PARAPSYKOLOGIA - torjuttua tietoa

Anna meille puolueetonta tietoa Wiki - hah

Arvoisa lukija, aluksi kehotan surffaamaan alati "luotettavan, objektiivisen" nettilähteen, Wikipedian puoleen. Lue parapsykologiasta kertova suomenkielinen artikkeli. Lukeminen ei kestä kauan, artikkeli on lyhyt, se koostuu joistakin käsitteiden ja termien selityksistä, luokittelusta, joka voisi olla täysin toisenlainenkin. Joitakin heittoja seuraa parapsykologian historiaan ja ilmiöihin. Ja lopuksi crescendo: skeptikoiden kritiikki. Koko artikkelin tynkä näyttää tähtäävän tähän: on muutamia tieteen marginaalissa, oikealla äärilaidalla kovaa ääntä pitäviä "skeptikoita", joiden mielestä on näin ja näin eikä kenenkään muu ajatus, kokemus tai tutkimustulos saa päästä läpi. Muutamalla virkkeellä joku luulottelee huijaavansa lukijoita - that's it. Ja luulottelija on valitettavasti oikeassa, Wikipedian neutraalisuuteen ja tieteellisyyteen näyttää olevan uskovaisten kannatusta. Kirjallisuusosiossa ovat nuo wikipediaan kirjoittelevien "lukeneiston" ja "asiantuntijoiden" kaikki kolme-neljä skpetikkojärjestön sponsoroimaa kirjaa. Ja tämä kaikki menee läpi nykyisessä ilmapiirissä...

Asia on hyvin yksinkertainen: Suomessa raja-alueen ilmiöistä tuhnuttelee wikipediaan jokin pieni, fanaattinen skeptikko-joukko tavalla, joka saa aprikoimaan suomalaisen kulttuurin yleistä tilaa laajemminkin. Onko wikipedian raja-alueen artikkelit tilaustyötä - ja jos - kuka, mikä on tilaaja? Onko siellä jokin kirjoittava automaatti, joka yhä uudelleen ja uudelleen kirjoittaa samat asiat vaatimatonta kahden, kolmen kirjan tuomaa asiantuntemattomuutta osoittaen. Suomalainen wikiartikkeli parapsykologiasta on matalatyylinen, epäinformatiivinen, läpeensä typerä ja laajuudeltaan kansakoulun aineen luokkaa: "Mitä tein viime kesänä".

Jos oletetaan että Wikipedia on jonkinlainen näyteikkuna kunkin maan ja kulttuurin painotuksiin, on Suomen osuus parapsykologiassa yksinkertaisesti hävettävä. Ja sama jatkuu Wikipedia-artikkeleissa, jotka käsittelevät raja-alueen asioita. Esim. ranskankielisessä astrologia-artikelissa on monipuolista tekstiä 29 word-sivun verran ja suomenkielisessä yhdeksän sivun verran. Pitää osata kysyä: missä ovat tämän maan kulttuurin sisäistetyt rajaehdot, ketkä, mitkä voimat ovat ne pystyttäneet, kenen etuja ne palvelevat? Suomenkielinen wikipedia-artikkelit rajatiedon ilmiöitä ovat sensuroituja versioita, sensorit kätkeytyvät nimettömyyteen, mutta henki haisee vahvasti skeptikoille tai paremminkin pseudoskeptikoille. Wikipedian julkikuva "neutraalina tiedonlähteenä" on valheellinen, Wikipedia on jotakuinkin luotettava vain yksitasoisten, simppeleiden asioiden esittäjänä, mutta kun tulee vastaan kiistanalaisia asioita ja vaikeita kysymyksiä, se muuttuu mielivaltaisuuden temmellyskentäksi.

Parapsykologian käsitteistä

Parapsykologian peruskäsitteistä on vakiintunut yleiskäsitteeksi "aistien ulkopuolinen aistiminen" (ESP = extra sensory perception = yliaistillinen havainnointi) joka tuli tutuksi jo 30-luvulla ja vaikka sillä on rajoituksensa, on se käypä yleistermi myös lyhennyksenä. Ja toinen yleiskäsite on ollut psi, joka kreikan kielessä oli 23. kirjain "sielu" tai "mieli". Parapsykologiset ilmiöt voidaan jakaa monin tavoin:

ESP:n alalajeja ovat telepatia (kreikkaa tele kaukana + pathos tuntea) eli ajatuksensiirto; selvänäkö tai selväaistiminen eli tapahtuman havaitseminen ilman normaaleja aisteja; kryptestesia eli piilossa olevan esineen havaitseminen; telestesia eli kaukana olevan esineen havaitseminen; psykoskopia eli kyky kertoa esineen ja siihen liittyvän henkilön menneisyydestä.

