ASTROLOGIA VASTAAN YHTEISKUNTA


Astrologian asema yhteiskunnassamme ei ole itsestäänselvä. Elämme aikakautta, jonka tahdin määräävät tykkänään erilaiset yhteiskunnalliset ja taloudelliset voimat kuin vuosisatoja sitten. Elämä on maallistunut ja arvot seuraavat tätä prosessia. Tieteen yhteiskunnallisen aseman itseriittoisuus on aiheuttanut sen, että mitä tahansa tieteen pelisääntöihin sopimatonta voidaan ahdistella vapaasti. Tieteen vastakohta, usko, ja valtionuskonnon aseman saanut kristinusko erityisesti, on kautta aikain hyökkäillyt omista ahdasmielisistä bunkkereistaan käsin astrologiaa vastaan. Jumalaa, hänen kolmiyhteyttään tai pienempiä ihmeitä kuten neitseestä sikiämistä, Jeesuksen vapahtajan tehtävää ja ylösnousemista - kristinuskon keskeisiä dogmeja - ei voi lainkaan todistaa tieteellisesti. Siitä huolimatta mm. kirkon Tutkimuslaitos Suomessa vaatii astrologialta ja muilta raja-alueen ilmiöiltä "tieteellistä näyttöä". Jeesus sanoi: Jeesus sanoi: "Tehkää ensin muille se, minkä haluatte tehtävän itsellenne." Elämme yhä skitsoidissa maailmassa. Lainsäädäntö Euroopassa ja Amerikassa ei ole kovin kauan ollut suvaitsevainen astrologiaa kohtaan. Siitä hieman tarkemmin seuraavassa.

Kirkon kielteinen rooli länsimaisessa yhteiskunnassa alkoi heti kun siitä tuli Rooman valtakunnan valtionuskonto 300-luvulla. Valtionuskonnon siitä teki kompromissilla hyöty ä tavoitellut keisari Konstantinus. Heti sen jälkeen kirkko alkoi ahdistella muita uskontoja, oppeja ja näkemyksiä. Astrologia oli eräs tärkeitä kirkon vihollisia koska sen hallussa oli menetelmiä, joilla jumalan kaikkivaltiutta voitiin uhata. Mikä tahansa ennustusmenetelmä joutui kirkon hävitysvimman kohteeksi koska ne koettiin jumalan kaikkivoipuuden kilpailijoiksi. Ihmisen elämän määrää ja mittaa ei saanut ruveta spekuloimaan. Kirkko hävitti astrologisia kirjoja, välineitä ja tuhosi mahdollisuudet astrologisen perinteen leviämiselle varhaisella keskiajalla. Vasta humanismin sarastaessa, astrologinen tietotaito nousi jälleen esiin kulttuurisena voimana tehtyään ensin kiertotien arabialaisen kulttuurin kautta.

Myös humanismin ja renessanssin tuomassa väljentyneessä ilmapiirissä oli yhä omat vaaransa harjoittaa astrologiaa. Astrologin piti osata kiertää katolisen kirkon asettamat säädökset ennustusmenetelmien käytöstä ihmisen kohtalon kuvastimena. Se merkitsi käytännössä sitä, että ennustukset piti muotoilla niin että ne eivät loukanneet kirkon oppeja. Kovin tarkkaa valvonta ei liene ollut ja rajat olivat tulkinnanvaraiset. Koska monet paavitkin olivat aktiivisesti sekaantuneet astrologiaan, ei menestyneellä astrologilla ollut yleensä vaikeuksia sovittautua senaikaiseen uskonnolliseen ilmapiiriin. Poikkeuksia oli, kuten Gecco D'Ascoli, joka intoutui tekemään Jeesukselle horoskoopin ja sanomaan että hän oli maallinen naisesta ja miehestä syntynyt ihminen. Palkkioksi rohkeudestaan hänet poltettiin roviolla 1327.

