonin hyvätasoisesta New Age Encyclopediasta (Gale Research Inc.,Detroit, 1990). Otsikon Skeptics and the New Age löytyy 11-sivua asiallista tekstiä, mm. lainaus Harry Collinsilta: "CSICOP, tieteellinen valvontajärjestö...Tiede voi ja sen täytyy hoitaa omat asiansa ilman itse itsensä nimittäneitä ulkopuolisia, jotka silloinkin kun heillä on hyvää tahtoa, uhkaavat tuhota tieteen ammattimaisen ja poliittisen rehellisyyden.". CSICOPin voi katsoa syntyneen joidenkin ääri-ihmisten hysteerisistä tunteista ja reaktioista kun he näkivät että tieteellisen ortodoksian ulkopuolellakin on elämää, toimintaa ja ajattelua ja sitä kautta myös muutospaineita koko länsimaisen kulttuurin painopisteen suhteen. Ja vielä sitaatti artikkelista: "Uskoa ilman kyseenalaistamista tai hylätä ilman tutkimuksia on yhtälailla epätieteellistä käyttäytymistä."

Semanttisia vinksahduksia on liikkeellä aina ja niitä ruokitaan jatkuvasti. Yksi keskeisiä on hokema: "Tiede ei ole todistanut" tai: "Tiede on todistanut"; tiede ei koskaan todista mitään lopullisesti eikä tieteellisten sovinnaisten tutkimusmenetelmien antama kielteinen tulos jostain ilmiöstä merkitse sitä että tuota ilmiötä ei ole olemassa. On siirryttävä uuteen kielenkäyttöön jossa tieteen mielipide lausutaan muiden ohella. Jos jotain asiaa ei ole tieteen keinoin todistettavissa, se ei lakkaa olemasta - se on vain tieteen ulkopuolinen asia. On hyvä muistaa että sekä käytännöllisistä että filosofisista syistä voi pitää varmana että että ihminen ei pääse käsiksi todellisuuteen, ilmiöihin kyllä. Kantin tekemä kahtiajako noumenon/fenomenon on jäänyt pysyväksi rajapinnaksi. Mutta pääseehän "perimmäiseen todellisuuteen" toki käsiksi vielä yhdellä tavalla: sovitaan herrasmiesten klubilla ennakolta että todellisuudessa ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin ilmiömaailmaa ja määritellään todellisuus juuri sellainen kuin nykyinen luonnontiede konsensuksensa voimalla määrittelee ja ratkaistaan tieteen avulla, millainen se on...Se on sellainen kuin tiede, näin yhtälö täydentyy tyydyttävästi. Toisin sanoen tieteellinen edistys perustuu maailman ilmiöiden ja ihmisen jatkuvaan typistämiseen jolloin siitä poistetaan väkivalloin elementtejä ja asioita, joita tiede ei tavoita. Lopulta kansalle tarjotaan selitys: näitä elementtejä ja asioita ei ole. Tiede pyrkii kaikkien tyrannien tavoin irrottautumaan historiallisista rajoituksista, tämän päivän tiede ei ole huomispäivän tiedettä, tämän päivän löydökset eivät ole huomispäivän löydöksiä. Ja kukaan ei tiedä, mitä huomenna tiede löytää ja mitä se taas "todistaa" ja löytää, löytää ja todistaa. Tiede on vain prosessi, jonka tuloksena on aina uusiutuva kuva maailmasta. Mutta kuvaksi se jää ja idealisoitu "tieteellinen metodi" on sekin monitulkintainen ja eksyttävä tavoite, jota käytännön tieteen tulosten saavuttaminen rikkoo joka käänteessä.


Ja lopuimmaksi lopuksi, pari muistutusta ajattelevilta ihmisiltä. Charles Tart (professori, parapsykologian tutkija) (38) on sanonut, että saatamme elää valistuksen (enlightenment - valon lisääntymistä) ajan vastakohtaa, "the age of endarkenment" - valot sammuvat umpimaterialismin käsittelyssä.