Voidaan myös ottaa erilleen luokka "Ajallinen ESP", jota erotetaan kahta lajia: prekognitio eli ennaltatietäminen ja selvänäkö eli clairvoyance. Kategorioita voi luetella kymmeniä, mutta se ei auta yhtään tajuamaan mistä on kyse.

Lähimpänä Suomea on toiminut Göteborgin yliopiston psykologian laitos, jossa prof. Adrian Parker on tutkinut ganzfeld-kokeiden kautta parapsykologiaa. Korkeatasoisia akateemisia julkaisuja on maailmassa useita niin Euroopassa kuin USA:ssa. Parapsykologinen tutkimus on ollut vaikeuksissa viimeiset vuosikymmenet koska yleinen akateeminen virtaus on vienyt märärahoja ja henkilökuntaa pois sen piiristä. [12]

Suomessa ei ole sen koommin akateemista parapsykologista tutkimusperinnettä, ei laitoksia eikä julkaisuja. On amatöörien toimintaa kuten Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura, joka perustettiin jo 1907. Nykyän se lienee taantunut iäkkäiden harrastelijoiden mummuseuraksi niin kuin moni muukin seura. Samana vuonna syntyi ruotsinkielinen Sällskapet för Psykisk Forskning, jonka johdossa oli pitkän filosofi Arvi Grotenfelt. Myöhemmin ainoa parapsykologimme maailmalla oli Jarl Fahler, kielinero, joka osallistui joihinkin tutkimuksiin ulkomailla ja kirjoitti ainoan suomenkielisen alan klassikon Parapsykologia. Leaa Virtanen, kansanrunouden professorina kirjoitti parapsykologisten ilmiöiden kokemisesta kansanperinteen raameissa ja hänen kirjansa Kun kello pysähtyi olikin 70-luvun lopulla rohkea avaus, mutta hänenkin työnsä unohtui ja aktiivisesti unohdettiin nopeasti. Kirja keskittyi ihmisten kokemuksiin raja-alueen ilmiöistä. Mutta Suomessa ei uskota ihmisten poikkeuksellisiin kokemuksiin, niiden torjunta on patologisen tiivistä. Sen sijaan Suomi kunnostautuu erityisesti nojatuolikritiikin alalla, teoreettisia superkriitikoita ja epäoleellisuuksien saivartelijoita löytyy pieneksi maaksi runsaasti. Eihän se ihme ole, Suomi24 keskustelupalstoilla (viihde) yksi yleisin epäilyn kohde on Veikkaus Oy:n suorittamien arvontojen rehellisyys - moni uskoo että Veikkauksen arvonnat ovat huijausta...hm. Skeptisismi tai skeptismi (tai skeptisismi) on ajan trendi, mutta kuinka terve virtaus, siitä vielä puhutaan paljon. Kun maailma kaikkineen ei tuota tuloksia, joita toivomme ja odotamme, on aika ruveta tietämään miten meitä on huijattu. Yksipuolisen ja propagandistisen kirjoittelun ja medianegatiivisuuden vuoksi kaikki suomalaiset "tietävät" että parapsykologisissa tutkimuksissa ei ole saavutettu mitään positiivisia tuloksia koskaan tarkemmin katsomatta, mihin ennakkoasenteet perustuvat. Parapsykologisia tutkimuksia syytetään usein huijauksista, mutta huijauksia on joka tieteenalalla eikä parapsykologiassa keskimääräistä enemmän. Suomalaisuus näyttää korostuvan nykyän toistuvasti koeputkeksi, jossa useimmiten toistettu mediaviesti (esim. "parapsykologia - paljon porua vähän villoja") menee kuin häkä pähän eikä todellista keskustelua tai monipuolista, avartavaa kritiikkiä esiinny parapsykologian merkityksen hämärtäjiä ja automaattisia skeptikko-töhertäjiä kohtaan. Se on huono merkki. Onko Suomesta tulossa henkinen pimentola tai pikkufasistinen ajatusten pakkosiirtola? Sanotaan että suomalaista ruokatarjontaa kontrolloi kaksi kauppaketjua, jotka pitävät korkeaa hintatasoa yllä laajemman kilpailun puuttuessa. Henkinen elämä on panee paremmaksi, se on keskittyneempää, sitä tarjoaa yksi kappaketju, mielen tarpeita tyydyttävä monoliittinen kartelli.