Sittemmin tieteelliset murrokset tekivät tuloaan 1600-luvun loppupuolella. Astrologian asema yhteiskunnassa ja opetuslaitoksissa alkoi olla kyseenalainen. Astrologia putosi kulttuurin ylärakenteesta pikku hiljaa, ja 1700-luvun valistusaika suhtautui siihen jo täsmälleen samoin asentein ja ennakkoluuloin kuin nykyajan lievästi sivistynyt ihminen -torjuvasti. Uskonnon maallinen valta-asema oli myös heikentynyt, joten siltä taholta ei ollut enää suuria ongelmia odotettavissa. Sen sijaan maalliset vallankäyttäjät saattoivat aiheuttaa sitäkin suurempia vaikeuksia. Englannissa 1600-luvun astrologia joutui usein kuningasmielisten ja tasavaltalaisten kiistoihin mukaan. Yksityiset astrologit saattoivat olla kiihkeitä kuningasmielisiä tai tasavaltalaisia. Liian rohkeat kannanotot almanakoissa tai kirjoituksissa saattoivat johtaa vankilaan. Useat aikakauden tunnetuista astrologeista tutustuivat vankilaelämään. Koko aikakauden kuuluisin astrologi, Willian Lilly, joutui kuulusteltavaksi kirjoittamiensa ennustusten vuoksi. Niissä hän oli melkoisella kuvakielellä kuvaillut Lontoon paloa. Kun Lontoo myöhemmin 1666 tuhoutui suurelta osin valtavassa palossa, hänen ennustuksensa herättivät viranomaisten mielenkiintoa. Lilly joutui kuulusteluun, mutta selvisi syytteittä.

Myöhemmin 1700-luvun Englannissa oikeuslaitos saattoi puuttua astrologien toimintaan. Monet huomatuimmat astrologit joutuivat käräjille. Englannin vanhoillinen lainsäädäntö keksi vielä niinkin myöhään kuin 1735 lakipykälän Noituudesta ja sen harjoittamisesta. Se korvattiin 1825 Irtolaislailla, jonka piiriin kuuluivat "mustalaiset, ennustajat ja huijarit". Tuon ajan tunnetuista astrologeista Raphael (Robert Cross Smith 1795-1837) loi uuden kansanomaisen astrologisen tyylin lähestyä ihmisiä ja pärjäsi lyhyen elämänsä ajan hyvin. Mutta seuraava populaari astrologinen tähti Zadkiel (Richard James Morrison 1795-1874) ei ollut niin onnekas. Häntä vastaan käytiin ankaraa polemiikkia sekä yksityisesti että lehdistön tasolla. Zadkielin almanakat ja kirjat menestyivät hyvin ja se herätti rajua reaktioita sivistyksen vakiintuneissa linnakkeissa. Vuonna 1863 hänet viimein haastettiin oikeuteen. Juridisena perusteena oli laki "Irtolaisista ja ennustajista", joka oli ennenkin vienyt astrologeja oikeuden eteen. Englannissa oli aiemmin 1850-luvulla tuomittu sakkoihin joitakin maineeltaan vähäisempiä astrologeja. Ydinkysymyksenä oli se, katsottiinko Zadkielin ennustaneen eräille asiakkailleen vai ei. Toisaalta juttuun kytkeytyi muita ennustusmenetelmiä ä, kuten kristallista katsomista, johon Zadkiel oli myös perehtynyt. Tuomio jutusta oli parodiaa: 20 shillinkiä sakkoja kantajan hyväksi - eli käytännössä ei paljon mitään. Zadkielin mainetta oikeusjuttu luonnollisesti vahingoitti.

Alan Leo (William Frederick Allen 1860-1917) oli kolmas huomattava englantilainen astrologi. Hän liitti astrologiaansa teosofisia aineksia, mutta toisaalta toi astrologian vielä yhden asteen lähemmäksi tavallisia, porvarillisia ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Leo oli oikeudessa niinkin myöhään kuin 1914. Häntä syytettiin "ennustaneen laittomasti kohtaloita" (unlawfully tell fortunes). Harjoitettuaan astrologiaa 25 vuotta, hänet saatettiin oikeuden eteen. Oikeudessa hänen puolestaan olivat valmiita puhumaan mm. Annie Besant, A.P.Sinnett ja Sepharial. Syyte perustui siihen, että eräs poliisi oli tilannut häneltä listan horoskoopeista ja hinnoista. Vastauksena Leo oli lähettänyt hänelle kirjasen ja hinnaston palveluista. Poliisi oli pyytänyt Leolta horoskooppia tiettyyn hintaan ja lähettänyt hänelle tekaistun henkilön syntymäaikoineen ja saanut lyhyen tulkinnan. Syyttäjä luki tulkintaa oikeudessa ja kiistaa käytiin siitä, sisältyikö se ennustuksen vai ei. Tuomari teki päätöksen, hylkäsi kanteen eikä määrännyt kuluja kummallekaan osapuolelle, mikä teki molemmat osapuolet tyytymättömäksi.

