Menneisyyden ote

Pitäisikö menneisyys jättää rauhaan? Jättääkö menneisyys meitä rauhaan? Vastaus on ei ja ei, ihmisen yksilöllinen ja kollektiivinen sidos menneisyyteen on tärkeä ymmärtää jotta voimme määritellä mitä me olemme, mitä haluamme ja mihin olemme menossa. Millä tavalla olemme erilaisia kuin menneiden aikojen ihmiset, voi paljastaa sekä outoja samankaltaisuuksia että sarastavia mahdollisuuksia tehdä asiat paremmin kuin menneiden aikojen ihmiset. Vai illuusioko sekin on? Roomalainen astrologia on jollain lailla sekä tuttua meille että siinä on vieraita piirteitä.

Käsi Rooman Palazzo Nuovon museosta

Uskonto ja valtio

Rooman valtakunnan kukoistuksen aikoihin politiikka ja uskonto olivat paljon lähempänä toisiaan kuin nyt. Uskonto, käsitykset jumalista, kohtalosta, ja ulkoiset uskonnolliset rituaalit säätelivät myös yhteisten asioiden hoitoa eli politiikkaa. Tässä ilmapiirissä astrologia istui melko hyvin osaksi aikakauden uskomuksellista taustakuviota.

Astrologian paikka oli muiden tulevaisuutta raottavien menetelmien joukossa. Roomassa oli useita virallisia ja vielä useampia puolivirallisia riittejä, joilla otettiin selvää jumalien tahdosta. Kaikkein yleisin oli lintujen lennon seuraaminen (auguurit), teurastetun eläimen maksasta ennustaminen, taivaan ilmiöistä, pilvien, tuulien ja auringon ja kuun kehän muutoksista ennustaminen. Kreikkalaisten Delfoin oraakkelin kaltaista instituutiota heillä sen sijaan ei ollut. Astrologian noustua hyvin suosituksi Roomassa, se joutui kilpailemaan muiden menetelmien kanssa. Koska siihen liittyi matemaattista laskentaa, sitä pidettiin aluksi kirjaviisauden jälkeläisenä ja se sai oman erityisen paikkansa ennustusmenetelmien joukossa. Virallinen asema näkyi siinä, että Rooman hallinnon osana oli "maistraatti", joka hoiti ennustuksen teon hyvin tarkoin määrätyin riitein tiettynä aikana, esim. sodan uhan tai muun näköpiirissä olevan kriisin edellä. Silloin oli syytä saada "puolueeton näkemys" jumalilta turvautumalla ennustusriittiin.Rooman muinaiset ennustusmenetelmät, haruspeksit, joutuivat sitten vieraiden menetelmien varjoon niin, että keisari Claudius antoi ensimmäisellä vuosisadalla jaa. määräyksen herättää henkiin uudelleen haruspeksit ja antoi pappien (pontifax) toimeksi laatia siihen tarkoitettu ohjelma

Roomalainen sellaisena kuin roomalaiset itse halusivat itsensä nähdä

Vaikka hallinnossa oli astrologialla ja muilla ennustusmenetelmillä oma merkityksensä, senaatti, joka teki tärkeät poliittiset päätökset, ei ollut sidottu ennustuksen tuloksiin vaan saattoi toimia oman näkemyksensä mukaisesti esimerkiksi sodan uhatessa. Valtion omat muodolliset menot olivat tietysti vain pieni osa koko yhteiskunnan uskonnollisesta kirjavuudesta. Rooma tunnettiin kymmenistä, jopa sadoista erilaisista kulteista ja uskonnoista, joita harjoittivat sekä pienet vähemmistöt että miljoonapäiset kansanjoukot.

Astrologian varhaiset vaiheet Roomassa

Rooma oli antiikin maailman keskus, joka käytyjen voitokkaiden sotien ja valloitusten jälkeen imi siirtokunnista ja laajan valtakuntansa rajaseuduiltakin väestöä ja tämä uusi siirtolaisväestä toi mukanaan omia kulttejaan, uskontojaan ja palvontamenojaan.

Astrologian tulo Roomaan ei ole mitenkään vuosissa laskettavissa. Astrologian toi Roomaan kreikkalainen orja nimeltään Antiokus Manilius – näin usein todetaan. Antiokus lienee tärkeä välittäjähahmo, entinen orja, joka vapautui ja tuli Roomaan Kreikasta ja joka oli oppinut astrologiaa ties missä laajan Rooman valtakunnan rajojen sisällä. Antiokus vaikutti Roomassa noin 150 eaa. ja kesti noin sata vuotta kun astrologian viehätysvoima oli kietonut Rooman syleilyynsä. Sitä saattoi tavata plebeijien joukossa toreilla ja turuilla ja ylhäisten patriisien ylellisissä taloissa. Keisarien ajan koittaessa, tuli tavaksi korostaa omaa menestystä ja valtaa pitämällä henkilökohtaista astrologia tai ennustajaa alaistensa joukossa. Voi sanoa, että oma astrologi oli viimein status-tekijä varakkaan ylhäisön piirissä.

Poliittisen vallankäytön taustalla löytyi usein astrologisia taustatekijöitä. Historioitsija Plutarkhos kertoo miten konsuli Oktavius löydettiin kuolleena astrologinen diagrammi vierellään Mariuksen ja Cinnan vallatessa Rooman 86.eaa. Hän lienee tutkinut juuri ennen kuolemaansa tietyn hetken horoskooppia.

Senaattoriksi kohonnut Nigidius Figulus oli tärkeä linkki astrologian ja politiikan välillä. Rooman ensimmäisen triumfiraatin aikaan jolloin Crassus, Pompeus ja ja Julius Caesar liittoutuvat yhteen, Nigidiuksen kerrotaan ennustaneen astrologian avulla miten Caesarin ylittäessä Rubiconin siltaa, uusi taivaallinen aikakausi oli alkamassa. Näin kävi myöhemminkin: astrologia joutui vallankäytön taustarooliin tarjoten vallanpitäjille tukea taivaallisista muutoksista ja niiden tulkinnoista, jotka usein olivat vallanpitäjille suosiollisia. Moraaliset kysymykset olivat jo silloin ilmassa, mutta hautautuivat useimmiten astrologin saaman menestyksen alle.