Skeptikoiden arvostelu

1980-luvulta lähtien ns. skeptikoiden arvostelu parapsykologisia tutkimuksia ja itse ilmiöitä vastaan kiihtyi. On selvä että kun oman aikakauden perusolettamuksia haastavia ilmiöitä alkaa esiintyä ja niitä ruvetaan tutkimaan, vastustus nostaa päätään. Parapsykologisen tutkimuksen päävastustajan roolin on ottanut ns. skeptisismi, joka liikkeenä syntyi USA:ssa 70-luvulla ja levisi lähes identtisissä muodoissaan ja iskulauseissaan ympäri maailman. Tämän liikkeen taustoja ei ole kunnolla tutkittu. Päinvastoin kuin suuri yleisö olettaa, se ei ole akateemisiin oppilaitoksiin niveltynyt organisaatio vaan yksittäisten henkilöiden synnyttämä "edunvalvontajärjestö" tai lobbausryhmä. Mikä se etu on, siitä voi kiistellä. Tutkimuksia asiasta tarvittaisiin. Skepsis-liike koostuu kirjavasta joukosta akateemisia, puoliakateemisia ihmisiä, taikureita, lehtimiehiä, skribenttejä ja kansanvalistajia - joista suuri osa on keski-ikäisiä ja sitä vanhempia miehiä. USA:n Skepsis (CSICOP - (Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal) koostuu valkoisista, melko iäkkäistä ihmisistä, joista noin kolme neljännestä on miehiä. CSiCOP vaihtoi kömpelön ja harhaanjohtavan nimensä ja kulkee nyt lyhenteellä CSI.

Skepsis-järjestöt eivät harjoita tiedettä, eivät tee juuri kokeita eivätkä osallistu tieteen tekemisen proseduureihin muuten kuin retoriikan varassa. Skepsiksen kulta-aika oli 90-luvulla, nyttemmin sen uskottavuus on kyseenalaistettu yhä selvemmin. Monet kriitikot ovat nähneet mm. seuraavia arveluttavia piirteitä skeptikoiden työtavoissa ja julkaisuissa: 1) skeptikoiden filosofinen itsemäärittely on nurinkurista: antiikin skeptikot olivat epäilijöitä, jotka epäilivät ylipäätään varman tiedon mahdollisuutta. Aito skeptikko joutuu epäilemän myös omia lähtökohtiaan ja olettamuksiaan. CSICOP ja skeptinen liike ympäri maailmaa ei tee mitään tällaista vaan suuntaa yksipuolista kritiikkiä vain tiettyihin ennalta valittuihin kohteisiin, ei koskaan omiin lähtökohtiinsa. 2) Skeptikot valikoivat esitetyistä parapsykologisista tutkimuksista vain ne, joista voi löytyä helposti jotain puutteellista ja jättävät pois ne tulokset, joista kritisoitavaa on vaikeammin löytää. 3) Skeptikoilla ei ole omia tutkimuksia eikä omaa empiiristä näyttöä mistään, jäljelle jä toisten tekemien tutkimusten jälleenkierrätys ja niiden mitätöintiyritykset. 4) Skeptikot eivät ole niin akateeminen ilmiö kuin se antaa ymmärtää, se on hankkinut etenkin USA:ssa arvovaltaisia akateemisia nimiä listoilleen ilman että nämä osallistuvat mitenkään skeptikkojen toimintaan. 5) Skeptikkojen menestys on luotu julkisuuskampanjoilla ja tiedostusvälineiden manipuloinnilla, ei tieteellisillä näytöillä. [13]. Sen tieteellisenä ihanteena on äärimmilleen karkeistettu empirismi, johon monellakaan tieteen alalla ei ole varaa. Suomessa filosofi S.Albert Kivinen, entinen Skepsiksen puheenjohtaja, on haastattelussa arvioinut skeptismin käntyneen nykyisin liian tieteisuskovaiseen suuntaan. Ja siihen voi lisätä, että niin se on aina ollut, jopa hänen puheenjohtajakaudellaan, joten kiitos orastavasta itsekritiikistä.

