Astetulkinnat astrologiassa

Noitavainoja Suomessa - Ahvenanmaan hysteria


Noitavainot pyyhkivät verisellä rätillä Euroopan karttaa myöhäiskeskiajalta aina uudelle ajalle. Aikahaitari on väljä, vainoja esiintyi 1400-1735. Kun maailma jo valmistautui järjen voittoon, tieteen, demokratian ja kansanvallan vastaanottamiseen, syrjässä tästä tulevasta uudesta valosta, kollektiivisen alitajunnan hämäryydessä raivosi outo kulkutauti, noituus. Sitä nimenomaan pitäisi tarkastella epidemian kaltaisena henkisenä kollektiivisena häiriönä, joka eteni läpi Euroopan sivistyneimmätkin valtiot ja vaati veriuhreja. Mestattujen, hirtettyjen ja poltettuja noitien määrää ei kukaan tiedä, arviot ovat vaihdelleet rajusti. Aikaisemmin puhuttiin miljoonista tuomituista, sitten luku alkoi laske dramaattisesti ja nyt se näyttää asettuneen muutaman kymmenen tuhannen , ehkä 50000-80000 joutui noidaksi epäillyksi, useimmat täysin viattomia kansannaisia.

Arkinen noituusepäily alkoi usein vaatimattomasti: naapurin lehmät eivät lypsäneet maitoa, eikä voita saatu normaalisti. Naapurustosta löytyi sopiva, epäilyttävä nainen, jonka tiedettiin (ts. huhuttiin) käyttäneen outoja loitsuja tai taikakeinoja saadakseen oman karjaonnensa kukoistamaan. Yhteisö alkoi kiinnittää huomiota tähän naiseen. Pian löytyikin lisää epäilyksen aiheita hänen elämästään. Löytyi jokin taikakalu, joku ilmiantoi hänen käyttäneen erikoisia menoja karjaa ulos laskettaessa tai hänellä oli hallussaan vähemmän tavallisia tarveaineita tai lääkeaineita. Nainen oli ehkä kerännyt yrttejä tai oli kiinnostunut sen ajan "vaihtoehtoisesta lääkinnästä" muuten.

Kun asia johti syytteeseen ja oikeudenkäyntiin, noita-akkaa painostettiin tunnustamaan tehneensä noitakonsteja ja pitämään yhteyttä paholaiseen, ellei peräti ratsastamaan mustalla pässillä Kyöpelinvuorelle (ruotsalaisten Blåkulla). Paholaiselta saatua voidetta kun siveli pässin selkään, sillä saattoi ajaa öiseen aikaan ilottelemaan, mässäilemään ja huoraamaan paholaisen pääpaikalle. Jos syytetty meni tällaisia tunnustamaan, tuomio oli kuolema mestaamalla, jonka jälkeen ruumin vielä poltettiin. Tunnustuksia joudutettiin kidutuksin, jotka saattoivat olla hyvin monimutkaisia ja niiden teknologia oli kehittynyttä. Tai sitten riitti yksinkertainen peukaloruuvi. Sitä vääntämällä moni ihmispolo päästeli suustaan juuri sen, mitä tuomarit ja lautamiehet halusivat kuulla.

Myöhäiskeskiajalla syntyi katolisen kirkon piirissä kokonainen ammattiryhmä, noitien etsijät ja paljastajat, jotka seuloivat yhteisöjen sopivaa, epäilyttävää aineistoa ja löysivät aina sopivia syntipukkeja. Niin katolisen kuin protestanttisen kirkon piirissä oli asialle vihkiytyneitä korkeasti palkattuja asiantuntijoita - sanoisinko ”konsultteja”. En tässä käy läpi tätä surullista massahysterian paraatia vaan keskityn pieneen Ahvenanmaahan. Suomessa oli joitakin kuuluisia noitaoikeudenkäyntejä, sellainen alkoi Ahvenanmaalla v. 1666 ja se laajeni sarjaksi oikeudenkäyntejä ja teloituksia vv.1666-1671. Kaikkiaan kuusi onnetonta naista menetti päänsä ja henkensä näissä ilveilyissä, joihin koko yhteisö ja yhteiskunta suhtautui arvokkaasti ja vakavasti – olihan kyse yhteisön arvovaltaisimpien jäsenten ja virkamiesten suorittama asiallinen toimenpide.

Alussa kuvaamani arkinen noitaepäily sujui Ahvenanmaalla juuri kuvatulla tavalla. Karin Persdotter oli ensimmäinen uhri. Alkusyy oli naapurilta kadonneet kahdeksan ruislyhdettä. Häntä syytettiin noituudesta ja hän meni vilkkaan mielikuvituksensa ja kerkeän kielensä kautta ansaan ja lateli tuomareille suhteistaan paholaiseen ja pimeyden voimiin. Myös selkänahasta löytyi ”paholaisen jälkiä”, ihossa oli tummempia kohtia. Ennen mestausta hän ”tunnisti” 12 muuta naista, jotka hän oli nähnyt samoissa puuhissa. Näiden vuoro tuli seuraavina vuosina, he menettivät päänsä 1667-1770. Tämä oli pieni purskahdus massahysteriasta, joka alkoi jo taantua muualla Euroopassa. Tosin uusia hysteerisiä purkauksia oli tulossa, mm. kuuluisat Uuden Salemin noitaoikeudenkäynnit Amerikassa vv.1692-93. Ahvenanmaalla henkensä menettivät Karin Persdotter Emkarby, Finström. Maria Nilsdotter Markusböle, Finström. Lissbeta Markusson Persnääs, Sund. Ebba Finby, Sund. Anna Bengotzdotter Höbolstadr, Sund. Ingeborg Olssdotter Wästansunda, Jomala. Margareta Mårtinsdotter Norrby, Lemland. Tuomion muodollinen syy haettiin raamatusta: noitanaisen älä anna elää.

"Inhimillisellä tasolla noidat toki olivat raskautettuja, paljon kärsineitä ihmisiä. Ahvenanmaalla mestatuissa oli muun muassa suurperheen äitejä. Menneisyytemme olisi valoisampaa ilman näitä kirveeniskuja." Näin kirjoittaa historian tutkija Teemu Keskisarja.

Mutta mitä oli tekeillä maailmassa vuonna 1666? Vuosi muistetaan ennen kaikkea Lontoon suurpalosta, koko senaikainen metropoli paloi pahasti ja sadat menettivät henkensä ja tuhannet kotinsa. Tämä tapahtui 2.9.1666. Palossa tuhoutui 13000 taloa ja 59 kirkkoa ja muita julkisia rakennuksia. Huomiota kiinnittää vuoden 1666 transiiteista juuri Saturnuksen ja Neptunuksen konjunktio, joka oli menossa Kauriissa. Nyt kun taivaalla on taas näiden kahden planeetan neliö, on hyvä muistaa mihin se pystyy. Saturnus/Neptunus sitoo tietyn yhteisön normit ja lait (Saturnus) joskus hyvin epäterveisiin raameihin (Neptunus). Yhteisö alkaa seurata jotakin kuvitteellista, harhaista tai väärin perustein levitettyä doktriinia, dogmaa tai normistoa, jota voidaan käyttää joitakin epätoivottuja ihmisiä, ihmisryhmiä vastaan. Kyse on siis yhteisestä jaetusta harhasta, joka saa mielet valtaansa, se synnyttää pelkoja, ja pelosta syntyy muita tunteita, jotka kiihtyvät kohti hysteriaa. Ihmiset saadaan uskomaan jotain, joka osoittautuu ihmisten sisälle ujutetuksi projektioksi. Ja niin paljon kuin ihmiset toivovatkin, järki ei hallitse maailmaa eikä kaikki järjen käyttö ole sen terveempää kuin kaikkien tunne-elämän äärimmäisyyksien estoton käyttely.

Saturnus/Neptunus Kauriissa oli vahvimmillaan 1666-1667, Sitten Saturnus siirtyi Vesimieheen. Ahvenanmaan noitien mestausten huippu osui tammikuulle 1667, jolloin mestattiin useampi noita yhdellä kertaa. Se tapahtui sen vuoksi että Turusta tuotettu mestaaja, Michel Hindersson, kävi kovin kalliiksi. Hän laskutti Karin Persdotterin mestauksesta seuraavasti: 1. 5 taalaria + 15 äyrin hopeakolikko
2. Matkakustannukset Turku - Ahvenaanmaa- Turku
3. 8 vrk:n majoituskustannukset
4. 2 ateriaa päivä
5. 3 tuoppia (1,3 litraa) paloviinaa, 19 kannullista (2,6 litraa) olutta
6. Kokonaissumma 26 taalaria + 3 äyrin hopeakolikko.
Ei hullumpaa, Michel teki tiliä. Mestauksia ei vain tainnut olla tarpeeksi ympäri vuoden.