Toimittaja: "Mitä mieltä olette Mr. Gandhi länsimaisesta sivilisaatiosta?" Gandhi: "Se olisi hyvä ajatus." Länsimainen kulttuurin saavutukset herättävät aina oikeutettuja ironisia kommentteja. (39)

Kiinnitän vielä huomiota ihmisyyteen sitkeästi liimautuneeseen itsekkyyteen, joka esiintyy monella tasolla. Skeptikot ovat vain pieni henkiseen terrorismiin erikoistunut joukko ikääntyneitä, valkoisia, akateemisia tai puoliakateemisia "henkistä rotuhygieniaa" harjoittavia miehiä. Ja samoin kuin oli natsismin biologisen rotuhygienian opin laita, samalla tavalla on tämän porukan henkisen rotuhygienian tieteellinen puoli kunnossa.

HUOMAUTUKSIA JA VIITTEITÄ:

1) Ks.CSICOP:in varhaisista vaiheista http://www.webpan.com/dsinclair/csicop-and-skeptic.html

2) Leikillinen viittaus ns. urbaaniin legendoihin ja city folkloreen.

3) Tieteellis-filosofiset vaikutteet tulivat pääasiassa ennen 40-lukua Saksasta, sodan jälkeen anglosaksisista maista. Mitä omintakeista suomalainen tiede lopulta sisältää, on jäänyt monelta huomaamatta, eikä ihme, sitä ei taida olla.

4) Aho, Jouko: Suomen parapsykologit - Ulkopuolisen näkemys tieteen suomalaiseen historiaan. 1993.

5) Vrt. "Sisäistetty herruus", mediafilosofi Dan Steinbockin lanseerama käsite 80-luvulta.

6) Mitä on tiede ilman käytännön tutkimusta? Se on juuri sitä, jossa voi kuvitella olevansa täysin haavoittumaton ja laittaa liikkeelle ajatuksia ilman että niitä koskaan todennetaan. Noli me tangere, elämä, älä kosketa minua - sattuu, auts.

7) Kurtz ei ole myöntänyt tätä ja Skeptikot itse nimittävät datan sormeilua ja sitä seurannutta paljastusta "controversial affair", mitä se ei ole. Siitä on yksimielisyys olemassa eli pläkkiselvä huijaus.

8) Olin itse eräässä tilaisuudessa, jossa silloinen Skeptikot ry:n puheenjohtaja Ilpo V. Salmi puhui lyhyesti astrologiasta. Jokainen lause sisälsi suoran asiavirheen, parhaat kaksi. Skeptikot eivät korjaa virheitään, mikä on tieteen tekemisen ensimmäisiä edellytyksiä

9) Paul Kurtz oli sekulaari humanisti, häneen ei kannata uskovaisen skeptikon vedota. Hänen yksi pääteesinsä on se, että uskonnot ovat länsimaisen yhteiskunnan ongelma. Nyt uskontojen vastainen kirjallisuus on kasvamaan päin. Richard Dawkinsin Jumalharha (2006) ja Sam Harrisin Uskon loppu (2007) on suomennettu ja lisää on varmasti tulossa. Tuuli on kääntynyt ja organisoidun kristinuskonkin pitää ruveta tosissaan miettimään omia eloonjäämisen strategioitaanniin Suomessa kuin muuallakin. Dogmaattisten uskovaisten raja-alueen vastustajien kannattaisi tarkkaan harkita, ryhtyäkö samaan rintamaan skeptikkojen kanssa...

10) The Transcendental Temptation: A Critique of Religion and the Paranormal (Prometheus, 1986).

11) Helsingin Sanomat on varsin säännöllisesti muistanut esim. astrologiaa pikku-uutisilla, joissa on selvä astrologian vastainen kierre. Ilmeisesti siellä kerätään ja pidetään yllä sälä-aineistoa astrologiaa vastaan. Michel Gauquelinista ei tietääkseni ole ollut sanaakaan huolimatta hänen käänteentekevästä merkityksestään astrologian tutkijana alkaen 1950-luvulta. Siis kevyt huumori kelpaa, vakava tutkimus sensuroidaan pois ja kun jostain tärkeästi ei sanota sanaakaan, se merkitsee tabujen muodostumista ja tabujen muodostuminen merkitsee demokratiaan kuuluvan tiedonvälityksen vapauden periaatteiden vaarantumista. Yksinkertaisin puolustustaktiikka: vaikene.

