Tuntemattoman syntmäajan löytäminen


Ilmari Calamnius
Ilmari Kianto
Iki-Kianto
Nälkämaan laulaja
Korpikirjailija
Suomussalmen sulttaani

Meillä on kuuluisan henkilön syntymäpäivä ja –paikka, mutta ei muuta. Tämä on usein tilanne elävässä elämässä. Jos on kovasti kiinnostunut, voi kokeilla löytyisikö jokin selvä punainen lanka, joka paikantaisi kartan kulmia. Tarvitaan tietoa ihmisestä, elämäkertatietoja, päivämääriä, kokonaisnäkemystä, mikä tälle ihmisille oli tärkeää, oleellista, kuvaavaa. Usein ei auta muu kuin lähteä hajottamaan kartan tekijät osiin.

Ilmari Kianto syntyi 7.5.1874 Pulkkilassa, Pohjois-Pohjanmaalla, jossa hänen isänsä oli kirkkoherrana. Kianto kuului Calamnius-sukuun, jossa miehet olivat olleet pappeja vuosisatoja. Vasta radikalisoiduttuaan Ilmari Calamnius suomensi sukunimensä Kiannoksi v.1906.

”Mikä on Maan sielu? Mikä on se ihmeellinen elinvoima, joka panee maan kaikki jäsenet liikkeeseen ja toimintaan? Viljelty tanner, muokattu multa, pengottu pelto, raivattu niitty, kaskettu, kolhittu, kynnetty, kylvetty, karhittu, kuokittu kostea korpi se on! Kävelet kymmenen vuotta kaupungin kuivaa katua ja halveksit maalaiskansaa...sitten jonakin haikeana kevätaamuna yllätät itsesi kaukana ulkopuolella kaupungin hengittämässä pölyisiin keuhkoihisi raa’an mullan tuoretta tuoksua...Ja Jumala avaa aistimesi tuntemaan maan sielun ympärilläsi...” ”...ihminen elääkin maan mullan salaperäisestä tuoksusta, maalaiselämän ainoasta voimanlähteestä – maan sielusta.”

Näihin lauseisiin kiteytyy Ilmari Kiannon kokema sisäinen varmuus ihmisen ja luonnon yhteenkuuluvuudesta. Aurinko on Kiannon kartalla yhdistynyt Pluton kanssa. Piskuinen kaukainen taivaankappale ja nykyisin ”kääpiöplaneetaksi” tähtitieteilijöiden tuomitsema, osoittautuu aina voimakkaaksi symboliksi. Aurinko/Pluto Härässä, maan sielun merkissä Kiannolla merkitsi tietysti voimakasta perintöä, se tuli isäin suvusta, pappissuvusta, joka oli pohjimmiltaan hyvin maanläheistä vaikka papin rooli maalaisyhteisössä oli tietysti olla sivistyksen ja hengen edustaja ja jalostaja. Juuri niitä rooleja, joita vastaan Ilmari Kianto jo nuoruudessaan jyrkästi kääntyi. Mutta ennen kaikkea Aurinko/Pluto sitoi Kiannon vahvoin sitein luontoon, kainuulaiseen ikimetsään, vaaroihin ja järviin. Luontosuhde oli Kiannon elinehto ja sen hän nosti elämänsä johtotähdeksi, jota hän seurasi tietoisesti korostaen asemaansa ”korpikirjailijana”, ”erakkona” ja maahengen nostattajana. Samalla Kiannon poliittinen konservatiivisuus osittain palautuu Auringon ja Pluton konjunktioon Härässä. Kianto oli aktiivinen sisällissodan aikoihin asettuen vankasti valkoisten puolelle ja tehden propagandaa valkoisen Suomen puolesta punakapinoijia vastaan. Tästä hänet tietysti myöhemminkin muistettiin ja sosialistien leiristä tuli ikuinen leima otsaan.

Poliittista vanhoillisuutta vahvistaa vielä se että Kiannon syntymäpäivänä on Auringon, Pluton kolmio Kuuhun Kauriissa ja näiden kaikkien kolmio Jupiteriin, joka on Neitsyessä. Tästä syntyy Iso Kolmio tai Kultainen Kolmio, tässä tapauksessa maan elementin hallitsema kolmio. Kianto oli maan lapsi kuten hän itsekin sen hyvin tiedosti.

Venus ja Mars

Kiannon eläessä yksi puhutuimpia ja kiistellympiä asioita hänen elämässään oli naiset. Kianto oli kolme kertaa naimisissa, erosi kerran ja jäi kaksi kertaa leskeksi. Avioliitoista siunaantui yhteensä 12 lasta. Lisäksi kirjailijalla oli muita suhteita naisiin. Jo melko nuorena hän esitti olevansa moniavioisuuden kannalla. Ajatus ei saanut juuri ymmärrystä ympäristöltä eikä ehkä silloiselta vaimoltakaan. Ensimmäinen avioliitto loppui vähitellen kun Kianto ehdotti Elsa-Maria-vaimolleen ottavansa toisen vaimon.

Ikääntyvänä kirjailijana Kianto etsi sihteereitä. Sihteeri sai puhtaaksikirjoittaa Kiannon tekstejä, mutta useat sihteerit muuntuivat rakastajattariksi. Tärkeintä Kiannon sihteerille ei ollut nopea konekirjoitustaito – sitä ei aina vaadittu lainkaan - vaan kyky pitää seuraa kirjailijalle sekä päivin että öin. Myös verkonlaskussa norjaa sihteeriä tarvittiin.

Ikääntyvänä kirjailijana Kianto etsi sihteereitä. Sihteeri sai puhtaaksikirjoittaa Kiannon tekstejä, mutta useat sihteerit muuntuivat rakastajattariksi. Tärkeintä Kiannon sihteerille ei ollut nopea konekirjoitustaito – sitä ei aina vaadittu lainkaan - vaan kyky pitää seuraa kirjailijalle sekä päivin että öin. Myös verkonlaskussa norjaa sihteeriä tarvittiin..

Venus ja Mars ovat Kiannon kartalla yhtymässä Kaksosissa. Ne ovat kuusiossa nousevaan Uranukseen. Tämä on erillinen, oma kompleksinsa hänen luonteensa rakenteessa. Se kuvaa miehen herkästi syttyvää erosta, kykyä innostua nuoruudesta ja kokea itse olevansa nuori. Kaksonen on se eläinradan merkki, jossa ollaan ikinuoria, uteliaita, keskenkasvuisia, kokeilunhaluisia koululaisia, opiskelijoita tai sitoutumattomia, hetken menoista ja vaihtuvista trendeistä nauttivia ihmisiä. Kiannon sihteerit olivat mitä tyypillisimpiä Venus/Mars Kaksosissa –ihmisiä. Ja miltä kuulostaa se että Kianto meni viimeisen kerran naimisiin yli 80-vuotiaana kaksi kertaa nuoremman naisen kanssa?

Mutta kaikesta tästä huolimatta, Kianto ei ollut mikään elostelija. Itse asiassa hän aloitti eroottisen elämän vasta 20-vuotiaana ja kärsi ensimmäisessä rakkaudessaan haaksirikon ja menetti makunsa rakkauden suhteen moniksi vuosiksi. Se palasi vasta vuosia myöhemmin ja jatkui sitten vahvana läpi hänen pitkän elämänsä.

Merkurius/Neptunus

Kianto oli kirjailija, peruuttamattomasti sanoja tuottava ihminen, taiteilija ja monipuolinen kielellinen tyylitaituri. Merkurius ja Neptunus ovat Oinaassa alle asteen tarkkuudella yhtymässä keskenään. Se on tyypillinen kirjallisen lahjakkuuden osoitus kun Merkurius, mielen ja älyn symboli saa ilmaisuvoimaa, vapautta, mielikuvien ja kielen assosiaatioiden lennokkuutta Neptunukselta. Kiannon teoksia on kaiken kaikkiaan 67. Ja niin kuin aina toiset niistä ovat huomattavia, toiset ovat keskinkertaisia, osa vaatimattomia kynäelmiä. Joukossa on käänteentekeviä sosiaalisia romaaneja kuten juuri Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näillä on yhä painava merkitys koska ensimmäistä kertaa suomalaisessa kirjallisuudessa tuotiin esille kaukana syrjäseudulla elävän kurjaliston elämää. Ja se elämä koostui paljon kurjuudesta, köyhyydestä, nälästä, puutteesta, tietämättömyydestä, henkisestä pimeydestä pohjolan perukoilla. Tämä maailma oli Kiannolle tuttua – etäältä papinpojan ja sivistyneen maisterin silmin nähtynä. Olihan hän tutustunut Suomussalmella nuoruudessaan ja vanhemmitenkin syrjäsalojen kyliin, oli ajellut poroillaan kaukaisilla rajaseuduilla ja käynyt matalissa majoissa, joissa ensin piti laasta russakat penkiltä pois että mahtui sekaan istumaan...Ja tästä maailmansyrjästä Punaisen viivan Topi ja Riika Romppanen lähtivät maailmaa muuttamaan.

Mutta Kiannon Merkurius/Neptunus oli tuottelias myös muilla kirjallisuuden aloilla. Nuoruudessaan hän kirjoitti paljon luonnonrunoutta. Siinäkin Kiannon kielen ilmaisuvoima näkyi ja tuntui vahvasti, kielikuvat ovat dynaamisia, värikkäitä ja alkuvoimaisia. Voi sanoa että niissä Kianto oli ekspressionisti siinä missä joku Tyko Sallinen oli sitä maalarina. Esimerkkinä olkoon jo muinaisissa kansakoulun laulukirjoista löytyvä Revontulten leikki:

Ne leimuaa, ne loimuaa, Ne roihuaa ja lyö, Ne paistavat kuin patsahat Ja välkkyvät kuin vyö!

Ne liitävät, ne lentävät, Ne laukkaa, läähättää, Ne korskuvat kuin konkarit, Joit' urhot kiidättää!

Ne liehuvat, ne riehuvat, Ne soutelee ja soi, Ne heijailee kuin enkelit Tai aallot ailakoi.

Ne hiipivät, ne kiipivät, Ne kisaellen käy, Ne sukeltavat pilvihin, Niin ettei niitä näy.

Ne tummuvat, ne sammuvat, Ne repeevät kuin jää – Ne kirkastuvat kilvan taas Ja yöhön rynnistää!

Ahkerana matkustelijana Kiannon kynästä syntyi matkakertomuksia. Nuoruuden ja opiskeluaikojen Venäjältä on useita kuvauksia, samoin hänen monista vierailuistaan Vienan-Karjalaan. Huumorikin oli läsnä värikkään kertojan tuotannossa, mm. Kohtuullisen hutikan pyhä veljeskunta (1925). Ja kaiken kukkuraksi löytyy vielä satukirja, jossa pääosassa ovat tietysti eläimet.

Kiannon runoja on sävelletty ahkerasti, asialla ovat olleet monet tunnetut suomalaiset sävelniekat, Selim Palmgrenista lähtien. Nettitieto osoittaa että ainakin 155 Kiannon runoa on lauluiksi sävelletty, jotkut useaan eri kertaan. Kaikkein tunnetuin on Nälkämaan laulu, jonka Oskar Merikanto sävelsi ja josta tuli Kainuun maakuntalaulu. Sen turistiopas pakottaa vieläkin laulamaan kuorossa Turjanlinnan raunioilla jos menette käymään siellä kesällä.

Konjunktiot on helppo ymmärtää: kaksi planeettaprinsiippiä, symbolista voimakeskusta yhdistyy toisiinsa ja ne vaikuttavat toisiinsa ja muuntavat toisiaan ja pyrkivät luomaan erilaisuudestaan samanlaisuutta. Kiannolla planeettayhdistelmät olivat Aurinko/Pluto Härässä, Venus/Mars Kaksosissa ja Merkurius/Neptunus Kaloissa. Näistä Kiannon olemukseen rakentui tärkeitä osatekijöitä. Mutta onko tässä kaikki?.

Kiannon uskonnon vastainen radikalismi

Jotain oleellista puuttuu kun astrologilla ei ole syntymän kellonaikaa. Puuttuu vuorokausirytmistä syntyvä persoonallisuus, horisontti, johon yksilön elämä ankkuroituu ja joka määrittää sen, missä kulmassa Aurinko, Kuu ja planeetat ovat olleet syntymässä suhteessa horisontin itäiseen (askendentti - nousu) ja läntiseen (deskendentti – lasku) päähän. On mietittävä löytyykö Kiannon valinnoista ja mieltymyksistä jotain, joka ankkuroisi hänen nousunsa johonkin merkkiin ja jonkun planeetan yhteyteen.

Tyypillisintä Kiannon aatemaailmalle oli nuoruudessa alkanut jyrkkä uskonnon vastaisuus. Se ilmenee selkeästi ja ohjelmallisesti kirjassa Pyhä viha (1909), josta on hiljattain otettu näköispainos. Kianto asettui tietysti oman sivistystä saaneen sukupolvensa mukana uusien aatteiden kannattajaksi. Hän kuului niihin kirjailijoihin ja taiteilijoihin, jotka saivat vaikutteita Leo Tolstoin kristillisyys, jonka ytimenä oli vuorisaarna. Suurin peikko Suomenmaan valaisulle oli kuitenkin Kiannon mielestä virallinen kristinusko ja sen ylläpitämä ihmisten orjuuttaminen ja holhoaminen. Pyhä viha –kirjassa kertoo fiktiivisesti oman elämäntarinansa kun hän nousi isänsä ja sukunsa pappisperinteitä vastaan, haaveili ensin sotilasurasta, käänsi sitten kelkkansa eikä mennyt teologiaakaan lukemaan vaan päätyi opiskelemaan venäjän kieltä ja kirjallisuutta.

Hän kuvasi Kainuun kansan asennetta uskontoa kohtaan: ”Kurjalan muinoin vapaasta, hyvin toimeen tulevasta, luonnonraikkaasta, joskohta villistä ja metsäjumalaisesta rahvaasta oli kuin olikin vähitellen muovautunut synkkä ja juro, umpimielinen ja samalla suulas, epäluotettava, edestäpäin teeskentelevä kansaryhmä, joka pappien ohjaamana tosin tunnusti esivallan pyhyyden ja Jumalan kaikkiviisaan sallimuksen rikkauteen ja köyhyyteen nähden, mutta toiselta puolen salaa vihasi tätä samaa Jumalaa, joka sen elämänvapauden oli julmasti vanginnut, sen olemassaolon taisteluun niin verkkoihinsa kietonut ettei niistä voinut päästä irti Amerikan tiketillä.”

Kiannon omat kärsimykset alkoivat siitä kun nuori Kianto päätti mennä naimisiin ilman kirkon menoja. Se osoittautui hyvin vaikeaksi, 1900-luvun alussa kirkolla oli monopoli rakkauden virallistamiselle, piti olla rippikoulun käynyt, piti saada esteettömyyslupa papeilta ja piti ottaa kuulutukset kirkossa ennen kuin hääpari voitiin vihkiä. Ja vihkimiseen tarvittiin taas kirkkoa ja pappia. Kianto alkoi taistella järjestelmää vastaan, loukkasi hurskaan rovasti-isänsä mieltä ja vaaransi koko suvun maineen ja aseman. Viimein kävi niin että Kiannon piti lähteä nuorikkoineen Suomesta pois ja moninaisten vaiheiden jälkeen hänet vihittiin Ruotsissa. Se oli ensimmäinen suomalaisen parin siviilivihkiminen.

Kianto raivasi tietä

Hän kuvaa myös miten häntä vastaan juoniteltiin sekä Suomussalmella että tuomiokapitulissa, muutamat papit yrittivät mustata hänen maineensa ja kanteluita tuomiokapituliin tehtiin ja häntä loukattiin suullisesti ja juoruttiin ”elämisestä synnillisessä liitossa”. Sama jatkui vielä naimisiinmenon jälkeen kun hän asettui Kajaaniin opettajaksi. Pyhä viha on todella vihainen kirja, mutta on se myös hauskaa luettavaa. Siinä Kianto kutsuu kotipitäjäänsä Suomussalmea ”Kurjalaksi” ja Kajaania ”Moukkalaksi”. Kiannon Kurjalassa ”Seitsemäntuhatta sielua nukkui henkisen pimeyden yössä...” Näillä suivaantunut kirjailija kuvasi sitä yleistä henkeä, jonka näistä kainuulaisista keskuksista silloin löysi.

Epäilemättä Kianto oli valistusihanteinen ihminen. Kainuu oli hänelle kurjaliston oma maakunta, jossa ihmisten alistuminen kirkon ja vallanpitäjien yhteisten etujen alle toimi moitteettomasti pitäen kurjalistoa juuri siinä tilassa, jossa se oli vaaraton ja hampaaton. Kirkko saarnasi vallanpitäjille mieleistä oppia, piti kansaa auktoriteettiuskon kahleissa ja politiikka ja oikeuslaitos täydensi työn säätelemällä sosiaalista elämää niin että vain etuoikeutetut pysyivät asemissaan, mahtisukujen vauraus ja asema, joka perustui maa- ja metsäomistuksiin, periytyi seuraaville sukupolville ja köyhät pysyivät äärimmäisen köyhinä ilman toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Muutos tuli vasta yleislakon aikoihin 1909, jota Punainen viiva –romaanissa kuvataan. Silloin järjestettiin ensimmäistä kertaa eduskuntavaalit ja mökkiläisetkin kävivät vetämässä vapisevin käsin punaisen viivansa sopivan ehdokkaan nimen päälle. ”Solisaliratti” oli lyönyt itsensä vahvasti läpi ja köyhät odottivat taivasten aukeavan ja kurjuuden loppuvan kun he äänestävät sosiaalidemokraatteja.

Pyhää vihaa Kianto hönkäili kaikkea taikauskoista vastaan. Taikauskon päälähde oli juuri kristinuskon auktoriteettiuskossa, rituaaleissa ja muotomenoissa, joita piti noudattaa vaikka perustelut niille ovat vain yhdessä kirjassa, raamatussa, ja sen yhdenlaisessa yhdenlaisessa lukutavassa, luterilaisessa. Hänellä oli tyypillinen valistusihmisen asenne vanhaa testamenttia kohtaan erityisesti, se oli täynnä "hebrealaisia satuja". Kirkon edustajat eivät olleet Kiannon mielestä sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan. Papit olivat ihmisinä hyviä, huonoja, siltä väliltä – ei koskaan jumalia. Pappien joukossa oli karkeasyisiä oman edun tavoittelijoita, hurskaita puhuvia, mutta omassa elämässään lipsuvia, huorintekijöitä, viinaan meneviä, ahdasmielisiä hurskastelijoita, kaikki tyynni,

Kokonaan pappishapatuksesta Kianto ei koskaan päässyt eroon. Isä oli pappi, yhdestä hänen veljestään tuli pappi. Hieman ironisena loppuheittona hänen elämälleen voi pitää sitä että Kiannon kuoltua hänet laski maan poveen oma poika, rovasti Otso Kianto, pappissuvun viimeinen vesa.

Yhteiskunnallinen konservatismi-radikalismi

Aiemmin määrittelin Kiannon poliittisesti konservatiiviksi, joka inhosi juuri sitä, mikä pääsi vapaaksi 1918, sosialismin ja kommunismin peikko. Tämä on hieman nurinkurista sillä olihan Kianto juuri aiemmissa romaaneissaan kärjistäen ja naturalistiseen tyyliin kuvannut kainuulaisen mökineläjien kurjaa elämää. Suomalaisen kirjallisuuden jatkumossa Kianto (Härkä-Aurinko -naturalisti) kumosi lopullisesti ja käänsi nurinniskoin Runebergin (Vesimies-Aurinko - idealisti) kansan ihannoinnin ja osoitti miten ryysyläiset todella elivät Kainuun korvissa vielä 1900-luvun alussa. Ja sinne korpeen nouseva sosialistinen aate toi toivoa, oli mahdollista muuttaa yhteiskuntajärjestystä ja saada yhteinen hyvä leviämään laajempiin kansankerroksiin kuin aiemmin. Mutta nähtyään Venäjän vallankumouksen seuraukset Kianto tuomitsi kommunismin. Mutta hänen politiikkaansa kuului vielä suomensukuisten vienankarjalaisten vapauttamisen ihanne. Tässä oli kyse juuri vapauttamisen ideaalista, suomensukuiset oli saatava emä-Suomen yhteyteen pois pahan Neuvostoliiton jaloista. Siinä mielessä hän osallistui mm. Vienan retkeen (1918) agitaattorina ja yritti käännyttää vienalaista väestöä halukkaiksi liittymään Suomeen. Tulokset olivat laihoja.

Radikaalisuutta Kianto edusti myös ihmissuhteiden alueella. Kuten mainittu, hän näki itsensä mieluummin moniavioisena miehenä kuin perinteisessä avioliitossa elävänä. Tätä piirrettä hänessä ei tietenkään tuolloin ymmärretty, häntä pilkattiin siitä ja toiset ottivat asian huumorin kannalta. Polygamian estojärjestelmä on sekin lähinnä uskonnollista perua ja se ei miellyttänyt omapäistä kirjailijaa. Hän pyrki omassa elämässään laajentamaan parisuhdetta ja siksi hänellä oli hieman limittäin meneviä suhteita naisiin – oli päävaunu ja sivuvaunu. Luonnollisesti naiset eivät itse hyväksyneet tätä. Venus/Mars –konjunktio on voimakas ja sen kuusio Uranukseen vahvistaa vapaamielisyyttä rakkausasioissa. Jos oletamme että Uranus nousee vielä, se on silloin 7.huoneen hallitsija. Ihmissuhteiden ja avioliiton huoneen hallitsija on nousussa. Siitä voi päätellä vaikkapa niin että silloin on ihmisen elettävä muiden ihmisten kanssa omantuntonsa mukaan, yksilöllisesti, jos kohta usein myös itsekkäästi. Tätä jälkimmäistä vikaa Kiannossa kyllä oli jokseenkin reippaasti, eivät hänen naisensa olleet ehkä ”suuria rakkauksia” vaan miehen eroksen hallitsemia ja ehkä usein kirjailijan kuuluisuuden puoleensa vetämiä naisia.

Kiannolla oli myös intoa aloittaa uusia toimintoja. Hän oli perustamassa Suomalaista Kaunokirjailijaliittoa v. 1897 ja Nuorsuomalaista puoluetta vuonna 1905.

Matkailija

Kianto teki ahkerasti matkoja, ne suuntautuivat usein itäänpäin: Viroon, Latviaan, Puolaan ja Tšekkoslovakiaan. Nuoruudessaan hän oli ollut Valko-Venäjällä, Moskovassakin hän oli opiskellut. Hän osasi venäjää hyvin vaikka ei muuten ollut erityinen kielimies. Häntä ei voi sanoa tyypilliseksi palveluja mankuvaksi ja kuluttavaksi turistiksi, hän halusi päästä lähemmäksi kansan ydintä, tavallisia ihmisiä ja maan elintapoja.

Oma lukunsa on Kiannon rakkain harrastus, poroajelu. Suomussalmella oli tuolloin Suomen eteläisimmät porolaitumet ja Kianto ihastui talvisiin porokyyteihin niin että voi jopa puhua addiktiosta. Häntä varusti usein itsensä eväillä ja turkiksilla, laittausi itsensä pulkkaan ja antoi poron viedä. Tällä tavoin hän kierteli Kainuun kyliä, kotiseutuaan laajasti poiketen milloin missäkin ikään kuin antaen oikukkaan poron viedä minne mieli teki. Porokyyti hyvällä talvikelillä on kuulemma vieläkin vetävää, pulkka kulkee keveästi eikä poro arastele reittejä, jotka hevospelillä olisivat mahdottomia kulkea. Lähipitäjät syrjäkylineen tulivat tutuiksi ja Kianto kävi myös kauempana. Ainoa ongelma poromatkustelussa oli se että se ei ole riskitöntä. Poro on oikullinen, se voi kyllästyttyään heittää ajajan pulkan päin mäntyä tai se pysähtelee tai kiihdyttelee oman päänsä mukaan vauhtia vaarallisella tavalla. Monta ruhjetta, murtumaa ja kipukohtaa sai Kianto paikkailla itsessään vauhdikkaan harrastuksensa vuoksi.

Puuttuva palapelin osa

Mitä tästä kaikesta on ajateltava, mikä astrologisesti on se tekijä, joka haluaa irrottautua uskonnon tyranniasta, ajatella omin aivoin, joka haluaa lisätä tiedon valoa maailmaan, hämäriin pirtteihin, opettaa ihmisille suvaitsevaisuutta ja vapauden aatetta sekä yksilöllisessä että sosiaalisessa elämässä? Kuka ei suostu kirkkovihkiäisiin, pappien auktoriteettiasemaan, moraalisääntöjen orjuutukseen vaan kapinoi niitä vastaan lähentyen aika ajoin anarkistista yksilöllisyyden ihannointia tavalla tai toisella?

Tällaisiin kysymyksiin astrologiassa on lyhyt vastaus: Uranus. Uranus ei ole pelkkä fyysinen taivaankappale, se on kollektiivisessa ihmismielessä, sen syvyyksissä, vaikuttava prinsiippi, psyykkis-henkinen periaate. Ja tätä periaatetta on usein kutsuttu myös myyttisellä nimellä Prometheus – eteenpäin katsova, ihmiskunnan valontuoja, vapauttaja, kapinallinen, kumouksellinen ja uuden järjestyksen tuoja.

Ilmari Kiannon aatemaailmassa on selvä uraaninen painopiste vaikka eihän kukaan voi roikkua elämässä kiinni vain yhden langan varassa. Voi päätellä että Kiannon kartalla täytyy olla Uranus tärkeässä asemassa. Ja koska Uranus on Leijonassa, on ensimmäinen vaihtoehto asetella askendentti suhteellisen lähelle Uranusta. Tätä oletusta voi sitten koetella erilaisin menetelmin, ennen kaikkea transiiteilla tärkeissä elämänkäänteissä. Niistä muutama esimerkki. On merkittävää huomata että Kiannon ensimmäisellä vaimolla, Hilkka Maria Holnbergilla (7.3.1882 Tornio) oli Auringon oppositio Uranus. Hän seurasi miestään yhteisen elämän taipaleella hyväksyen siviilivihkimisen tuomat vastoinkäymiset. Vaimolla oli neljä planeettaa Härässä tukien Kiannon omaa Aurinko/Pluto –yhtymää.

Käännekohtia ja kriisejä

Mikä oli Kiannon elämän traagisin tapahtuma? Niitä oli useita. Vanhin poika, Kalevi kuoli 3-vuotiaana, se jätti lähtemättömän jäljen ja sitä Kianto kuvaa kirjassaan Pyhä rakkaus (1910). Ohessa aurinkopaluukartta Kiannolle vuodelle 1909. Tällä kartalla on T-risti, jossa Uranus ja Neptunus ovat vastakkain ja neliöivät Saturnusta, joka on 5.huoneessa (lapset). En keksi sattuvampaa vastinetta oman lapsen kuolemalle kuin tämä. Kianto meni ensimmäisen kerran naimisiin 18.7.1904. Tämä oli se kuuluisa siviilivihkiminen Ruotsissa. Transiiteista vahvin on Pluton neliö Jupiteriin, joka osoittaa aviosuhteen skandaalinomaista, moraalisia kysymyksiä ja kiistoja herättänyttä luonnetta. Sisäplaneetat ovat pakkautuneet 12.huoneeseen, mutta lähelle nousua, erityisesti Aurinko/Venus (rakkaus) ja Merkurius on nousun lähellä. Saturnus on palannut 8.huoneeseen ja se neliöi Aurinkoa ja Plutoa - niiden keskipistettä erityisesti. Avioliittoon pääseminen ilman kirkollista avitusta oli kuvatulla tavalla ollut hyvin vaivalloisen, sitkeän työn takana. Tr-Jupiter kolmioi Merkurius/Neptunus –konjunktiota. Tapahtuma oli inspiroiva.

Toinen ikävä tapahtuma oli Kiannon rakennuttaman Turjanlinnan tuhoutuminen talvisodan aikoihin 1939. Suomalaiset joukot polttivat sen taktisista syistä. Turjanlinnan oli komea hirsirakennus (9*20 metriä) Kiantajärven rannalla. Sen ympäriltä Kianto omisti maata 12 hehtaaria ja harrasti maanviljelystä ja karjanhoitoa joten kartalla oleva härkämäisyys (kiinteä omaisuus, maa, viljelys, rakennukset) konkretisoitui hyvin. Talvisodan taistelut tulivat kotiportille asti, olihan Raatteen tie parinkymmenen kilometrin päässä Turjanlinnasta. Kianto joutui pakenemaan venäläisten tieltä, mutta hän jätti venäjänkielisen lapun pöydälle, jossa hän pyytää säästämään rakennuksen ja sanoo myös "Huomio: saari tuolla tyhjä samoin huvila itäänpäin ja muut rakennukset. Tunnen Moskovan olin siellä 1901-03." Talvisodan päätyttyä lappu tulkittiin venäläisten avustamiseksi ja Kianto tuomittiin puoleksi vuodeksi vankilaan, josta presidentti Kallio hänet ennenaikaisesti armahti. Tammikuussa 1940 häntä tultiin jo pidättämään ja viemään vankeuteen. Sotilaiden tulkinta lapusta jälkikäteen ajatellen oli vähintäänkin hysteerinen. Loppuvuosi 1939 ja alkuvuosi 1940 olivat siis kriisiaikoja hänelle. Ohessa transiittitilanne 20.12.1939, jolloin Turjanlinna paloi.

Koko talvisodan aikana tr-Uranus ylitti Kiannon Aurinkoa ja Plutoa. Oletetaan että Kianto oli Uranus-nousuinen henkilö ja silloin tietysti Uranuksen transiititkin ovat tavallista purevampia. Uranuksen transiittivaikutukset voivat ilmetä monella tavalla, mutta erityistä painoa niillä on yhteiskunnallisina levottomina aikoina, jolloin Uranuksen shokeeraava luonne tulee usein esiin. Samoin Uranus-tyyppisten yksilöiden elämässä. Uranus ylitti nimenomaan Härässä sijaitsevan Auringon ja heti perään Pluton, eli hyvin juurtuneen ihmisen minäkuvan symbolin. Siihen kuului omaisuutta, maata ja rakennuksia, ja juuri tämän yhteyden Uranuksen transiitti katkaisi. Uranus usein pakottaa lähtemään juuriltaan ja se heittää ihmisiä maaseudulta kaupunkeihin ja keskuksiin.

Mielenkiintoista on myös tutkia tietyn aikakauden auringonpimennyksiä. Kiannon vaikeaa talvisota-aikaa edelsi pimennys, joka tapahtui 12.10.1939. Siinä Aurinko ja Kuu ovat 18,5 astetta Vaakaa. Oletetulla kellonajalla se osuu 4.huoneeseen, kodin, asumisen ja perheen huoneeseen. Se sattui lähinnä neliöön Kiannon Kuun kanssa (21 Kaurista). Joten symboliikassa on vahvasti mukana Kuuta ja sen luontaista vastiketta, 4.huonetta. Jos siirrämme tämän pimennyksen Suomussalmelle tapahtuvaksi, kulmat ovat lähdes samat kuin Ilmari Kiannon omalla kartalla eli Leijonan alku nousee ja siinä on nousussa Pluto. Vastapäätä laskussa DS:llä on Mars. Mars/Pluto oppositio kertoo usein tuhoavasta voimasta, väkivallasta ja pakotetuista muutoksista.

Ja ehkä vielä tärkeämpi transiitti oli tulossa: tr-Pluto oli 1939 juuri siirtynyt Leijonaan, Kiannon nousuasteelle ja alkoi lähestyä nousevaa Uranusta. Pluto oli mennyt hänen 12.huoneessaan vuosia ja alkoi viimein tiivistää sanomaansa tullen nousuasteen lähelle. Pluto oli oletetun ajan mukaan Kiannon askendentin ”päällä” talvisodan ajan ja vähän sen jälkeenkin. Tähän kauteen kuului siis Turjanlinnan tuho ja puolen vuoden vankilatuomio. Lisäksi hän menetti arvostustaan väärän tuomion vuoksi, hänet erotettiin Kirjailijaliitosta ja useista muista seuroista ja hänen taloudellinen tilanne heikkeni niin että hänen piti käytännöllisesti kerjätä rahaa ystäviltään.

Kianto sai yrittää vielä uudelleen kun hänen kustannustalonsa Otava avusti häntä uudelleen rakentamaan Turjanlinnan – tosin ei vanhan talon veroista pytinkiä syntynyt. Mutta uusikin Turjanlinna tuhoutui tulipalossa kesällä 1949. Rankin transiitti tuolloin oli tr-Pluton neliö syntymäkartan Aurinkoon. Sen jälkeen Kianto luovutti ja vietti kesiään maillaan sijaitsevissa vaatimattomissa ulkorakennuksissa. Talvet hän asui Helsingissä – maahenkinen ihminen joutui korpikuusen juurelta pois.

Turjanlinnan tyly kohtalo tuo auttamatta mieleen toisen kirjailijan kokemukset. Jack London oli Kiantoa pari vuotta nuorempi. Kirjallisen menestyksen jälkeen hän suunnitteli ja rakennutti mahtavan ”Sudenluola” –nimisen kivestä ja hirrestä tehdyn rakennuksen Kalifornian syrjäseudulle. Juuri kun rakennus oli valmis avattavaksi, se paloi poroksi. Vuosine aherrus ja suunnittelu ja onnen odotus särkyi hetkessä. Tässä tapauksessa ”syntipukit” olivat Saturnus ja Mars, joiden transiitti oli menossa Londonin askendentilla. Yhteistä kummankin syntymäkartalla on Saturnuksen neliö Plutoon. Londonin kartalla on suurristi: Jupiter/Saturnus/Uranus/Pluto. Pari vuotta nuoremmalla Kiannolla tämä ei ole ihan vielä valmis.

Nimistöä

Uranus-nousu näyttää siis melko hyvältä, mutta varmuuttahan tällainen spekulaatio ei anna. Usein viitteitä ihmisen nousumerkistä ja nousevasta planeetasta näkyy myös triviaaleissa pikkuasioissa. Sellainen on mm. oma nimi. Ilmari on Kalevalaisen perinteen seppä, taivaantakoja, mutta pienemmässä mittakaavassa myös eräänlainen keksijä ja maailman muokkaaja. Hän se takoo Sammon ja kultaisen neidon ja yrittääpä vielä takoa uuden Auringon ja Kuun. Keksijä on astrologiassa myös Uranus. Calamnius-nimi on latinaa ja palautuu siihen että suku oli lähtöisin Kalajoelta, ja joki on latinaksi ”amnis” ja ”Cala” on vain Kala-väännös.

Mutta muuten Kiannon suosikkinimet ovat härkämäisiä, ne palautuvat myyttisiin tai kuvitteellisiin juuriin kuten juuri oma valittu sukunimi tai Turjan-linna, samoin kuin Kiannon käyttämä merkki tai logo,Tursaansydän. Sen sijaan Kianto antoi lapsilleen mitä omaperäisempiä nimiä, mm.: Salmi Talvikki Cecilia, Orvokki Helmi Simpukka, Otso Tähtivalo, Veijo Virmo Imatro, Viena Karma, Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka, Jormo Gabriel Sotavalta, Sorjo Uolevi Sotaprinssi, Raida Tsikko Tellervo, Marjatta Iltatähti, Raija-Liisa Rakeli.

Ja nousumerkin ja nousuplaneetan vihjeitä voi tulla muutakin kautta. Voi kysyä: mistä ihminen luontaisesti pitää, missä viihtyy, minkälaisessa luonnonelementissä on kotonaan? Kianto olisi voinut valita eteläisemmän asuinpaikan, mutta vaistot veivät pohjoiseen. Kiannon valintoihin kuuluivat lumi ja jää, porohurjastelu, kylmät elementit, jotka kertovat usein Uranuksen vaikutuksesta kartalla. Joskin hän pystyi myös samastumaan vahvasti kevääseen, jolloin hän oli syntynyt. ”Olen syntynyt keväällä jäiden sulaessa, tulvaveden noustessa kotisaunani kynnykselle ja vanhan jokimyllyn hurjasti pyöriessä – siitä sieluuni syöpyi ikuisen maakeväimen kaiho, siitä vihantavirpisen Pohjolan kesän totinen toivo...” (Maan sielu). Toukokuussa jäät lähtivät ryskyen Kainuun järvistä ja joista.

Takaisin kotiin

Kianto kuoli juuri ennen 96-vuotissyntymäpäiväänsä. Kuollessa tr-Pluto li tullut IC:lle, kartan pohjalle ja oli konjunktiossa radixin Jupiterin kanssa; tr-Uranus oli myös 4.huoneessa Vaa’assa, samoin tr-Jupiter 4.huoneessa, mutta Skorpionissa. Hitaat transiittiplaneetat keskittyivät 4.huoneeseen, vain tr-Neptunus kulki 5.huoneessa. Kuolema tuli niin että oikeastaan kolme planeettaa oli suunnilleen samassa kohtaa kuin syntyessä: Aurinko Härässä, Kuu Kauriissa ja Mars Kaksosissa. Niin Iki-Kianto kuin hän olikin, Pluto-paluu jäi sentään kokematta...

Kiannon ”loppusijoituspaikka” oli oman tahdon mukaisesti Kiantajärven Niettus-saari, jossa on hauta ja haudalla on hänen laatimansa lyhyt kirjoitus:

Hic post mortem requiescat in pace Literator Fennicus, Poeta Magister
Ilmari Kianto
Tähän minut haudataan.
Katson Wanhaan pappilaan,
sieltä aallot armaat pauhaa
lapsuuteni hellää rauhaa.
Turjanlinna tuossa on
sodan jälkeen onneton.
Minä kuljen onnen mailla
- en oo enää mitään vailla!

Kartan kokonaisuus

Kun todisteita kartan oikeallisuudesta on kertynyt, on aika katsoa kokonaisuutta. Erityisesti planeettojen sijainti huoneissa ja akseleilla on kiintopisteenä. Ovatko planeetat oikeissa huoneissa suhteessa ihmisen elämään?

Uranus nousee, se on tärkein vihje. Kianto on siis määriteltävä hyvin vapaudenkaipuiseksi ihmiseksi, jossa on aimo annos korostunutta individualismia ja henkilökohtaista liikkumisen, mielipiteiden, suoraan puhumisen ja sosiaalisten kysymysten vapaudentarvetta. Hän käyttää iskeviä tehokeinoja, hänessä on itsekkyyttä, minätunteen korostusta, leikkisyyttä, huumoria ja suuren roolin näyttelemisen tarvetta (Leijona nousee). Uranus tekee hänestä kansanvalistajan, oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisten epäkohtien käsittelijän. Hän luottaa järkeen, edistykseen ja ihmisen kehitysideaan ja haluaa vapauttaa ihmiset ja oman ympäristönsä nurkkakuntaisuudesta, taikauskosta ja henkisestä pimeydestä (vrt. Promethus-myytin sanomaan).

p>Jupiter on annetun ajan mukaan IC:llä Neitsyessä. Jupiter sielullis-henkisten perinteiden huoneessa viittaa sukulinjaan: suvussa on ollut pitkä sarja pappeja, uskonnon edustajia, jotka ehdollistavat varhaista kasvua. Kianto oppi Jupiterin kautta heti näkemään elämänsä osana sosiaalista taistelua ja mielipiteiden muokkausta, politiikkaa ja intohimoja herättäviä moraalisia ja sosiaalisia kysymyksiä. Ulkoisesti 4.huone vastaa asumuksesta: Jupiter Neitsyessä 4.huoneessa kertoo että sekä perhettä saattaa olla runsaasti että asumus on avara ja suuri. Turjanlinna oli juuri sitä, huomiotaherättävä asumus huomiotaherättävälle ihmiselle.

Kuu on Kauriissa ja 6.huoneessa. Äiti-linja tulee Kuun kautta. Äitikuvassa poika näkee Äidin ja sitä kautta yleensä Naisen arkkityypin ahkerana, järjestelykykyisenä ja tuotteliaana olentona. Hänen suhteensa naiseuteen ei ole tunnepitoinen vaan asiallinen ja realistinen. Naiset Kiannon elämässä olivat alistettuja hänen erinomaisuudelleen. Luovuudelleen, taiteilija-boheemi-anarkisti –minän elämäntyylille.

Saturnus on 8.huoneessa ja Vesimiehessä. Kiannon taloudellinen turvallisuus oli vaihteleva, mutta yleensä ottaen hän oli aina veloissa kustantajalle ja muillekin tahoille. Hän pyrki omavaraisuuteen, viljeli, piti kotieläimiä, kalasti ja eli osittain luontaistaloudessa, mutta suuriin talohankkeisiin meni paljon rahaa. Lisäksi Saturnuksen neliöistä Aurinkoon ja Plutoon voi aavistella tragedioita: omaisuutta tuhoutuu ja Turjanlinnan tuhoutuinen kaksi kertaa tulipaloissa olivat juuri sellaisia kohtaloniskuja.

Merkurius/Neptunus –konjunktio on Oinaan lopussa ja 11.huoneen kärjellä. Spekulatiivinen, luovasti innoittunut planeettapari 11.huoneessa lisää tarvetta omaehtoiseen, omaperäiseen ja muodoista vapaaseen mielen käyttöön. Useilla taiteilijoilla 11.huone korostaa kykyä lähestyä taiteen ja mielikuvituksen kautta sitä, mikä on mahdollista, mutta ei ole realisoitunut vielä. Lisäksi Kiannolla oli tietysti taitelija-boheemi –ystäviä, ystäväpiiriä, innoittunutta seuraa, Kohtuullisen Hutikan Veljeskunnassa ja muuallakin.

Aurinko/Pluto –konjunktio Härässä on myös 11.huoneessa. Juureva planeettapari, jossa on paljon sitkeyttä, elinvoimaa, passiivista taistelutahtoa ja ylipäätään syviä kiinnittymiä luontoon ja maahan, mutta 11.huoneessa toiminta-alue on laajoissa sosiaalisissa asioissa ja kehityslinjoissa. Kianto tahtoi osallistua aikansa suuriin poliittis-uskonnollisiin trendeihin ja antoikin oman panoksensa kirjojensa ja kannanottojensa kautta. Tässä konjunktiossa on voimaa, raskautta ja perusteellisuutta. Kianto epäilemättä vihasi ja rakasti tunteiden ääripäillä tiettyjä asioita ja arvoja ja tahtoi kouriintuntuvia muutoksia yhteiskunnan tilaan. Hänellä oli viha-rakkaussuhde Suomen kansaan, jota hän halusi kovistella irti menneisyyden kahleista ja opettaa uutta, laajempaa, henkisesti valoisampaa ja auktoriteettiuskosta vapaata näkemystään.

Myös Venus/Mars Kaksosissa on 11.huoneessa. Tässä näkyy Kiannon eroottinen herkkyys, miksei myös epäkypsyys ja pinnallisuus. Sihteereitä siis tarvittiin, mutta 11.huoneessa se osoittaa myös ihmisläheisyyttä, seuraelämän tarvetta, kykyä sekoittua seuraan kuin seuraan. Kianto oli tunnettu seuramies, joka luonteensa särmikkyydestä huolimatta osasi tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja häntä pidettiin hyvänä vastaantulijana ja jutunkertojana.

Kuunvaihe kartalla on 20., eli hän oli osa sosiaalista perintöä, pitkiä ajattelun, tietämisen, poliittisen aktiivisuuden linjoja. Isän perintö oli virallista, hyväksyttyä uskonnollisuutta, oma panos korosti sen vastakohtaa, yksilöllistä vapautumista perinteistä, uusien aatteiden ja näkemysten sisäänottoa, moraalista vapautta tehdä valintoja itse. Tämä kuunvaihe voi korostaa poliittis-ideologista toimintaa, akateemisuutta tai joskus myyttis-historiallisten perinteiden arvostusta.

Sisäplaneettojen järjestys Kiannon kartalla on Merkurius//Aurinko//Venus. Kaikki ovat omassa merkissään joten eheyden vastakohtana on psyyken keskeisten toimintojen erillisyys toisistaan. Mutta vielä tärkeämpää on nähdä että kukin saa parin: Merkurius nousee toki ensin, mutta sen kumppanina on Neptunus, joka nostaa mielen ja älyn kylmät toiminnat korkeammalle mielikuvituksen ja vapaan assosioinnin piiriin. Aurinko on toinen jäsen, vankka minäkuva, jota Pluto edelleen vahvistaa lujasti. Lopuksi tulee Venus, mutta sillä on parina Mars ja tulos on intohimoa ja luovaa kipinöintiä. Merkurius-Aurinko-Venus perusmuodossaan on kaikkein itsenäisin, omavaltaisin ja itsekeskeisin järjestys. Mutta muunnokset ovat Kiannon kartalla rajuja koska väliintunkeutuvia planeettoja on kolme. Merkurius/Neptunus esti häntä olemasta kovin laskelmoivan, Aurinko/Pluto toi itsepintaisuutta ja oman elämän hallinnan tarvetta kyllä lisää ja Venus/Mars toimi viimein hieman minuuden periferiassa antaen lopulta tilaa jatkuvasti uusiutuvalle rakkauden janolle ja kiinnostuksena ”sihteereihin”.




© Raimo A Nikula 2009
Takaisin arkistoon