Roomalaisella astrologialla oli ensin maanalainen inkubaatio-aikansa vuoteen150 eaa. ja selvää kiinnostuksen nousua oli jo 140 eaa. Ensimmäinen astrologien ja "kaldealaisten" karkotus tuli jo 139 eaa. joten astrologian täytyi olla jo silloin laajalle levinnyttä. Aluksi astrologia pesiytyi alempien luokkien käyttöön, mutta raivasi tiensä sittemmin patriisien ja sotilasluokan luokse. Viimein keisariajalla ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Se oli jo muodikas asia. Astrologisen opin näkeminen alhaisena kohtalonoppina tai ylhäisenä filosofisena näkemyksenä riippui yhteiskunnallisesta ja opillisesta taustasta. Kun tiedämme, että roomalainen yleisoppinut Posidonius, jonka oppilaisiin saatettiin laskea Caesar, Cicero, Sallustus, Lukretius ja Varro, välitti vaikutteita korkeammasta astrologiasta, voimme uskoa, että astrologista tietoutta liikkui myös sivistyksen korkeimmalla tasolla Roomassa. Astrologinen symboliikka ja kuvasto meni perille aikanaan myös runouteen. Rooman suurimmat runoilijat, Horatius, Ovidius, Propertius ja Vergilius sisällyttivät teoksiinsa astrologista symboliikkaa ja astraalimytologisia aiheita. Ovidiuksen kuvaa Ibis-teoksessaan erään henkilön horoskooppia niin tarkkaan, että se voidaan tänä päivänäkin laskea kuvauksen perusteella.

 

Julius Caesar, reaalipoliitikko ja diktaattori

Politikka ja astrologia

Roomalaisten historiankirjoittajien, Plutarkhoksen, Tacituksen, kirjoista ja muista katkelmista tiedämme, että koko joukko roomalaisia vallanpitäjiä käytti astrologisia neuvoja enemmän tai vähemmän hyödykseen. Markus Antonius ja Oktavianus kysyivät astrologian mielipidettä Rooman sisällissodan aikoihin, joka sota lopetti samalla Rooman tasavallan ja keisarien aika alkoi noin 30 eaa. Ensimmäiseksi keisariksi nousi samainen Oktavianus, joka löi Antonioksen ja otti keisarilliseksi nimekseen Augustus. Augustus lyötti rahoja, joissa hänen merkkinsä, Kauris, oli painettuna, ja näin hän antoi kansalle vihjeen valtansa luonteesta. Todellisuudessa hänen merkkinsä ei ollut Kauris, mutta sen sijaan hänen Kuu-merkkinsä on, joka symbolisesti edusti Kauriin poliittista ja hallinnollista valtaa. Mutta kieltämättä Augustuksen tapauksessa on paljon epäselvää, miksi hän halusi julkistaa Kauriin tähtikuvion kolikkoonsa. Suetonios sanoo kuitenkin selvästi että Augustus syntyi 23.9.63 eaa. hieman ennen auringonnousua ja on siten nykyisen astrologian kannalta Neitsyt-nousuinen Neitsyt. Niinpä kaikki runoilija-astrologi Maniliuksen ylistys Vaa'an merkille ja keisari Augustukselle Astronomica-kirjassa eivät osuneet kohdalleen.

Augustus ei ollut mikään hempeä hallitsija eikä suvainnut liian monia jakajia vallankäytön lähteille. Hän juuri oli ensimmäinen keisari, joka antoi lainvoimaisen julistuksen astrologien ja ennustajien häätämiseksi Roomasta vuonna 11. Myöhemmin näitä pienimuotoisia vainoja oli tuleva lisää kahdeksan kertaa muiden keisarien toimesta., mutta motiivi oli suurin piirtein sama: turvata keisarin hallituskausi. Kaikkiaan häätöjä tuli siis yhdeksän ensimmäisten kahden vuosisadan kuluessa. Astrologit karkotettiin, mutta astrologiaa suvaittiin. Kyseessä oli enemmänkin muodollinen laki, joka ei vaikuttanut syvemmälti ihmisten suhteeseen astrologiaan. Näiden rajoittavien lakien taustalla voi nähdä vallan huipulla olleen haavoittuvuutta. Jos liian moni astrologi pääsisi esiin ennustaen valtakunnan tilan kehitystä, tästä voisi seurata vallanpitäjille negatiivista päänvaivaa ja kansan keskuuteen leviäisi vääränlaisia odotuksia, kenties vallantavoittelijat kiihtyisivät tiedosta, kenties kapinoita tavallisen kansan keskuudessa alkaisi esiintyä.

Augustuksen edikti kielsi myös käyttämästä astrologien palveluja hyväksi ja laki sisälsi kiellon myös kuoleman ennustamista vastaan. Augustus pelkäsi luonnollisesti astrologien ennustavan hänen omaa kuolemaansa, joka saattaisi heikentää hänen valta-asemaansa. Keisarin kuoleman ennustamisesta sai maanpetossyytteen. Nämä kovat kiellot rajasivat astrologiaa ja pitivät astrologeja herran pelossa.

Kolmannella vuosisadalla elänyt historian kirjoittaja Dion Cassius kertoo miten jotkut hullummista keisareista joutuivat obsession uhreiksi yrittäessään saada astrologian avulla selville mitä heidän vihollisensa ja poliittiset vastustajansa suunnittelivat. Tämä sama kuvio toistui vielä niinkin myöhään ja niin kaukana kuin Ruotsin hovissa 1500-luvulla, jossa kuningas Erik XIV teki astrologian avulla juuri samaa. Cassiuksen tarkoittamat keisarit saattoivat olla Tiberius, joka oli vahvasti astrologiaan sidottu ja joka esitettiin karikatyyrissä sulkeutuneena luolaan "kaldealaisten" ennustajien kanssa saadakseen selville ketkä Rooman aatelisista olivat mahdollisia vallananastajia ja sikäli vaarallisia ja tuhottavia. Domitianus käytti astrologiaa täsmälleen samaan kyseenalaiseen tarkoitukseen.