12) New Age -varoituskirjojen sijaan kannattaa lukea hyvä opas asiaan, Heli Sarren Kaloista Vesimieheen, Hermiakirjat, 1992)

13) Tämän tiedon välitti Ruotsissa asuva Pentti Tuononen. Tutkimuksen runkoa on selostettu Astro Logos -lehdessä 15 (toukokuu 1993).

14) Sci-fi kirjallisuus palvelee myös skeptikkojen typistämistehtävää, se syytää uumenistaan toinen toistaan samanlaisia, stereotyyppisiä kuvia ihmislajin tulevaisuudesta. Scifi-kirjallisuus suurelta osin on tieteis-tekno -kultin epävirallista liturgista kirjallisuutta. Tekninen elämänhallinta ja vempaimet kehittyvät mielikuvitukselliseen suuntaan, ihminen säilyy neandertalina. Ja se on tietysti oire siitä että ihmisen sisäisyyttä, mikä meitä lopulta ohjaa, mitä me olemme -kysymykset eivät kiinnosta. Sci-fi -kirjallisuus on joko pikkupoikien tai sellaisiksi jääneiden harmaahapsien seikkailukirjallisuutta. Lajin tulevaisuus voi katketa mihin tahansa ulkoiseen katastrofiin, mutta syyt ovat myös sisäisiä kuten ikiaikaisessa ylioppilasaineessa: "Rooman tuhoutumisen syyt?".

15) Hyvä esimerkki tästä on Suomessa Lauri Gröhn, jonka saavutuksiin kuuluu hissin mekanismien kehittäminen. Maailma mekanismina on yleensä jälkeenjääneiden skeptikkojen kadonnut illuusio. Gröhn häiriköi aikaisemmin usein sähköpostiryhmissä. Nyttemmin Gröhn muuttaa kuvia kolhoiksi sävellyksiksi, ja eksentrinen tie jatkuu.

16) Ks. skeptikkojen keskustelupalstan sisältöä http://keskustelu.skepsis.fi/html/keskustelu.asp

17) Huippuna mm. Toden näköiset harhat toim. Marjaana Lindeman-Viitasalo, Duodecim 1995. Kunnia lääketieteelliselle kustantajalle ja tervehdys lääkäreiden ikiomalle lääkefirmojen tukemalle arvaustieteelle.

18)Valistuksen perinteen kritiikin suuri teos on Horkheimerin ja Adornon Dialektik der Aufklärung, jossa esiintyi synkkä tulevaisuuskuva ihmislajista, joka on tehnyt tieteestä uuden myytin ja tämän myytin suojissa kehittyy uusi barbaria.