Asia jäi siihen, mutta vuonna 1917 Leo kutsuttiin uudelleen oikeuteen. Syynä jälleen se, että hän oli "teeskennellyt voivansa ennustaa kohtaloita". Syyte perustui samaan menetelmään kuin aiemmin: poliisi oli pyytänyt tulkintaa tiettyyn hintaan ja saanut 25000 sanan tulkinnan, jossa oli progressiokatsaus seuraavaan 10 vuoteen. Tuomari päätyi sakkoihin: 5 puntaa sakkoja ja 15 kuluihin, yhteensä 20 puntaa. Vaikka se ei ollut suuri summa, kävi selväksi miten vastenmielisenä asiana sekä tuomari että oikeus kokonaisuudessaan asiaa piti. Alan Leo oli koko uransa ajan modernisoinut astrologiaa ja poistanut sen fatalistia piirteitä. Silti häntä itseään syytettiin juuri ennustamista. Tuomarit ja oikeudet eivät juurikaan ymmärtäneet mistä oli kysymys.

Miten olisi nyt: onko transiittikatsaus tai progressiotulkinta "ennustamista"? Joutua samaan seuraan korttiennustajien, kristallipalloon katsojien tai teelehdistä lukijoiden kanssa, ei astrologeista koskaan ole tuntunut viehättävältä. Brittiläinen lainsäädäntö oli erityisen konservatiivista; vasta 1951 korvattiin 1735 vuoden laki Noituudesta vastaavalla lailla "Mediumismin petollisesta harjoittamisesta." Kokonaan lait "kiertävistä ja kodittomista ennustajista ja huijareista" katosi lakikirjoista vasta vuonna 1964. Harvoinpa tosin astrologi-parka oli vankkureissa ajeleva koditon irtolainen. Joillakin oli jo silloin velkavetoinen tupa taivaan alla.

Amerikan nuori kulttuuri omaksui pian astrologian itselleen ja tunnettuja astrologeja oli jo 1700- luvulla. Ensimmäinen julkisesti merkittävä astrologi oli Evangeline Adams (1868-1932) joka saavutti julkisuutensa radio-ohjelmien kautta. Mutta hänetkin haastettiin oikeuteen ennustajaeukkona toimimisesta pariinkin otteeseen vuosina 1911 ja 1914. Adams oli tomera nainen ja saapui oikeuteen syli täynnä astrologia kirjoja. Todistaja-aitiossa hän esitteli astrologian periaatteita ja tulkitsi hänelle nimettömänä tarjotun horoskoopin - joka sattui olemaan tuomarin pojan. Tuomari oli tulkinnasta niin otettu, ett ä vapautti Adamsin syytteistä ja lausui lopuksi: "Syytetty on nostanut astrologian eksaktien tieteiden arvoisalle tasolle". Silti esim. New Yorkin osavaltiossa oli mahdollista syyttää senkin jälkeen "ennustelusta", mutta astrologia ei Adamsin tapauksen jälkeen kuulu ennustusten joukkoon.

Tänään USA:n osavaltiossa oikeudellinen käytäntö vaihtelee. Joissakin on ahtaampi ilmapiiri kuin toisessa ja syytteitä on tippunut siellä täällä astrologian harjoittamisesta viime vuosiin asti. Amerikkalaiset astrologit perustivat jokunen vuosi sitten verkoston, joka pitää vireillä oikeustapausten tarkkailua ja oikeuskäytäntöön vaikuttamisen mahdollisuuksia. Toimintaa organisoi juristi Dorothy Oja. Useimmat viime vuosien oikeusjutuista ovat kääntyneet astrologien hyväksi.

Ennakkoluulojen ja epäoikeudenmukaisten lakipykälien poistamiseen AFAN (Association for Astrological Networking) oikeusapuryhmä käyttää yhteisvoimaa ja informoi eri osavaltioiden lakien muutoksista jäsenilleen. AFAN syntyvaiheisiin vaikutti eräs dramaattinen tapahtuma Kaliforniassa 1983. San Josen kaupungissa eleli keski-ikäinen astrologi Shirley Sunderbruch yhdessä eläkkeellä olevan miehensä kanssa. Eräänä päivänä Shirley sai pienen ennakkomaksun astrologisesta tulkinnasta, joka oli määrä pitää seuraavana päivän ä. Nainen saapui tulkintaan kolme tuntia myöhässä ja 40 minuuttia aloituksen jälkeen sisään ryntää poliiseja, jotka panevat Shirleyn käsirautoihin ja vievät pois. Häntä syytettiin ennustamisesta ja hänen astrologiset välineensä, kirjansa ym. takavarikoitiin. Kaksi perustetta syytteille pidettiin: ennustelu (fortune telling) ja liiketoiminnan harjoittaminen ilman lisenssiä. Shirley ja hänen miehensä häädettiin eläkeläisyhteisön omistamasta asunnostaan. Tämä tapaus yhdisti ihmisiä AFAN verkostoon. Monet kokivat itsensä ujoiksi ja asiantuntemusta koettiin olevan vähän, mutta pienestä alusta lähtien verkosto on toiminut tehokkaasti. Shirleyn puolustukseen raapaistiin kokoon 4000 $. Pian vastaavia tapauksia putkahti pinnalle eri osavaltioissa.