Rooman virallisessa elämässä astrologia näkyi myös keisariajalla. Jérôme Carcopino kirjassaan Sellaista oli elämä keisarien Roomassa kertoo miten astrologinen maailmanmalli oli asetetttu juhla-areenalle: "...areena kuvasi maata, sitä ympäröivä vesihauta (euripus) symboloi meriä, keskuvallilla (spina) kohoava obeliski oli taivaan korkeuksissa säihkyvän auringon vertauskuva, kaksitoista valjakkojen lähtöporttia (carceres) vastasivat eläinradan täöhtitkuvioita, kilparadan kiertäminen seitsemään kertaan symboloi seitsemän planeetan kiertokulkua ja seitsemän viikonpäivän jaksottelua, itse sirkuksessa taas projisoitui maailmankaikkeus ja näkyi sen kohtalo pienoiskoossa." Parhaimmillaan astrologia oli nuori perinne, joka elävöitti muuten melko laimeaa spirituaalista elämää Roomassa.

Rooman keisariajan tunnetuin astrologi oli Thrasyllus, joka oli Tiberiuksen hoviastrologi. Hänen poikansa Balbillus ennätti olla samassa virassa kolmenkin keisarin aikana, Neron, Caligulan ja Claudiuksen hovissa.

Hoviastrologi Thrasyllus

Thrasylluksen elämä ja ura Tiberiuksen astrologina on mielenkiintoinen kappale Rooman historiaa. Hän oli kotoisin Aleksandriasta, Egyptistä, jossa tuohon aikaan hallitsi kreikkalaissukuinen dynastia. Aleksandria oli kuuluisa antiikin maailman oppineisuuden keskus. Thrasyllus vaelsi sieltä Rhodokselle, jossa hän joutui saarelle vetäytyneen Tiberiuksen näköpiiriin. Tuolloin vuonna 6 eaa. Thrasyllus oli lähinnä vain Platonin tekstien editoija, mutta Rhodoksella hän joutui käyttämään astrologiaa entistä enemmän koska Tiberiuksella oli hänelle kysyntää. Thrasyllus ennusti Tiberiuksen palaavan vielä Roomaan ja sanoi häntä odottavan valoisan tulevaisuuden siellä. Tämä toteutui vuosia myöhemmin kun vanha Augustus kutsui Tiberiuksen luokseen ja teki hänestä keisarivallan perillisen. Thrasyllus seurasi mukana ja sai aikanaa vierasmaalaisena Rooman kansalaisoikeudet. Se oli jo suuri saavutus, mutta Thrasyllus kohosi vielä korkeammalle epävirallisessa yhteiskunnan hierarkiassa Roomassa ollen viidenneksi merkittävin mies koko valtakunnassa. Hän meni naimisiin erään pienen maan prinsessan kanssa, joka myös sai Rooman kansalaisuuden. Myös heidän tyttärensä, Ennia Thrasylla jäi historiaan – tosin vähemmän mairittelevien tekojen ansiosta. Tiberiuksen ja Thrasylluksen suhde kesti noin 30 vuotta.

Kaikkein tunnetuimpia tarinoita Thrasylluksen uralta on epäluuloisen Tiberiuksen asettamat kovat vaatimukset. Tästä kertoo historioitsija Tacitus Annaaleissaan. Saatuaan vakuuttavan näytön astrologilta tulevista tapahtumista ja keisarin vaiheista, Tiberius pakotti astrologin kävelemään jyrkänteen reunaa edellään keisarin oma uskottu mies. Jos keisari oli näkevinään astrologin epärehellisyyttä tai silmänkääntötemppuja, hän syöksisi hänet alas jyrkänteeltä mereen. Thrasylluksen palattua vaaralliselta retkeltään, Tiberius pani astrologin laskemaan oman horoskooppinsa kyseiselle päivälle. Tehtyään työtä käskettyä astrologi pelästyi kovin sillä horokoopissa oli nähtävissä välitön hengenvaara. Silloin Tiberius tuli lopulta vakuuttuneeksi Thrasylluksen kyvyistä ja syleili astrologia, josta tuli hänen luottomiehensä moneksi vuodeksi. Tarinan osatekijät, aika ja paikka, eivät taida tosin vastata tosiasioita kovin hyvin.

Tiberius, tehokas vihassa ja rakkaudessa

Tiberius tunnettiin julmana ja oikullisena hallitsijana. Monet kertomukset ovat ehkä liioiteltuja tai vääristeltyjäkin, mutta osa lienee täysin totta. Preetori Scribonius Libo oli tyytymätön Tiberiukseen ja nosti kansalaismielialaa häntä vastaan. Libo kysyi kahdelta astrologilta Marciukselta ja Pituanikselta miten kampanja onnistuu. Keisari sai tästä vihiä ja hän vangitutti kaikki kolme. Hän heitätti toisen astrologin korkealta kalliolta alas rotkoon, toisen pää keihästettiin puiseen haarukkaan ja asetettiin näytille. Scribonius oli paennut jo aikaisemmin julmaa rangaistusta tekemällä itsemurhan.

Astrologien elämä mielivaltaisten valtaapitävien tyrannien keskuudessa saattoi olla sekä lyhytaikaista että vaarallista. Thrasylluksen tiedetään ainakin välillisesti sekaantuneen Tiberiuksen suvun juonitteluihin, mutta selvinneen niistäkin hengissä. Hän ilmeisesti ohjaili vaikeaselkoisen keisarin elämää sekä astrologian että henkilökohtaisen psykologisen vainunsa perusteella turvautuen joskus ehkä välistävetoihin saadakseen isäntänsä tekemään itselleenkin turvallisia ratkaisuja.

