CARL GUSTAV JUNG - KOMPAKTI KATSAUS

Carl Gustav Jung 85-vuotiaana.

Jungia - ei kiitos, pärjäämme ilmankin. Tämä voisi olla suomalaisen kulttuurin yleisreaktio. Carl Gustav Jungia ei ole tarvittu, suuri mies monen mittarin mukaan, avartava ajattelija, psykologian uudisviljelijä, jonka työ on kantanut monenlaista uutisviljaa ja hedelmää, ei ole päässyt suomalaisuuden ytimeen - ovet ja mielen salvat ovat olleet kiinni, avaimet hukassa. Olipa vuosi 1979, Helsingin Töölössä oli C.G.Jungin näyttely, esineitä, kirjoja, saavutuksia. Kävin katsomassa, seisoin tyhjissä huoneissa ihmetellen tilaisuuden luonnetta, oliko kyse hautajaisista vaikka mies oli kuollut ja 18 vuotta aiemmin? Kävijöitä oli vähän, tuskin ketään. Jungilaisuudessa ja suomalaisuudessa ei ole juuri kosketuskohtia ollut lukuunottamatta joidenkin psykologien ja oppineiden yksittäistä kiinnostusta (mm. Lauri Rauhala) ja kirjoissa vilahtavaa nimeä "arkkityyppi". Suomalaisen sivistyksen ilmapiiri on selvästi ollut Jungille vieras tai päinvastoin. Akateemisen maailmassa ja erityisesti filosofiassa omaksuttu looginen positivismi ja looginen empirismi ovat rakentaneet ilmapiiristä torjuvaa ja sulkeutunutta. Puolisivistynytkin sanomalehdistä voimaa imenyt, osaa heittää Jungia vastaan syytöksiä natsismin ihailusta tai arkkityyppien periytyvyysongelmasta. Jungia on käännetty vähän suomen kielelle, kaikki tärkeimmät teokset odottavat vuoroaan, mutta rahanahneiden kustantajien silmissä Jung kuuluu jonon hännille - ei ole potentiaalista ostajakuntaa kirjoille. Suomi ei vaikuta sivistysvaltiolta.

Juuri siksi kannattaa luoda katsaus C.G.Jungista ja toivoa että se johtaisi etsimään alkuperäisiä lähteitä kirjallisuudesta. Ja toinen tie on tietysti aina avoin - oman itsen tutkiminen. Koska Jungin kootut teokset käsittävät parikymmentä kirjaa, ei kannata yrittää tiivistää hänen ulottuvaisuuksiaan muutamaan lauseeseen. On oltava kärsivällisyyttä kokonaiskuvan saamiseksi. Ottaen huomioon miehen monipuolisen toiminnan ja saavutusten monialaisuuden, seuraava kooste hänen työstään on vieläkin pinnallinen kooste kokonaisuudesta.

ALKUTAIVAL

C.G. Jung syntyi protestanttisen pastorin poikana Kesswilissä, Bodenseen rannalla Sveitsissä. Carl oli neljä vuotta vanha, kun hänen isänsä nimitettiin Baseliin ja perheen sen jälkeen Kleinhüningeniin, jossa hän vietti myös nuoruutensa. Vuodesta 1895 hän opiskeli lääketieteen Baselin yliopistossa ja tuli 1900 Eugen Bleulerin avustajaksi Burghölzlin psykiatriseen parantolaan. Tohtorin väitöskirjan hän teki v.1902 aiheena psykologiaan ja patologiaan liittyvät ns. okkulttiset ilmiöt (Zur Psychologie und Pathologie sogenannter occulter Phänomene). Omaa empiiristä aineistoa hän sai väitöskirjaansa serkkunsa Hélène Preiswerkin kanssa pitämistään meedioistunnoista, jotka vaikuttivat hänen käsityksiinsä piilotajunnasta ja sen ilmenemismuodoista.

Puoli vuotta myöhemmin hän oli Pierre Janet’n oppilaana Pariisissa. Janet, jonka kanssa Jung opiskeli Pariisissa talvella 1902-1903, vaikutti Jungin ajatteluun niin yleisellä tasolla ja erityisesti hänen myöhempään kompleksiteoriaansa. Janet’n merkitys Jungin omaan ajatteluun on ennen kaikkea niissä oivalluksissa, jotka edistivät hänen orastavaa kiinnostusta ja tutkimusta dissosiaatiohäiriöihin.

Vuonna 1905 Jung pystyi tekemään Bleulerin kanssa laajoja diagnostisia assosiaatiotutkimuksia, joista hän lähti vuonna 1906 liikkeelle kohti psykoanalyyttistä liikettä. Vuonna 1907 tapahtui hänen ensimmäinen kohtaaminen Sigmund Freudin kanssa. Keskustelujen aiheena oli skitsofrenia (dementia praecox). Koska Jungilla oli erimielisyyksiä Bleulerin kanssa 1909, hän irrottautui vähitellen hänestä ja suhde Freudiin alkoi vakiintua. Vuodesta 1909 Freud ja Jung matkustivat Amerikkaan muiden psykoanalyytikkojen seurassa vakiinnuttaen psykoanalyysin asemaa siellä. Onnistuneen luentokiertueen jälkeen Freudin ja Jungin välit kuitenkin kiristyivät.

FREUD – ISÄHAHMO, JOKA PITI MURHATA

Jungin suhde ystäviin voidaan jakaa kahtia: suhde naisiin ja suhde miehiin. Jungin suhde miespuolisiin kollegoihin oli tunnetusti ongelmallinen. Itse asiassa hän rikkoi välinsä lähes kaikkiin miespuolisiin ystäviinsä – ennemmin tai myöhemmin. Hän ei sietänyt kilpailijoita eikä vastaanväittäjiä eikä myöskään niitä, jotka eivät arvostaneet häntä ja hänen näkemyksiään tarpeeksi. Tässä mielessä hän oli yksinkertaisesti itsekäs ja itserakas mies.

Kaikkein vaikein suhde oli arvattavasti hänen oppi-isäänsä, psykoanalyysin juutalaiseen patriarkkaan, Sigmund Freudiin. Ikäeroa miehillä oli parikymmentä vuotta joten senkin puolesta Freud olisi voinut olla Jungin isä. He tulivat kuitenkin hyvin erilaisista maailmoista ja törmäsivät väistämättä toistensa itsepintaisiin näkemyksiin ja ajatuksiin musertavasti. Suhde alkoi päivänpaisteisesti 1907 kun he keskustelivat psykoanalyysistä koko päivän. Freud saattoi tuntea löytäneensä työllensä arvoisensa jatkajan ja kruununprinssin psykoanalyysin valtakuntaansa. Toki hänen oppilaspiirissään oli lahjakkaita miehiä ennestään, mutta Jung vaikutti ihanteelliselta oppipojalta. Jung oli kookas, "arjalaisen näköinen" mies, voimakas, hallitseva ja helposti kaiken keskipisteessä. Freud saattoi ajatella että hän olisi hyvä psykoanalyysin edusmies.

Vähitellen suhteen syventyessä syntyi säröjä, jotka perustuivat sekä teoreettisiin erimielisyyksiin että persoonallisiin eroihin. Kuuluisa on kohtaus Freudin ja Jungin tapaamisesta Wienissä 1909, jolloin miehet keskustelivat parapsykologiasta. Jung kysyi Freudin mielipidettä asiasta. Freud oli sitä mieltä se oli puppua. Silloin kirjahyllystä kuului ikään kuin halkeilevan puun ääntä. Jung totesi että se taisi olla "katalyyttinen ulkoistumisilmiö" ja ennusti että se toistuisi vielä kerran. Niin kävikin.

Synkronisiteetti paljasti ainakin Jungille sen että miesten välille oli kehkeytymässä ristiriitoja, jotka pyrkivät ulkoistumaan.

Syitä välirikkoon oli itse asiassa useita. Niitä on tongittu kyllästymiseen asti. Ainakin seuraavat on huomioitava:

1. Freudin käly, Minna Bernays uskoutui Jungille ja sanoi Freudilla ja hänellä olleen suhteen. Jung kertoi tästä Freudille.
2. Jung itse rohkaistui oppi-isänsä uskottomuudesta ja antautui suhteeseen viehättävän naispotilaan ja myöhemmin analyytikon, Sabine Spielreinen kanssa.
3. Suhteen kuluessa Fred alkoi epäillä Jungia juutalaisvastaisuudesta. Eräät Jungin varomattomat lausunnot voitiin tulkita antisemitismiksi. Myöhemmin epäilyjä tuli lisää.
4. Yhteisissä unientulkinnoissa Freudin ja Minna Bernaysin suhde pintautui voimakkaasti
5. Käydessään vierailulla Jungin luona Freud ja hänen oppilaansa Sandor Ferenzci aiheuttivat lisää ongelmia. Jungin vaimo Emma yritti paikata Freudin ja Jungin välejä.
6. Freudin ja Jungin piti tavata toisensa Kreuzlingenissä, mutta Freud jätti ilmoittamatta ajoissa tästä ja Jung myöhästyi tapaamisesta. Se ärsytti edelleen
7. Freudin ja Jungin välejä on arveltu hiertäneen myös homoeroottiset yllykkeet. Freud pyörtyi Jungin läsnä ollessa ja hän tunnusti Jonesille homoeroottisista tuntemuksistaan Jungia kohtaan.
8. Freudin englantilainen tukija ja hänen teostensa englannintaja, Ernest Jones, ehdotti 1912 että Freudin ympärille muodostetaan "vanha kaarti" suojelemaan psykoanalyysiä myöhemmiltä mahdollisilta erimielisyyksiltä ja opin hajaannukselta. Jung jätettiin tämän ryhmittymän ulkopuolelle, jonne hän oikeastaan halusikin.

Välirikko sinetöityi myöhemmin 3.1.1913, jolloin Freud kirjoitti Jungille: "Ehdotan että jätämme kokonaan henkilökohtaisen suhteemme".

Yleisellä tasolla teoreettiset erimielisyydet keskittyivät aluksi libido- käsitteen tulkintaan, joka Freudilla oli kapea (libido on seksuaalinen alkuvoima), Jungilla se laajeni yleiseksi psyykkiseksi energia-käsitteeksi. Tämä oli selvä välirikko teoriamuodostuksen alueella ja Freud otti sen hyvin raskaasti. Tästä alkoi pitkä piikittely kirjeitse ja artikkelien tasolla ja särö muuttui todelliseksi kuiluksi, joka erotti miehet lopullisesti toisistaan

Kirjallisuutta:Tarkempi Freudin ja Jungin suhteen selvitys löytyy mistä tahansa Freudin tai Jungin elämäkerrasta, suomeksi esim. Gay, Peter: Freud, Otava, 1996. Jungin oma selonteko: Gesammelte Werke 4, Freud und die Psychoanalyse. 1969. 2. Aufl. 1979.

FREUDIN JÄLKEEN

Vuosien 1912 ja 1917 väliset vuodet olivat erityisen häiritsevää aikaa Jungille. Sitä on kutsuttu hänen luovaksi sairaudekseen. Hän oli hukkua fantasioita ja unelmia pulppuilevaan alitajuntaansa. Oireet muistuttivat vajoamista psykoosiin. Hänen oli vaikea jatkaa elämäänsä normaalia elämäänsä. Hän luopui julkisista esiintymisistä ja akateemisesta urastaan. Hän päätti kohdata avoimesti tiedostamattoman tunkeutumisen hänen tietoiseen minäänsä. Häntä auttoi vain minimaaliset arkiset askareet kotona, kirjoitustyö ja uskottu ihminen, jonka kanssa hän pystyi pitämään yllä säiettä ulkomaailmaan. Tämä henkilö oli Toni Wolff, pitkäaikainen yhteistyökumppani ja rakastaja.

Tämä ajanjakso oli keskeistä oivallusten aikaa hänen elämässään, luomisen kannalta hänen psykologinen järjestelmänsä alkoi rakentua. Hän alkoi opiskella tiiviisti gnostikkoja, piirtää mandalaloita ja alkoi käsittää, mitä psyykkisen kehityksen tavoitteena on.

Jung kirjoitti ylös psykologisena kokeiluna kriisiaikansa kokemuksia. Tästä syntyi kaunis käsikirjoitus, jota hän kutsui Liber Novus (Uusi Kirja). Punainen nahkakantinen kirja tuli tunnetuksi nimellä Punainen Kirja. Se sisältää hienoa kalligrafiaa, teksti on isoilla kirjaimilla kuin keskiaikainen käsikirjoitus ikään. Jung loi useita koko sivun maalauksia - joitakin melko naturalistisia, toisia, jotka näyttävät olevan abstrakteja kuvioita. Jung käytti näitä kuvia auttamaan häntä analysoimaan omaa tiedostamatonta ja kehittämään joitakin hänen tärkeimpiä teorioitaan.

Punainen Kirja pysyi piilossa Jungin perheenjäseniltäkin Jungin kodissa sen jälkeen kun hän kuoli, sitten se siirtyi sveitsiläiseen pankkiholviin. Vasta myöhään vuonna 2009 se löydettiin ja julkaistiin yleisölle.

Huolimatta henkilökohtaisesta kriisistään, hän opetti Zürichin yliopistossa. vuodesta 1913 lähtien. Hän alkoi kutsua omaa lähestymistapaansa analyyttiseksi psykologiaksi erotukseksi psykoanalyysistä, jonka kanssa hän oli tehnyt pesäeron 1912.

Seisten omillaan Jung käyttää tarmonsa oman analyyttisen psykologian linjansa läpi. 1917 Jung julkaisi Die Psychologie der Unbewussten Prozesse, joka kertaa sen, miten hänen näkemyksensä eroaa Freudin psykonalyysistä ja miten libidoa pitää ymmärtää laajasti psyyken voimalatauksena, joka ei ole yksinomaan seksuaalisuudesta peräisin. Pian Jung oli valmis esittelemään arkkityypin käsitteensä, joka laajensi tähänastista kuvaa Jungista psykologina. Arkkityyppi -käsite on ymmärrettävä kollektiivisen alitajunnan käsitettä vasten, joka siirtää tutkimuksen kohti mytologiaa, unia, satuja, myyttejä.

Mutta mitä annettavaa uudella suuntauksella on ihmisyksilöiden käytännön arvioinnissa? Siihen Jung vastasi osittain kirjassa Psychologische typen, jossa ihmisen psyyken rakenne neljän funktion varassa esiintyy vahvasti.

Carl Jungista tehtiin presidentti General Medical Society Psychotherapy -järjestöön 1933. Hänen puheenjohtaja-aikaansa kritisoitiin laajasti ja toi hänet esiin epäiltynä antisemitismistä. Vaikka tämä järjestö ei ollut vapaa tietyistä natsiyhteyksistä, Jung hyväksyi aseman toivoen säilyttävänsä psykoanalyysin ja sen hoitomenetelmien tulevaisuuden. Joidenkin arviointien mukaan, Jung ei koskaan lausunut julki henkilökohtaisia antisemitistisiä tunteita julki, vaan puhui siitä miten erilaiset teoreetikot (juutalaiset ja ei-juutalaiset) käsittelivät psykologisia teorioitaan ja miten kukin tulkitsi psykologian rooliaan.

Monissa muissa suhteissa Jung oli asenteiltaan luontainen konservatiivi vaikka ei koskaan ollut kiinnostunut politiikasta. Nopean yhteiskunnallisen tai teknisen kehityksen ystävä hänestä ei koskaan tullut. Hänessä oli kotoperäistä juurevuutta, joka ehkäisi innostumasta päivänkohtaisten uutuuksien virrasta.

Muodollisia virkanimityksiä Jungilla oli kaksi: vuosien 1932-1940 välillä Jung oli psykologian professorina Zürichissä ja vv. 1944 Baselin yliopiston lääketieteellisen psykologian professorina.

Paljon myöhemmin perustettiin C. G. Jung Instituutti Zurichissa 1948. Se järjestää psykoterapian koulutusta ja kursseja monella tasolla. Instituutin osoitte netistä löytyy täältä.

Myöhemmin maailmansodan vuosina Jung palasi useasti natsismin ongelman ja Hitlerin persoonaan. Hän kuvasi vaihtelevasti Hitleriä mielipuoleksi, joka sai Saksan kansan valtaansa herättämällä henkiin muinaisgermaanisen, sotaisan Wotanin arkkityypin. Toisaalta Hitlerin vaikutus perustui hänen mukaansa kykyyn kosketella niitä ihmisiä, joiden sisällä on sosiaalista alemmuutta tai haaveita vallasta. Kansallissosialismi antoi heille toivoa nopeasta noususta. Mitä tuhoavammaksi Hitlerin Saksa muuttui, sitä hapokkaammaksi kävi myös Jungin näkemys. Hän sanoi Saksan kansan olevan sellaisen että mitä tiiviimmäksi massoittumisen kävi, sitä typerämmäksi ja suggestioherkemmäksi se myös muuttui.

Luettavaa: Mark Medweth: Jung and the Nazis - Jungin ja natsismin väleistä ja palautuma myös juutalaisuuteen Freud-suhteen kautta.

LOPPUVUODET

Vielä 50-luku oli tuotteliasta aikaa Jungin elämässä. Hän kiinnostui yhä enemmän asioista, joita nyt nimitettäisiin "Uuden Ajan ilmiöiksi". Hän kirjoitti ufoista, parapsykologiasta ja synkronisiteetistä. Sairaudet olivat jo tulleet Jungin elämään sotien jälkeen Ensin vuonna 1944 hänellä oli sydämen rytmihäiriöitä ja kammiovärinää ja toisen kerran 1946. Sairauden aikana Jungilla oli huomattavia "yliluonnollisia" kokemuksia. Toipuminen oli hidasta, mutta varmaa ja Jungilla näytti olleen kykyä selkeyttää ajatuksiaan vaikeiden sairauksien jälkeen. Sairaudet olivat henkisesti hyvin tuloksellisia sillä toivuttuaan Jungin luovuus oli huipussaan ja hän kirjoitti jatkuvasti uskonnoista, gnostisismista ja alkemiasta artikkelin toisensa perään. Hän kuoli 85-vuotiaana 6.6.1961. Hänen viimeinen tolkullinen lauseensa oli: "Tänä iltana juodaan oikein hyvää punaviiniä!"Vähän kuolinhetken jälkeen puhkesi rajuilma ja salama iski isoon poppleliin Jungin puutarhassa. Se oli ikään kuin viimeinen luonnon tarjoama synkronisiteetti.

"Tietoisuus on vielä hyvin nuori ja on yhä "kokeiluvaiheessa", hyvin hauras ja altis sairauksille" Nykyihminen sanoisi että tietoisuuden kehittelyssä ollaan bugisessa betavaiheessa.(Jung: Kootut teokset, XVIII, par. 439-440).

"Ota pois ihmisiltä jumalat, niin toiset jumalat tulevat takakautta takaisin."

Luonnollisesti jokainen aikakausi tuntee että kaikki menneet aikakaudet ovat olleet ennakkoluulojen vallassa ja nykyaika ajattelee näin enemmän kuin koskaan. Ja siinä se on yhtä väärässä kuin menneet aikakaudet. Kuinka usein totuus tulee tuomittua. On murheellista että ihminen ei opi historiasta mitään." Synchronicity: An Acausal Connecting Principle (1960) s. 33.

"Ulkoisen maailman mullistukset ja meidän sisäiset tietoisuuden mullistuksemme ovat sama asia." Tämä on sama asia kuin Jungin lause: "Alitajunta on myös ulkopuolellamme."(The Spiritual Problem of Modern Man (CW 10: §177)

"Kaikki psyykkinen kehitys nousee sielun kärsimyksistä". (Psychotherapists or the Clergy ( CW 11: §497 ).

Jokaiseen aurinko-jumalan suomaan lahjakkuuteen, saatana on lyönyt oman leimansa." (MDR, Appendix V,"Septem Sermones ad Mortuos").

"Elämä on aina näyttäytynyt minulle kasvina, joka elää juurakkonsa varassa. Sen todellinen elämä on näkymättömässä, kätketyssä juurakossa. Se osa kasvia, joka on näkyvillä, kestää vain kesän. Se, minkä voi nähdä, on vain kukinto, joka kuihtuu pian. Juurakko jää."(MDR, "Prologue).

"Meidän viheliäisyytemme johtuu ideologioista - ne ovat pitkään odotettu Antikristus!"

"Maailmassa on vain yksi ongelma - ihminen."

Mutta olipa hänellä myös huumorintajua: "Osoittakaa minulle yksi henkisesti terve ihminen, niin minä parannan hänet."

Kirjallisuutta:Ks. lähteet sivun lopussa.

PERSOONALLISUUSTEORIA

Epäilemättä C.G.Jung ei ollut puhtaasti teoreetikko. Hän korosti itse empiiristä työnsä laatua, teoriat ihmisestä syntyivät omien kokemusten, havaintojen ja inhimillisen vuorovaikutuksen myötä. Ilman runsaita potilaskontakteja ja psykoanalyysin antamaa kouliintumista havaitsemaan ja tulkitsemaan ihmisen sisäisiä tapahtumia, ei Jung olisi päässyt pitkälle teorioiden muotoilijana. Ja aina on kriitikoita jotka sanovat että ei hän päässyt ylipäätään pitkälle teoreetikkona, jonka teoriat voitaisiin asettaa testiin. Mutta ihmisen psyykeä koskevat teoriat ovat aina erityisasemassa verrattuna ulkoisen luonnon tutkimiseen koska tutkittava kohde ja tutkija ovat samaa ihmisyyttä. Carl Gustav Jungin teoriat eivät rajoitu vain psykoterapian alueelle vaan niitä on sovellettu myös psykologian, teologian, antropologian, kirjallisuuden ja taiteen piirissä.

EGO

Jung puhuu egosta kuin se olisi hyvin jatkuva "kompleksisten voimien keskellä oleva tietoisuuden voima". Ego on myös koko psyyken lähtökohtana, sen osittain biologinen perintöä kompensoi alitajuisesti hankittu materiaali. Ego ei ole koko psyyke, mutta Jungin mukaan, sillä on monumentaalinen tehtävä ja "kunnossapitotehtävä" pitää yllä psyykkistä tasapainoa. Kuvatakseen egon tasapainottavaa tehtävää meidän täytyy tutkia Jungin tapaa rakentaa psyyke egon, arkkityyppien ja Itsen varaan. Jungin käsitys Egosta on melko samanlainen kuin koko perinteisen psykonalyysin edustama ajatus. Ego joutuu toimimaan sisäisten viettipaineiden ja ulkoisten sopeutumistarpeiden välissä usein sovittelijana ja tasapainottelijana. Egoa tarvitaan koska muutoin ihminen joko jäykistyisi pelkäksi sopeutumisautomaatiksi tai hajoaisi viettien tai arkkityyppisten ylivoimaisten jännitteiden puristuksissa.

PERSOONA

Persoona (naamio) on edustava, ulospäin suuntautuva osa itsetietoisuutta ja vastaa ulkoista persoonallisuutta. Sitä käytetään sopeutumaan ulkomaailman kannalta normatiivisesti, sosiaalisesti hyväksyttävästi käyttäytymällä. Persoona voi olla suhteellisen vapaa Varjon projisoinnista tai sitten ei. Persoonaa voi yksinkertaisimmin ymmärtää ihmisen esiin laittamana julkikuvana tai "näyteikkunana", josta näkee jotain, mutta ei kaikkein oleellisimpia asioita yksilöstä. Voi ajatella, kuten Jung totesi, että "moderni ihmisyys" pelaa paljon Persoonan avulla koska kulttuurissamme arvostetaan ulkokohtaisia asioita ja arvoja. Se houkuttelee taas ihmisiä elämään Persoonansa varassa ja silloin ihmisessä olevat syvemmät olemuspuolet jäävät helposti passiivisiksi. Varjoa voimakkaasti heijastava persoonallisuus on usein alemmuudentuntoinen ja negatiivinen niitä kohtaan, jotka kokee olevansa itsensä kanssa vastakkaisia ihmistyyppejä.

VARJO

Varjo (Schatte –Shadow -Varjo) on tietoisuuden polttopisteen ulkopuolelle jäävä osa minuutta. Varjon puolella oleva persoonallisuus on osa itseä ja henkilökohtaista tiedostamatonta koostuen persoonallisuuden kanssa ristiriidassa olevista näkökohdista, taipumuksista ja ominaisuuksista. Niin kauan kuin ei ole tietoista valaistusta Varjon alueeseen, sillä on taipumus toimia itsenäisesti. Ja niin kauan kuin ei ole tietoista keskustelua egon ja Varjon välillä, sen voima kääntyy egosta ulospäin ja siksi Varjoa voi edustaa vain toinen henkilö. Mikä itsessä on havaittu ja tullut egon torjumaksi, sen vuoksi se usein projisoidaan muihin.

Se on osa itse läheltä ja henkilökohtaista tiedostamatonta koostuen koko persoonallisuuden pyrkimysten kanssa epäsopivista aineksista, motiiveista ja tarpeista. Varjoa on vaikea hyväksyä kuuluvaksi osaksi itseä, se torjutaan, sen viestejä vääristellään ja se demonisoidaan helposti. Sen tunnistaa joskus banaalisesti niin että henkilö pyydetään spontaanisti sanomaan ne ominaisuudet tai ihmiset, joita inhoaa eniten. Inhon kohteissa on usein oman Varjon aineksia. Niin kauan kuin ei ole tietoista keskustelua egon ja tiedostamattoman välillä, on tapahtunut tiedostamattoman Varjon luomista, se voi olla vain ymmärryksen ulkopuolella pahasti ja siksi Varjoa voi edustaa vain toinen henkilö. Sen vuoksi usein projisoidaan muihin ihmisiin tai ihmisryhmiin.

Varjon kohtaaminen voi tapahtua kouriintuntuvalla tavalla jolloin tavallisin areena siihen on ihmissuhteet. Vastakkaisten ihmistyyppien kohdatessa syntyy usein jännitteitä kun omat Varjot heräävät henkiin ja projisoinnit ihmisestä toiseen ovat voimakkaita. Toisaalta unien tulkinta tarjoaa paljon materiaalia tulkita Varjoa. Unissa Varjo esiintyy usein kirjaimellisesti hahmona, joka ei tarkennu, kasvottomana, naamioituneena, tummana, vastenmielisenä, joskus hirviömäisenä hahmona.

Varjon vaikutus voi näkyä tyypillisimmillään niin että inhoamme ja vihaamme spontaanisti ihmisiä, jotka tuntuvat olevan meidän kannaltamme kaikkein kauimpana mitä voi kuvitella. Mutta todellisuudessa nämä ihmiset edustavat meidän Varjoon jäänyttä persoonan osa-aluetta, jota emme tunnista itsessämme. Vastakkainasettelu Varjon ja Egon välillä vaatii yhdentymistä, egon laajentamista kohti Varjon hyväksymistä ja se on tärkeä ja välttämätön askel tiellä kohti kokonaisuutta tai yksilöitymistä, joka takaa persoonallisuuden terveyden. Useissa ihmisissä on lieviä jakautumia tietoisen itsekuvan ja Varjon välillä ja he ovat silti terveitä, mutta voivat toimia irrationaalisesti silloin kun Varjo aktivoituu tiettyjen elämänkokemusten myötä.

Jos dissosiatiivinen jako syvenee ja omat Varjon ainekset käyvät yhä rankemmiksi, siitä voi seurata vakava jako kahteen, Varjo tummnee edelleen ja Ego yrittää tunkea sitä kauemmaksi itsestään, hyväksytystä itsekuvasta. Patologisissa tapauksissa päädytään Robert Louis Stevensonin Dr. Jekyll ja Mr. Hyde - asetelmaan. Hyvä tohtori Jekyll edustaa päivänpaisteista itsekuvaa ja Mr. Hyde on sen suora kääntöpuoli. Ihminen on jakautunut melko tarkkaan kahtia. Turha sanoakaan että ihmiseen sisältyvä dualismi on saanut aina syviä merkityksiä filosofiassa, lähinnä etiikassa, teologiassa (Jumala-Saatana) kuin arkipäivän psykologiassa (Ego-Varjo)

Kirjallisuutta:Suomeksi on Varjosta ja ihmisen pahuudesta James Hollis: Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa. Suom. Ritva Hellsten. Rasalas-kirjat 2007, Helsinki.

KOMPLEKSI

Jungin psykologiassa kompleksi on yleensä tärkeä ryhmä tiedostamattomien assosiaatioiden luomia ristiriitaisia uskomuksia, jotka kukin seisovat ikään kuin omilla jaloillaan tai kuten sirpale omasta identiteetistä pyrkii sanomaan että se on koko identiteetti. Kompleksi on voimakas tiedostamaton impulssi, joka löytyy yksilön taustalta. Jung on kuvannut kompleksia tiedostamattoman solmuna koska solmuun tiivistyy tiedostamattomia tunteita ja uskomuksia, jotka ovat havaittavissa epäsuorasti siitä, mikä ihmistä hämmentää tai on vaikea selittää. Komplekseista kuten "syyllisyyskompleksista" valuu energiaa ja se tyhjentää tietoisen Egon voimavarojen tyhjentymiseen ja lopulta itsestä vieraantumiseen. Mikä on tiedostamatonta, sillä on taipumus projisoida itsensä muihin ihmisiin ja ulkoisiin tilanteisiin. Projektio voi johtaa vääriin käsityksiin, kuten silloin, kun luulet että ystäväsi on vihainen, kun hän itse tuntee olevansa ystävällinen, mutta viha onkin itsessäsi ja tulee projisoitua. Kompleksin laukeaminen terapiassa voi antaa merkittävää helpotusta.

Jungilainen kompleksi –käsite levisi ennen kaikkea koskemaan "alemmuuskompleksia", erityisesti siksi että toinen merkittävä psykoanalyytikko, Alfred Adler, piti sitä kaikkein merkittävämpänä egon tasapainoa häiritsevänä tekijänä. Populaarissa kielenkäytössä "äiti-kompleksi" ja "isä-kompleksi" ovat olleet paljon käytettyjä – joskin usein yksinkertaistavassa merkityksessä.

Ei sovi unohtaa että Jungin päätyminen tiedostamattoman konflikteihin juonsi juurensa joihinkin empiirisiin havaintoihin. Jung tuli nuorena lääkärinä tunnetuksi tutkimuksistaan sana-assosiaatioiden parissa. Potilaalle lausutaan sanoja, joihin hänen on annettava pikainen oma vastine, Sanojen herättämä assosiaatio on merkittävä, samoin aika, jonka vastauksen antamiseen menee. Lisäksi assosiaatiotestiin voidaan liittää ihon sähkövastusta mittaava psykogalvanometri, joka mittaa ihon sähkövastuksen herkkiä vaihteluita. Sana-assosiaatioiden vastaukset ärsykesanoihin voivat paljastaa komplekseja: epäröinti ja viivyttely ärsykkeihin vastaamisessa merkitsee sitä että assosiaatio on latautunut, sitä tukahdutetaan, ideat ja impulssit eivät pääse vapaasti sensuurista läpi. Nuori psykiatri Jung oli ehtinyt lukea juuri Freudin Unien tulkinnan (Traumdeutung, 1900), joka johti hänet kokeilemaan sanallisia assosiaatioita. Freudin vallankumouksellinen ajatus liittää tiedostamaton motivaatio ihmisen käyttäytymiseen osui Jungin vastaaviin pyrkimyksiin.

ARKKITYYPIT

Freudin "henkilökohtainen tiedostamaton" (ID), ei tuntunut Jungista riittävältä selittämään alitajunnan löydöksiä. Hänestä tuntui, että hän oli löytänyt todisteita "kollektiivisen alitajunnan" olemassaolosta, jossa oli yhteisiä kaikille ihmisille. Vaikka henkilökohtainen tiedostamaton on järjestetty kokonaisuuksiin (esim. oidipaalinen kompleksi), kollektiiviselle alitajunnalle on ominaista muodostaa "arkkityyppejä", jotka sisältävät "vaistonvaraisia käyttäytymismalleja ja käsityksiä". Malleja voidaan jäljittää unista ja myyteistä. Monet muut ovat olleet tietoisia yleismaailmallisista myyttisistä teemoista. Mm. Joseph Campbell, mytologi, joka sai vaikutteita Jungilta, jäljitti arkkityyppisiä malleja kaikkien maailman kulttuurien mytologioista.

Jungin arkkityyppi käsitteenä ei ole uusia eikä aivan omavaloinen. Platon puhui arkkityypeistä ja kreikan kielessä "arche" tarkoittaa alkuperää tai lähdettä (vrt. arkeologia). Toinen filosofinen taustavaikuttaja oli Kant, joka loi käsityksen siitä että jotta kokemukset olisivat mahdollisia, tarvitaan apriorisia kategorioita kuten aika ja avaruus, joiden luomissa näyttämön puitteissa ihmisen kokemukset tapahtuvat. Jung omalla tavallaan sulautti Platonin ja Kantin arkkityyppi-käsitteen oman psykologiansa palvelukseen. Ihminen ei synny tabula rasana, taulu tyhjänä kuten 1800-luvun empiristit väittivät vaan ihmisen mielessä on ennen kokemuksia valmiita kokemisen kategorioita, jotka ovat taipumuksia kokea tiettyjä ihmiselämän keskeisiä asioita saman "kaavan" puitteissa. Arkkityypit eivät ole biologisesti perittyjä, mutta ihmislajin kehityksen kuluessa ne muodostavat psyykkisen varaston erilaisia valmiuksia ja toiminnallisia taipumuksia, joiden kanssa itse kunkin psyyke resonoi omalla tavallaan.

Arkkityypit ovat psyykkisesti "energiakomplekseja", jotka kehittävät erityisesti unelmia, neurooseja ja harhoja. Jung kertoo psykoosista, joka voi ilmetä myös, kun neuroosia ei käsitellä , koska sen leviää tiedostamattomasta ja saa haltuunsa tajunnan. Tavoitteena on tuoda koko henkilö, hänen tietoinen, arkinen minänsä, egonsa takaisin tasapainoon arkkityyppisen numinositeetin yhteyteen.

Jung, yleensä näki seksuaalisuuden vähemmän huomattavana yllykkeenä kuin Freud koska hän tunsi että alitajuntaa on ohjattava prosessia kohti "individuaatiota" eli ajaa kohti kokonaisuutta ja tasapainoa "transkendenttisten toimintojen" - ei seksuaalisten voimien avulla. Kuten humanistinen psykologia väittäisi, Jung koki tiedostamattoman myös terveyden ja elinvoimaisuuden lähteenä eikä vain patologisena voimana. Kuitenkin Jung katsoi myös, että tiedostamaton pitää sisällään mahdollisuuksia pahaan sekä hyvään.

Psyyken rakenteet on järjestetty näkymättömään arkkityyppisten voimien varaan. Hän käytti monia samoja termejä kuin Freud, kuten ego ja tiedostamaton, mutta niillä on eri merkitys, kun tarkastellaan niitä Jungin oman teorian kehyksen valossa. Jungin koko teorian tärkein rakennetekijä on Ego, jonka alamuodostelmia Persoona ja Varjo ovat. Persoona on "naamio", jonka kautta henkilö esittelee itsensä maailmalle. Varjoon tiivistyy meidän ominaisuuksia, jotka henkilö kokee häpeällisiksi ja saa niistä syyllisyyttä. Jokaisessa Persoonassa on myös jälkiä vastakkaisen sukupuolen käyttäytymismalleista. Miehillä Anima edustaa naisellisia näköpuolia psyykessä, kun taas Animus edustaa maskuliinisia piirteitä naisten psyykessä. On olemassa laaja kirjo ihmisiä, miehiä ja naisia, joiden Anima ja Animus ovat joko laimeita, kohtalaisen vahvoja tai hallitsevia ihmisen rakenteessa. Liian vahva samastuminen miehellä Animaan tuo usein vahvoja tunne-elämän ongelmia eteen, samoin jos naisen psyykessä on hallitsevan voimakas Animuksen lataus. Koko arkkityyppinen organisaatio palvelee Jungin kielellä Itseä, (Selbst), yhtenäisyyttä, jota kohti yksilöitymisen prosessi pyrkii ja samalla tasapainoon ja harmoniaan..

Arkkityyppi on määritelty ensimmäiseksi alkuperäiseksi malliksi, josta kaikki muut samankaltaiset henkilöiden, esineiden tai käsitteet ovat vain johdannaisia, kopioituja, kuvioituja tai emuloituja. Termiä käytetään usein kirjallisuudessa, arkkitehtuurissa ja taiteissa viitaten johonkin, joka juontaa juurensa perusoikeuksien alkuperään tyyliin, tapaan, kultakantaan, tai fyysiseen rakenteeseen. Esimerkiksi Shakespeare on jäänyt elämään ja suosioon koska monet arkkityyppiset henkilöhahmot on määritelty oman aikansa sosiaalisia taustoja vasten niin mieleenpainuvasti, ei siksi, että hän oli ensimmäinen kirjailija, jonka tiedämme kirjoittaneen samanlaisista ihmistyypeistä. Näin hahmot erottuvat alkuperäisinä vaikka monet hänen henkilöhahmonsa perustuivat aiemmin kerääntyneisiin arkkityyppeihin (Shakespeare usein lainasi teoksiinsa taruja, myyttejä ja magian välineitä rakentaen ja tyylitellen niitä näytelmissään).

Kirjallisuutta:Jungin psykologian dynaamiset voimasuhteet ovat parhaiten esillä: Gesammelte Werke Band16, Praxis der Psychotherapie. 5. Auflage 1983. ja Gesammelte Werke Band 17, Die Dynamik des Unbewußten. 5. Auflage 1983.

Jungilaisessa psykologiassa tiedostamattoman arkkityyppejä on tulvillaan, esim.:

Syzygy - toisiaan täydentävä pari, jotka kuuluvat erottomasti samaan kohtalonyhteyteen tai tarkoitukseen (Taivaallinen Pari, esim. Aeons tai Kastor ja Pollux, Shiva ja Shakti, Gilgames ja Enkidu, Attis ja Cybele, abstraktissa mielessä pari on myös Anima ja Animus)

Lapsi - (Puella=tyttö ja Puer=poika) - "jumalainen Lapsi", luomisen, elämnilon ja viattoman elämän hyväksynnän jaa uudistuvien elinvoimien symbolihahmo (esimerkkejä: Linus van Pelt, Arnold Shortman, "jumalainen Lapsi" on myös omalla tavallaan Peppi Pitkätossu)

Sankari - Heros - Oman yhteisönsä voimakkain edustaja tai oman yksilöllisyytensä esiin nostama esikuvallinen olento, joka raivaa tietä, voittaa viholliset, voittaa kuninkaan tyttären omakseen tai valtaa maita myös henkisessä mielessä (esimerkkejä: Akilleus, Herkules, Siegfried, Beowulf, Doc Savage, Teräsmies, Luke Skywalker, Hämähäkkimies, Batman, Thomas A. Anderson ("Neo"), Harry Potter)

Suuri Äiti - biologisen äidin vastine henkisessä mielessä, synnyttäjä, elämänantaja, kärsivän, uhrautuvan naiseuden arkkityyppi (ilmenee joko Hyvänä Äitinä (Maria - Jumalan Äiti) tai Julmana Äitinä, "Syöjättärenä" kuten monien klassisten satujen sankarittarien äidit ja äitipuolet)

Vanha Viisas Mies - Senex - viisaus ei merkitse kirjaviisautta vaan traditioiden, elämänkokemuksen, oman näkemyksen ja autenttisen itsetuntemuksen tuomaa näkökykyä (esimerkkejä: Väinämöinen, kuningas Arthur, Obi-Wan Kenobi, Gandalf, Albus Dumbledore)

Trickster - usein esiintyy apianan, ketun, kojootin tai korpin hahmossa (riippuu perinnealueesta); olento, joka panee "maailmankirjat sekaisin" tempuillaan, kyseenalaistaa maailmanjärjestystä, hierarkioita ja toimintapoja, kääntää nurin asioita ja arvoja ja osoittaa yhteisön rakenteessa piileviä ongelmia tai vain huijaa, huvittaa ja häikäisee oveluudellaan (esimerkkejä: Brer Kani, Otto Rocket, Bart Simpson, Bugs Bunny, Loki, Eris, Eshu, kreikkalaisessa mytologiassa nuori Hermes, intiaanien perinteissä usein Kojootti tai Korppi, suomalaisissa saduissa Kettu) jne. ...

Kirjallisuutta:Alkuperäinen teksti arkkityypeistä ja kollektiivisesta tiedostamattomasta: Gesammelte Werke Band 9, Die Archetypen und dar kollektive Unbewußte. 1976. 5. Auflage 1983. Kaikkein kevein johdatus aiheeseen on Carl G. Jung: Symbolit, piilotajunnan kieli, suom. Mirja Rutanen, Otava 1991.

Itse terapia saattoi olla yksinkertaista tai monimutkaista –kaikki riippuu potilaasta. Jung itse näkee psykoterapeutin kuin seuralaisen potilaalle, jonka oli irrottauduttava kaikista teoreettisista tiedosta, jonka hän oli oppinut. Potilas pitäisi saada mukaan mahdollisimman vähän rajoittamatta mitä tahansa kuvia, mielteitä jne. joita hän tuo alitajunnastaan. On laskeuduttava potilaan omaan psyykkiseen syvyyteen, ja nähtävä mikä hoito tepsisi. Jung näki terapeutin toverina, jolla mahdollisesti on enemmän kokemusta ja näin ollen pystyi osoittamaan potilaan psyyken syvyydet ja voi siten edistää potilaan onnistumista kunkin vaatimalla yksilöllisellä tavalla kohti persoonallista yksilöitymistä. (Jungin terapia).

Kirjallisuutta:Alunperin: Gesammelte Werke Band16, Praxis der Psychotherapie. 5. Auflage 1983.

Jungin käsite kollektiivinen alitajunta on usein väärinymmärretty jonkinlaisena rodun muistina. Itse asiassa, mitä Jung tarkoittaa termillä on sitä, että meillä on yhteinen psykologinen perintö, aivan kuten meillä on yhteistä fyysistä perintöä. Symboleissa ovat tietyt samankaltaisuudet ja ne leviävät samankaltaisina eri paikoissa ja aikoina, yksinkertaisesti siksi että kaikkien ihmisten mielet ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Näin voimme usein ymmärtää symboleja, jotka johtuvat tiedostamattoman toiminnasta vertaamalla niitä vastaavien prosessien esiintymiseen muualla. Jung sanoi, että ei ole kyse mielen kuvien periytymistä, vaan pikemminkin perinnöllinen alttius kokea tietynlaisia kuvia. Yleisesti toistuvan kritiikin mukaan Jungin työ näyttää perustuvan väärinkäsitykseen tästä.

Lukkiutunut tai vääristynyt kehitys persoonallisuudessa johtaa tyypillisesti neuroosiin ja psykoosissa tietoisuus on vaarassa hukkua tiedostamattomaan. Psykoterapian tavoitteena Jungin mielestä on kehittää tilannetta, jossa tietoisuus ei tuki tiedostamatonta, mutta ei myöskään anna sen hallita tietoisuutta. Psykoterapiassa tietoisuuden ja tiedostamattoman kohtaamisesta syntyvät symbolit rikastuttavat elämää ja edistävät psyykkistä kehitystä ja aidon yksilöllisyyden syntyä.

On hyvä muistaa että Jung ei tarkoittanut että Persoona, Varjo tai Ego olisivat ihmisen sisällä toimivia erillisiä pikku ihmisiä tai komponentteja tai ihmisyyteen liimattavia osa-alueita. Ne saattoivat eriytyä toisistaan, mutta kysehän on psyyken dynamiikan kuvauksesta, jossa näillä käsitteillä on oma kuvaileva ja patologiaa paljastava tehtävänsä.

UNIEN TULKINTA

Unet olivat "kuningastie alitajuntaan" psykoanalyysin kypsässä vaiheessa. Freudin Traumdeutung ilmestyi v.1900, mutta Jungin erottua psykoanalyysin kirkosta, hänen unien tulkintansakin alkoi poiketa oppi-isänsä ihanteista. Toki, Jung sanoin, unet ilmentävät henkilökohtaisen alitajunnan sisältöä, mutta ne voivat myös sisältää myös arkkityyppistä materiaalia, joka nousee kollektiivisesta alitajunnasta. Freud uskoi, että unet ovat usein alitajunnan repression vääristämiä sanomia, mutta Jung uskoi, että tällainen vääristymä oli yleensä tahatonta. Uni on suora viesti henkilökohtaiselta tiedostamattomalta.

Freudilainen analyysi perustui vapaan assosiaation tekniikkaan, joka johti yhä kauemmas alkuperäisestä unesta. Potilas sai mielleyhtymiensä kautta viedä unien merkitysten haaroittumia eteenpäin ja tässä prosessissa paljastui asioiden tuntemattomia yhteyksiä. Jung mieluummin halusi pysyä unen symboleissa kiinni ja analysoida jokainen yksityiskohtaisesti - hän kutsui sitä amplifikaatioksi (vahvistus). Uneksijaa kehotettiin assosioimaan kaikkien eri symbolisten kuvien kautta alkuperäistä unta. Unista pyrittiin analysoimaan henkilökohtaiset, kulttuuriset ja arkkityyppiset mielleyhtymät.

Toinen Jungin tapa analysoida potilaan mielteiden sisältöä on aktiivinen mielikuvitus (aktive Imagination). Sitä voitiin käyttää niin unien erittelemiseksi kuin valvetilan assosiaatioiden seuraamiseksi. Rentoutunutta potilasta pyydetään kysymään tietyltä unien mielikuvalta tai hahmolta suoraan itselleen mieleentulevia asioita. Tällä tavoin tiedostamattomalta voidaan kysyä suoraan. Aktiivinen mielikuvitus toimii valvetilassa myös samoin periaattein. Jokin asia, ilmiö tai ihminen voidaan ottaa lähtökohdaksi ja potilasta pyydetään vapaasti kuvittelemaan tilanteita, joihin asia johtaa. Oletuksena on että tiedostamaton mieli kuljettaa kohti mielleyhtymiä, joilla on painava merkitys ihmisen psyykessä. Aktiivinen imaginaatio voidaan nähdä eräänlaisena meditaation versiona.

Kirjallisuutta:Unien tulkinnasta Jung julkaisi oman erillisniteen: Jung, C. G. (1991): Seminare. Traumanalyse. Düsseldorf: Walter. Stevens, Anthony: Private Myths - Dreams and Dreaming, Hamis Hamilton Ltd 1995. Muuten jungilaista unien tulkintaa on tarjolla lukemattomissa teoksissa, myös suomennetuissa, esim. Anna-Britta Ståhl: Unen kuvat : jungilaista unien tulkintaa, suomentanut Mirja Rutanen, Otava 1997.

PSYYKEN SUUNTAUTUMINEN JA IHMISTYYPIT

Päivittäisestä työstä potilaiden parissa Jung huomasi nopeasti, että ihmiset ovat hyvin erilaisia ja on näin ollen heitä piti kohdella eri tavalla. Jokaisen ihmisen Ego joutuu erikoistumaan, kallistumaan johonkin suuntaan voidakseen hoitaa psyyken kokonaisintegraation tehtäväänsä. Jung kehitti erotuksia tästä erikoistumisesta perustuen havaintoihin: syntyi käsitys ulospäinsuuntautuneesta (ekstrovertti) sisäänpäinsuuntautuneesta (introvertti) ihmisestä. Ekstrovertiksi hän kutsui ihmistä, jonka käyttäytymisen pontimena on ulkoisen, objektiivisen maailman valtaaminen, jonne hän suunnittelee toimintaansa ja joka ohjaa hänen tahtoaan. Introvertin ihmisen hän kuvaili suuntautuvan sisäiseen, subjektiivisen maailmaan ja toimivan yksilön omilla ehdoilla. Koska tämä erottelu ei yksin riitä, hän kehitti mallin, joka koostuu neljästä funktiosta - aistimus, ajattelu, intuitio ja tunne - jotka yhdistetään malliksi lisäten neljään funktioon attribuutin sisäänpäinkääntynyt tai ulospäinkääntynyt ja näin saadaan kahdeksan ihmistyyppiä.

Nelinäisyyden idean Jung näki kaikessa inhimillisessä olevan peruskivenä – myös luonteen perusrakenteessa. Luku neljä (quaternio tai quadripartite)) on maailmankaikkeuden perusluku, sen varaan rakentuu paljolti fyysisen ja henkisen maailmaamme tukipilarit. Yksinkertainen länsimainen rakennus on lähes aina nelinurkkainen. Myös risti, kristinuskon ydinsymboli on oikeastaan versio nelinäisyydestä kuten myös natsien swastika. Samoin Jungin tutkimat mandalakuviot rakentuvat neljään perussuuntaan ja yhtälailla astrologian horoskooppi toimii neljän kulmahuoneen varassa. Nelinäisyys on lukuarkkityyppi, asioiden perusta.

Aristoteleen neljä elementtiä: Tuli Vesi Ilma Maa Neljä temperamenttityyppiä Hippokrateen mukaan: Koleerikko Sangviinikko Flegmaatikko Melankolikko Vuodenkulku: Kevät Kesä Syksy Talvi Vuorokauden rytmi: Aamu Päivä Ilta Yö Kuunvaiheet: Uusikuu Yläkuu Täysikuu Alakuu Ihmisen ikävaiheet: Lapsuus Nuoruus Aikuisuus Vanhuus Kasvien neljä vaihetta: Juuret Varsi Kukka Hedelmä Suunnat: Vasen Ylä Oikea Ala Ilmansuunnat: Itä Etelä Länsi Pohjoinen Aistielimet: Nenä Silmä Suu Korva Vanhan testamentin neljä profeettaa: Jesaja Jeremias Hesekiel Daniel Vanhan testamentin neljä matriarkkaa: Saara Rebekka Leea Rakel Bedenin neljä jokea: Pison Gihon Tigris Eufrat Kerubien kasvot: Härkä Leijona Kotka Ihminen Neljä evankelistaa: Matteus Markus Luukas Johannes Neljä kardinaalihyvettä: Urhoollisuus Kohtuus Oikeudenmukaisuus Viisaus Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa: Sota Taudit Nälkä Kuolema Tietoisuuden neljä puolta: Havainto Tunne Ajattelu Intuitio Aristoteleen neljä kausaatiota: Materiaalinen Muodollinen Aikaansaapa Päämäärä Kabbalan neljä valtakuntaa: Kivikunta Kasvikunta Eläinkunta Ihmiskunta Ajan neljä aspektia: Tila Menneisyys Nykyisyys Tulevaisuus Alkemian neljä pääperiaatetta: Suola Rikki Typpi Elohopea Alkemian neljä prosessia: Koaguloiminen Liuottaminen Sublimointi Kalsinoiminen Pyhän tavun neljä kirjainta: A O U M Kabbalan neljä sefirotia: Armo (Khesed) Kauneus (Tipharet) Voima (Gevurah) Valta (Netzah) Olemassaolon neljä tilaa: Elämä Kuoleminen/kuolema/Kuoleman jälkeinen vaihe/Jälleensyntyminen Danten Divina Commedian neljä kehitysvaihetta: Maallinen elämä Helvetti Kiirastuli Taivas Tietoisuuden neljä tilaa: Horros Syvä uni Kevyt uni Valve Luomakunnan neljä ominaisuutta: Pysyvyys Virtaavuus Haihtuvuus Valo Ihmisen neljä kykyä Galenoksen mukaan: Fyysinen Älyllinen Esteettinen Moraalinen/henkinen Algebran neljä perustoimitusta: Lisääminen Vähentäminen Kertominen Jakaminen Neljä ulottuvuutta: Leveys Pituus Korkeus Aika Neljä fysikaalista olotilaa: Kiinteä aine Neste Kaasu Plasma Maut: Hapan Makea Kitkerä Suolainen DNA:n neljä periaatetta (The Amazing Gene Code: thymine adenine, guanine, cytosine,) T A G C Maailmankaikkeuden neljä energiamuotoa: Sähkömagnetismi Painovoima Heikko ydinvoima Vahva ydinvoima Intian kastijako Soturit Kauppiaat Käsityöläiset/viljelijät Bramiinit

 

EKSTRAVERSIO

1) Ulospäin suuntautuneet aistimustyypit ovat suuntautuneet heitä ympäröivään maailmaan siinä määrin, kuin sen voi aistia. He ovat vahvasti maadoitettuja fyysisessä maailmassa, jonka he tuntevat läheisesti. He ovat perillä värien ja äänien sekä muotojen, makujen, tekstuurien ja lukumäärien häivähdyksistä ja sävyeroista. Heitä kiinnostaa mikäon minkin esineen asema, arvo ja paikka. He kokevat asiat kaiken vilkkaan elämänkin keskellä yksityiskohtaisesti. Mitä he syövät, missä he syövät, miten he syövät, missä tuolissa he istuvat, millaisella autolla he ajavat ja mitä vaatteita he käyttävät ovat kaikki tärkeää heille. Kun hän tulee huoneeseen hän huomaa, kuinka monta ihmistä on läsnä ja minkälaiset ovat kalusteet.

2) Ekstravertti ajatteleva tyyppi perustaa elämänsä suuressa määrin objektiivisiin ja ulkoisiin ympäristön kohteisiin ja on usein, mutta ei aina, sidottu tiettyihin tosiasioihin. Ihmiset, jotka edustavat tätä tyyppiä, on korkea käsitystä oikeasta ja väärästä . Tällainen ihminen on realistinen ja usein iloisesti suuntautunut. Jos hän on liian yksipuolisesti kehittynyt, hän vaikuttaa häikäilemättömältä ja joskus naiivilta ja hänen moraalinsa vaatimukset tulevat helposti koomisesti päivänvaloon. Liiallinen luottamus systeemeihin, ulkoiseen tehokkuuteen ja auktoriteetteihin tekevät hänet usein ulkokullaiseksi ja liiankin hyvin sopeutuvaksi.

3) Ekstravertit intuitiiviset tyypit ovat tulevaisuuteen suuntautuneita, ottavat mahdollisuudet huomioon miten huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna kaapata etuja. Heidän energiavirtansa virtaavat ulospäin, ei suoraan ulkoiseen kohteeseen, vaan sen ympärille ja sitä kautta mahdollisuuksia ilmenee. Tämäntyyppinen ihminen kestää fyysistä yksityiskohtien tarkastelua. Ulospäin hän käyttää niitä ponnahduslautana rientää kohti sitä, mitä voisi olla mahdollista. He säteilevät uusia ideoita ja suunnitelmia, joista monet ovat todellisia mahdollisuuksia toteutuessaan.

Tämä tyyppi on tuottelias luoja, häneltä syntyy uusia yrityksiä, uusia koneita, uusia sosiaalisia asemia ja organisaatioita. Nuoren, terveen, ulospäinsuuntautuneen intuitiivisen tyypin elämä on alati muuttuva draama, jossa on uusia seikkailuja joka kulman takana. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, kun olet hänen seurassaan.

4) Ekstravertti tunnetyyppi sytyttää huoneen auringonpaisteeseen tullessaan huoneeseen. Hän haluaa olla sopusoinnussa ympäröivän maailman kanssa. Hänen tunnesuhteensa henkilöiden tai esineiden kanssa hänen ympäristössään ovat hänen tärkein liikkeellepaneva voimansa. Hän valaa öljyä laineille ja on keskeinen osa yhteiskunnan sosiaalista elämää. Hänellä on yleensä paljon ystäviä kaikki erilaisia, jotka tulevat paistattelemaan hänen lähelleen saaden tunnetta ja myötätuntoa. Poistuessaan he ovat iloisia siitä, että joku välittää heistä.

Hänen taitonsa keskittää huomionsa keneen tahansa saa hänen vierailijansa avautumaan kuin kukat pilvisen päivän jälkeen. Heistä tuntuu että he voivat kertoa omat tunteensa hänen läsnä ollessaan ilman pelkoa tulla kritisoiduksi tai naurunalaiseksi. He riippuvat hänen myötätuntonsa varassa ja eivät tule pettyneiksi – sitä riittää. Koska tunnesuhde on niin tärkeää hänelle, hän saattaa häiriintyä kun ihmiset alkavat väitellä keskenään. Hänen tavoitteena on tasoittaa ongelmia ja saada kielteiset tunteet haihtumaan. Hän voi esiintyä, luoda iloisen naamion itsestään tai heittäytyä porukan viihdyttäjäksi.

INTROVERSIO

5) Sisäänpäinkääntynyttä tunnetyyppiä innostaa esineiden herättämät vaikutelmat, ei itse fyysinen esine kuten ulospäinsuuntautunutta tunnetyyppiä. Subjektiivinen tunnevaikutelma mitä tämä esine herättää hänessä, jälkikaiut ja seuraukset hänen sisäisessä maailmassa ovat mihin hänen huomionsa keskittyy. On kuin kivi olisi heitetty lammikkoon ja pisaroinnit levittäytyvät koko hänen sisäiseen maailmaansa.

Tunnevaikutelmat tämäntyyppisillä ihmisillä ovat laadultaan erilaisia. Ne eivät ole asiallisia kuten ekstraverteillä, mutta vivahtavat myyttiseen, fantasiaan ja syvemmälle subjektiivisia arvoja kohti. Sisäänpäinkääntynyt tunnetyyppi ottaa vastaan mitä hänen aistinsa kertovat hänelle, tuo nämä tiedot hänen sisäiseen maailmaansa, jossa ne punnitaan, arvioidaan perusteellisesti ja vasta tämän jälkeen prosessi on saatu päätökseen. Lopulta maailma saa nähdä reaktion ulospäin.

6) Introvertille aistimustyypille on tyypillistä vaikeus kohdistaa huolellista huomiota jokaiseen yksityiskohtaan. Vieläkin hnakalampaa on hänelle antaa näiden tuntemuksien hitaasti imeytyä häneen jotta hän voisi tutkia niiden antamia vaikutuksia. Sisäistyneenä tyyppinä voi kaventaa toimintaansa, mutta rajaa itselleen erikoistumisen kohteen, jossa paneutuu huolekkaasti luomaan, järjestelmään ja huolehtimaan asioista ja esineistä.

Esimerkiksi, hän ei pysähdy ja kuuntele tunne oman kehonsa vaikutelmia. Hän on niin mukana omissa suunnitelmissaan, että hän unohtaa syödä säännöllisesti. Hän jahtaa intuition avulla päämääriään ja työskentelee pitkälle yöhön, unohtaen mennä nukkumaan. Hän kuluttaa ruumiinsa jahdatessaan uusia intuitioita ja siksi hänen ruumiinsa voi reagoida onnettomuuksien tai sairauden muodossa.

Ei vain hänen ruumiinsa tuota hänelle ongelmia. Esineiden fyysisyys voi olla ongelma myös. Hän ei esim. osaa valmistella matkoja hyvin. Hän saattaa haluta lähteä matkalle, mutta hän laiminlyö huolehtia autosta ja puolivälissä hän löytää itsensä auton alla yrittäen korjata jotain, mutta hänellä ei ole oikeita työkaluja mukana, jonka hän tiesi koko ajan. Mutta tällainen ihmistyyppi omaa usein hienovaraista aistien herkkyyttä nähdä, kuulla ja tuntea esineiden vaikutuksia ja muuttaa ne subjektiivisen näkemyksen kautta esimerkiksi taiteeksi kuten maalauksiksi tai musiikiksi.

7) Introvertti ajatteleva tyyppi luo teoriaa teorian vuoksi ei ole kovin käytännöllinen eikä hänellä ole tarvetta kylvön jälkeen niittää tai koota ja konkretisoida ajatuksiaan. Se merkitsee sitä että enemmän aikaa ja vaivaa menee subjektiiviseen kehitystyöhön ja ideoihin kuin faktojen pänttäämiseen. Muut ihmiset koetaan usein tarpeettomina tai häiritseväninä joten nämä ihmiset näyttävät armottomilta tai kylmiltä. Tämä aiheuttaa riskin, että he eristäytyvät.

Nämä yksilöt tulkitsevat ärsykkeitään ympäristössä subjektiivisesti ja luovalla tavalla. Heidän tulkintansa todellisuudesta perustuvat sisäiseen tietoon ja ymmärrykseen. Filosofit ja teoreettiset tutkijat ovat usein sisäänpäinkääntyneeseen ajatteluun suuntautuneita ihmisiä.

8) Introvertti intuitiivinen ihmistyyppi joka on kiinnostunut tietoisuuden taustaprosesseista. Usein nämä ihmiset ovat mystisiä uneksijoita tai näkijöitä, toisaalta visionäärien ja taiteilijoiden väliltä. He yrittävät omassa elämässään yhdistää visioitaan. Kun on kyse neuroosista, he ovat alttiita pakko-oireisiin häiriöihin, ovat luulosairaita jopa oman ulkonäkönsä suhteen.

Introvertti intuitiotyyppi kääntää katseen sisäänpäin, ei katso laineita joita heitetty kivi veteen synnyttää kuten sisäänpäinkääntynyt tunnetyyppi tekee, vaan tapahtumien jälkeen hän yrittää nähdä ilmeisten tosiasioiden taustalla olevia merkityksiä. He ovat visionäärejä par excellence, näkijöitä ja haaveilijoita. He ovat kiinnostuneita selvittämään sisäisen maailman mahdollisuutta sisäisen muutoksen. He voivat seurata näitä sisäisiä polkuja tekemällä kuvia ja ideoita, ja he voivat aina yrittää mennä syvemmälle ja löytää lopullinen alkuperä ja päämäärä sisimmästään.

Introvertti intuitiotyyppi ei koske siihen mitä on, mutta mitä voisi olla, ei tavoittele ulkoisia mahdollisuuksia, vain sisäistä itseään. Tyypillä voi olla erityistä rakkautta kirjoja kohtaan koska kirjat antavat mennä mielensä mukana mihin tahansa kun lukija on mukavasti käpertyneenä omaan nojatuoliinsa. Yksi intuitio laukaisee toisen ja nämä ihmiset ikään kuin hyppäävät läpi vuosisatojen ja pian he ovat uupuneita liikkumatta minnekään.

Hallitsevan suuntauksen (sisäänpäin vai ulospäin) lisäksi yhden funktion hallitseva osuu luonteessa ei vielä riitä arvioimaan ihmistyyppiä. Siihen tarvitaan myös kykyä oivaltaa mikä on kehittymättömin funktio, mikä tukee pääfunktiota, mitkä ovat neutraalissa asemassa. Esimerkiksi joku ihminen voi olla varaukseltaan selvästi ekstrovertti aistimustyyppi, jolloin melko varmasti hänen heikoin lenkkinsä on sen suora vastakohta eli introvertin intuition osuus. Se jää varmasti piiloon tai sellainen elämänasenne, jota introvertti intuitio edustaa, on tietoisen halveksunnan tai vähättelyn kohde. Vastaparit nelikentässä näkyvät kuvassa yllä.

Jungin jälkeen kaksi naispsykologia, Katharine Cook Briggs ja hänen tyttärensä Isabel Briggs Myers alkoivat työstää Jungin tyyppioppia ja he loivat Myers-Briggs-nimellä tunnetun psykometrisen ihmistyyppiluokittelun. Alunperin se oli tarkoitettu työkaluksi, jolla erityisesti naiset, jotka hakivat ensi kertaa töitä, voisivat arvioida kykyjään ja taipumuksiaan. MBTI on saavuttanut hallitsevan aseman persoonallisuustestien joukossa vaikka kritiikkiä sen luotettavuudesta onkin esitetty. Mutta siinäpä kunnianhimoinen tehtävä: laadi "täydellisen luotettava" persoonallisuustesti. Mistä näitä täydellisyyden vaatimuksia oikein tulee?

Myers-Briggsin ihmistyyppiluokittelua on kehitetty vielä pykälän eteenpäin niin että nykymuodossaan se käsittää 16 ihmistyyppiä koska johtava funktion rinnalle on otettu toinen tekijä. Se kuvaa meidän ihmisten tapaa olla asioiden suhteen a) arvottava tai b) havaitseva. Arvottava ihminen kuullessaan jostain asiasta, ihmisestä tai ilmiöstä helposti antaa sille heti määrätyn arvolatauksen, mutta havaitseva ihmistyyppi taas jättää arvion sanomatta ja jää kuulolle tai tutkii asiaa edelleen. Tunteva (intuitive) ja ajatteleva (thinking) ihminen ovat arvottavia ja aistiva (sensing) ja intuitiivinen (intuitive) tyyppi ovat havaitsevia. Näin jakamalla tyypit vielä kahtia saadaan 8*2=16 tyyppiä. Niinpä MBTI:n tyypittelyssä on lyhennykset käytössä, esim. INTJ=introverted-iNtuition-with-Thinking-(J)udgemental=arvottava. Sisäänpäinkääntynyt-intuitiivinen-ajattelu-arvottava -tyyppi jne. Suomenkielisiä käännöksiä ei ole helppo pyöräyttää joten tässä 16 tyypin jaottelu lyhennyksineen englanniksi:

Introverted Sensing with Thinking - ISTJ	Introverted Sensing with Feeling - ISFJ	Introverted iNtuition with Feeling - INFJ	Introverted iNtuition with Thinking - INTJ
Introverted Thinking with iNtuition - ISTP	Introverted Thinking with Sensing - ISFP	Introverted Feeling with Sensing - INFP	Introverted Feeling with iNtuition - INTP
Extraverted Sensing with Thinking - ESTP	Extraverted Sensing with Feeling - ESFP	Extraverted iNtuition with Feeling - ENFP	Extraverted iNtuition with Thinking - ENTP
Extraverted Thinking with iNtuition - ENTJ	Extraverted Thinking with Sensing - ESTJ	Extraverted Feeling with Sensing - ESFJ	Extraverted Feeling with iNtuition - ENFJ

Suomenkielisiä vastineita kaivattaisiin. Ensimmäinen tyyppi voisi olla lyhyesti "sisä-aisti-ajattelu-arvottava" eli tyyppi, jolla ajattelun funktio tukee ensisijaista sisäänpäinkääntynyttä aistimusmaailmaa ja jonka asenne ulkomaailmaan on arvottava.

Kirjallisuutta: Lisätietoja ja kuvauksia tyypeistä kiinnostuneille löytyy netistä runsaasti esim. täältä. Alkuperäisiä käsityksiä ihmistyypeistä löytyy: Collected Works of C.G. Jung - Volume VI: Psychological Types tai: C. G. Jung Band 6: Psychologische Typen Gesammelte Werke 1-20 17. Auflage 1994.

SYNKRONISITEETTI

Synkronismissa (Kreikan synkroninen - samaan aikaan) liikutaan samanaikaisten tapahtumien parissa, mutta Jung muutti tarkoituksellisesti termin muotoon "synkronisiteetti" kuvaamaan suhteellisen nopeasti peräkkäin esiintyviä tapahtumia, jotka eivät ole sidoksissa syy-yhteydellä toisiinsa. Mutta tarkkailija kokee suhteen liittävän mielekkäästi kaksi erillistä asiaa toisiinsa. Tarkkailijan oma tajunta luo yhteyden. Synkronisiteetti menee hyvin yksiin sanaparin "mielekäs sattuma" kanssa. Jung tarjoili useita esimerkkejä synkronisiteeteistä omassa elämässään. Esimerkiksi kerran puutarhassa potilaan kanssa, Jung istui ja totesi potilaan unien olevan ilmiselvästi seksuaalisia merkitykseltään. Potilas vastusti tätä ja vaati Jungilta toisenlaista tulkintaa – jungilaista tulkintaa. Silloin puutarhan polulle laskeutui varpunen ja heti perään toinen. Linnut alkoivat paritella. Viesti oli melko selvä – joskus on hyväksyttävä se että unien seksuaalinen tulkinta on aivan oikea - jopa jungilaisille.

Toisen kerran naispotilas kertoi juuri Jungille unestaan, jossa oli esiintynyt kultainen kovakuoriainen. Samalla hetkellä ikkunan takaa kuului rapinaa. Jung avasi ikkunan ja nappasi hyönteisen kouraansa – se oli kultainen kovakuoriainen. Merkityksellinen sattuma antaa heti tunteen siitä, että kyse on jostain painavasta asiasta, jossa on viesti kokijalle.

Monet sykronisiteetin mukaiset tapahtumat ovat myös huvittavia ja hämmentäviä. Alan Vaughan kertoo kirjassaan monia esimerkkejä tästä. Pienessä amerikkalaisessa kaupungissa julkaistiin paikallislehteä Alton Evening Telegraph. Lehdessä työskenteli Mildred West, jonka tehtäviin kuului mm. kirjoittaa edesmenneiden kaupunkilaisten muistokirjoitukset. Mildred lähti kerran viikon lomalle ja lehti jäi ilman obituaarien kirjoittajaa. Ei haitannut koska sillä viikolla ei yksikään kaupunkilainen kuollut. Normaali kuolinrytmi 2500 asukkaan pikkukaupungissa oli 10hlö/viikko. Kuolema ja Mildred pitivät lomansa samaan aikaan.

Entä mitä on sanottava ajallisista "yhteensattumista", jotka ovat kokijalleen hyvin merkityksellisiä. Sellaisesta kertoo politiikan tukija Juhani Suomi, joka on erikoistunut Urho Kekkoseen, mutta on kirjoittanut Suomen lähihistoriasta paljon muutakin kuin Kekkos-elämäkertoja. Hänen kynästään on lähtenyt mm. Risto Rytin tie Suomen politiikan johtoon. Suomi paljasti että hän on syntynyt samalla kellonlyömällä (16.50), kun Risto Rytin uudelleen presidentiksi valinnut valitsijamieskokous 15.2.1943 päättyi. Henkilön syntymä ja tärkeä valtiollinen tapahtuma kytkeytyvät yhteen ns. sattumanvaraisesti, mutta se on vaikuttanut Juhani Suomen valintoihin tavalla, jota järjen avulla on vaikea selittää.

Synkronisiteetti edellyttää että havaitsijan sisäinen tila vastaa ulkoisen maailman tai ympäristön tilaa ja "tuottaa" samanaikaisen tapahtuman, yhteensattuman. Epäilemättä Jung innostui uudesta käsitteestä niin että hän uumoili sillä voitavan selittää paljon mystisiä asioita, parapsykologisia ilmiöitä, astrologiaa, I Chingin toimintaa ja kaukovaikutusta. Viime kädessä myös synkronisiteetit viittaavat suurimpaan mahdolliseen ratkaisemattomaan arvoitukseen: miten ruumis ja fyysinen maailma on yhteydessä psyykkiseen, aineettomaan tietoisuuteen? Jungilla oli useita kohtaamisia tämän kysymyksen parissa, mutta se jäi ratkaisematta. Yhteistyö maailmankuulun Fyysikon, Wolfgang Paulin kanssakaan ei tuonut suurta edistysaskelta siihen miten ymmärtää kvanttifysiikan ja ihmistajunnan yhteispeliä. He julkaisivat vuonna 1952 yhteisen teoksen Naturerklärung und Psyche (Luonnonselitys ja psyyke), jossa pyrittiin lähestymään aineellisen maailman, fysiikan ja psyykkisen maailman yhteisiä lenkkejä.

Siinä missä astrologiaa pitkään valaisi ikivanha maksiimi: "Niin ylhäällä kuin alhaalla", (Se mikä tapahtuu taivaalla, tapahtuu myös maan päällä) voi sanoa että Jungin ymmärtämä synkronisiteetti perustui ajatukseen: " Niin ulkona kuin sisällä". Sisäinen mielentila tai alitajuinen voimien kerääntyminen heijastui ulkoisen todellisuuden kautta ja sai siitä lisämerkitystä ja painoarvoa. Voimakas synkronisiteetin kokeminen pysäyttää ihmisen pohtimaan oman elämäntilanteen tai tietyn kysymyksen tärkeyttä.

Synkronisiteetti voi ilmetä lähinnä kolmella tapaa: 1) sisäinen subjektiivinen tapahtuma, visionäärinen tai unenomainen kokemus, jota vastaa samanaikainen ulkoinen tapahtuma. 2) Sama, mutta ulkoinen asia tapahtuu kaukana kokijasta 3) Sama, mutta ulkoinen tapahtuma sattuu vasta tulevaisuudessa.

Kirjallisuutta:Enemmän synkrosititeetistä kannatta lukea tekijältä itseltään: Jung, Carl (1972). Synchronicity — An Acausal Connecting Principle. Routledge and Kegan Paul. Alkukielellä: C. G. Jung, Gesammelte Werke, Bd. 8, Walter, Olten (CH), 1971, p. 475ff. (§ 816ff.), Synchronizität als ein Prinzip akausaler Zusammenhänge; ursprünglich veröffentlicht in: C.G. Jung und Wolfgang Pauli, Naturerklärung und Psyche, Rascher Verlag, Zürich, 1952. Progoff, Ira: Jung, Synchronicity and Human Destiny, Julian Press 1973. Vaughan, Alan: Incredible Coincidences, Gorgi Books 1981. Suomeksi Koestler, Arthur: Para­psykologiaa vai yhteensattumia? Kirjayhtymä 1972. Koestler etsii yhtymäkohtia synkronisiteettien ja nykyfysiikan outojen ilmiöiden välillä.

ALKEMIA

Kiinnostus alkemiaan ei syntynyt Jungin mielessä yhtäkkiä eikä yllättäen. Tutkimukset arkkityyppisiin mielen sisältöihin ja symboleihin valmistelivat sitä pitkän aikaa. Vuonna 1926 Jung alkoi nähdä unia, jossa hän huomasi että hänen omassa talossaaan oli vanhempi, tuntematon siipirakennus, joka oli ilmeisesti aina ollut siinä, mutta jäänyt huomaamatta. Jung totesi elävänsä 1900-luvun talossa, jossa oli vanhempi osa 1600-luvulta. Myöhemmin hän tajusi unien kehottavan häntä tutkimaan alkemiaa, jonka kulta-aika oli juuri 1600-luku, van Helmontin ja kumppaneiden vuosisata. Vasta 1930-luvulla Jungilla oli aikaa perehtyä alan kirjallisuuteen, joka pääosin oli (ja on) latinankielistä. Jung alkoi tunnistaa alkemistien usein sekavista kuvauksista jotain tuttua, johon hän oli törmännyt ennenkin. Hän alkoi erottaa toistuvia symboleja ja teemoja alkemistien kirjoituksista: nigredo, albedo, citrinitas, rubedo, koagulaatio, Aurinko, Kuu, elohopea... Alkemia ei Jungille ollut epätoivoinen yritys muuttaa lyijyä kullaksi vaan kuvaus ihmisen sisäisistä prosesseista, individuaatiosta erilaisten vaiheiden ja koettelemusten kautta. Naiivi realismi oletti (ja olettaa) että asiat toimivat aina vain yhdellä tasolla, mutta alkemia on hyvä esimerkki miten tasoja on useampi. Varmasti oli alkemistienkin joukossa sekä viisaita että hulluja, mutta alkemian ydin on siinä että se kuvaa symbolisin välinein ihmisen psyyken kehitystä ja jalostamista karkeista alkuaineista kohti sisäistä täydellisyyttä tai eheytymistä, jonka huipulla on lyijyn muuttuminen kullaksi. Prosessin lopputulos, puhdas kulta on symboli onnistuneesta individuaatiosta, ihmisen tulosta eheäksi, kokonaiseksi, Minän kohtaamisesta. Se on kaiken transformaation lopullinen tavoite.

Jungille oli myös muista yhteyksistä avautunut mahdollisuus tulkita ilmiöitä paralleeleina: ulkoinen ja sisäinen vastasivat toisiaan kuten myös synkronisiteeteissä. Hän tutki alkemiaa pitkään, keräsi vanhoja käsikirjoituksia ja kirjoitti artikkeleita ja lopulta kokonaisen kirjan Psychologie und Alchemie (1944). Kirjassaan hän sanoo mm.: "Alkemia luonnonfilosofian osana oli keskiajalla suuren mielenkiinnon kohteena, se rakentaa sillan menneisyyteemme, gnosikseen ja myös tulevaisuuteen, modernin alitajunnan psykologian avulla." Ja toisaalla hän kirjoittaa: "Vain alkemian löytämällä ymmärsin että tiedostamaton on prosessi ja egon suhde tiedostamattomaan ja sen sisältöön sytyttää kehityksen tai tarkemmin sanoen psyyken metamorfoosin."

Kirjallisuutta:Jungin löydöksistä alkemian ja ihmismielen yhteyksistä voi lukea: C.G. Jung, Psychologie und Alchemie Walter-Verlag, Olten 1975, englanniksi Psychology and Alchemy (1944, 2nd ed. 1968 Collected Works Vol. 12. London: Routledge.

ASTROLOGIA

Jos puhutaan ihmisen arkkityyppisistä psyyken rakenteista, joutuu törmäämään väistämättä myös astrologiaan. Kuten alkemia, oli astrologia Jungille myös psyyken projektion tulosta. "Taivaankansi tähtineen on avoin kosminen kirja, josta heijastuu mytolegeemit eli arkkityypit. Tässä suhteessa klassisen maailman kaksi psykologista toimintoa, alkemia ja astrologia lyövät kättä toisilleen." Koska kyse ei ole yhden ihmisen psyykkisestä toiminnasta vaan koko ihmiskunnan, on astrologia siten yleistettävissä koko ihmislajin psykologisen ihmistuntemuksen projektioiksi. Taivaalliset tähdistöt vastasivat sisäisiä arkkityyppisiä varauksia ja siten syntyi ikivanha maksiimi: "Niin ylhäällä kuin alhaalla" tai "Mikrokosmos = Makrokosmos". Kun Jung oli synkronisiteetin käsitteen lumoissa 50-luvun alussa, hän teki empiirisen kokeen astrologiassa saadakseen tietää miten astrologia toimi käytännössä. Hän keräsi avustajineen kolme erillistä otosta avioparien karttoja Ensimmäiseen otokseen kerättiin avioparin horoskooppeja eli astrologisia karttoja ja vertasi niiden arkkityyppisiä kuvioita toisiinsa nähdäkseen oliko niissä niitä planeettojen keskinäisiä yhtymiä, joita astrologia piti tärkeinä aviopareja yhdistävinä tekijöinä. Kahteen muuhun otokseen tuli lisää avioparien karttoja, yhteensä kolmeen otokseen 483 avioparin karttaa. Ensimmäisestä erästä paljastui heti että tilastollisesti eniten löytyi Auringon ja Kuun aspekteja. Ja itse asiassa, Kuu ja Aurinko astrologian arkaaisella tasolla ovat Naisen ja Miehen symboleja. Arkkityyppinen Nainen ja Mies olivat siis kohdanneet toisensa avioliiton kautta. Toisen otoksen tulos muutti asetelmia: siinä eniten aspekteja olikin Kuun ja Kuun välillä. Kolmannesta otoksesta löytyi eniten Kuun ja Askendentin välillä eniten konjunktioita.

Jung epäili että hänen oma subjektiivinen osuutensa kokeessa oli vaikuttanut tuloksiin. Niinpä hän jatkoi koetta niin että kokeensuorittajiksi valittiin kolme tietyssä mielentilassa elävää ihmistä jotka saivat valita avioparien 483:sta kartasta 20:n avioparin karttaa. Ensimmäinen kokeensuorittaja, joka eli hyvin intensiivistä ja kiihtynyttä elämänvaihetta, valitsi 20 avioparin karttaa, joissa eniten oli Marsin aspekteja. Mars astrologissa merkitsee juuri kiivautta, kiihkeyttä ja seksuaalista aktiivisuutta. Toinen kokeensuorittaja oli vaikeuksissa määritellä itseään koska häntä painoivat itseä rajoittavat ja alaspainavat motiivit. Hän valitsi 20 avioparin karttaa, joissa eniten Askendentin ja Deskendentin ja Kuun välisiä aspekteja. Kolmas koehenkilö oli nainen, jolla oli voimakkaita sisäisiä ristiriitoja ja jonka ongelmana oli eheyden ja harmonian puute. Hän valitsi 20 avioparin karttaa, joissa oli runsaasti Auringon ja Kuun konjunktioita tähdentäen juuri vastakkaisuuksien yhdentämisen tarvetta. Tätä toista koesarjaa ei voi pitää tietenkään varsinaisen kokeen veroisena järjestelyiltään ja tilastolliselta kannalta, mutta se osoittaa minkälaisiin johtopäätöksiin Jung saattoi päätyä.

Lopputuloksena astrologisesta kokeesta oli se, että koemateriaalien (astrologiset kartat) jako kolmeen osoitti selvät tilastolliset yhteydet niiden planetaaristen tekijöiden välillä, joita astrologia pitää ihmissuhteen kannalta tärkeimpinä. Ensimmäisessä erässä siis Kuun ja Auringon suhde, toisessa Kuun ja Kuun suhde ja kolmannessa erässä Kuun ja askednentin välinen aspekti. Mutta yhteenlaskettuna kokonaisuutena tilastollinen tulos oli satunnainen. Mutta se, että koemateriaali jaettiin kolmeen erään tulojärjestyksessä tuotti merkittävän tuloksen. Lisäksi Jung apulaisineen teki virheitä tukimusmateriaalin käsittelyssä, joka myöhemmin korjattiin kun se huomattiin. Nämä virheet olivat sellaisia että ne näyttivät tuloksen positiivisempana kuin mitä se todellisuudessa osoittautui olevan. Siitä Jung päätteli että tällaisissa synkronisiteettisissa tapahtumissa ihminen on syvästi mukana luomassa tahtomaattaan suuntaa asioille.

On selvää että myös astrologiassa Jungin päähänpinttymä synkronisiteetista ajoi häntä eteenpäin ja muut vaihtoehtoiset tavat tarkastella asiaa jäivät syrjään. Hänen synkronisiteetin puolesta tekemät empiiriset kokeet hän itse näki heijastavan hänen omaa subjektiivista mielentilaansa, mutta silloin hänen olisi pitänyt myöntää että kaikki muukin, mihin ihmisen psyyke on luonut varauksia ja mielenkiintoa, voi yhtä hyvin esittää itsestään valikoidun totuuden tai näkökulman. Koko synkronisiteetti-teoria voi alkaa näyttää kaikenselittävältä prinsiipiltä. Voi sanoa että seuraten Jungin synkronisiteetti-ajatusta astrologian sisältä käsin, astrologinen kartta ja sen symboloima ihmisen laatu vastaa aina toisiaan joten synkronisiteetti ei ole harvinaisuus vaan sääntö.

Mutta Jung oli vakuuttunut siitä että astrologiaan sisältyi arvokas projisoitu psykologinen tietämys:" Astrologia edustaa antiikin psykologian tiedon summaa", hän kirjoitti. Yhtä kuuluisa on hänen kirjeenvaihtonsa intialaisen astrologin J.V.Ramanin kanssa. Jung kirjoitti: "Kun haluatte tietää mielipiteeni astrologiasta, voin kertoa Teille että olen ollut kiinnostunut tästä erityisestä ihmismielen toiminnan lajista 30 vuotta. Koska olen psykologi, minua kiinnostaa pääosin se miten horoskoopit valaisevat tiettyjä luonteen ongelmia. Vaikeissa psykologissa arvioissa teen yleensä horoskoopin saadakseni ihmiseen uudenlaisen, kokonaan toisenlaisen näkökulman. Täytyy sanoa että saan hyvin usein ajatuksia astrologisesta tiedosta, jotka muutoin olisivat jääneet ymmärtämättä. Näistä kokemuksista olen muodostanut käsityksen että astrologia on psykologille erityisen kiinnostavaa, koska se sisältää ns. projektioita, eli me löydämme psykologisia tosiasioita projisoituna taivaallisiin tähdistöihin."

Mainittakoon että yksi Jungin tyttäristä, Gret Baumann-Jung (1906-1995), toimi astrologina Sveitsissä.

Kirjallisuutta:Lisää asiasta löytyy Maggie Hyde: Jung and Astrology, Aquarian Press1992. Monet astrologit ovat suuntauneet "jungilaisittain", usein pinnallisesti, joskus juurevammin. Sellaisia ovat mm. Liz Greene, Alice Howell ja Karen Hamaker-Zondag. Jungin sitaatteja astrologiasta löytyy netistä: täältä

TODELLISUUKSIEN RAJALLA

Ei ole mitään syytä sanoa että Jung olisi teorioillaan selittänyt anomalisten ilmiöiden olemusta tai luonut niille pitäviä lainomaisuuksia. Jung oli toki rationalisti, joka yritti selittää ns. "yliluonnollisia" kokemuksia. Hänen etunaan moniin aikalaisiin ja varsinkin jälkipolveen edustajiin sentään oli siinä että hänellä oli omaa kokemusta näistä asioista, hän laittoi kätensä tähän sontaan ("okkultismin mutavyöry" - Freud) pelkäämättä seurauksia. Nuoruuden kokemukset spiritualistisista istunnoista, kirjoitettu väitös mediaalisista ilmiöistä loi pohjaa myöhemmälle kiinnostukselle. Se jatkui hyvin moneen suuntaan ja elämänsä aikana hän kosketti enemmän tai vähemmän pinnallisesti useimpia rajatiedon ilmiöitä. Jungilla oli monen todistuksen mukaan hyvä intuitio, hän osasi usein aavistaa mihin suuntaan yleiset tapahtumat maailmallakin kääntyisivät kuten mitä Hitlerin Saksa tulisi tekemään sotavuosina. Hänellä oli epätavallisen vahva unielämä, jota tietysti myös teoreettinen psykoanalyyttinen kiinnotustus oli ruokkinut jo uran alkuvaiheissa. Hän näki kuuluisan unensa II maailmansotaa edeltävältä ajalta, jossa unessa veriset virrat pyyhkivät vaalearotuista kansaa mennessään. Wotanin, muinaisgermaanien sodanjumala oli herännyt hänen alitajunnassaan ja hänen tulkintansa mukaan myös saksalaisten kollektiivisessa tiedostamattomassa. Jungilla oli myös uskomuksia, jotka liippaavat läheltä perinteisiä kansanuskomuksia. Tunnetuin on hänen kokemuksensa lintujen kerääntymisestä kuoleman edellä. Linnut tulevat "taivaasta" ja ovat synkronisiteetin kautta yhteydessä tuonpuoleiseen ja henkimaailmaan. Niiden yllättävä kerääntyminen parveksi tiettyyn aikaan voi merkitä sairaan ihmisen poismenoa.

Ehdä dramaattisin hänen kokemuksensa "toisesta maailmasta" on sodanjälkeiseltä ajalta. Vuonna 1944 veritulppa jalassa aiheutti sydäninfarktin. Jung makasi sairaalassa ja sai happea ja kamferia, menetti tajuntansa ja koki leijailevansa kaukana maan yläpuolella. Hän näki allaan Arabian hiekkadyynit ja Himalajan huiput. Hän oli jo kääntymässä pois tältä lentoradalta kun eteen tuli tumma monoliittinen temppeli. Hän astui temppeliin, jossa meditoi yksinäinen intialainen askeetti lootusasennossa. Temppelissä välkähteli satojen kynttilöiden lepattava valo. Sinä hetkenä Jung tajusi koko maallisen elämän olevan jonkinlainen yleinen fantasia. Jossain temppelissä oli oikea todellisuus, ja sinne oli päästävä. Mutta matka jatkui Euroopan yllä ja hänen lääkärinsä tuli oppaaksi pukeutuneena muinaisen Kosin saaren kuninkaaksi. Kosin saari oli erityisesti omisetttu lääketieteen jumalalle, Asklepiokselle. Arkkityyppinen lääkäri ohjasi hänet takaisin maan pinnalle Jungin suureksi pettymykseksi. Lääkärin esiintyminen arkkityyppinä oli Jungille vihje siitä että lääkäri uhrasi elämänsä pelastaakseen hänen omansa. Muutamia päivä myöhemmin Jung alkoi toipua ja nousi sängystä, mutta häntä hoitanut lääkäri kuoli.

Tällaiset kuolemanrajakokemukset (NDE - Near Death Experiences) ovat olleet ihmisten tietoisuudessa aina, mutta vasta viime vuosikymmeniä niitä ovat raportioineet lääkärit ja niitä on kerätty, analysoitu ja tutkittu. Jung tiesi kokemuksestaan mitä psyykkiset voimalataukset voivat tuottaa kuten esim. spiritistisiä ilmiöitä, koputuksia, ääniä, visuaalisia ilmiöitä. Freudin kanssa sattunut kirjahyllystä kuuluvat koputukset kuuluivat niihin. Jungin mystinen puoli näyttää tulleen äidinpuoleiselta suvulta. Mutta Jung itsekin oivalsi varhain olevansa hieman kaksinainen ihminen, oli tavallinen Minä 1 ja toisenlainen Minä 2. Jungin äiti oli keskipisteenä lapsuudenkodin keittiössä, jossa eräänä päivänä kuului voimakas pamaus. Jung reinsi katsomaan, mitä se oli ja äiti ja poika totesivat 70-vuotta vanhan pähkinäpuisen pöydän haljenneen keskeltä kahtia. Kenties se symboloi perheen psyyken rakenteessa ilmennyttä jakautuneisuutta, josta Carl Jung sai myös osansa.

Unohtaa ei sovi myöskään sitä että Jungilla oli intensiivinen sisäinen suhde psyykensä eri osa-alueiden autonomisiin edustajiin. Sellainen hahmo oli Jungin oma sisäinen "vanhan viisaan miehen" arkkityyppi Elijah, joka myöhemmin muuntui Filemoniksi. Se esiintyy hänen käsin kirjoittamassa ja kuvittamassaan Punaisessa kirjassa. Filemon oli Jungin vastine "guru-tyypille" ja Filemonin naispuolinen seuralainen oli "Salome", jonka ympärille käärme (ourobos) oli kietoutunut. Jung sanoi näistä henkilöistä että ne eivät olleet hänen luomiaan hahmoja vaan ne elivät omaa elämäänsä. Autonomisten psyyken osa-alueiden irtaantuminen tällä tavoin usein katsotaan psykiatriassa merkiksi jo alkaneesta skitsofreniasta tai dissosioivasta taipumuksesta, mutta Jungille ne merkitsivät myös sisäistä dialogia, joka auttoi häntä parantumaan elämänsä suuresta kriisistä 1910-luvulla. Punainen kirja syntyi kokolailla samaan tapaan kuin nykyisten automaattikirjoittajien teokset, mutta Jung kutsui sitä aktiiviseksi imaginaatioksi, joka oli osa hänen terapeuttista välineistöään. Myöhemmin Punaisen kirjan teemoista irtaantui Septem Sermones a Mortes (Seitsemän saarnaa kuolleille), joissa Filemon ja Salome edelleen esiintyivät. Jung muistelee myös miten 20-luvulla hänen talossaan kummitteli ja siellä esiintyi poltergeis-tyyppisiä ilmiöitä, joide todistajiksi joutui Jung, hänen lapsensa ja perheenjäsenensä sekä muut talossa majailevat.

Jung seurasi pitkään myös parapsykologiasta käytyä keskustelua ja oli kirjeenvaihdossa mm. parapsykologian pioneerin ja kokeellisen tutkijan, J.B. Rhinen kanssa vuosikausia1934-1953. Hänen omin panoksensa oli juuri synkronisiteetin teorian kehittely niin ongelmaiseksi kuin se lopulta osoittautuikin.

Kirjallisuutta:C.G.Jung: Yliluonnollisen psykologiaa, Kirjayhtymä 1986. Jungin mystisiä kokemuksia on kirjattu suomennettuun Jung, C.G & Jaffe, Aniela.:Unia, ajatuksia, muistikuvia, Porvoo 1985. Septem Sermones on liitteenä Jungin muistelmateoksessa Unia, ajatuksia ja muistikuvia.

PERSPEKTIIVEJÄ OMAAN AIKAAN

Tunnetusti Jung oli omaa aikaansa kohtaan pessimistinen ja kritiikissään säälimätön. Ihmisen tietoisuus - niin suuri saavutus kuin se kehityksen pitkässä juoksussa onkin - on hauras ja altis monille häiriöille. Jungin elinaika tarjosi näkymiä läheltä kollektiivisiin epidemioihin: natsismi ja Hitler ennen kaikkea, mutta myös koko länsimaisen kulttuurin tila. Jung näki länsimaisen kulttuurin irroneen omilta juuriltaan. Milloinkaan aiemmin ei modernin tai postmodernin ihmisen itseriittoisuus ja käsitys siitä että nyt ollaan saavutettu jotain, jota ei voi verrata mihinkään aiempaan kultturivaiheen saavutuksiin, on vakiintunut illuusio. Nykyihminen elää sekä tietämättömyydessä että halveksunnassa menneisyyttä kohtaan. Koteloituneena muutamaan tekniseen saavutukseen ja aivojen neo-cortexin luomiin saavutuksiin, ollaan päädytty umpikujaan. Ongelmaa on kuvattu monin termein: ihmisen sielu on kuollut (Barrett), meitä on kohdannut henkinen vararikko (Eberle), sielunmenetys (Jung) tai olemme siirtyneet arvotyhjiöön (Matti Bergström) ja elämme eksistentilaalisessa tyhjiössä (Frankl). Jung totesi usein että suuri osa hänen potilaistaan ei oikeastaan kärsi mistään erityisestä vaan elämäntarkoituksen hukkaamisesta, joka tekee omasta elämästä epätodellista ja vajaata. Jungin lääke tähän on toive siitä että ihmiskunnan elämä voitaisiin uudelleenvitalisoida ja elvyttää spontaanisti ihmiskollektiivista syntyvän uuden myyttisen ja uskonnollisen syvyyden luomisen kautta. Mutta niin kauan kuin maailma lietsoo yksitasoista takertumista ihmisetä irrotetun luonnon kuvaamista ja hyväksikäyttöä, ei ole toivoa. Niin kauan kuin sanalla "myytti" tarkoitetaan vain valhetta tai väärää tietoa, ei myöskään ole toivoa.

Kun ihmiskunnan juuret ovat poikki ja ihmisen ja luonnon kuilua vain syvennetään ja luontoa objektivisoidaan, sitä vieraantuneemmasta muuttuu ihmisen kokemus itsestään. Ja sosiaaliset laitokset pakonomaisesti kehittyvät vain yhteen suuntaan, niiden sekulaarisuuden aste vain syvenee, ne ovat yhä ulkokohtaisemmin toimivia, normatiivisia, pelkän tiedon varassa perusteltavia, sitä vähemmän ihmiset saavat yhteyttä omaan sisäiseen maailmaansa.

Mutta ei ole paluuta turvallisuuteen, jonka esim. kristillinen kirkko muinoin antoi. Kirkko on kaukana omien pyhien kirjojensa oikeasta tulkinnasta eikä kristinusko voi pelastaa enää mitään. Jungin neuvo on kääntyä sisäänpäin josta löytyy aina teitä eteenpäin jotta voisi kohdata ensin oman psyykensä ulottuvuudet ja sitten kollektiivisen, arkkityyppisen todellisuuden alkukuvia, joiden kautta ihmisyyden eheytyminen voi tapahtua. Lääke on tuttu, sen ovat nähneet muutkin ainoana mahdollisuutena täydellistyä ja rikastua. Kehitys on laadullista nousua, ihminen ei kehity toistamalla sitä, mitä miljoonat muutkin tekevät, ajattelevat tai asennoituvat.

Jungilaisessa psyyken kuvailussa Itse (Selbst) on koko psyyken mittaamaton laajuus ja syvyys, siitä erottautuu vähitellen ihmisen tietoinen minä, Ego. Nyt olemme kasvattaneet Egon ja Itsen eroa suurimmilleen niin että yhteys elämän alkulähteisiin ovat katkeamassa ja jos prosessi menee loogiseen loppuunsa, ihmiskunta sekoilee ego-keskeisten johtajiensa ja kansallisten ja taloudellisten intressiensä varassa itsensä ulos elämästä ja laji osoittautuu yhdeksi epäonnistuneeksi kokeeksi. Samoin kuin romantiikan ajan filosofit kuten Schelling, Jung näki että ihminen on irronnut keskuksestaan, edennyt kauas ja yhteys keskukseen uhkaa katketa. Ihmiset ovat vieraita itselleen. Tarvitaan käänne, lähtöä täytyy seurata paluu, heilurin pitää kääntyä, keskukseen pitää palata. Kuten Homeroksen Ilias kuvaa kreikkalaisten lähtöä Troijan sotaan ja itse sotaa, palattava on ja Odysseus kuvaa sankarin mutkikasta paluutietä kotisaarelle.

Kirjallisuutta: Anthony Stevens: Private Myths, Hamilton 1995. Jung, C. G.: Nykyhetki ja tulevaisuus. Suomentanut Kaj Kauhanen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1960. Sama essee Nykyhetki ja tulevaisuus löytyy C.G:Jung:Kohti totuutta, Suomentanut Mirja Rutanen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. The Spiritual Problem of Modern Man > Jung, C. G.: Modern Man in Search of Soul, Kegan Paul 2005.

TAUSTAVAIKUTTAJIA JA SÄTEILY ULOSPÄIN

Jungin pitkä elämä ja laajakantoinen työ säteili hyvin laajalle. Voi huoletta sanoa että hän oli 1900-luvun psykologian vaikutusvaltaisimpia edustajia. Hänellä oli runsaasti seuraajia, jäljittelijöitä ja kriitikoita. Lisäksi hän vaikutti epäsuoraan hyvin moniin merkittäviin ihmisiin, joista osa oli hänen potilaitaan, keskustelukumppaneita, yhteistyökumppaneita, rakastajattaria ja sympatiseeraajia. Jungin vahva lumipallovaikutus näkyi monella tieteenalalla, ei ainoastaan psykologiassa ja psykiatriassa. Hän teki yhteistyötä Nobel-palkitun fyysikon, Wofgang Paulin kanssa, keskusteli Einsteinin kanssa, kävi kirjeenvaihtoa monen tieteenalan edustajan kanssa. Matkoillaan Englannissa ja USA:ssa hän tutustui oman alansa vaikuttajiin.

Yleensä tiedemiehet mielletään erikoistuneiksi, joskus fakki-idiooteiksi, jotka analysoivat yksityiskohtia tai ruotivat rajattua ongelmaa. Jung oli tälle tyypille vastakohtainen. Hän sulatti itsessään laajoja ajattelun, filosofian, uskontojen perinteitä. Tärkeimmät taustavaikuttajat löytyvät gnostismista, alkemiasta, länsimaisista ja itämaisista henkisistä traditioista. Yksittäisistä filosofeista taas Platon, Schopenhauer, Nietzsche, Kant olivat tärkeitä ja niitä Jung luki nuorena opiskelijana ahkerasti. Esimerkiksi arkkityyppi voidaan ymmärtää platonisena ideamaailman mielikuvana ja toisaalta synkronisiteetin ymmärtämiseksi voidaan tarvita myös Kantin käsitettä "Ding an sich", jossa kausaalisuus ei ole voimassa. Tunnettua oli myös Jungin inho Kierkegaardia ja Heideggeriä, kahta ihmisen eksistenssiä ja ahdistusta pohtinutta filosofia, kohtaan.

Jungin kokonaisvaikutusta ei voi lyhyesti tiivistää. Hän oli ennen muuta vanhakantaisesti sanoen "sielunhoitaja", mutta hänen roolinsa laajeni iän myötä suuresti. Voi ajatella että hän pyrki hoitamaan sekä yksilöitä että sanomaan jotain tärkeää myös maailmasta, omasta ajasta, sen virtauksista, joita vastaan hän usein asettui: "Toden totta, voi ajatella että hän oli syvästi huolissaan länsimaisen kulttuurin ottamasta suunnasta, ja profeetan lailla hän puhuu nykyisiä trendejä vastaan." (Raphael Demos: The Review of Metaphysics Vol. 9, No. 1 (Sep., 1955), pp. 71-89.)

Hänen työnsä jatkajia on kaikkialla: psykoanalyysin eri haaroittumissa, unien tutkimuksen alueella, peroonallisuusteorioiden kehittelyn alalla jne. Niitä, jotka kehittivät Jungin aloittamia erityistutkimuksen linjoja, kannattaa mainita psykologinen testaus, jota kehitti erityisesti Christine Morgan. Hänen panoksensa näkyy ns. Thematic Apperception Test (TAT) kehittäjänä. Paul Watzlawick, itävaltalais-amerikkalainen psykologi ja filosofi joka työskenteli C.G Jung Instituutissa, Zürichissä erikoistui kehittämään teoreettisen viestinnän teoriaa ja radikaalin konstruktivismin puitteissa. Hänen vaikutuksensa näkyi erityisesti perheterapian alueella.

Kannattaa mainita myös Jungin rooli transpersonaallisen psykologia kehittämisessä, joka on nimenomaan "hengellisin" psykologian suuntaus. Uskonto Jungin kehittämässä transpersoonallisessa psykologiassa säilyy keskipisteessä ja se sopii erityisesti hengellistä kokemusta kaipaavalle ihmiselle. Uskonnot ovat ihmisen luomia ajattelun ja etiikan systeemejä ovat alttiita ihmisen harhoille ja yksipuolisuuksille, mutta uskomisen tarve on ihmisessä syväänjuurtunut ja jotain niin olennaista että sitä eivät tämänkään ajan hyökkäykset onnistu hävittäämään.

Jungin ajatuksilla on ollut yllättäväkin vaikutus länsimaiseen yhteiskuntaan, ja joskus tavalla, jota ei yleisesti tunneta. Esimerkiksi Jungin kerran käsittelemä amerikkalainen potilas kärsi kroonisesta alkoholismista. Työskenneltyäni potilaan kanssa jonkin aikaa, ja saavuttamatta mitään merkittävää edistystä, Jung sanoi miehelle, että hänen alkoholisminsa ainoa parannusehto oli mahdollisuus hengelliseen kokemukseen. Jung totesi, että joskus tällainen kokemus on ollut ainoa tapa parantaa alkoholisteja. Tähän perustuu AA:n työskentely. Bill Wilson, AA:n perustaja sai kuulla tästä. Wilson laati myöhemmin 12-askeleen ohjelman, joka on koskettanut miljoonien ihmisten elämää.

Unohtaa ei sovi myöskään Jungin aloitteellista panosta uusien luovien terapiamuotojen alueella. Kuten sanottu, hän toi Hopi-intiaanien hiekkamaalauksen terapiapajoihin ja samoin hän sovelsi mandaloiden piirtämistä ja maalaamista houkutellakseen esiin potilaiden psyyken ongelmia ja ristiriitoja. Molemmat terapiamuodot ovat tänäänkin ahkerassa käytössä.

ARVOSTELUN HAMPAAT

Epäilemättä Jung on ollut helppo maalitaulu kriitiikoille. Mutta kukapa ns. "suurmies" ei olisi ollut? Suuruus ja vaikutusvaltaisuus herättävät jo sinänsä kateutta ja närää. Jung oli ihmisenä sitä ja tätä, ei kovin uskollinen – mutta onko uskollisuus jokin erityinen epäonnistumisen merkki? Jung oli selvästi itsekäs lapsellisuuteen asti. Hän halusi olla jotain ja käveli pienempien ihmisten läpi. Hän eli omassa maailmassaan, jonka säännöt olivat paljolti häneltä itseltä peräisin. Hänen tieteellisyytensä on tullut kyseenalaistettua joka käänteessä näinä tieteellisyyden ihannoinnin vaikeina aikoina. "Viimeinen gnostikko", "valeasuinen lääkäri". Luotti liikaa omiin kokemuksiinsa, uniinsa, intuitioonsa jne. Koko arkkityyppien ja kollektiivisen alitajunnan käsite on haluttu romuttaa usein siksi että ei voida ymmärtää miten se siirtyy sukupolvelta toiselle ellei se ole biologisesti perinnöllinen – ja sitä se ei voi olla. Myös vastapuoli, eli spirituaaliset kriitikot ovat olleet astialla: Jungia on syytetty ennen kaikkea kaiken aidosti spirituaalisen psykologisoimisesta, joka merkitsee sen riippumattoman olemassaolon kieltämistä. Jumalakin on vain yksi Itsen (Selbst) projisoitu muoto.

Monet ovat epäilleet Jungin kallistuneen metafyysisiin selityksiin huolimatta siitä että hän aina tarpeen tulleen korosti työnsä ja ajattelunsa empiiristä luonnetta. Kantilaisessa kahtiajaossa fenomenaan ja noumenoniin Jung katsoi pysytelleensä ilmiöiden tutkijana, mutta esimerkiksi synkronisiteetti-hypoteesin venyttely meni arvostelijoiden mielestä noumenonin piikkiin.

Netti on täynnä erilaisia "kriitikoita" joka alalla. Nämä ovat usein ahdasmielisiä ammattimaisia mustamaalaajia, "skeptikoita" mekaanisine lauseparsineen ja ymmärtämätöntä tieteen puhdasverisyyden puolesta taistelevia "aivomilitantteja". Jungista on väännetty myös New Age guru. Sellaisen roolin ovat tarjonneet ne, jotka eivät ole koskaan ymmärtäneet Jungin ajattelua ja ihmiskuvaa. Yhtäläisyyksiä toki on ja suurin on siinä että Jung erotti spirituaalisuuden perinteisten uskontojen tarjomasta hengellisyyden malleista. Hengellisyys ei voi kanavoitua valmiiden uskontojen dogmien ja rituaalien kautta, sitä on meissä jokaisessa etsien tietään jonkun kanavan kautta.

Vinksahtaneet ovat aina korostaneet Jungin myönteistä suhdetta natsismiin, josta löytyy tosin vähän suoria todisteita hänen kirjoituksistaan tai puheistaan. Kuinka moni 1930-luvulla elänyt oppinut ei saanut lainkaan vaikutteita kansallissosialismin aatemaailmasta? Syytettyjen listalla on monia ajattelijoita, etunenässä Luther antisemitismeineen, Nietzsche, Heidegger ja Carl Schmitt, ja lisäksi koko joukko geneetikkoja, rotuhygienistejä Euroopasta ja Amerikasta, teologeja, historijoitsijoita, kirjailijoita, sanomalehtimiehiä ym. Näiden joukkoon Jung ei kuulu. Pikemminkin on käynyt niin että kaikki viittaukset Saksan ja germaanisten kansojen mytologiaan ja myytteihin tänään tulkitaan usein hyvin kielteisesti ja kiinnostuksesta on moni saanut "natsin" tai "natsi-sympatisoijan" arvonimen. Tämä on ollut mahdollista kapean "faktat pinoon - kaikki muu on arvotonta" - suuntauksen hallitessa. Suomi kuuluu ehdottomasti anti-Jung - maihin. Siihen on vaikuttanut suomalainen kansanluonne, yletön keskittyminen pragmaattisiin kysymyksiin, sillanrakennustaitoihin, tietoverkkoihin ja toimeentulemisen edellytysten lisäämiseen. Elämä hankien keskellä on sitonut suomalaisen hengen selviytymistaistelun kehittämiseen kylmässä ympäristössä. Hengen voimia ei ole riittänyt hengen elävöittämiseen. Akateemisessa maailmassa on ollut ankara nokkimisjärjestys; mm. filosofiaa on hallinnut vuosikymmeniä looginen empirismi ja analyyttinen filosofian traditio. Vain mausteeksi on saatu fenomenologisia tulkintoja. Uutta hengen värityskirjaan on tuonut vasta viime aikoina Ranskasta ja muualta maailmalta tuotetut strukturalismin ja dekonstruktion suuntaukset. Voi aina kysyä: Entä tämän päivän tiede ja sen saavutukset ja suhde yhteiskuntaan - moniko luulee että tulevaisuudessa ne eivät tule koskaan saamaan osakseen kriittistä ryöpytystä? Miltä oma aikamme näyttää 2200-luvun ajattelevien ihmisten mielestä? Oletttaen että ihmiskunta sinnittelee sinne asti.

Jungin suhteesta New Age -ajatteluun kertoo seuraava sitaatti: "Suuri ero Jungin ja New Age -henkisyyden välillä koskee heidän käsitystään pyhän sijainnista. Huolimatta New Age -puheesta jumalallisen ja ”hengellisyyden” ”immanenssista” henkisestä näkemyksestään, New Age näyttää olevan kiinni tyypillisessä länsimaisessa transsendentalistisessa hengessä. New Age pyrkii löytämään henkiset kokemuksensa "pois" elämästä ja "kaukana" tavallisen kokemuksen pohjalta. Se houkuttelee luokseen outoa ja eksoottista, ulkomaalaista ja shamanistista henkeä. Hengellinen kokemus on lento pois todellisesta, ja siksi sanan ”korkea” merkitys kuvaamaan tätä suosittua hengellisyyttä. Uusi aikakausi ei ole lunastava eikä muuttava, ja tässä mielessä kristinusko on paljon radikaalisempi filosofia, koska se yrittää harjoittaa ja lunastaa tämän maallisen todellisuuden elementit. Voisiko olla, että New Age on perinyt historiallisen gnostilaisuuden käsityksen ”tuonpuoleisesta maailmasta”, ja sen kärsimättömyyden tätä todellista maailmaa kohtaan voidakseen keskittyä kaukaisen kosmokseen?" Lisää löytyy David Tacey: Jung and the New Age ~ A Study in Contrasts

Jungin kävi kuten useille suurmiehille. He tahtovat aina lisää. Ei riitä että menestyy omalla alueella, pitää vallata aina lisää ja lisää vaikka se merkitsisi varsinaisen tutkimisen ja ymmärtämisen puolinaisuutta. Näin Jungkin tahtoi olla psykologi, terapeutti, ihmisten parantaja, mutta hän tahtoi muokata kristinuskon jumalakuvaa julkaisemalla Job saa vastauksen –kirjansa, jossa hän pohtii kristinuskon kolminaisuuden sijaan neljännen (Marian) jumalallisuutta. Hän halusi olla uudistava teologi, parapsykologisten ilmiöiden selittäjä - usein synkronisiteetin avulla. Hän halusi ratkaista ufojen arvoituksen sanoin ja näki kaikessa mysteerinomaisessa jälkiä omista suosikki-ideoistaan.

Psykoterapeutit ovat yksilöitä ja heidän viitekehyksensä ja menetelmänsä purevat eri tavalla eri ihmisiin. Jungin kohdalla on sanottu ilkeästi että Jungin psykologia ja terapia soveltuu parhaiten humanistisen koulutuksen saaneelle, varakkaalle ja joutilaalle ihmiselle, joka ymmärsi klassisia kieliä ja mytologiaa. Se on tietysti panettelua, mutta näyttää uponneen yleiseen mielipiteeseen hyvin. Ylipäätään Jungia ja jungilaisuutta kohtaan elää sitkeästi vastalause, joka perustuu siihen että Jungin ajatukset ja hahmotukset ihmisestä ovat löyhärajaisia. Toive siitä että ihmisestä, joka sinänsä on löyhärajainen, joustava ja moniulotteinen olento, voitaisiin "puhtaan tieteen" avulla sanoa jotain täysin varmaa, muuttumatonta ja loogisen tiukkarajaista, kuuluu nykyihmisen harhaisiin kuvitelmiin. Ihminen on monitasoinen ilmiö, mutta karkean reduktionismin käsissä myös ihmistuntemus latistuu yksitasoisuuden ja sitä kautta "tieteellisten" faktojen etsinnäksi, joka viime kädessä osoittautuu tiettyjen yksipuolisten - ja usein tiedostamattomien ja lausumattomien - alkuehtojen tuottamaksi hankkeeksi.

Kaikkein yleisin Jungia kohtaan suunnattu kritiikki on siinä että Jung todella helposti muunsi kaiken "vain psykologisiksi," sisäisiksi ilmiöiksi - hän psykologisoi asioita ja ilmiöitä, joilla on mahdollisesti muitakin ulottuvaisuuksia. Jokainen on minänsä rajojen vanki ja Jungilla oli introvertin ajattelijan raamit.

"Jung on marginaalinen" - kuulee usein sanottavan. Jos miettii vähänkään, mitkä kaikki ilmiöt, asiat ja ihmiset ovat siirtyneet marginaliaan, siihen joukkoon kuuluvat kenties maailman tärkeimmät asiat, arvot, päämäärät ja yksilöt. Tilalle on työntynyt jotain, jota monet ajattelevat ja tuntevat ihmiset eivät pidä minkään arvoisena. Ihmiskunta myy itseään vallitseville olosuhteille ja arvomaailmalle, sisäiset pyrkimykset vaihdetaan liukkaasti rahaan. Yhteiskunnat kannustavat tähän ja nopeuttavat ihmisen sisäisen arvon rapautumista. ”Tieteellisten oletusten vaikutuksen alaisena psyyken lisäksi yksilöllinen ihminen ja itse asiassa kaikki yksittäiset tapahtumat kärsivät tasapäistymisestä ja hämärtämisprosessista, jotka vääristävät kuvan todellisuudesta muuntaen sen käsitteelliseksi keskiarvoksi. Meidän ei pidä aliarvioida tilastollisen maailmankuvan psykologisia vaikutuksia: nimettömät yksiköt, jotka kasaantuvat massamuodostelmiin, syrjäyttävät yksilön. Sosiaalisena yksikkönä ihminen on menettänyt yksilöllisyytensä ja tullut pelkästään abstraktiksi numeroksi tilastoissa. Hän on korvattavissa eläen niin vähäisessä roolissa, jota ei voi edes mitata.” (Carl Jung, Undiscovered Self).

IHMISEN IKÄKAUDET

Jung näki kehityksen ihmismielen crescendo-vaiheen keski-iän loppupuoliskolla kun monet mahdollisuudet elämässä on otettu tai jätetty huomiotta, ja ihminen alkaa miettiä, onko hänen elämänsä todella sitä mitä sen olisi pitänyt olla. Jokaisessa ikävaiheessa tulisi olla omanlaistaan terapiaa. Tässä on neljä Jungin kehitysvaihetta lyhyesti kuvattuna:

1. Lapsuus

"Arkaainen vaihe". Tässä syntyvaiheessa on tietoisuus satunnaista, sitten vähän myöhemmin alkaa "monarkkinen vaihe", pienen lapsen alkaessa kehittää loogista ja abstraktia ajattelua jolloin ego alkaa kehittyä ja hallita ympäristöä.

2. Nuoruus

Murrosiästä lähtien aina keski-ikään 35-40-vuotiaaksi jolloin on kypsymässä seksuaalinen tietoisuus ja koko tietoisen minän kasvuprosessi etenee. Ja tässä vaiheessa on ymmärrettävä, että huolettomat lapsuuden päivät ovat lopullisesti ohi. Ihmiset tavoittelevat itsenäisyyttä, kumppanuutta, rakkautta jotta voivat kasvattaa perhettä.

3. Keski-ikä

Havainto siitä, että ihminen ei halua elää ikuisesti luo jännitettä. Jos epätoivoisesti yrittää tarrautua nuoruuteen, epäonnistuu itsensä toteuttamisen prosessissa. Tässä vaiheessa ihminen kokee mitä Jung tarkoittaa sanalla "metanoia" (mielenmuutos). Se tarkoittaa taipumusta kääntyä yhä enemmän sisäänpäin ja filosofiseen ajatteluun. Ihmiset tulevat usein uskonnollisiksi tänä aikana tai alkavat hankkia henkilökohtaista näkemystä elämästä.

4. Vanhuus

Tietoinen elämä supistuu elämänkaaren viime vuosina, samaan aikaan on olemassa mahdollisuus lisätä viisautta. Jung ajatteli, että kuolema on lopullinen tavoite elämässä. Sen tajuten ihmiset eivät kohtaa kuolemaa pelokkaina vaan tunne "hyvin tehdystä työstä" ja ehkä toivo uudestisyntymisestä rohkaisevat.

Jungin käsitteistössä esiintyy usein sana "enantiodromio". Se tulee kreikasta (enantios, oppositio + dromos, liikesuunta) ja tarkoittaa alkuperäisen virtauksen kääntymistä vastakkaiseen suuntaansa niin kuin vanhanaikaisen kellon heiluri saavuttaa ensin oikeaan suuntautuvan liikkeen huipun, pysähtyy ja kääntyy vasempaan suuntaan. "What comes up, must come down" - juuri niin kuin Blood, Sweat & Tear 60-luvulla lauloivat. Maailman vanhojen metafyysisten oppien joukossa taolaisuus on mitä tyypillisin enentidromiaan perustuva oppi. Siinä Jin ja Jang, kaksi maailmankaikkeuden perusvoimaa ovat toisiaan sekä vastakkain että täydentävät toisiaan ja vielä lomittautuvat toisiinsa ikuisessa ilmiöiden vaihteluissa ja liikkeessä. Ikäkausien kohdalla Jung usein totesi että ihmisen samastuminen nuorena tiettyihin luonteensa ominaisuuksiin etsii täydennystä myöhemmin ja keski-iän jälkeen pyrkii esiin nuoruuden samastuksen vastapuolia. Jos joku mies on kovin samastunut nuoruudessaan esim. hyvin perinteiseen maskuliiniseen miesmalliin, psyyke voi luoda keski-iässä vastavoiman, joka voisi täydentää usein yksipuolista mallia ja viedä siten kehitystä eteenpäin. Kova mies voi muuttua pehmomieheksi tai "faktamies" rupeaa etsimään tarkoitusta uskon maailmasta.

Kirjallisuutta:Jung, C. G.: Modern Man in Search of Soul, Kegan Paul 2005.

 

PERSOONALLINEN ELÄMÄ

Jungin julkinen elämä oli ajoittain hyvinkin nykyaikaisen julkkiskultin mukaista. Monet potilaista olivat tunnettuja aikansa kuuluisuuksia, taiteilijoita, kirjailijoita, teollisuussukujen tyttäriä. Jungin vastaanotolle hakeutui ihmisiä läheltä ja kaukaa ja nimenomaan USA:sta kävi melko tasainen virta potilaita Küsnachtissa. Julkinen minäkuva ja persoonallinen elämä olivat ristiriidassa keskenään. Ihmisten auttaja, psykologi, sielun tuntija, on usein itse ristiriitaisten tarpeiden ja omien keskeneräisyyksiensä viemä yksilö. Jung ei ollut poikkeus tästä. Juuret ristiriitoihin löytyvät ainakin osittain suhteesta vanhempiin.

VANHEMMAT

Pienen sveitsiläisen Kesswilin pappina toiminut isä Johann Paul Achilles Jung oli Jungille aluksi läheinen, luotettava ja läsnäoleva. Äiti, Emilie Preiswek oli Jungille arvoitus sillä äidissä oli psyykkistä herkkyyttä, depressiivisiä ja osin skitsofreenisia taipumuksia. Äiti näki yöllisiä visioita öisin ja oli taipuvainen melankoliaan. Jung oppi näkemään miehen ja naisen suhteen patriarkaalisena järjestelmänä, jossa mies oli vahva ja nainen heikko astia. Mutta suhde isäänkin muuttui Jungin nuoruusvuosina alkaneen itsenäisen ajattelun ansiosta. Hän totesi isänsä olleen moraalisen pelkurin kun tämä ei oikeastaan uskonut jumalaan vaan oli eräänlainen "leipäpappi", jonka suhde jumalaan oli muodollinen ja teoreettinen. Pahimmillaan Jung koki isänsä heikkona petturina. Myös suhde äitiin oli kaksiteräinen. Emilie Preiswerk oli Jungille osittain pelottava ja hallitseva vanhempi, jolle Jung ei uskaltanut paljastaa sisintään. Se muodosti Jungin omasta mielestä pohjan omalle suhteelleen naisiin. Vaimo äidin vastineena oli sellainen, jonka kanssa hän ei voinut elää yksinomaan eikä paljastaa koko itseään ja seksuaalisuuttaan. Siihen tarvittiin muita naisia.

Älyllisesti Jung kehittyi nopeasti ja oli monipuolisesti elämästä kiinnostunut. Vielä yliopistovaiheessa hän harkitsi vakavasti monia vaihtoehtoja, luonnontieteet kiinnostivat, humanistiset tieteet kuten arkeologia myös, mutta lopulta hän valitsi lääketieteen.

Nuorukaisena Jungilla oli myös vastenmielinen kokemus homoseksuaalisesta sukulaismiehestä, joka käytti häntä hyväksi. Kukaan ei väitä että se olisi ratkaissut mitään hänen elämässään, mutta se heitti varjon koko seksuaalisuuden ylle.

FRAUENHELD

Jungin persoonallisuus ei sallinut hänen elää yhden naisen kanssa. Hänen maineensa kiiriessä Sveitsistä maailmalle, yhä useampi nainen hakeutui hänen analyysiin. Ensimmäinen ihastus oli Sabine Spielrein, joka jäi tärkeäksi vaikuttajaksi myös myöhemmin, mutta hän siirtyi suuren välirikon jälkeen Freudin leiriin. Sabine Spielrein valmistui itse analyytikoksi ja siirtyi välirikon jälkeen takaisin kotimaahansa Venäjälle, jossa hän perusti kuuluisan uudenlaista kasvatusajattelua edustavan lastentarhan. Stalinin vainojen aikaan koulu lakkautettiin ja Spielreinein oli muutettava Ukrainaan. Natsiarmeijan vyöryessä Venäjälle 1942 Sabine Spielrein ammuttiin Rostovissa satojen muiden juutalaisten kanssa.

Toni (Antonia) Wolff (18.9.1888-21.3.1953) oli Jungin naisista pitkäaikaisin rakastettu. Toni Wolff saapui ensin potilaana Jungin elämään, mutta hän aloitti itse psykologian opiskelut, valmistui ja muuttui analyytikoksi. He olivat työtovereita ja rakastavaisia aina vuodesta 1912 alkaen. Vähitellen älykkäästä ja energisestä Tonista tuli Jungille välttämättömyys ja suhde tuli vähitellen kaikkien tietoon. Suhde hiipui vähitellen 1940-luvulla ja muuttui ystävyydeksi. Jungin sihteeriksi tuli 40-luvulla ujo ja estynyt Marie-Louise Franz, joka otti Toni Wolffin paikan Jungin älykkäänä avustajana.

Jungin suhdetta naisiin voi pitää ristiriitaisena. Hänet tunnettiin naisten terapeuttina. Joissakin Jungin vetämissä seminaareissa oli osallistujista 90% naisia. Tämä vastaa vaikkapa suomalaisten astrologien asiakkaiden sukupuolijakautumaa. Mutta silti hän ei ollut pehmeä eikä naisia ylistävä. Päinvastoin, häntä on pidetty myös naistenvihaajana. Hänen ympärillään pyörivää naislaumaa hän itsekin kutsui "valkyyreiksi", verenhimoisia, Animuksen riivaamia naisia. Lisää samanlaisia Jung löysi Amerikan yliopistoista. Hän piti koko Amerikkalaista naistyyppiä "Animus-riivajaisena".

Kuuluisa Jungin haaremi oli laajimmillaan vuoden 1910 tienoilla. Jungilla oli silloin suhde viiteen, kuuteen naiseen. Sabine Spielrein, Helene Widmer, Fraulein Aptekmann, Maria Moltzer olivat ainakin hänen rakastajattariaan. Jung itse analysoi itseään sanoen olevansa äiti-kompleksisen pojan, jonka ainoat kehitysmahdollisuudet ovat joko homoseksuaalisuus tai donjuanismi:

"Tyypillisiä äiti-kompleksin vaikutuksia pojassa on homoseksuaalisuus ja Don Juanismi, ja joskus myös impotenssi (vaikka tässä isällä on kompleksin synnyssä myös tärkeä osa). Homoseksuaalisuudessa pojan koko heteroseksuaalisuus on sidottu äidin tiedostamattomassa muodossa, Don Juanismissa hän tiedostamattaan pyrkii löytämään äitinsä jokaisessa naisessa, jonka hän kohtaa." (Äiti arkkityyppi, Collected Works 9i, par. 162.)

Jung koulutti naisia analyytikoiksi ja samalla hän kouliintui itse naisten ympäröimänä ymmärtämään feminiinistä psyykeä. Sen vastapainona suhde miehiin kuihtui. Jungilaisessa psykologiassa tuntuu olevan koko ajan enemmän painoa ja sanomista Animasta kuin Animuksesta. Psykoanalyysin alkuvaiheissa enemmän kuin pari mieskollegaa teki itsemurhan - analyytikkona oleminen ei ole koskaan kevyt rasite ihmiselle. Ristiriita Freudin kanssa oli traumatisoiva kummallekin. Myöhempiä ystävyyksiä syntyi, mutta ne katkesivat usein nopeasti. Läheisimmät analyytikot Freudin piiristä lienevät olleen Sador Ferenczi ja Otto Rank. Jung tunsi aikanaan esim. James Joycen, Hermann Hessen ja muita kirjailijoita ja taiteilijoita, mutta välit kääntyivät usein kriittisiksi puolin ja toisin. Pieninä poikkeuksina voi mainita Laurens van der Postin, J.B. Priestleyn ja katolisen papin, Victor Whiten, joiden kanssa ystävyys jatkui useita vuosia - ei välttämättä säröittä. Arvostava ystävyys pysyi yllä myös Richard Wilhelmin ja Joseph Campbellin kanssa. Wilhelmin kautta Jung tutusti kiinalaiseen kulttuuriin ja I Chingiin, josta tuli hänen synkronisiteetti-teoriansa kannalta oivallinen esimerkki.

Jungin naisystävien ja kollegoiden kokoelmaan kuuluivat ennen mainittujen lisäksi Esther Harding, Christiana Morgan, Dion Fortune, Olga Froben-Kapteyn, Christine Mann, Eleanor Bertine. Muta Jungin läheisin naisanalyytikkojen piiri käsitti Aniela Jaffén, Jolanda Jacobin ja Marie-Louise von Franzin, jotka olivat myös tärkeitä kollegoita. Heidän ansiostaan jungilaisuus levisi Sveitsistä maailmalle. Jungilaisen terapian koulutus alkoi Zürichissä ja se veti paljon naisia ympäri maailmaa. Amerikasta tuli mm. Barbara Hannah ja June Singer. Kouluttajina oli mm. Liliane Frey-Rohm ja Linda Fierz-David. Myös Jungin vaimo, Emma Jung oli aktiivinen tässä naisten piirissä. Kaikki mainitut saavuttivat omalla tavallaan mainetta naisen psyyken ymmärtäjinä ja feminismin puolestapuhujina. Ei sovi unohtaa myöskään naisten panosta jungilaisen analyyttisen psykologian rahoittajina. Amerikasta virtasi taloudellista tukea ja sen takana olivat mm. Mary Mellon, joka oli naimisissa upporikkaan filantroopin, Paul Mellonin kanssa. Toinen rahoituslähde ilmaantui myöhemmin kun Gloria Vanderbilt alkoi kanavoida rahaa C.G.Jung Säätiölle.

Monet ovat kääntäneet syyttävän sormensa Jungin naissuhteita kohtaan ja onpa niitä pidetty merkkinä jonkinlaisesta patologisesta kehityksestä. Jungin vetovcoima "valkyyrioita" kohtaan löytää hyvin vastineensa nykyajan New Age -ilmiöiden joukosta tai kulttien piiristä, jossa pienen piirin muodostavat naiset ja keskushahmo on mies, jota ihannoidaan tai salarakastetaan. Mutta samaa on löydettävissä myös akateemisista laitoksista, joissa mainetta ja kunniaa niittäneen oppineen ympärillä on pian naisihailijoiden haaremi. Varsinkin humanististen ja luovien oppinaineiden opettajilla on usein suhteita naisoppilaidensa kanssa - kiellettiinpä tämä virallisesti tai ei.

Kirjallisuutta:Jungin naissuhteista löytyy myös kirjallisuutta: Anthony, Maggy: Jung's Circle of Women - the Valkyries, Hudson Books, 1999.

PERHE JA AVIOLIITTO

V. 1903 hän meni naimisiin Emma Rauschenbachin kanssa. Vaimon vanhemmat olivat varakasta tehtailijasukua. Isä oli Johann Rauschenbach, joka omisti 1900-luvun alkupuolella kellotehtaan, joka vieläkin toimii - tosin monien muutosten kautta - Schaffhausenissa ja tunnetaan IWC-kellovalmistajana. Emma Jung (30.3.1882-27.11.1955) tuli käytännön maailmasta ja pysyi miehensä rinnalla, hän hyväksyi vähitellen väistämättömänä sen että hänen miehellään oli muita naisia. Kolmiodraama Emma- Toni Wolff ja Jung toimi siedettävästi vaikka se tuotti tuskaa kaikille osapuolille. Toni Wolff, Jungin pitkäaikaisin rakastajatar ja työtoveri oli usein nähty päivällisvieras Jungin talossa. Emma reagoi miehensä rakastajattareen alistuneesti, mutta teki epäsuorasti hänen läsnäolonsa kotonaan epämukavaksi kehottamalla esimerkiksi lapsiaan olemaan Tonia kohtaan epäkohteliaita. Emma Jung kouluttautui – kuten monet muutkin Jungin naiset – analyytikoksi ja kirjoitti jungilaisen analyysin Anima und Animus. Hän tutki myös satujen ja Graalin legendan arkkityyppistä sisältöä. Emma Jung oli rauhallinen, hiljainen ja melko sulkeutunut ihminen. Hänessä oli vakautta ja toisinaan purskahtelevaa iloisuutta, jotka täydensivät aviomiehen räjähtelevää temperamenttia.

Jung ei kieltänyt mennessään naimisiin rikkaan suvun tyttären, Emma Rauschenbachin kanssa etteikö taloudellisella turvallisuudella olisi ollut avioliittoon osuutta. Emma toi Jungille varmuutta ja jatkuvuuden tunnetta ja perheeseen syntyi neljä tytärtä ja yksi poika. Jung ei ollut – monen muun psykologin tai psykiatrin tavoin – häävi kasvattaja. Pikemminkin hän piti yllä diktatuurimaista komentoa ja oli erityisen pedanttinen tavoissaan, tottumuksissaan ja vaatimuksissaan. Hän oli klassinen kotityranni, joka hallitsi vaimoaan ja tyttäriään ankaralla kädellä ja oikutteli kertomusten mukaan hillittömästi ja sai säännöllisesti raivareita.

Asuntoasiat järjestyivät hyvin kun varallisuutta kertyi. Jung asui elämässään useammassa osoitteessa, mutta pysyvästi melko pienellä alueella Sveitsissä. Keski-ikäisenä hänestä tuntui siltä että voidakseen työskennellä rauhassa hän tarvitsi oman talonsa. Hän rakensi omin käsin Bollingeniin puusta ja kivestä oman monumenttinsa, talon johon hän liitti lisäkerroksia, torneja erilaisten elämänmuutostensa vastineina. Siitä tuli rakentajansa näköinen talo. Jung toteutti unelmansa ja vastusti massaihmisille rakennettuja kerrostalolaatikoita, joissa vain korostuu jo valmiina piilevät keskiluokkaisuuden ja persoonattomuuden aihiot. Bollingenin talossa ei ollut vielä 50-luvullakaan sähköjä, ei mukavuuksia eikä muuta lämmitystä kuin takkoja. Päivät menivätkin usein halkoja hakatessa, kiviä muotoillessa ja kaivertaessa muussa puuhailussa ajatustyön ja kirjoittamisen lomassa.

Jungin rakkaimpia harrastuksia oli purjehtiminen Bodenseellä ja joskus myös avarimmissa vesistöissä kuten Välimerellä. Kävelyretket kuuluivat myös kuvaan, ne saattoivat kestää puoli päivääkin ja takaisin tuli mies, jolla oli lujat ruokahalut ja äänekkäät vaatimukset keittiön suuntaan.

MATKAT

Jung teki kolme tärkeää pitkää matkaa elämässään. Ne avasivat aina suuria näkymiä ajankohtaisiin psykologisiin teemoihin, joita hän oli miettinyt. Hän halusi tutkia "primitiivistä psyykeä siinä vaiheessa kun se ei ollut saanut tartuntaa länsimaisesta elämäntyylistä ja perinteistä. Merkittävä oli matka USA:n lounaisosaan 1925, jossa Jung vieraili Taosissa, ikivanhassa Pueblojen asutuskeskuksessa. Siellä hän tapasi mm. vanhan intiaanipäällikön Ochiwiay Bianon, joka kertoi Jungille heimonsa vanhoista uskomuksista ja rituaaleista. Erityisesti Jungiin teki vaikutuksen pueblojen suhde maahan ja maan henkeen. Pueblojen ikiaikainen rituaali maalata hienoon santaan värikkäitä kuvia tiettyjen juhlapyhien aikaan, vaikutti myös Jungiin suuresti. Hän huomasi heti että santamaalauksien rakenne vastasi hänen käsityksiään mandaloista. Tuliaisena Jung toi mukanaan hiekkamaalauksen, jota käytetään yhä jungilaisessa terapiassa apukeinona ja pääsynä potilaan tiedostamattomaan. Päällikkö sanoi Jungille arvionaan että valkoinen mies on jatkuvasti rauhaton tuijottaen etäisyyksiin ja etsien jotain. Mitä hän etsii? Kysyi päällikkö. He ovat hulluja. Kuuluisa on myös päällikön vastaus kun Jung kysyi häneltä, millä kohtaa ihminen ajattelee. Päällikkö näytti vatsaansa.

Afrikan matka suuntautui nykyisen Kenian ja Ugandan alueelle 1925-26. Jungin pieni seurue kävi Mombasassa ja Nairobissa, Afrikan suurimmissa kaupungeissa ja sieltä matka jatkui vuoristoseudulle, joka silloin oli melko tuntematonta aluetta. Paikalliset alkuasukkaat eivät suostuneet puhumaan Jungin kanssa unista, joten matka jäi köyhäksi anniltaan.

Kolmas tärkeä matka ulottui Intiaan. Jung matkusti sinne vuonna 1937 Fowler McCormickin kanssa. Intiassa hän tunsi itsensä "suoran vieraan kulttuurin vaikutusvallan alla" ensimmäistä kertaa. Afrikassa hänen keskusteluissa oli tiukasti rajoitettu kielimuuri, mutta Intiassa hän pystyi keskustelemaan laajasti. Hindujen filosofiasta tuli tärkeä osa hänen käsitystään symboliikasta ja tiedostamattoman vaikutuksesta. Valitettavasti Jung sairastui vakavasti tällä matkalla ja joutui vuoteen omaksi kahdeksi viikoksi maaten kuumehoureessa Kalkutassa sairaalassa. Vuoden 1938 jälkeen hänen matkustelunsa rajoittui Eurooppaan.

Matkat primitiivisiin kulttuurien pariin olivat Jungille suuria vapauttavia elämyksiä vaikkakin vaivalloisia. Sen sijaan työmatkat Englantiin ja Amerikkaan muodostuivat usein antoisiksi sillä Jung rakasti olla kokouksien ja psykoanalyyttisten yhdistysten tilaisuuksien keskipiste. Hän vieraili Amerikassa 4-5 kertaa luentomatkoilla, joiden aikana hän solmi usein hyödyllisiä ystävyyssuhteita ja myös rekrytoi potilaita.

Kirjallisuutta:Muistelmia Jungista, keskusteluja ja yhteisiä matkakokemuksia: Laurens van der Post: Jung an the Story of our Time. Penquin Books 1978.

AIKATAULU (Käännekohtia, teoksia, tapahtumia)

1875

Jung syntyy 26.7.1875 Kesswillissä, Thurgaun kantonissa Sveitsissä, reformoidun protestanttisen pastorin Paul Achilles Jungin poikana. Äiti on Emilie Preiswerk.

1895

Jung tulee Baselin yliopistoon opiskelemaan luonnontieteitä ja lääketiedettä.

1896

Jungin isä kuolee.

1900

Jung suorittaa lääketieteen tohtorin tutkinnon Baselin yliopistossa ja nimitetään assistentiksi Burgholzlin psykiatriseen sairaalaan Zürichissä esimiehenään professori Eugen Bleuler.

1900-1909

Jung toimii Burgholzlin parantolassa Zürichissä.

1902

Jung saa tohtorin arvon Zürichin yliopistosta tehtyään väitöskirjan psykologisista ja patologisista okkulttisista ilmiöistä.

1903

Jung menee naimisiin Emma Rauschenbergin kanssa. Heille syntyy viisi lasta vuosien kuluessa.

1905-1913

Jung pitää luentoja psykiatriasta Zürichin yliopistossa.

1906

Jung aloittaa sana-assosiaatiotutkimukset. Vierailut Sigmund Freudin luona Wienissä.

1907

Jungin ensimmäinen kokous Freudin kanssa. Hän kirjoittaa työn Dementia praecoxista.

1909 Jung eroaa Burghölzlin sairaalan palveluksesta. Hän vierailee USA:ssa Freudin kanssa. 1909 Jung avaa hänen yksityisen psykoanalyyttisen vastaanottonsa vuonna Küsnachtissa. 1910 Jung valitaan International Psychoanalytic ry:n puheenjohtajaksi. Hän kirjoittaa Symbols of Transformation. Luentoja Fordhamin yliopistossa USA:ssa. 1912 Jung vakuuttaa että hän on tieteellisesti riippumaton Freudista ja julkaisee Neue Bahnen der Psychologie. Suhde Toni Wolffiin alkaa. 1913 Jung eroaa valittu International Psychoanalytic Associationin puheenjohtajan tehtävistä. Hänen lopullinen välirikkonsa Freudin kanssa. 1916 Jung julkaisee Tiedostamattoman rakenne. 1917 Jung julkaisee Die Psychologie der Unbewussten Prozesse. 1919 Jungin termi arkkityyppi esiintyy ensimmäisen kerran (Instinct und Unbewusstes). 1921

Jung julkaisee Psychologische typen (Psykologiset tyypit).

1923

Jung alkaa rakentaa "torniaan" Bollingeniin; äiti kuolee.

1923

Jung vierailee Pueblo-intiaanien luona Pohjois-Amerikassa.

1925

Jungin opintomatka Elgonyi Mount Elgoniin Itä-Afrikassa.

1929

Jungin kommentti taolaiseen tekstiin Kultakukan salaisuus (suomennettu)

1931

Jung julkaisee Seelenprobleme der Gegenwart.

1932-1940

Jung toimii psykologian professorina liittovaltion Polyteknisessa yliopistossa Zürichissä.

1934

Jung julkaisee Wirklichkeit der Seele. Hän aloittaa myös seminaarin Nietzschen Zarathustrasta. Puheenjohtajana (vuoteen 1939) International Society for Medical Psychotherapy -järjestössä.

1935

Jungin Tavistock Luennot, Lontoossa "Analyyttinen psykologia".

1937

Jungin Terry Luennot, Yalen yliopistossa aiheesta "psykologia ja uskonto".

1937

Jungin opintomatka Intiaan.

1941

Jung julkaisee Esseitä Science of Mythology yhdessä Karl Kerényin kanssa.

1944-1945

Jungista tulee professori lääketieteellisen psykologian tiedekuntaan Baselin yliopistossa, ja hänen tärkeä kirjansa, Psychology and Alchemy julkaistaan.

1945

Jung julkaisee sodanjälkeisen katsauksensa, Nach der Katastrofe.

1948

C.G. Jung-instituutti perustetaan Zürichiin. Sen tutkimusjohtajana oli 1960-69 James Hillman (1926-), jungilaisen psykologian eräs tärkeimpiä amerikkalaisia edustajia. Häneltäkään ei ole yhtään teosta suomennettu.

1950

Jung julkaisee Aion - Fänomenologie des Selbsts.

1951

Jungin luento "On Synchronicity".

1952

Jung julkaisee Antwort für Job (Job saa vastauksen).

1955

Hänen tärkeä kirjansa, Mysterium Coniunctionis julkaistaan. Emma Jung kuolee.

1956

International Association of Analytical Psychology perustetaan. Sillä on tänäänkin jäsenseuroja useissa Euroopan maissa ja USA:n osavaltioissa.

1957

Jung julkaisee ajankohtaisia sodanjälkeisen maailman kehitystä peilaavan Gegenwart und Zukunft -teoksen.

1961

Jung kuolee kotonaan Küsnachtissa, lähellä Zürichiä 85-vuoden ikäisenä lyhyen sairauden jälkeen.

Jungin lapset:

• 1. Agathe Niehus (28.12.1904- 1998) - ?
• 2. Gret Baumann(8.2.1906-1995) - perheen astrologi.
• 3. Franz Jung-Merker (1908-1996) - arkkitehti.
• 4. Marianne Niehus (1910-1965) - perheen musikaalisin lapsi ja isänsä Koottujen teosten editoija.
• 5. Helene Hoerni (1914-) - opiskeli käsitöitä, pedagogiaa ja psykologiaa. Hän on kirjoittanut kirjan ikonimaalauksen psykologiasta.

  Jungin lapsenlapsia oli 19, joista 14 on tiettävästi elossa.

Jungin suomennetut teokset:

Jung, C. G.: Kohti totuutta – poleemisia esseitä. (Das C. G. Jung Lesebuch, 1990.) Valikoinut Franz Alt. Suomentanut Mirja Rutanen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991.

Jung, C. G.: Kärsimyksestä. Koonnut Franz Alt. Suomentanut Maarit Arppo. Helsinki: Kirjayhtymä, 1998.

Jung, C. G.: Symbolit: Piilotajunnan kieli. Otava, 1991

Jung, C. G.: Yliluonnollisen psykologiaa. Kirjayhtymä, 1986. Tähän sisältyy Jungin väitöskirjan ainekset mediumistista ilmiöistä - ei kovin laaja, mutta eipä ollut Elias Lönnrotin väitöskirja lääketieteestä kuin 16 sivuinen.

Jung, C. G.: Nykyhetki ja tulevaisuus. Suomentanut Kaj Kauhanen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1960.

Jung, C. G.: Piilotajunnan psykologiaa., Tammi, 1966.

Jung, C. G & Jaffe, Aniela.:Unia, ajatuksia, muistikuvia, Porvoo 1985.

Jung, C. G.: Job saa vastauksen. (Antwort auf Hiob, 1952.) Suomentanut Sinikka Kallio. Helsinki: Otava, 1974.

Suomenkielisistä käännöskirjoista puuttuvat Jungin merkittävimmät teokset. Ruotsiksi on käännetty enemmän, mm. Aion, tuo vaikeaselkoinen eikä aina niin luettava symbolitaustoja kaiveleva teos; myös Psykets dynamik och struktur, Psykologiska Typer jne. Jungin tuotanto on käännetty kokonaisuudessaan englanniksi.

Joistakin Jungin työn osa-alueista on suppeita editoituja koosteita, esim. Routledge on julkaissut pehmokantista sarjaa, johon on poimittu kiintoisia paloja kuten:

• Jung on active Imagination (1996)
• Jung on alchemy (1994)
• Jung on the East (1994)
• Jung on Evil (1995)
• Jung on Synchronicity an the Paranormal (1997)

---

Jungin kootut teokset (Gesammelte Werke) käsittää 20 nidettä. Ainakin Helsingin yliopiston opiskelijakirjastosta ne löytyivät.

Muuta kirjallisuutta Jungista

Jungista on kirjoitettu useita elämäkertoja niin saksaksi kuin englanniksi. A Alla mainittu McLynnin elämäkerta on sekä melko perusteellinen että varsin kriittinen kun taas esim. Colin Wilsonin elämäkerta on melkeinpä kateuden kirjallinen muistomerkki.

Evans, Richard: Jung on Elementary Psychology, Routledge and Kegan Paul, 1979.

Bennett, E.A. Mitä Jung todella sanoi. WSOY 1988, Porvoo - Helsinki.

Frank McLynn. Carl Gustav Jung, Black Swan, 1997.

Sorr, Anthony: The Essential Jung. Selected Writings. Princeton University Press, 1983.

Stevens, Anthony: Private Myths: Dreams and Dreaming

Stevens, Anthony:Jung: A Very Short Introduction, Oxford University Press, 2001

Stevens, Anthony: Archetype Revisited, Inner City Books,2003

Stevens, Anthony: On Jung, Princeton University Press, 1999

Wilson, Colin Piilotajunnan valtias C.G. Jung. Kirjayhtymä 1994, Helsinki.

Monet ovat kirjoittaneet henkilökohtaisista kokemuksistaan jungilaisesta terapiasta. Erinomainen esimerkki on June Singer: Boudaries of the Soul - the practise of Jung's psychology. Anchor Books, Doubleday, 1994.

---

Astrologiasivulle Parapsykologiasta