Taikuri James Randin osuus suomalaisissa wikipedia-artikkeleissa koskien raja-alueita näyttää sitkeästi juurtuneen osaksi torjuntataistelua. Randin menettelytapoja tutkineet ovat esittäneet ankaraa kritiikkiä hänen tavastaan yhdistää showmiehen maneerit ja (pseudo)tieteelliset pyrkimykset. Useiden kriitikoiden mielestä tässä yhdistelmässä tiede jää toiseksi tai peräti häviä kokonaan horisontista. Julkisuushakuinen sensaatiomaisuus ei kuulu tieteen menettelytapoihin [14] ja tulee yleensä tuomituksi missä sitä esiintyykään. Randin kohtelu tekee poikkeuksen, joka kielii siitä, mistä on kysymys. Randin suosio ei perustu häneen "tieteellisyyteensä", josta ei ole muuta kuin retorista näyttöä vaan hänen medianäkyvyyteensä, joka heijastuu myös kaukaiseen Suomeen. Kaikki, jotka esiintyvät tv:ssä ja lehdissä, ovat oikeassa - tiesitkös tuon? Randiin suhtaudutaan Suomessa kuin amerikkalaiseen senior-megatähteen - hellävaroen ja palvoen. Eikä ihme, onhan kyse epäkypsän älyllisen aivopesun mestarista. Mutta totuuskäsityksien pitävyyttä eivät taikurit ratkaise - eivätkä ole koskaan ratkaisseet. Samassa hengessä voisi odottaa että tv-kokit ratkaisevat fysiikan tai kemia suurimmat ongelmat, ovathan he tekemisissä materian muutosten kanssa...Mutta Suomessa on kritiikittömiä facebook -kannattajia - jotka painavat Tykkään -nappia kun ihana, puoliksi muumioitunut Randi toikkaroi taas Suomessa! Randi ei tee tutkimuksia eikä lähetä niitä yliopistoihin arvioitaviksi, hän tekee sen sijaan saarnamatkoja ympäri maailman vahvistamassa Skepsis-seurakuntia. Ja fanittajia löytyy tiedetoimittajissa, yliopistojen piirissä (?!) ja tietysti Helsingin Sanomien valistuneissa kopperoissa. Randi on ratsastellut koko elämänsä oudolla suosion aallonharjalla, joka ansaitsisi kokonaisvaltaisen tutkimuksen. Nyt voi jo sanoa että Sskepsiksen arkkityyppisessä henkilögalleriassa Randi on Taiteilija, Showmies, Lumooja, Manipuloija, jonka alitajuisista lähteistä lähti liikkeelle paljon skepsismiin ujuttautunutta hävitysvimmaa. Randiin samastuneet kylmät järjen voimat taas toimivat akateemisten pahvikuvien, kuten Paul Kurztin ja SUomessa Nils Mustelinin, kautta. Kolmas ryhmä on Orjat, joiden epäkypsä samastuminen tekee heistä sopivaa työvoimaa hoitamaan skepsiksen likaista työtä, kyhäämään ja ylikirjoittamaan Wikipedia-artikkeleita, järjestämään katuhappeningejä ja levittämään lentolehtisiä ja kutsumaan Randia tv-ohjelmiinsa.

Mutta kannattaa lukea Randin elämän varjosta, miehestä, joka asui hänen luonaan 20 vuotta, joka kulki nimellä Jose Luis Alvarez ja jonka FBI pidätti v. 2012 epäiltynä identiteettivarkaudesta ja jonka oikea nimi on Deyvi Pena. Pena Sai hyvin lievän rangaistuksen henkilöllisyysvarkaudesta, joka USA:ssa tietä usein 1-3 vuoden vankeutta. Randi kiiruhti naimisiin Penan kanssa 2013. Homopari oli elänyt yhdessä jo 27 vuotta. Lisä Randin tieteellisen selkeästä elämästä ja tämän venezualaisesta kumppanista. täältä.

Randi ei ole ainoa Suomeen eksyvä dogmaattisen denialismin edustaja. Richard Wiseman on toinen, entinen taikuri, joka opiskeli itsensä psykologiksi ja käy saarnamatkoilla ympäri maailman selittämässä että "kaikki ESP-ilmiöt ovat mielen trikkejä". Wiseman (Nomen est non omen) on saatu toistuvasti kiinni ikävistä oman mielen trikeistä, joilla hän järjestelee satuja tuloksia mielivaltaisesti käännellen ja väännellen haluttuun asentoon. Lue mitä Rupert Sheldrakella on sanottavaa Wisemanin tekosista: Tutkiessaan CSICOP:in mentelmiä ja tieteellistä statusta, sosiologit Pinch ja Collins (1984) kuvailivat komiteaa "tieteen järjestyksenvalvojaksi". Professori Louis Lasagna (1984) kirjoitti kommentissaan Sceptical Inquirerissa julkaisuun juttuun: "(jutussa) voi melkein haistaa Torquemadan inkvisiton julkiset rankaisumenetelmät." Tekniikan professori Leonard Lewin (1979) Sceptical Inquirerin artikkeleissa "retorinen vetoaminen tunteisiin on sopimatonta." Rockwell, Rockwell ja Rockwell kutsui CSICOPin jäsenkuntaa "irrationaalisiksi rationalisteiksi." Sosiologi Hans Sebald (1984) kutsui Sceptical Inquirerin avustajia "taistelunhaluisiksi propagandisteiksi."Adams (1987) vertasi CSICOPia "kykloopeiksi" (yksisilmäisiksi taruolennoiksi). Robert Anton Wilson (1986) luokitteli CSICOP:in "Uudeksi inkvisitioksi, ja White (1979) kutsui heitä "skientismin uusiksi opetuslapsiksi." McConnell (1987) kirjoitti: "En voi päästä eroon ajatuksesta että CSICOP on taipuvainen ensisijaisesti parapsykologian ja parapsykologien mustamaalaukseen." Biokemisti Rupert Sheldrake kertoo kirjassaan The Science Delusion (Coronet Books, 2013) seuraavaa: "Minulla on ollut useita kohtaamisia skeptikoiden kanssa...Lähes kaikissa tapauksissa he olivat joko tietämättömiä todistusaineistosta tai se ei heitä kiinnostanut." Skepsismin empiirinen näytön paikka on useimmiten mennyt pieleen. Siksi on varminta olla poissa tieteen tekemisen kentältä ja tyytyä vain nojatuolikritiikkiin kaukaa kepillä hämmentäen. Sillä tavalla voi pitää propagandistista koneistoa käynnissä mutta se ei vie tiedettä milliäkän eteenpäin. Alla muutama keskeinen koe, jossa skeptikot ovat olleet mukana:

