Ötz - jäämies 5000 vuoden takaa


Kypsään ikään ehtinyt pariskunta Helmut ja Erika Simon tekivät elämässään yhden ison löydöksen - enemmän kuin useimmat. He olivat vaelluksella Itävallan ja Italian rajavuoristossa iloisessa Tirolissa, tarkemmin ottaen Ötztalissa 19.9.1991 kun he sattumoisin huomasivat rotkon pohjalla ikijään reunalla jotain outoa. He ajattelivat ensin että siellä oli ammoin jyrkänteeltä pudonnutta kamaa. Lähemmin katsottuna se olikin kuollut ihminen, vuorikiipeilijä ehkä, mutta kuollut ihminen varmasti.

Ilmoitettuaan havainnostaan viranomaisille, tutkimustiimi tuli paikalle ja osittain vielä jään peitossa olevaa ruumista kaivettiin ja porattiin esiin. Läheltä löytyi ruumiin lisäksi nahanpaloja, vuotia, remmejä ja heinätuppoja. Jäännökset vietiin oikeuslääkäreiden tutkittavaksi kuten tapana on. Mikään pudonnut vuorikiipeilijä ei ollutkaan kyseessä vaan tutkimus osoitti että mies oli elänyt kauan sitten, n. 5300 vuotta sitten, ajalla jolloin kivikaudetlat siirryttiin kuparikauteen. Ruumista ruvettiin kutsumaan Ötzin jäämieheksi löytöpaikan mukaan. Se oli 90-luvun suurimpia ihmisen menneisyyttä valottava löytöjä. Pronssikauden ihmisen säilyneitä ruumiita ei maailma ollut aiemmin tarjonnut. Ikijää oli pitänyt ruumiin suhteellisen hyvin säilyneenä, siitä saatiin DNA:ta ja verisoluja. Sitä tutkittiin vuosikausia. Jopa uutta tietoa tuon ajan ihmisen ruokavaliosta saatiin kun Ötzin hampaista löytyi viljatuotteiden mikroskooppisia jäämiä. Paljon muutakin pääteltiin kun ruumis ja luuranko ja pääkallo analysoitiin tarkemmin. Ötz oli 160 cm pitkä ja noin 46-vuotias eli hän oli elänyt melko pitkään tuon ajan mittapuiden mukaan. Vatsa oli täynnä, nälästä hän ei ainakaan kärsinyt. Hänellä oli kehossaan useita tatuointeja.

Kävi ilmi että päähän oli kohdistunut useita iskuja. Ötzin viimeiset vaiheet rekonstruoitiin. Ötz oli ollut mukana ryöstöretkellä alempana vuoristossa ehkä naapuriheimon asuinsijoilla. Siellä oli taisteltu keihäin, jousin ja pronssikirvein. Ötz oli haavoittunut iskuista, mutta oli paennut taistelupaikalta ja noussut korkeammalle vuoristoon. Hänet oli kuitenkin tavoitettu ja häntä oli ammuttu jousella ja hänen päähänsä oli osunut kuolettavia iskuja. Hän oli pudonnut tai pudotettu alemmaksi rotkoon, josta hänet löydettiin 5300 vuotta myöhemmin.

Löytöhetken kartta (alla)kertoo sekä pienissä yksityiskohdissaan että kokonaisuudessaan omaa tarinaansa. Tapahtumakartoista voi aina yrittää rekonstruoida sitä, mitä symboliympäristö kartalla yrittää sanoa. Jousimies nousi horisontissa, pariskunta oli ollut vaelluksella - kovin Jousimiesmäistä. Askendentin tarkkoja aspekteja kehotan aina tutkimaan suurennuslasilla tai mikroskoopilla jotta saadaan tietää mitä sanottavaa on horoskoopilla. Askendentin neliö Merkuriukseen on tuiki tarkka, samoin Jupiteriin. Kyse on siis asiasta, joka tuo uutta tietoa (Merkurius/Jupiter usein liittyy innokkuuteen tietää yhä enemmän). Jupiter on vielä askendentin hallitsija eli se edustaa sitä, missä välitön tietoisuuden kohde kunakin hetkenä on. Tässä oli asia, joka herätti suurta uteliaisuutta sekä heti näköhavainnon aikana että vuosikausia sen jälkeen.

Pluto on kartan 12.huoneessa takapiruna osoittaen että tähän hetkeen liittyy kaukaisia kerroksia menneisyyttä, hautautuneita asioita. Pluton tarkka kuusio Aurinkoon vihjaa tarkan analyysin (Aurinko Neitsyt) tuovan päivänvaloon hämmästyttäviä asioita menneisyydestä. Pluton neliö Venukseen taas on merkki siitä että alunperin yli 5000 vuotta vanhan luurangon löytyminen jäätiköstä oli alunperin shokki, epämieluisa näky. Pluton yhteys kuolemaan pysyy kartalla vahvana.

Mielenkiintoinen on myös 2.huone, siellä on hitaasti liikkuvia kaukaisia planeettoja, Uranus, Neptunus ja Saturnus. 2.huone on konkreettisen luonnon ja esinetason vastine ihmisen kokemuksessa. Uranus/Neptunus olivat tuolloin 90-luvun alussa Kauriissa ja niiden tarkka konjunktio osui seuraaviin vuosiin 1992-93. Ne olivat Kauriissa, joka symboloi korkeutta, vuoria tai vuoristoseutua. Kyse on esineestä, objektista (ihmisruumiista) joka oli jäätynyt ikijäähän kiinni tuhansiksi vuosiksi. Kauris on talvimerkkinä myös kylmyyden symboli. Saturnus, joka hallitsee Kaurista, on myös 2.huoneessa, mutta Vesimiehen alussa symboloiden uutuutta, löydöstä (Vesimies), joka kaipaa pitkäjänteistä järjen tutkivaa otetta. Periaatteessa merkin ensimmäisessä asteessa asiat tapahtuvat ensi kerran (ainakin pitkästä aikaa). Saturnuksella on kvinkunssit (150) Jupiteriin ja Merkuriukseen - nekin vihjaavat siihen että tarvitaan tarkennusta, tutkimusta ja analyysiä siitä, mistä on kyse.

Aurinko on 9.huoneessa teknisesti, mutta jo lähellä MC:tä Neitsyessä /edelleen tarkennusta, välineellistä tutkimista, DNA-analyysiä yms.) Auringon ainoa aspekti on tarkka kuusio 12.huoneen Plutoon - otetaan selvää kauan arvoituksena olleesta (12.huone/Pluto) asiasta. Asia kiinnostaa akateemista tutkimusta (9.huone) ja lisää tietoamme ihmisen historiasta (9.huone edelleen). Mars on 10.huoneessa kuvaten tarkoitusta, tavoitetta. Se on välitön toiminnantarve- Ötz oli saatava pois jäätiköltä. Marsilla on neliö Uranukseen, löydös oli stimuloiva shokki sekä löytäjilleen että laajemmalle yleisölle ja tiedemiehille. Löytökartan tärkeimmät huoneet ovat siis 2.huone (mitä löydettiin, millainen se on fyysisesti= Jäätynyt luuranko=Kauris). Mikä on sen henkinen, sosiaalinen merkitys, 9.huoneen tasolla (paljon uutta tietoa tuova, hämmästyttävä).

Mars 10.huoneessa ja Kuu 11.huoneessa ovat Vaa'assa, parisuhteen merkissä, ja löytäjät olivat avioliitossa. Kuu kuvaa tapahtumakartoilla yleistä tunnelmaa ja olosuhteita, jotka säestävät tekoja ja ovat taustalla vaikuttamassa.

Kartan vahvin huone on kuitenkin 9.huone, jossa ovat Venus, Merkurius, Jupiter ja Aurinko. Se oli siis sivistyksellinen, akateeminen ja viisautta lisäävä löytö kaiken kaikkiaan niin karmea kuin Ötzin paljastuminen olikin.

Mutta Simonin pariskunnan kohtalo ei ollut valmis. Eikö kohtalo hieman valmistellut Helmutia tulevaan löydökseen, joka teki hänet kuuluisaksi? Näin voisi ajatella sillä hän työskenteli vauhtimestarina isossa rakennuksessa, jonka suojissa oli sekä kirjasto että Nürnbergin Luonnonhistoriallisen Seuran museo, jossa oli laaja esihistoriallinen osasto. Hän oli siten ilmennyt itseensä aktiivisesti ja passiivisesti esihistoriallisia vaikutteita ja ilmapiiriä vaikka ei mikään oppinut ollutkaan.

Helmut Simon oli kokenut vuorikiipeilijä, mutta siitä huolimatta hän putosi itse jyrkänteeltä vuonna 2004 ja kuoli. Hänet löydettiin etsintöjen jälkeen. Vaimo Erika sai löytöpalkkion Ötzistä, 175000 euroa, josta asianajaja sai juoksupalkkaa 55000 euroa (huh, kannattava ammatti - nyt ymmärrän miksi ala kiinnostaa...). Erika jakoi 120000 euroa lapsilleen ja sukulaisilleen.

Lisää uusia tiedonmurusja Ötzistä löytyy ympäri nettiä, mm. täältä

Ps. Jäämies Ötz kävi Suomessakin vierailulla Espoon Emma-museon näyttelyssä 2010. Kävin tapaamassa. Hiljainen, miellyttävä kaveri, ehkä vähän jäykkä.



Raimo A Nikula 2019
Takaisin arkistoon