Pieni esimerkki viimeaikaisesta toiminnasta: vuonna 1995 Kaliforniassa Albanyn kaupungissa heräsi kiistaa kaupungin järjestyssäännöistä (ordinance), joissa astrologia luokiteltiin "ennusteluksi" (fortune-telling). Paikallinen astrologi esitti aluksi valituksen asiasta kaupungin lakikomitealle säännöksen kohdan poistamiseksi. Dorothy Oja ja kaupungin lakimiehet neuvottelivat asiasta ja AFAN kirje asiasta lähti liikkeelle. Useiden kuukausien jälkeen asiaa painostettiin eteenpäin puhelimitse. Viimein seurasi neuvottelu kaupungin hallintojohdon kanssa ja byrokratian pyörät lain muutokseen lähtivät liikkeelle. USA:n osavaltioiden joukossa on 12, joiden osavaltion laissa ei ole suoranaisia pykäliä ennustavan astrologian harjoittamista vastaan. Muuallakaan niitä ei herkästi käytetä astrologian harjoittamista vastaan, joka on jo pitkään ollut amerikkalaisessa liike-elämässä ja kulttuurissa mukana.

Muualla maailmassa kehitys on ollut suunnilleen samanlaista. Saksassa oli pitkään voimassa vastaava lakipykälä kuin Englannissa ja astrologian asema oli monesti uhattuna tämän vuosisadan alkupuolella. Erityisen vaikeita aikoja toi Hitlerin valtaanpääsy koska 1936 astui voimaan laki, joka kielsi "ennustelun" (wahrsagerei), jonka piiriin astrologiakin luettiin. Hitler oli itse jonkun aikaa kiinnostunut astrologiasta, mutta koki sen myös uhaksi omalle vallalleen. Vielä 1936 hän lähetti onnittelusähkeen saksalaiselle ammattiastrologien seuralle, mutta jo 1941 hän puhdisti okkulttisen perusjoukon Saksasta lähettäen suuren osan vankilaan ja myöhemmin keskitysleireille. Sinne päätyi myös Karl Ernst Krafft, joka työskenteli matemaattis-tilastollisten menetelmien parissa. Myöhemmin sodan jälkeenkin joitakin oikeusjuttuja käytiin vielä 1960-luvulle asti. Lakien uusiminen on ollut ajankohtaista ja toisaalta vanhentuneet lait ennustelusta ovat usein vain "kuihtuneet pois". Astrologia ei ole mielivaltaista toimintaa, jolla yritetään huijata ihmisiä. Huijareitakin aina on, mutta he eivät yleensä kuulu astrologisiin yhteisöihin ja ovat siten sisäisen kontrollin ulkopuolella ja edustavat usein linjaa, joka poikkeaa ratkaisevasti valtavirrasta.

Vaikka useiden maiden laista on poistettu vanhanaikaiset pykälät ennustamisesta, noituudesta ja "mustalaistaitojen harjoittamisesta", joilla astrologeja saatettiin ahdistella, se ei merkitse sitä, etteikö astrologi omalla toiminnallaan voisi joutua vaikeuksiin. Englannissa ja muualla maailmassa on lakeja, jotka säätelevät kaupallista toimintaa. Ne uhkaavat rangaistuksia niille, jotka lupaavat oman tuotteensa olevan jotain muuta, mitä se käytännössä on. Tuotteen mainostuksessa mainittujen lupausten pitää vastata sisältö ä. Suomessa myös kuluttajasuojalakia voitaneen soveltaa astrologiaan.

Suomen laissa ei pitäisi olla astrologiaa rajoittavia lakeja. Kauppa- ja teollisuusministeriöstä saatujen tietojen mukaan astrologian harjoittamista säätelevät elinkeinoja koskevat lait YR 201, 3 pykälää, jossa 28 kohtaa. Näissä pykälissä määritellään apteekkien, kirjakauppojen, sirkusten ja muiden vastaavien elinkeinojen muodollisia rajoituksia.


Kirjallisuutta:

AFAN Newsletter 1995-1996.
Curry, Patrick: A Confusion of Prophets. Collins & Browns, 1992.
Knappich, Wilhelm: Geschichte der Astrologie, Vittorio Klostermann, 1988.
Larousse Encyclopedia of Astrology. McGraw-Hill, 1977.
Lewis, Jim: A History of the AFAN. Http://www.afan.org.history.htm
Nikula, Raimo A.: Astrologian historia, RAN, 1994.
Parry, Robert: Astrology's Compelete Book of Self-defency. Quantum, 1990.


Raimo A Nikula 1999
Takaisin arkistoon