19) Projektio on torjuttujen yllykkeiden "siirto" toiseen ihmiseen. Projektio on tärkeä käsite skeptikoiden sielunelämään tutustuttaessa. "Parapsykologi huijaa" - "Rhine väärensi tuloksiaan" (Mustelin) - pelkkiä oman psyyken tuotteita perustuen juuri siihen mitä itse omassa työssään tekee. Tieteen "alitajunta" on kartoittamaton musta alue. Fyysikko David Bohmin mielestä (Bohm & Peats: Tiede, järjestys ja luovuus, Gaudeamus 1992) on ainakin kaksi strategiaa mitätöidä tieteen luovuutta : 1."Syynä (luovuuden ihanteen tyssäämiseen) on vallitseva taipumus tiedostamatta puolustaa käsityksiä, jotka ovat merkitykseltään fundamentaalisia ja joiden oletetaaan olevan välttämättömiä mielen totunnaiselle, miellyttävälle tasapainolle". Tämä on siis lähes sama asia kuin yhteisten ja yleisten taspapäistävien asenteiden ja sovinnaisuuden luoma paine. Ja toinen Bohmin mainitsema este on yhteiskunnan rakenteissa olevat piilojärjestelmät, tieteen tiedostamatton, joka saa tiedemiehet pelaamaan väärin koska..."ovat pakotettuja pitäytymään alitajuisten käsitystensä piilevään perusrakenteeseen. He eivät usko että voisivat itse toimia toisin, luovasti vaan jättävät sen tehtävän tieteen neroille". On päivänselvää että nykytieteen väittämä siitä että mm. parapsykologisten kokeiden tulokset eivät kestä tieteen kritiikkiä, on vain harjoitellun oopperan tulos, jotkut jäykät, vihamieliset yksilöt kirjoittivaat tämän libretton, sosiaalinen ilmpiiri ja onnettoman "skeptisen liikkeen" mediaan syytämä mustamaalaus ja propaganda vahvistivat tämän sanoman ja saivat sen uppoamaan laajoihin tietämättömiin piireihin, jotka jäivät ihastuksissaan toistelemaan paria kuultua fraasi ("sporalogia"). Tieteen seuraava suuri paljastus voisi koskea - ei mitään ulkopuolista maailmaa - vaan sen omia piileviä rakenteita, alitajuisia strategioita, asenteiden ja ennakkoluulojen tiheää ryteikköä, joka tällaisessä systeemissä (valoa yhteen nurkkaan, omia varjoja ei nähdä) väistämättä on olemassa. Ihmismielen ja kokemuksen alueet voitaisiin avata uudelleen tutkimukselle ja se voisi osoittautua vaikka miten arvokkaaksi uuden tiedon lähteeksi. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, on hyvä muistaa. Projektiosta lisää, C.G.Jung: General Aspects of Dream Psychology (1916). In Collected Works 8: The Structure and Dynamics of the Psyche.

20)Richard Milton: Shattering the Myths of Darwinism, Inner Traditions International, 2000.

21) Skeptikkojen uskonnollinen varmuus on aina huomioitu, se on kompensatorinen yritys vetää lahkeesta alas lokaan kaikki, mikä on aidosti omaa tasoa ylempänä.

22) Seppo Kivinen, muistinvaraisesti, Helsingin yliopiston dosentti, joka on filosofisesti suuntautunut parapsykologian harrastelija. Usein siteerattu Helsingin Sanomien parapsykogian "asiantuntija" - tosin ilman minkäänlaista käytännöllistä suhdetta parapsykologian tutkimukseen.

23) Ks. mainittu kirjoitus, uskonnollista vakaumusta siirrettynä kyseenalaiseen tiedekehykseen. Eikö tieteellisillä töillä ole jonkinlainen tarkistusprosessi?

24) Markku Envall: Asumaton huone, essee Usko ja järki, 1997.

25) Patrice Guinard väitteli astrologiasta vuonna 1993. Laaja kansainvälinen sivusto löytyy Internetistä osoitteessa: http://cura.free.fr/cura-en.html

26) Myös tällä on pitkät perinteensä lähtien Harry Houdinista, joka paljasteli aikansa spirituaalisten istuntojen meedioita samasta syystä. Mediaalisuuden tuottamat parailmiöt ovat yhä selittämättä vaikka meedioiden joukossa oli taatusti myös huijareita. Mutta huijareita on kaikkialla, tieteessä, talouselämässä (joko asia on selvennyt?), mediassa (runsaasti)- perunanviljelijöissä vähemmän koska heidän on saatava aikaan konkreettisia tuloksia hyvin valvotuissa olosuhteissa, muuten ei leipä lähde.

27) Ks. Rupert Sheldrake: Miksi koirasi tietää, milloin olet tulossa kotiin, Rasalas, 2002.

28) Skeptikoiden hurmahenkisyyden voi katsoa olevan aggressiivista halua puolustaa jotain pyhää, ja pyhää on tiede, mutta ei kaikki tiede vaan se tiede, joka on puhdistettu kaikesta inhimillisestä, ympäristövaikutteisesta, historiallisuudesta - siis mikä tiede? Kyse on pelkästä irtileikatusta toiveunesta, jolla on myös paljon tekemistä miessukupuolen halusta pysyä kiinni "absoluuttisessa, muuttumattomassa totuudessa" - tai ainakin ainoassa oikeassa totuuden etsimisen metodissa. Tämä on samaa juurta kuin uskonnollisen totuuden tuoma varmuus ja sen varassa tehdyt massiiviset rikokset ihmiskuntaa kohtaan.