Balbillus seurasi isänsä jalanjälkiä ja oli mm. Claudiuksen mukana Britannian sotaretkellä, sai Rooman kansalaisuuden, toimi myös Alexandrian kirjaston ja yliopiston johtajana ja myöhemmin Roomassa eräänlaisena ulkomaan edustajien vastaanottajana hovissa. Balbillukselta on jäänyt pieni kirjallinen tuote, Astrolugemena jälkeen. Siinä kuvataan perinteistä direktio-oppia ja eliniän laskeminen "elämänherran" (Aphete) ja ja "kuoleman herran" (Anareta) välisenä suhteena.

Augustus, kunnianarvoisa

Keisariajan hoviastrologian luonne

Tiberius kuoli aikanaan, häntä seurasi mielipuolinen Caligula, joka kernaasti samastui jumalaksi ja seuraavana oli vuorossa omalaatuinen kirjatoukka keisariksi, Claudius. Claudiuksen puoliso Agrippina puolestaan auttoi poikaansa Neroa nousemaan keisariksi todennäköisesti myrkyttämällä puolisonsa. Tunnettu on Suetoniuksen keisarien historiasta peräisin oleva kertomus miten hoviastrologi nähdessään Neron horoskoopin, pyörtyi sen kauheudesta. Balbillus astrologina kertoi myös miten Nero tulee nousemaan valtaan, mutta tappaa äitinsä. Tämä ennustus toteutui kirjaimellisesti. Neroa kasvatettiin hovissa, jossa opettajina olivat Balbillus, stoalainen viisas filosofi Seneca, Burrus ja Alexandriasta tullut uusi astrologi Kheremon. Seneca itse oli myös hyvin perehtynyt astrologiaan. Neron veriset hurjastelut tekivät Balbilluksen elämän tukalaksi Roomassa ja hän pakeni rauhallisempaan paikkaan ja palasi Vespasianuksen saatua vallan vuonna 69. Myös Vespasianus oli astrologian aktiivinen käyttäjä kuten myöhemmin "hyvistä keisareista" Domitianus ja Hadrianus, joka laati itsekin horoskooppeja.

Keisari Nero, polymorfinen perverssi

Domitianuksen elämästä Suetinos kertoo tarinan, että kaksikin astrologia oli ennustanut hänen kuolinhetkensä tarkalleen tiettyyn päivään ja tuntiin asti. Tämä päivä oli 18.9.96. Kun päivä lähestyi, keisari kävi yhä hermostuneempana. Viimein hän tuotatti eteensä astrologin nimeltään Askletarius-Asklation ja kysyi häneltä näkikö hän oman kuolintapansa. Astrologi vastasi kuolevansa koirien repimänä. Domitianus määräsi astrologin mestattavaksi jotta ennustus ei toteutuisi. Kun ruumis odotti polttamista, sadekuuro sammutti tulen ja haudankaivaja etsiytyi suojaan sateelta. Sillä välin lauma nälkäisiä koiria kävi ruumiin kimppuun.

Viimein ennustettu kuolinhetki lähestyi. Hermostunut keisari kysyi toistamiseen palvelijoilta, joko kauhistuttava hetki oli mennyt. Kyllästyneet palvelijat viimein sanoivat, että hetki oli ohi. Helpottuneena keisari päätti mennä kylpyyn. Häntä seurasi kylpyhuoneeseen eräs hovimies, joka halusi lukea hänelle kirjaa. Hovimies kuului Domitianuksen vastaiseen salaliittoon ja tappoi keisarin kylpyynsä.

Side keisareihin katkeaa

"Hyvien keisarien" jälkeen (noin 80-160) astrologien suosio keisarihovissa väheni jyrkästi. Keisari Septimius Severuksen (vallassa 193-211) nosti auringon palvonnan Rooman viralliseksi uskonnoksi ja siinä astrologialla oli keskeinen rooli. Severus itse oli syvästi kiinni astrologiassa, mutta hän olikin jo viimeinen tässä sarjassa. Astrologian näkyvyys jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä jo 294 keisari Diolektianus, joka vastusti astrologiaa kovasti, kielsi astrologian harjoittamisen kokonaan. Hänen mielestään roomalaisten "...on hyvä oppia ja harjoittaa geometrian taitoja, mutta matemaattinen taito (astrologia) on rangaistavaa ja ehdottomasti kielletty."

Pian tämän jälkeen tuli vielä viimeinen niitti astrologian arkkuun: kristinusko. Kuten muutkin valtauskonnot, kristinusko päästyään Rooman virallisen uskoksi, kielsi kaikki muut uskonnot, alensi ne käsitteellisesti ensin "taikauskoksi" ja "pakanallisuudeksi" ja sitten kielsi ne käytännössä lakien voimalla. Konstantinus, joka omaksui opportunistina kristinuskon 330, oli ensimmäinen keisari, joka alkoi juuria astrologiaa pois Rooman valtakunnan politiikasta ja yksittäisten ihmisten elämästä. Astrologia koettiin uhaksi kristinuskon julistamalla jumalan kaikkivaltiudelle – vallankäytölle, josta kukaan ei saanut oikein selvää mitä jumala sillä tahtoi sanoa. Kristinuskon käyttämä järjestelmällinen propaganda ja kiellot olivat vain yksi tyypillinen esimerkki itsekkäästä tavasta, millä opillinen järjestelmä ottaa "maailman haltuunsa" yhdistäen henkisen opin maalliseen häikäilemättömään vallankäyttöön.

Kala-aihe Caracallan kylpylän mosaiikissa

Kun Rooman valtakunta murentui seuraavan vuosisadan kuluessa ja jakaantui läntiseen ja itäiseen osaan, Rooman sivistystä ylläpitänyt kreikkalainen kulttuuri, sen saavutukset, sen opit, kirjallinen jäämistö jäi unholaan. Samalla vallan saanut kirkko hävitti systemaattisesti kaikkea sitä, minkä katsoi kristinuskon vastaiseksi tai sen kilpailijaksi. Tässä hävityksessä myös astrologinen tietous tuhoutui melko perusteellisesti kun koulutusta ei ollut, kirjoja ja välineitä oli tuhottu ja astrologian taitajat olivat menneet manan majoille.

Kansainvaellukset toivat germaaneja ja muita barbaareja ("änkyttäjiä") pohjoisesta ja idästä Rooman porteille ja Rooman valtakunta murentui sisäiseen rappioonsa ja ulkoisiin paineisiin. Valtakunta jakautui viimein 395 itäiseen ja läntiseen osaan ja barbaarit hävittivät itse Rooman ensimmäisen kerran perusteellisesti 410 germaanikuningas Alarikin johtaessa valloitusta. Kerrotaan barbaarien käyttäneen Rooman suurimpia kirkkoja hevostalleina.

Viimeinen nimeltä tunnettu astrologi oli Lyydiassa elänyt Johannes Laurentius, joka eli 490-565.

ROOMALAISEN ASTROLOGIAN OLEMUS

Vaikka astrologia oli Rooman valtakunnan aikoihin varsin suosittua, nimeltä tunnettuja astrologeja ei ollut satamäärin. Niitä, jotka kirjoittivat kokonaisia kirjoja, oli vielä vähemmän. Oikeastaan tunnemme roomalaista astrologiaa vain Maniliuksen Astronomica-teoksen kautta. Manilius eli –48 – 20. Maniliuksen teos on opettavainen ja runomitallinen ja vaikutteet tulevat Vergiliukselta ja Lukretiukselta. Astrologisena teoksena se ei ole kovin itsenäinen, vaan toistaa vanhoja perinteitä, jotka ovat peräisin Kreikasta ja vielä kauempaa Lähi-idästä. Maniliuksen astrologia on osittain kouriintuntuviin ennustuksiin perustuva järjestelmä, osittain spekulaatioihin perustuva hajanainen opus. Manilius oli näkemyksiltään stoalainen, eli hän pyrki hyväksymään elämän kohtalon sellaisena kuin se vastaan tuli. Astrologian tehtävä oli valmistella ottamaan tämä kohtalo vastaan oikealla tavalla. Maniliuksen ajattelussa sekoittui jo monia vaikutteita: klassista kreikkalaista, kenties egyptiläisiä käsityksiä, uusplatonismia, kaldealaisia perinteitä., maagisia oppeja ja visioita. Kirja itse hävisi kirjoittamisen jälkeisinä vuosisatoina ja vain katkelmia on siitä säilynyt muiden teoksissa.

Maniliuksen kirja käsitteli perinteisiin tapaan seuraavia aiheita kuten kirjan otsikoissa näkyy: 1.kirjassa käsitellään silmälle näkyvien tähtisikermiä, Toisessa kirjassa käydään läpi eläinradan kaksitoista merkkiä ja geometrisia kulmasuhteita eli aspekteja. Kolmas kirja on omistettu huoneille, jotka hallitsevat tiettyjä elämänalueita. Lähtien ensimmäisestä huoneesta Manilius käsittelee niitä seuraavilla nimillä 1.huone=luonne, 2.huone=varallisuus, 3.huone= sota, 4.huone=koti, 5.huone=lapset, 6.huone=terveys, 7.huone=aviolitto, 8.huone=liiketoiminta, 9.huone=laki, 10.huone=menestys, 11.huone=sosiaalinen luokka, 12.huone=vaarat. Kolmannessa kirjassa puhutaan myös nousumerkeistä eli askendenteista, josta saattoi laskea eliniän. Neljäs kirja keskittyy luettelemaan tiettyjä eläinradan asteiden ominaisuuksia ja siinä jaetaan tunnetun maailman osat eri eläinradan merkkien alaisuuteen kuten Italia Vaa'an merkkiin ja Kreikka Neitsyeen merkin alaisuuteen. Viimeissä kirjassa puhutaan "paranatellonta" termistä, joka tarkoittaa tekniikkaa, joilla voitiin arvioida eläinradan ulkopuolisten kiintotähtien vaikutusta ihmisen elämään niiden noustessa tai laskiessa.

Maniliuksen Astronomica-teoksen kansi

Dorotheus Sidonilainen oli toinen astrologi, joka jätti jälkeensä säilyneen kirjan, Carmen Astrologicum . Kirjasta pääsee perille millaista oli hellenistinen astrologia roomalaisella kaudella. Itse "puhdasta" roomalaista astrologiaa - jos sellaista oli - on vähän jäljellä.

Pääpaino on astrologian kyvyssä vastata mitä erilaisempiin kysymyksiin ja elämän pulmatilanteisiin (elektioastrologia). Dorotheuksen toinen kirja, "Pentateukos" on hävinnyt kokonaan. Se olisi kenties ollut edustavin ajan astrologinen läpileikkaus, koska siinä piti olla jälkiä Antiokuksen, Manethon, Firminuksen ja Hefaistoksen astrologiasta.

Vettius Valens oli myös tärkeä nimi tältä ajalta vaikka olikin kreikkalainen. Häneltä on melko hyvin säilynyt kokoelma antiikin ajan syntymäkarttoja (Antologia), jotka ajoittuvat vuosiin 50 –180 jaa.

Maternus oli viimeinen kirjailija, jonka teoksesta voi päätellä jotain roomalaisesta astrologiasta. Hän eli 300-luvulla kooten yhteen menneiden aikojen ja oman aikansa astrologisia oppeja. Hän oli jo varsin etäällä perinteen alkulähteiltä eikä aina ymmärtänyt mitä oli kirjaansa vienyt. Mathesis –kirjassa oli lainailija ja sirpaleisen tiedon kokoaja. Myös hänen astrologiansa oli varsin determinististä ja lukkoon lyötyä. Astrologia esittäytyy kirjan sivuilla vallan yksinkertaisena kohtalon säädösten kuvauksena.

Kaikki muu aikakaudelta jäänyt astrologinen kirjallisuus on hellenististä. Paulus Aleksandrialaisen, mainitun Vettiuksen ja astrologian suuren oppimestarin, Ptolemaioksen, astrologia on hellenististä.

Skeptismi Roomassa

Koskaan ei ole puuttunut astrologiaan skeptisesti suhtautuvia ihmisiä. Jo varhain 100-luvulla eaa. runoilija Ennius suojelijansa Caton kehotuksesta laati ivallisen runon astrologeja ja ennustajia vastaan:

Vähänpä on hyötyä näistä Marsin puoskareista
Syrjäkylien tähtien selittäjistä ja ennustajista
Isiksen sirkuksissa tai Isiksen papeista,
jotka muka selittävät unesi kaikki.
Näiltä pajunköyttä suoltavilla temppu-ukoilla taidot puuttuvat,
tulevaisuutta lukea kun eivät omaansakaan suinkaan taida,
Saati muiden, silti lupaavat maat ja taivaat,
suunnattomat rikkaudet – jos jaat ne heidän kanssaan!

Satiirikko Petronioksen kynästä lähti myös huvittavia irrotteluja Trimalkion pidot –teoksessa. Siinä muun mässäilyn ohessa syödään myös kaksitoistaosaista torttua, johon astrologinen viisaus oli leivottu.

Myös keisariajalla suhde astrologiaan vaihteli. Keisareista skeptisiä olivat Caesar itse ja jotkut muut, mutta niitä, joita oli pysyvä tai ohimenevä suhde astrologiaan oli leegio, mm.: Augustus, Tiberius, Domitianus, Hadrianus, Septimius Severus ja hänen vaimonsa, viisaana pidetty Julia Domna. Yleensä ottaen keisariaikaa leimasi luottamus astrologiaan ja olipa astrologiassa myös statusarvoa. Rikkaat ylläpitivät astrologia mielellään koska sellainen käytäntö oli muodissa.

Roomassa oli joitakin ajattelijoita, jotka asettivat astrologian opin kyseenalaiseksi. Varhainen "luonnontieteilijä" Kreikasta kotoisin oleva skeptikko Karneades oli sellainen, samoin valtiomies ja puhuja Cicero. Karneades huomautti, että oli mahdotonta laskea tähtien (planeettojen) tarkkoja asemia. Ja vaikka voisikin, kokemukset kaksosista osoittivat, että heillä oli erilainen kohtalo vaikka syntymähetki oli melkein sama. Cicerolla puolestaan oli terveen järjen vastaväitteitä astrologiaa vastaan, mutta hän oli arvostelussaan kohtuullinen sanoen, että astrologia voi vaikuttaa johonkin, mutta ei kaikkeen maan päällä.

Roomalaisten asenne astrologiaan on siis monella tapaa tuttua ja vertautuu nykyajan ilmiöihin. Juvenalius kertoo ikään kuin nykyajasta sanoessaan että oli mitä tavallisinta nähdä roomalainen nainen efemeridikäärö kainalossaan rientämässä saamaan astrologista neuvontaa. Monet astrologian kriitikot näkivät hulluutta siinä tavassa millä astrologia ohjasi päivittäisiä toimintoja.

Ja kuten tänäänkin, myös Roomassa skeptismin suvaitsevainen suunta korosti sitä, että mahdollisesti tähdet vaikuttivat jotenkin, mutta eivät ihmiskohtaloihin. Niillä saattoi olla vaikutusta yleisiin luonnon ilmiöihin. Myös Roomassa oli sääastrologiaa ja sääkalentereita julkaistiin. Columella –nimisen astrologin tiedetään julkaisseen perusteellisen sääkalenterin vuonna 62.

Tunnetun skeptisen hyökkäyksen laati myöhemmin filosofi Sextus Empiricus, jonka argumentit ovat melko samoja, joita nykyinenkin positivismin edustaja voisi astrologiaa vastaan esittää. Maailman tapahtumien selittämiseen tarvitaan kolmenlaisia voimia: luonnonlakien vääjäämättömyyttä, sattumia ja ihmisen vapaan tahdon tuloksensa syntyviä tekoja.

Aatteiden sekoituksia

Aatehistoriallisesti Rooman valtakunnassa oli monia ajatussuuntia, oppeja ja uskontoja. On sanottu kyllästymiseen asti, että nykyinen henkinen hajaannus ja Rooman keisarikauden vastaava muistuttavat elävästi toisiaan. Patrick Brantlinger on muiden muassa esittänyt, että länsimainen kulttuuri on liukumassa samantyyppiseen "leipää ja sirkushuveja" narkoosiin kuin roomalainen maailmanvalta aikoinaan. Henkisiä oppeja ja uskontoja oli jokaisen tarpeisiin ja ne sekoittuivat usein keskenään muodostaen ns. synkretistisiä aatesuuntia, joissa oli vaikutteita monesta aatevirtauksesta. Kuten astrologia, myös henkiset opit jäivät vaille omaperäisiä kehittymisen merkkejä ja olivat usein vain lainatavaraa kreikkalaisista tai lähi-idän lähteistä.