The Gauquelin effekti, (1975-78 Astrologia) Rawlings, Kurz, Abell, Zelen, Astrologinen koe, jonka piti seurata sopimuksen mukaan Gauquelinin Mars-efektistä saatua linjaa eli valitaan dataan mukaan vain huippu-urheilijoita, joiden Mars-asemaa avainsektoreissa piti tutkittaman. CSICOPin herrat vaihtoivat sovitun aineiston tilalle vähemmän menestyneitä urheilijoita, jolloin Mars -efekti saatiin suurelta osin häviämän (Dennis Rawlings paljasti sisäisen huijauksen)[3].Venäläinen tyttö, Natasha Demkina, jolla on. ns. "röngtensilmät" eli hänen sanotaan voivan nähdä kiinteiden materiaalien läpi (toukokuussa 2004, Discovery-kanavalla esitetty ohjelma: Wiseman, Hyman, Skolnick). Puutteelliset koejärjestelyt, kokeen protokollan väristely, huonosti hoidettu tilastollinen osuus, tuloksena yleinen kritiikin vyöry skeptikkoja kohtaan. Mm. Nobel-palkinnon saanut fyysikko, Brian Josephson, protestoi koetta vastaan[4] Skeptical Staring Study (2001 Marks, Colwell) perustuen Rupert Sheldraken esittämään (Seven Experiments that Could Change the World, 1994)) väitteeseen, että ihmiset vaistoavat jos joku tuijottaa heitä takaapäin Kokeen aikana koehenkilöiden keskittymisen annettiin häiriintyä, kahden koehenkilön vastukset hylättiin, tuotiin mukaan tarpeettomia kokeen rajoituksia, positiivisia vastauksia jätettiin huomiotta tai selitettiin pois; aikaisemmat suoritetut kokeet jätettiin huomioimatta. [5] Sheldraken kirjan : Dogs that know when their owners are coming home." mukaan tehty koe (Wiseman) Wiseman sai samat tulokset kuin Sheldrake. Perustui TV juontajien kommenteista tehtyihin tilastollisiin laskelmiin. Kokeessa turvauduttiin mielivaltaisiin kriteereihin, joiden avulla myönteiset koetulokset saatiin poistettua; Sheldraken alkuperäisiin laskelmien menetelmiä ei pystytty arvioimaan.[6] Autoganzfeld meta-analysis, (1999 Milton, Wiseman). Tilastollinen koe ganzfeld-koejärjestelyistä, mutta tilastollinen osuus oli pielessä, metodologisia virheitä jonka vuoksi relevantteihin ja myönteisiä tuloksia antaneisiin tuloksiin liitettiin niihin kuulumattomia tuloksia.[7] Papsychology Studies, (1976-78 Susan Blackmore) Blackmore suuresti liioitteli omaa kokeneisuuttaan alalla, sovelsi kahtalaista mittatikkua koetilanteessa ja kritiikki tyrmäsi:: ?huolimattomasti suunniteltu, toteutettu ja raportoitu tutkimus? [8].

Kun skeptikot mielellään repostelevat muiden tekemiä kokeita ja heittävät lokaa ja vääntelevät tosiasioita, kun he itse pääsevät koejärjestelyihin käsiksi, on tuloksena tieteellinen katastrofi. Vain sillä tavalla saadaan haluttuja tuloksia. Ja tiettyjä tuloksia tämä järjestö aina haluaa - sen tajuamiseen ei tarvitse olla edes fiksu.