29) Erno Paasilinna: Kansan palvelijoita, Otava 1986.

30) Vuoden 2001 huhtikuussa Sorbonnessa, Pariisissa. Väitöskirja oli 900-sivuinen sosiologian alaan kuuluva ja englanniksi Epistemological situation of astrology across the ambivalence fascination/rejection in post-modern societies

31) Mustelin on tyypillinen suomalainen tieteisauktoriteettiin liittyvä ilmiö - ja ongelma. Huolimatta läpinäkyvistä valheista ja tieteellisten periaatteiden sotkemisesta propagandaan, kaikki tiedotusvälineet kävivät ylistämään täysin kritiikittömästi hänen non-tiedettään. On aika tarkentaa suhdetta auktoriteettiuskoiseen tieteen tekemiseen, tieteen hyväksikäyttöön omien maailmankuvien edistämiseksi - Tatu Vanhasiin ja Mustelineihin.

32) Kenneth Irvingin ja Suitbert Ertelin artikkeli löytyy: http://www.planetos.info/dissent.html

33) Arthur Schopenhauer: Taito olla ja pysyä oikeassa. Niin & Näin lehden julkaisusarja. Suom. ja jälkisanat Jarkko S. Tuusvuori, Tampere, 2005.

34) Väärentämisväitteet toistuvat niin säännöllisesti että ne kuuluvat Skepsiksen työkalupakkiin ja oli ongelma mikä tahansa, tämä väline kaivetaan ennen pitkää esiin. Sen psykologinen vastine on tietysti selkärangasta nouseva irrationaalinen tunne että tuo toinen (väite, ihminen, kulttuuri, uskonto, tapakulttuuri) "ei ole oikea". Se on "väärä", "väärennös, "huijaus". Tämän asenteen juuri on samaa kuin aikoinaan länsimaisen miehen kohdatessa siirtomaaisäntinä mustia, punaisia ja keltaisia rotuja - niiden jäseniä kohdeltiin eläiminä koska ne eivät muistuttaneet tarpeeksi omaa ihmisyyden perittyä mallia. Loogisesti loppuun asti vietynä pseudoskeptikoiden tulisi pitää koko maailmaa huijauksena, siinä kun on aina jotain, joka ei mahdu vallitsevan maailmankuvan ahtaisiin raameihin. Ja kun tämä meidän maailma on huijausta, on olemassa pseudoskepojen "oikea maailma" - jossain tuolla toisessa ulottuvuudessa.

35) Pentti Linkola: Voisiko elämä voittaa, Tammi 2004.

36) Kuka tutkii tiedettä ja tieteen tekijöitä? Poliiseilla ja lähes kaikilla valtion ja kaupunkien hallintoelimillä on oma sisäinen tarkastusjaostonsa, mutta mitä vastaavaa on tieteellä? Vertaisarvio? Se ei pysty minkäänlaiseen objektiiviseen arvioon, jos sekä arvion kohde ja arvioijat itse ovat saman taudin vallassa.

37) The Collected Essays, Journalism and Letter of George Orwell, volume 4. Penquin Books, 1984.

38) Ks. lisää ja http://www.paradigm-sys.com/cttart/index.cfmhttp://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Tart

39) Kirjasta Imperiumin ulkopuolelta, toim. Hakkarainen, Tammilehto, Wallgren.


"Be an opener of Doors" - Ralph Waldo Emerson.

Oletko jo lukenut Skeptikkojen Anti-Mooseksen I kirjaa:Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: Tulkoot skeptikot. Ja he tulivat. Ja Jumala näki että skeptikot olivat hyviä; ja Jumala erotti Skeptikot pimeydestä.