Varhaisin merkittävä roomalainen filosofia oli stoalaisuus, jonka alkuperä oli Kreikassa kuten niin monen muunkin Roomaan juurtuneen ajatuksen. Stoalaisuus oli hyvä maaperä astrologian hyväksymiselle, koska se sisälsi valmiuden ymmärtää olemassaolo ennakolta säädetyn kohtalon (heimarmenes) puitteissa. Stoalaisuudesta tulikin roomalaisen astrologian filosofinen selkäranka. Se antoi yleiset puitteet ja käsitteet, joiden varassa astrologian merkitystä voitiin ymmärtää. Determinismi oli stoalaisuudessa periaatteessa täydellinen. Ihminen ei voi mitään jumalien säädöksille, vaan on viisasta alistua niille ja hyväksyä kiittäen ja kumartaen oma osansa. Tyytyminen ei merkinnyt totaalista passiivisuutta vaan stoalainen ihminen teki parhaansa säädetyn kohtalon raameissa. Astrologian osana oli kertoa tarkemmin kohtalon määräyksistä koskien omaa elinkaarta ja sen rytmiä. Marcus Aurelius oli tunnetuin stoalainen keisari.

Stoalaisuuden peilikuva tavallaan oli epikurolaisuus, jota mm. valtiomies Cicero edusti. Epikurolaiset olivat perimmiltään materialisteja, jotka uskoivat Demokritoksen atomioppiin, materian liikkeisiin ilman mitään jumallista ohjausta tai elämään sisältyvää kohtaloa. Vain näistä käsitteistä vapaina saattoi ihminen toteuttaa itseään. Lukretius esitti yhtenäisen epikurolaisen ja atomistisen filosofian runomittaisessa De Rerum Natura –teoksessaan. Luonnontieteilijä Plinius nuorempi taas yhdisti kaksi käsitettä: jumala oli loppujen lopuksi Luonnon laki, joka tuskin välitti pienen ihmisyksilön mitättömästä kohtalosta yksityiskohtia myöten.

Myöhemmin Rooman valtakuntaan tuli paljon itäisiä vaikutteita: persialaista mithralaisuutta, maagisia oppeja, Pythagoraan opeeja, Sol Invictus –kulttia, Orfeuksen, Cybelen, Bakkuksen, Isiksen ja Asklepiuksen palvontaa, gnostismia, mandealaisuutta, kotikutoista keisarin palvontaa ja uusplatonismia. Näiden aatesuuntien suhde astrologiaan vaihteli suuresti. Uusplatonikoista tunnetuin oli Plotinus, jonka näkemyksen mukaan tähdet (planeetat) ovat korkeita henkisiä olentoja, jotka toteuttavat kaikkeuden tai maailman sielun tahtoa. Hän siirsi astrologian pois konkreettisesta ennustelusta ja eliniän laskeskeluista kohti yleviä kokemisen sfäärejä. Ihmisessä on Daimon, sisäinen henki, joka on yhtä maailmanhengen tai maailmansielun kanssa ja joka ohjaa ihmistä tekemään henkiselle kehitykselle otollisia ratkaisuja. Daimonia voi aktivoida tutkimalla horoskooppiaan ja sen antamia viitteitä omasta henkisestä olemuksesta. Näin järkeili toinen uusplatonikko, Jamblikos (280-330).

Filosofi Pythagoras

Gnostikot olivat oikeastaan heräävän kristinuskon esoteerikkoja ja kerettiläisiä samalla. Heidän joukossaan oli ajattelijoita, jotka kielsivät astrologian merkityksen sillä perusteella että horoskooppeja tutkimalla voi vain sitoa itsensä persoonallisen elämän solmuihin pääsemättä lähemmäksi jumallista valoa, joka oli tyystin maallisen elämän ylä- ja ulkopuolella oleva ikuinen tavoite.

VIIKONPÄIVÄT

Jotain kouriintuntuvaakin jäi Roomasta kalenteriimme. Roomalaisen kulttuurin tekemä samastus astrologian ja viikonpäivien välillä on jättänyt länsimaisiin kulttuurikieliin perinnöksi nimitykset, jotka osin sekoittuvat myöhemmin pohjoisempien kansojen mytologisiin nimityksiin.

Maanantai=Dies Lunae, Mens, Kuun päivä, Mon/day, Moon's day - tämä tulee suoraan latinasta.
Tiistai=Dies Martis, Marsin päivä, Tues/day, Tiwin päivä, Tiwesdaeg - Tiw eli Tyr oli Eddojen sodankäynnin jumala.
Keskiviikko=Dies Mercuris, Merkuriuksen päivä, Wednes/day, Wodnesdaeg, Wodin päivä, Merkuriuksen vastine.
Torstai=Dies Iovis, Jupiterin päivä, Thurs/day, Thorin päivä, Thor oli ylijumala kuten Jupiter Roomassa.
Perjantai=Dies Veneris, Venuksen päivä, Fri/day, Freyan päivä - Freya oli rakkauden jumalatar kuten Venus.
Lauantai=Dies Saturnis, Saturnuksen päivä, Satur/day - tämä tulee suoraan latinasta.
Sunnuntai=Dies Solis, Auringon päivä, Sun/day - suoraan latinasta.

Suomalaiset viikonpäivien nimitykset ovat omaa perua, mutta 'torstai' viittaa Thorin päivään, 'tiistai' Tiwin päivään ja 'maanantai' pilkahtaa Kuulle - Moons day ja 'sunnuntai' Sun's day.

Kirjallisuusvinkkejä

Barton, Tamsyn: Ancient Astrology, Routledge, 1994
Campion, Nick: An Introduction to History of Astrology, 1982
Carcopino, Jerome: Sellaista oli elämä keisariajan Roomassa, WSOY 1980
Kivimäki, Arto & Tuomisto, Pekka: Rooman keisarit, Karisto, 2000
Knappich, Wilhelm: Gesichte der Astrologie, Wittorio Klostermann, 1968
Lindsay, Jack: The Origins of Astrology, Barnes & Noble, 1971
Nikula, Raimo A.: Astrologian historia, RAN, 1993
Parker, Derek & Julia: A History of Astrology, Andre Deutch, 1983
Tester, Jim: A History of Western Astrology, The Boydell Press, 1987

Liite 1: Historian kirjoittajia

Dio Cassius Cocceianus (155-229), kirjoitti 983 vuoden mittaisen Rooman historian alkaen Rooman perustamisesta aina kuolinvuoteensa 229 asti. Päätyö vei 20 vuotta.