[2] http://www.unconventional-wisdom.com/WAW/PHACT-FSGP.html
[4] http://www.criticandokardec.com.br/CSICOP_vs_Natasha_Demkina.htm, http://www.skepticalinvestigations.org/Demkinafile/X-Ray.html
[6] http://www.sheldrake.org/Articles&Papers/papers/animals/comment.html
[8] Parapsychology and the Skeptics, by Chris Carter

Skepsismi tänän - lyhyt summmaus

Suomalaisen kulttuurin tila on huolestuttava. Pitkän jatkunut koulutusjärjestelmän, kirjaviisauden ylistäminen ja lobbaaminen on tehnyt tehtävänsä: kaikki, mikä sisältä sanan "tiede" on kyselemättömästi totta ja kaikki arkielämänkin ilmiöt ja toiminnot pyritään saamaan "tieteellisen tiedon" holhouksen alle. Jos joku kaappaa haltuunsa maagisen sanan "tiede" ja alkaa sen suojissa tehdä tuhojaan, kukaan ei ole huomaavinaan mitään. Tässä ilmapiirissä ei ole ihme että maassamme on äänekäs ja aggressiivinen skeptismi-liikettä myötäilevä huutojoukko ja Wikipedia-artikkeleita liukuhihnalta valuttava sisäpiirin hyvä veli -porukka. Ja tyypilliseen tapaan, tämä porukka on sokea ja usein tietämätön suhteessa niihin asioihin, joihin se ottaa kantaa. Fundamentalismin minimimäritelmän mukaan fundamentalisti on ihminen, joka ei voi olla koskaan värässä. Fundamentalistit löytävät helposti turvapaikan myös tieteen maagisen otsikon alta. Aikakauden tiedelobbaus on johtanut myös kielteisiin tuloksiin, joista biologi Rubert Sheldrake sanoo mm. "..I am more and more convinced that that the spirit of free inquiry is being repressed within the scientific community by fear-based conformity. Institutional science is being crippled by dogmas and taboos. Increasingly expensive research is yielding diminishing returns." Normitieteessäkin on siis omat ongelmansa, mutta normitieteen ulko- tai sanokaamme mieluummin yläpuolelle on asettunut vielä yksi "ylähylly", skeptikot, itsestään selvästi kaiken yläpuolella (myös tieteen) oleva haamujengi. Se toimii näennäisesti kulttuurin sisällä, mutta menetelmät ja taustat kertovat sen saavan ravintonsa kulttuurin ja tieteen ulkopuolisista vaikutteista. Se on kiilannut itse itsensä tieteen kylkeen, vallannut oman nurkan itselleen propagandan ja mainostemppujen avulla. Tässä tilanteessa on minulle henkilökohtaisesti on kasvanut näkemys että on avautunut jo syvä kuilu "kulttuurin" ja "tieteen" välillä. Yksipuolinen empiirinen tiede, metodina myyrä, vastaantulevan multakokkareiden saaminen käpäliin ja sen analysoiminen ja luokittelu ja testaaminen, ei ole muuta kuin parodia oikeasta tieteestä ja tämän yksinkertaisen empiirisen tieteenihanteen skeptismi vielä yksinkertaistaa ja vääristää moninkertaisesti. Tätä pidetään vakavasti otettavana ilmiönä. Kulttuurin kokonaisuuden (ja ihmislajin monipuolisuuden) elävänä pitäminen ei koskaan saisi sisältää liian paljon "tieteellisiä" saati skepsiksen kaltaisia vinksahtaneita elementtejä.

Eräs kaikkien aikojen parhaita summauksia skepsiksen toimintamalleista antaa sivusto nimeltä SCEPCOP http://www.debunkingskeptics.com/ Siinä listataan joukko pseudoskeptikoiden mielitaktiikoita, kuten: 1) Skepsimi-sanan kaappaaminen merkitsemän päinvastaista kuin alkuperäinen käsite antaa ymmärtää.
3) Skepsimi kieltää itselleen epäedullisen todistusaineiston aina ja ikuisesti (denialismi)
5) Skepsismi hylkä kaiken anekdoottisen todistusaineiston ? mutta onko siihen varaa jos aikoo tietää mitä maailmassa tapahtuu?
7) Todisteiden mielivaltainen valinta ? hiivattiin kaikki, mikä ei vastaa ennakko-odotuksia.
9) Skeptikot tarjoilevat usein selitysmallia, joka ei kata kaikkea tutkimustyössä saatua dataa.
11) Viimeksi voi ottaa esiin ikuiset vaateet siitä että kun esittää jonkun väitteen (kuten parapsykologian tutkija), jää todistusvelvollisuus hänelle. Mutta pseudoskeptikot ovat kautta aikojen heittäneet menemään oman todistusvelvollisuutensa kantaa vastuuta omista väitteistään ja vastaväitteistään. He vain jatkavat vastuutonta lokaamistaan, kritiikin heittelyä, irrallisten, ivaavien ja loukkaavien väitteiden liukuhihnalta tulee aina ja ikuisesti samantyyppistä tavaraa. Sekä suuri yleisö että jotain asiasta tietävät oppineet vaikenevat kahdella kielellä räikeästä tiedon väärinkäytöstä. Yksinkertaisimmillaan tämä johtaa lantin pseudoskeptikkojen lantinheittoon: "kruuna - minä voitan, klaava -sinä häviät.

Kannattaa ehdottomasti lukea Guy Lyon Playfairin kuusiosainen arkikkeli täältä. Sen jälkeen voi sanoa jo ymmärtävänsä jotain oleellista skeptikko-järjestön aatteellisesta taustasta ja muustakin. Artikkelissa on hyvä yhteenveto 1) Has CSICOP Lost the Thirty Years' War? - The Birth of the Movement, 2) The Gauquelin Effect, 3) How Scientific is CSICOP?, 4) CSICOP Loses the 30 Years' War, 5) Stalinist Godfather, 6) CSICOP No More!

Niin, CSICOP:ia ei enä ole koska järjestö muutti nimensä jo 2007 CSI:ksi, nyt se markkinoi itseän 'The Center for Scientific Inquiry' -nimellä. Voi kuvitella että telkkua on katseltu ja CSI-nimisestä rikoslaboratorio-sarjasta on nimi lainassa. CSICOP tai CSI - nimenmuutos ei sitä pelasta, se on aatteellinen, tieteellinen ja moraalinen floppi.

Tämä on hyvin lyhyt kertaus parapsykologian kehityksestä. Suomenkielinen, käsittämätön wikiartikkeli taas on muistutus siitä, miksi parapsykologian torjunta jatkuu. Yksinkertaisesti siksi, että Suomessa on syvä tietämättömyyttä, suoranaista typeryyttä, syvänjuurtuneita ennakkoluuloja torjuvia asenteita kaikkea sitä kohtaan, joka voisi horjuttaa konsensus-tieteen valta-asemaa ja siihen liittyvien sosiaalisten ja taloudellisten kytkentöjen statusta. Täällä eletään yhdenmukaisuuden liturgioiden varassa, vaikenemisen, torjunnan ja ylimielisissä hyvä-veli-porukoissa ja tyhjäpäisen akateemisuuden arvovallan lipan alla. Aktiivisen vaikenemisen ja vaiennuksen yhteisössä on aina jotain vialla. Joissakin asioissa elämme läpi omaa Pohjois-Koreaamme. Se kertoo pelon ja ahdistuksen ilmapiiristä kun kollektiivinen ego yrittää torjua pois asioita ja ilmiöitä, jotka kertovat todellisuuden olevan suurempi kuin mihin perinteisen tieteen lokeroinnit ja typistykset ovat päätyneet. Tieteen edustajat seuraavat ja nimittelevät toisinajattelevia yhteisöjä usein kulteiksi, mutta Skepsiksen ja erityisesti Randin omat selvät kultistiset piirteet jätetään huomiotta. Missä viipyvät tutkimukset siitä, ketkä pyörittävät raja-alueen Wikipedia-artikkeleita, mistä taustasta tätä idiotismia nousee, rahoittaako sitä jokin taho, millaisia motiiveja löytyy? Kannattaa jatkaa skepsis-sivuilleni http://www.raimonikula.net/~raimonikula/skepsis/ Se täydentää ja laajentaa kokonaiskuvaa.

Päivitetty 15.04.2016 Raimo A Nikula

Viitteet 2)Jung, C.G.: Yliluonnollisen psykologiaa. (Zur Psychologie und Pathologie sogenannter occulter Phänomene), 1902, suom. Jukka Pajukangas. Helsinki: Kirjayhtymä.
4)Beloff, John: Parapsychology. A Concise History. London: Athlone Press 1993.
6)Rhine, J.B.: New Frontiers of the Mind. Westport: Greenwood Press Reprint.
8)Eysenck, Hans J. & Sargent, Carl: Selittämätön todellisuus: paranormaalien ilmiöiden salaisuudet. (Explaining the explained), Suom. Anja Aatola. Hämeenlinna: Karisto.
10)Edwin C. May & Larissa Vilenskaya: [www.lfr.org/lfr/csl/library/fsu1.pdf/Overview of current Parapsychology Research In The former Soviet Union] 2011.
12)Harvey J. Irwin and Watt, Caroline A.: An Introduction to Parapsychology. McFarland Company Inc..
14)McLuhan, Robert: Randi's Prize. Leicester: Matador Books.

Kirjallisuutta Björkhem, John: Parapsykologian arvoitus. (Det ockulta problemet: en orientering, suom. Toivo S. Järvinen ja Terho Vitikainen. Helsinki: Tammi.
Fahler, Jarl: Parapsykologia. Helsinki: Tammi.
Koestler, Arthur: Parapsykologiaa vai yhteensattumia. The roots of coincidence 1972, suom. Matti Kannisto). Helsinki: Kirjayhtymä, 1973.
Radin, Dean: The Noetic Universe. The Scientific Truth of Psychic Phenomena. London: HarperOne.
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/seurat/helsinki/ Suomen Parapsykologinen tutkimusseura ry.

