Astrologian uusi trendi - hellenistinen astrologia


Eikö ole astrologia on simppeli juttu? Kun lukee naistenlehdistä horoskooppinsa, asia näyttää yksinkertaiselta. Ihmiset on jaettu 12 osaan ja jokaisella osiolla on oma kohtalonsa. Eihän haittaa jos oman merkin jakaa maailmassa 585 miljoonaa ihmistä? Teitä on vajaat 600 miljoonaa Härkää. Suurin osa ei ole maatalouden palveluksessa…No hyvä. Siitä oivalluksestaon hyvä lähteä liikkeelle.

Jos menee eteenpäin, aurinkomerkkiastrologia muuttuu monimutkaisemmaksi: Auringon lisäksi on ainakin yhdeksän muuta planeettaa. Planeetat laitetaan merkkeihinsä ja huoneisiinsa ja niiden välille syntyy aspekteja. Syntymäajan mukana syntyy nousumerkki ja kolme muuta kulmaa. Suomalaisista on pieni osa päässyt tälle asteelle, aktiivikäyttäjiä on kuitenkin korkeintaan muutama tuhat. No hyvä.

Jos etenee tästä perustasosta, tulee vastaan muita asioita: kartta vaatii lisää tekijöitä, asteroideja, kääpiöplaneettoja, kentaureja, kaukaisia pieniä taivaankappaleita, joita voi sovitella kartalle antamaan lisämerkityksiä. Niitä on löydetty kymmeniä, joukossa kääpiöplaneetoiksi nimetyt Eris, Haumea ja Makemake. Nekin tekevät tietään mukaan astrologiseen tulkintaan. Missä sun Makemake on? Jos tuntuu siltä että kulmia on liian vähän, niitäkin löytyy lisää: itään Antivertexiä, ekvaattorin askendenttia ja Itäpistettä ja länteen niiden vastineet. Jos tuntuu että huonejärjestelmä ”ei toimi”, voi vaihtaa huonejakoa. Valittavana on parikymmentä vaihtoehtoa. Jos tuntuu että trooppinen eläinrata ”ei toimi”, voi vaihtaa sideeriseen eläinrataan. Jos tuntuu että Kuun asema on vinksallaan, voi vaihtaa parallaksi-korjatun Kuun. Jos tuntuu että aurinkopaluukartta ”ei toimi”, voi laittaa prekessiokorjatun paluukartan sideerisillä planeetoilla tai trooppisilla. No hyvä.

Jotkut ovat aina olleet varmoja että ennen muinoin asiat olivat paremmin kuin nyt. Nämä Muinoset ovat nyt saaneet tuulta alleen ja on syntynyt fanittajakoulukunta, joka hakee lisää välineistöä antiikin astrologiasta. Onhan filosofiakin vain alaviitteitä Platoniin, miksei astrologiakin ole alaviite antiikin Kreikan tai hellenistisen kauden astrologiaan? Paluu juurille. Ajatuksellisesti tämä on hieno illuusio: antiikin Kreikka oli lähempänä astrologian syntyä, se on siis ”alkuperäisempää” kuin nykyinen. Väärin. Kreikkalainen kulttuuri synnytti omanlaisensa astrologian, sillä oli vain vähän yhteyksiä Kaksoisvirran maassa syntyneeseen astrologiaan. Jos fanittaa antiikin kreikkalaista astrologiaa, täytyy kysyä kaksivaiheisesti: olivatko silloiset astrologiset menetelmät omana aikanaan edes toimivia, oliko niiden asema itsestään selvä aikalaisten silmissä, vailla kritiikkiä? Onko niiden asema nyt parantanut koska niitä on koeteltu, testattu ja hyväksi havaittu? No ei. Kaikki on hyväntahtoista oletusta täynnä. Kreikkalaisissa klassisissa horoskoopeissa, kuten Vettius Valensin käyttämissä, planeettojen asemakin voi heittää muutaman asteen. Tarkkuus ei silloin ollut hääppöistä, mutta hyvä niinkin.

Yllä erään astrologisen ohjelman menuun pieni osa. se jatkuu ja jatkuu...vaihtoehtojen runsaus on supermarkettien luokkaa.

Menneisyys ei ole vailla aarteita, mutta suhde muinaiseen astrologiaan voi kääntyä pahasti itseä vastaan. Menneisyyteen ei voi palata, virta ei ole sama, johon astua eikä ihminenkään ole samanlainen kuin silloin.

Samaa on sanottava keskiajan astrologian tekohengityksestä. Kun kristinusko oli hallitseva oppi ja se antoi mielellään vastaukset kaikkiin kysymyksiin, niin miksei keskiajan astrologia antaisi kaiken, mitä astrologiassa tarvitaan? Antiikin astrologiasta on tallella vain fragmentteja, joiden perusteella voi tehdä monenlaisia tulkintoja termeistä, metodeista jne. huolimatta siitä että käännöksiä on tehty. Keskiajan astrologiasta on sen sijaan enemmän materiaalia jäljellä, teoksia (usein tosin pieniä ja sirpalemaisia nekin). On syntynyt eräänlaista skolastiikkaa keskiajan astrologisten teosten ympärille. Pieni asiantuntijoiden joukko pyörittää tätä sirkusta ja väittää keskiajan astrologian metodeilla saavutettavan parempia tuloksia kuin millään muulla. Usein tämän pohjana on kuitenkin se, että mitään kovempaa todistetta tästä ei vaadita, eikä sitä oikeastaan voikaan olla. Menneisyyden fanittajat vain tekevät sitä samaa mihin astrologiassa on totuttu: otetaan esimerkki, pari, osoitetaan miten tietty metodi tuottaa ihan oikean tuloksen kartalla X. Ota kartta Y, niin saman metodin tulos on nolla. No, jäljelle jää vielä tusinan verran muita menetelmiä, eiköhän joku niistä tärppää? Kun sovitellaan karvalakkeja tarpeeksi, joku niistä istuu päähän kuin päähän. No hyvä.

Keskiajan astrologiasta on peräisin monia vielä käytössä olevia perusjakoja: on merkkihallitsijoiden asemat, kotimerkit, vierasmerkit, pudotusmerkit. On dekanaadit, merkin jako kymmenyksiin, joilla on oma hallitsijansa kullakin. On olemassa muita jakoja, jotka olivat keskiajalle tyypillisiä: termit, sektit, kolminaisuuden hallitsijat, Almutenit. On ollut ajallisia menetelmiä nykyisten transiittien ja progressioiden, ikäkaarien ja planeettojen paluukarttojen lisäksi, sellaisia kuten profektioita, joka on muinainen vastine ikäpistemenetelmille. On ollut erilaisia rektifioinnin keinoja kuten Bonattin metodi, Animodarin menetelmä ja Hermeen sääntö. Mikään niistä ei anna varmoja tuloksia vaikka kuinka karttoja pyörittelisi. Hermeen sääntö esimerkiksi toimii suunnilleen jos kellonaika tiedetään jo etukäteen melko tarkkaan – muuten ei.

Astrologian tila heijastaa aikansa suuntauksia. Nykyään tekniikkaa on paljon, ymmärrystä vähän. Kutsun tekniseen kikkailuun perustuvaa astrologiaa ”insinööriastrologiaksi”. Sen perusajatus on: jos vain löytyisi ”se oikea menetelmä”, koko astrologia alkaisi toimia kuin kone. Tämä harha on tietysti samaa juurta kuin oman aikamme välineellinen hallinta. Mitä enemmän ja hienompia ja kalliimpia välineitä meidän käsissämme on, sitä paremmaksi elämänlaatu muuttuu. No hyvä ajatus, mutta se ei vastaa todellisuutta.

Keskiaikana horoskooppi oli kantikas. Pitäisiköhän ruveta vaatimaan keskiajan ihailijoilta siirtymistä tähän malliin...? Sen luettavuus on varsinkin aspektien osalta huono. Jos tuo tehdään vielä omin käsin, siitä ei saa selvää. Ja tämä on vielä pitkälti modernisoitu malli.

Menetelmien viidakon raivaamiseksi tarvitaan isokokoista machete-veistä tai ehkä mieluummin moottorisahaa. Jos ottaa minkä tahansa astrologian osa-alueen ja laskee, montako teknistä variaatiota siitä löytyy, voi päästä korkeisiin lukuihin. Siksi nykyiset astrologiset ohjelmatkin ovat hämmentävän runsaita; ruksaa tämä, tuo tai nuo. Joka kerralla tulos on erilainen ja siten myös niistä tehtävät tulkinnat. Katsokaa progressiomenetelmien määrää: planeettoja voi edistää simppelisti, aste/vuosi –menetelmästä voi lähteä liikkeelle, pelkästään sekundääriprogressioissa on aste/vuosi, Auringon keskimääräinen liike/vuosi, syntymäkartan Auringon nopeus/vuosi, Kündig jne. Haluaisitko kokeilla miten Almutenit toimivat, mutta laitetaanko merkkihallitsija-systeemillä vai Alcabitiuksen mukaan? Miten olisi termien tarkastelu? Pannaanko egyptiläisellä, Ptolemaioksen, Vettius Valensin, Al-Birunin, Bonattin vai Lillyn metodilla? Käytätkö Alfirdaria-periodeja? Handin vai Zollerin? Edellisessä elät keskellä Marsin hallitsemaa periodia, jälkimmäisessä Kuun. No hyvä, mitäpä pienistä eroista.