Yllä kartta Karin Persotterin mestaukselle, kellonaikaa ei ole tiedossa, olettaisin että se tapahtui aamupäivän tunteita, mutta voin olla väärässä. Itse Karinin syntymäpäivää - tai edes vuotta ei ole tiedossa. Mestaukset keräsivät paljon katsojia, se oli parempaa hupia kuin sirkus. Kartalla on tuo Saturnus/Neptunus –konjunktio. Uranuksen sijainti omassa merkissään Vesimiehessä ei tähänkään aikaan tuonut mitään erityistä liberaalia ja suvaitsevaista henkäystä – päinvastoin. Mestauksen aikaan Jupiter oli neliössä Plutoon – kollektiivinen tuomio asiasta, joka kantaa pitkiä seurausjälkiä tulevaisuuteen. Kokonaisuutena mukana on vielä Venus Neitsyessä, jolloin syntyy T-risti Venus oppositio Jupiter neliössä Plutoon. Pluto on Kuun yläsolmulla. Mars on Skorpionissa, jossa kirves on oiva työkalu ja teloittajan ammattikin istuu siihen hyvin

Noitanaisten vainon takana oli monia syitä, miesten naisviha on niistä ensimmäinen. Se pukeutui uskonnolliseen kaapuun niin kuin se usein on tehnyt ja tekee yhä. Noitavainot ovat merkki kiihtyneestä projektioista, miesten sisäistetty pelko naisten erilaisuutta ja naisten omaamaa ”noitatietoutta” vastaan heräsi ja yltyi sopivasti kirkon ajojahdin seurauksena. Kun yksi epäterve ja vääristynyt huhu tai käsityskanta saadaan lietsottua äärimmilleen, se leviää koko yhteiskuntaan ja aiheuttaa suurta tuhoa. Perusongelmana on edelleen tänäkin päivänä se että kokonaisuutena ihmisten (kansan) tietoisuuden taso on mitä se on, ihmisiin uppoaa mikä tahansa hyvin organisoitu ja levitetty valhe ja yksipuolisuus (kuten skepsis-liikkeen sanoma), jonka takana tuntuu olevan yhteisön auktoriteetteja ja tietyn ajan tieteelliset käsitykset. Ja tieteellistähän se oli noitien etsiminen ja heidän paholaissuhteensa paljastaminen. Jacob Sprengerin ja Heinrich Kramerin Malleus Maleficarum, oli käsikirja tämän lajin tieteen ammattilaisille. Miehet, jotka vihaavat naisia - ikivanha asia, ryöpsähti noitavainojen mukana tulisesti esiin. Eivät ainoastaan naiset käsineet miehen vääristyneen mielikuvituksen seurauksena vaan myös lapset. Esim. Uuden Salemin noitavainojen nuorin syytetty oli 4-vuotias. Niin pieni ja jo paholaisen oma, sic.

Noitavainoissa teloitettujen karttoja ei ole saatavilla. Joistakin on vain päivämääriä. Salemin noitavainojen ensimmäinen teloitettu, Sarah Goode hirtettiin 1692. Hänen kartallaan oli mitä tyypillisin yksittäinen kuolemantransiitti: Pluto ylitti juuri hänen Aurinkoaan.

Ihmisille pitäisi opettaa sellaista oppiainetta kuin ”ole-tässä-nyt”, tajua, mitä tapahtuu, ymmärrä mitä perusvoimia on maailmassa, omassa yhteisössä, mitä ne haluaavat, miksi ne haluavat sitä? Tietoinen ihminen ei mene mukaan massahysteriaan vaan säilyttää sekä järkensä, arviointikykynsä, tunteensa ja myötätuntonsa. Noidista ja noitaoikeudenkäynneistä on nykyään kirjallisuutta valtavasti, pieni buumi oli jopa Suomessa. Tutkijat ovat repostelleet asiaa ja kaivelleet oikeudenkäyntipöytäkirjoja. Ahvenanmaan tapauksista kertoo Leena Virtasen kirja Noitanaisen älä anna elää, WSOY, 2013.

Noitavainoja esiintyi toki muuallakin maailmassa, sekin on melko pysyvä elementti, mutta järjestelmällistä, tietellisesti perusteltua vainoa oli länsimailla myöhäiskeskiajalta uuden ajan alkuun. Noitavainojen kaltaisia tietyn ihmisryhmän nostamista syylliseksi johonkin esiintyy aina siellä, missä yhteisön tiedostamattomassa on negatiivisia projektioita pääässyt syntymään. Toivoisin kaikkien lukevan jonkun yleisesityksen noitavainoista ja noitavaimoista. Se antaa selkäpiitä riipivän kuvan siitä, mihin ihminen lajina pystyy. Ja jatkokertomuksena voi lukea sitten kuvauksia natsien keskitysleireistä, siistien englantilaisten siirtomaaherrojen tekemistä massamurhista kolonialismin päiviltä tai Stalinin 30-luvun puhdistuksista. Sen jälkeen omat ongelmat alkavat tuntua pikkuruisilta, mutta tietysti epäily ihmiskunnan haparointia kohtaan voi hieman lisääntyä.



Raimo A Nikula 2019
Takaisin arkistoon