Suomenkielinen parapsykologian kirjallisuus on vähäistä ja laatu heikkoa. Jos ei halua ostaa parapsykologista kirjallisuutta,voi lainata. Tieteellistä parapsykologista kirjallisuutta löytyy lainattavaksi parhaiten yliopistokirjastojen tietokantaa Lindaa selaamalla.Sieltä löytyy "parapsychology" -hakusanalla 263 nidettä. Kirjallisuus-osassa mainittu Irwinin asiallinen teos sisältää 38 sivua viitteitä tutkimuskirjallisuuteen. Wikipedia -töhryjä kirjoittavien lukeneisuuden parapsykologian alueelta saa helposti selville, se on se noin kolme kirjaa - pysyvästi. Tuntuu siltä että suomenkielisten wikikirjastojen pitää perustua suomenkieliseen kirjallisuuteen, mutta tämän järjettömyys on selvä ja lienee wikipediaan kirjoittelevan pienen manipuloivan porukan oma keksintö. Sillä tavalla saadaan pidettyä pois näkyvistä se tosiasia, että parapsykologiasta on erittäin hyvätasoista tieteellistä kirjallisuutta olemassa - mutta ei suomeksi. Esimerkiksi saksankielisen parapsykologiaa käsittelevän wikipedia-sivuston kirjallisuusviitteet ovat enemmistöltään englanninkielisiä ja niin ovat myös ruotsinkielisen vastaavan sivuston. Pienellä tutkimisalueella kuten parapsykologiassa, ei ole suomalaista tutkimusta, ei perinnettä, ei paikkaa yliopistojen tai korkeakoulujen piirissä. Muutamaa klassikkoa lukuunottamatta parapsykologiasta puhuvat vain pseudoskeptikot, jotka ovat tehneet nurkanvaltauksen wikipediassa 80-luvun liikemaailman oppeja muistellen ja työntäneet parapsykologia nimikkeen alle 3-4 omaa kirjaansa. Eli ovat saaneet ilmaista mainostilaa sekä vääristyneelle liikkeelle että parille kustantajalle. Niitä suomenkielelle käännettyjä parapsykologian klassikkoja ei ole wikiartikkelissa mainittu saati muunkielisiä perusteoksia. Kyse on siis tietoisesta Wikipedian sisällön manipuloinnista. Kaikki se, mikä parapsykologiasta voidaan sanoa, on suomenkielisestä wiki-tyngästä poistettu ja tilalla on skeptismin mainos. Ylipäätään nettitiedon varaan heittäytyminen on huono juttu ja netistä löytyvän tietämättömyyden ja asenteellisuuden rajaton leviäminen on jo muuttunut isoksi ongelmaksi, josta kukaan ei näytä välittävän. Miten jalolta kuulosti alunperin netin vaikutus kun kaikki pääsevät käsiksi "maailmantietoon", mutta miten karulta netin käytäntö näyttää tänään - lähes luku- ja kirjoitustaidottomat laumat massavaistoineen hallitsevat sitä. Wikipedian luotettavuudesta keskustellaan mm. täällä. Itse asiassa monet ESP ja parapsyykkisten ilmiöiden kieltäjät toimivat varsin kömpelösti ja läpinäkyvästi. Samoin tekevät Wikipedian suttaajat. Ongelma on siinä että kokonaisia aikakausia ja massoja voivat hallita varsin yksinkertaiset bluffaajat ja bluffit. Jotkut wikikirjoittajat vaikuttavat suoranaisesti idiooteilta ja monet kätkevät "skeptisyyteensä" silkkaa tietämättömyyttä. Minkä nimen tulevaisuuden viisaus tälle ajalle, jossa taikurit, dogmaattiset jankkaajat ja rahamiehet märävät tieteen suunnan?

Ainoa merkittävä suomenkielinen parapsykologinen blogisivusto Olavi Kiviniemi Yksin saa insinööri Kiviniemi kirjoitella, kommentteja ei tule, wikipedia-suttaajilla ei ole hänellekän mitään sanottavaa koska Kiviniemen tiedon taso on tykkänään toista kuin heidän. Mutta Kiviniemen linja on sovinnainen, hän ei näytä tajuavan sitä ettei tiede synny tyhjiössä, sillä on omat rajaehtonsa maailmassa, yhteiskunnan rakenteissa, tarjotun koulutuksen sisällössä jne.
Erinomainen katsaus parapsykologian tutkimisen kehitykseen, tuloksiin ja parapsykologian osa-alueisiin löytyy täältä. Älkää unohtako suomalaisten wikitöhrijöiden osuutta, laittakaa kritiikkiä oikeisiin osoitteisiin.

Carl Gustav Jung
Rupert Sheldrake