Titus Livius (n.64-12 eaa.) oli varhaisin historiankirjoittaja, jonka kunnianhimoisena tehtävänä oli kirjoittaa vuosittain etenevä Rooman historia aina sen myyttisestä perustamisvuodesta 753 eaa. lähtien omiin päiviinsä. Yli 8000 sivun opuksesta on jäljellä vain pirstaleita.

Gaius Suetonius Tranquillus (75-160), tunnettu pelkästään nimellä Suetonius, joka kirjoitti kahdentoista ensimmäisen Rooman keisarin elämänkerrat. Hän väritti historiaa anekdooteilla ja persoonallisilla aineksilla eikä ollut siinä mielessä "objektiivinen". Monien keisarien syntymäaika on peräisin juuri häneltä. Hän eli keisari Hadrianuksen aikana. Kirjasta on suomennettu lyhennetty versio Rooman keisarien elämäkertoja.

Plutarkhos (45-125) oli sivistynyt boiotilainen, joka kirjoitti laajoja historian teoksia, jotka jaetaan kahtia Moralia ja Vitae. Jälkimmäiseen kuuluvat usein keisarien elämäkerrat, jotka laajimmillaan ovat 80-90 sivuisia kuvauksia keisarien elämästä. Suomennettu on ainakin Kuuluisien miesten elämäkertoja.

Cornelius Tacitus (55-1179 oli ahkera ja asiallinen historian kirjoittaja, jonka tunnetuimmat teokset ovat Annaalit (Vuosikirjat) ja Germania, jossa ensimmäisen kerran pohjoiset fennit mainitaan. Keisarillisen Rooman historia on suomennettu versio Annaaleista.

Liite 2: Nimeltä tunnettuja roomalaisia astrologeja:

Askletarius-Asklation, Athenio, Balbillus
Columella, Fonteius Capito, Kheramon
Laurentius, Marcius, Navigius Fronto
Nigidius Figulus, Pituanis, Seleucus
Sulla – ei pidä sekoittaa samannimiseen diktaattoriin
Tauratius Firmanus, Theogenes, Thrasyllus

Liite 3: Internet Rooman ajan astrologian alkuperäistekstejä: http://www.geocities.com/astrologysources/

 

Liite 4: Rooman keisarien hallitusjärjestys

Augustus 27 eaa.—14 jaa. Tiberius 14—37 Caligula 37—41 Claudius 41—54 Nero 54—68 Galba 68—69 Otho 69 Vitellius 69 Vespasianus 69—79 Titus 79—81 Domitianus 81—96 Nerva 96—98 Trajanus 98—117 Hadrianus 117—138 Antoninus Pius 138—161 Marcus Aurelius 161—180, Lucius Verus (kanssahallitsija) 161—169 Commodus 180—192 Pertinax 193 Didius Julianus 193 Septimius Severus 193—211 Pescennius Niger (kilpaileva keisari) 193—194, Clodius Albinus (kilpaileva keisari) 193—197 Caracalla 211—212 Geta (kanssahallitsija) 211—212 Macrinus 217—218 Elagabalus 218—222 Severus Alexander 222—235 Maximinus Thrax 235—238 Gordianus I 238 Gordianus II (kanssahallitsija) 238 Pupienus 238 Balbinus 238 Gordianus III 238—244 Philippus Arabs 244—249 Decius 249—251 Trebonianus Gallus 251—253 Aemilius Aemilianus 253—260 Valerianus (kanssahallitsija) 253—260 Gallienus (kanssahallitsija) 253—268 Claudius Gothicus 268—270 Quintillus 270 Aurelianus 270—275 Tacitus 275—276 Florianus 276 Probus 276—282 Carus 282—283 Numerianus (kanssahallitsija) 283—384 Carinus (kanssahallitsija) 283—284 Diocletianus 284—305 Maximianus (kanssahallitsija) 286—305 Constantius I Chlorus 305—306 Galerius 305—311 Severus II 305—311 Maximinus Daia 305—313 Maxentius (kanssahallitsija) 306—312 Licinius (kanssahallitsija) 308—324 Valens 316—317 Martinianus 324 Konstantinus I (Suuri) 324—337 Konstantinus II (kanssahallitsija) 337—340 Constans I (kanssahallitsija) 337—350 Magnentius I 350—353 Constantius II (kanssahallitsija) 353—361 Julianus Apostata 361—363 Jovianus 363—364 Valentianus I (kanssahallitsija) 364—375 Valens (kanssahallitsija) 375—378 Gratianus (kanssahallitsija) 375—383 Magnus Maximus (kilpaileva keisari) 383—388 Valentinianus II (kanssahallitsija) 375—392 Theodosius I (Suuri) (kanssahallitsija) 379—395 Valtakunnan jaon jälkeiset keisarit: Honorius 395—423 Constantius III 423 Johannes 423—425 Valentinianus III 425—455 Petronius Maximus 455 Avitus 455—456 Majorianus 457—461 Libius Severus 461—465 Anthemius 467—472 Olybrius 472 Glycerius 473—474 Julius Nepos 474—475 Romulus Augustulus 475—476 Valtakunnan jaon jälkeiset keisarit: Arcadius 395—408 Theodosius II 408—450 Marcianus 450—457 Leo I 457—474 Leo II 474 Zeno 474—491 Anastasius I 491—518 Justinus I 518—527 Justinianus I 527—565

190-sivua astrologiaa  Astrology and Earthquakes Lue lisää: Astrologian historia

Raimo A Nikula, 2004 valokuvat Roomasta A.H.

Omia sivustoja:

Skeptismi>Pseudoskeptismi
Astrologia Rooman valtakunnassa
Paracelsus vaelluksella
C.G.Jung - kompakti katsaus
Parapsykologian torjuntaa Suomessa
Biisonin häviäminen Amerikassa