Lisäksi jotkut länsimaiset astrologit napsivat välipaloja intialaisesta astrologiasta. Siellä on mm. runsas valikoima ajallisia, tiettyihin jaksotteluihin perustuvia aikamittoja siitä milloin ”vaikutus” siirtyy huoneesta toiseen tai planeetasta toiseen. Kulttuurien sisäinen eetos on aina erilainen, kuka tahansa lainaillen intialaisesta astrologiasta, lainaa myös tätä eetosta ja yrittää sovittaa sitä vieraalle tajunnan moodille. Ei voi lainata vain tiettyä tekniikkaa koska tekniikkakin on sen synnyttäneen kulttuurin erikoispiirteiden tulos.

Ja elääkin pitää oppineen keskiaikaisen astrologian spesialistin. Eräs PhD. astrologi tarjoaa 200 puntaa rektifioinnista. Tuloksen epävarmuus vain pitää nielaista takeita oikeasta tuloksesta kun ei voi antaa. Robert Zoller, keskiajan astrologian spesialisti piti Havaijilla kurssin, jos muistan oikein, muutama sata dollaria päivässä hotelleineen per osallistuja, ja hän myy myös kasetteja asian tiimoilta 100 taalalla. Kannattaa erikoistua ja kaataa siitä itselle tuottoisa rahapuu.

Mitä paluu muinaisiin astrologisiin menetelmiin kertoo? Se voi kertoa naiivista suhteesta historiaan, ”kulta-ajan” etsinnästä, jolloin astrologia oli aidompaa kuin nyt. Se voi kertoa tarpeesta löytää insinöörimetodi, laskelma, metodi, kaava, joka tuottaa varmoja tuloksia, joilla ihmisen konkreettista elämää voi arvioida paremmin kuin nykyisillä menetelmillä. Mutta ei, joskus mikä tahansa metodi antaa hyviä tuloksia, toisinaan huonoja, toisinaan mitättömiä. Jos joku arvelee että täydellinen metodi on löytynyt, on se pantava objektiiviseen testiin. Mutta voiko astrologiaa kokonaisuudessaan objektivisoida – tulokset näyttävät tähän asti laihoilta. Siksi kuka tahansa voi ruveta kannattamaan jotain menetelmää ja se vaikuttaa toimivan vaikka sitä ei voi koskaan todistaa vedenpitäväksi koska ei voi muutakaan astrologiassa. Näin astrologia säilyy anarkistisena peltona, jossa rehottaa piikkiset rikkaruohot yhdessä häikäisevien kukkien kanssa. Tässä auttaa se että samalla kun intensiivisesti keskitytään johonkin menetelmään, unohdetaan muut, nykyaikaiset menetelmät. Valokeila näyttää pienen spotin edessä, mutta metsä ympärillä on pimeä koska sinne ei valo ulotu. Elämään ei ole kaavaa, onneen ei ole yhtälöä, astrologiseen ymmärrykseen ei ole metodia.

Tässä klassisen astrologian ihailussa voi olla vaikuttimena myös oppineisuuden sädekehän kasvattaminen. Vieraat, hienolta kuulostavat latinalaiset tai arabialaiset termit saavat aikaan illuusion että nyt puhutaan jostain arvokkaasta asiasta vaikka tarkemmin tutkittuna sanojen ja termien takana on arkisia asioita tai joskus ei mitään astrologisesti järkevää tai edes inhimillisesti perusteltua. Miksi esimerkiksi Alfirdaria-jaksot lasketaan järjestyksessä Kuu-Saturnus-Jupiter-Mars-Aurinko-Merkurius? Mikä inhimillinen ratio on tämän takana? Kaikki historiaa ymmärtävät tietävät että menneisyys oli raadollista - kaikilla tasoilla, ruumiin, sielun ja hengen tasoilla. Se mikä siinä oli ihailtavaa ja arvokasta tai kuolematonta, on läsnä myös tänään jossain muodossa, noudettavissa, aktivoitavissa. Hajanaisuus ja lähestymistapojen tavaton kirjavuus ei tietenkään ole yksin astrologian ongelma, sitä on kaikkialla ihmisen toimeliaisuuden alueilla. Yksi valonsäde hajoaa prisman kautta lukemattomiksi eri väreiksi. Ehkä se joskus sitten eheytyy yhdeksi Totuuden Häikäiseväksi Kirkasvalolampun loisteeksi...Tosin emme ole sitä näkemässä.

Jos olet kiinnostunut, voit hakea oudoille termeille ja menetelmille selityksiä vaikka Skyscriptin sivuilta:http://www.skyscript.co.uk/gl/glossary.html

Kyösti Tarvainen tutki aikoinaan Hermeen säännön pitävyyttä. Tulokset löytyvät Astro Logos –lehdestä no 6, 1988.

Itse tarkastelin aikoinaan Astro Logoksessa klassista astrologista elämän pituuden määrittelyä (hyleg) löytämättä pätevyyttä säännöissä. Lehden numeroa en muista.



Raimo A Nikula 2019
Takaisin arkistoon