RAIMO A NIKULA, 31.7.2016


LINKKEJÄ PSEUDOSKEPSISMIÄ PALJASTAVILLE SIVUILLE: (follow these links - no guarantee that they are still working)


http://www.tricksterbook.com/ArticlesOnline/CSICOPoverview.htm =Erinomainen yleisesitys CSICOP:in synnystä, menetelmistä, organisaation kehityksestä ym.

http://www.eskimo.com/~billb/weird/wclose.html = Skeptismiä suunnattuna pseudoskeptismiin

http://www.amasci.com/weird/wclose.html#L3 = Laaja kriittinen linkkihakemisto skeptismiin

http://www.psicounsel.com/csicop.html = Skeptismin periaatteita ufo-ilmiön raameissa

http://www.blavatskyarchives.com/zeteticism.htm = Laaja linkkikokoelma sivuista, joissa parapsykologiasta ja anomaalisista ilmiöistä taitetaan peistä sekä puolesta että vastaan.

http://www.ufostoday.com/ = Ufo-ilmöiden päivityksiä ja seurantaa

http://www.skepticalinvestigations.org/exam/Prescott_Randi.htm = Entinen skeptikko ja tiedemies Michael Prescott tarkastelee James Randin lupaamaa palkkiota onnistuneesta "yliluonnollisen" todistavasta kokeesta

http://www.psicounsel.com/starbaby.html = Skeptikoiden ainoa tutkimus= he vaihtavat astrologisen tutkimuksen aineistoa saadakseen mieleisen lopputuloksen

http://paranormaaliblogi.net/index.php/tag/skepsis-ry/ = Paranormaalibogin kirjoitus James Randista ja Skepsiksen asemasta "tieteellisenä organisaationa"

http://www.pcuf.fi/msiivola/para2000/artikkelit/teuvo/tiede_rajatieto_skeptismi_4.html = Teuvo Laitisen juoheva katsaus paranormaalin totuuskriteereihin suomeksi

http://www.psicounsel.com/csicoplt.html = CSICOP:in strategioita lehdistöä ja TV:tä varten

http://parapsykologia.blogspot.com/search/label/Skeptismi = Olavi Kiviniemen laajasti parapsykologiaa käsittelevä suomenkielinen blogi, jossa maltillinen kritiikki skeptikoiden toiminnasta

http://www.skepticalinvestigations.org/homepage.html = Tuoreita tutkimuksia ja kriittisiä artikkeleita skeptikoiden toiminnasta

http://www.anomalist.com/commentaries/pseudo.html = CSICOP:in perustajajäsenenä vaikuttaneen Marcello Truzzin kommentti skeptikoiden toiminnasta ja periaatteista - miten alkuperäinen toiminta vääntäytyi pseudoskeptismiksi?

http://www.rpi.edu/~sofkam/talk/talk.html = Skeptismin myytti eriteltynä

http://www.eskimo.com/~billb/pathsk2.txt = Kriittinen kommentti tieteellisen julkaisun toimittajalta

http://www.bobmarksastrologer.com/skeptics.htm = Astrologista perustietoa skeptikoille

http://www.parapsychologybooks.com/sovereignty.htm = Tieteellinen sovinnaisuus = auktoriteettiuskon tulosta, kirjoittajana biologian professori

http://www.temple.edu/isllc/newfolk/skeptics.html = Folkloristin hyvä taustakartoitus skeptismistä ja sen harjoittajista

http://www.uow.edu.au/arts/sts/bmartin/pubs/92prom.html = Huijaus tieteessä, abstraktio ja esimerkkejä lähinnä Australiasta

http://www.discord.org/skeptical/Critiques = Imuroitava PDF-tiedosto skeptikoiden historiasta, uskomusmaailmasta ja fraaseista, George Hansen

http://dharma-haven.org/science/myth-of-scientific-method.htm = Tieteellinen metodi on teoreettinen ideaali, tieteen tekemisen käytäntö paljastaa mitä tiede todellisuudessa on

http://robertpriddy.com/indexlim.html = Tiede kriittisen mielen kohteena, Robert Priddy

 

SUOSITELTAVIA KIRJOJA:

 

KONSENSUKSEN VASTAISIA TIETEELLISIÄ ORGANISAATIOITA JA JULKAISUJA: (alternative science organizations and periodicals)

FYSIIKKA:

MIELENKIINTOISIA TYYPPEJÄ ONLINE: