TAPAUS GAUQUELIN - VIELÄ KERRAN


VALISTUKSEN KLISEEVARASTO



Astrologian asema länsimaisessa kulttuurissa vaatisi laajan teoksen, mutta jos aikoo sanoa siitä jotain oleellista, parasta keskittyä viime vuosikymmenten suurimpaan tieteelliseen kuumaan perunaan, Gauqueliniin. Näppejä on palanut siellä täällä Gauquelinin tutkimusten tultua julkisuuteen. Pari viitettä kaukaisempaan taustaan voi olla paikallaan. Historiallisesti astrologia on oleellinen osa länsimaisen ihmisen todellisuuskuvaa koska astrologiaa opetettiin yliopistoissa niiden alkuajoista 1100-luvulta vuoteen 1700-luvun lopulle asti. (On korjattava se laajalle levinnyt tieto, jonka mukaan Erlangenin yliopistossa lakkautettiin astrologian professuuri vasta 1835. Professori Wilhelm Pfaff (1774-1835) näyttää harrastaneen ja julkaisseen klassisia astrologian tekstejä, mutta ei ollut virallisesti astrologian oppituolin haltija Erlangenissa.) Luonnontieteiden läpimurto 1600-luvun jälkipuoliskolla merkitsi yksinkertaisesti mielenkiinnon siirtymistä pois asioista, jotka eivät tuottaneet käyttökelpoisia tosiasioita, joiden varaan yhteiskuntaa ja talouselämää voitiin rakentaa. Suuntaus kävi voimakkaasti kohti näkemystä, jossa maailmankaikkeus oli suuri kellonkoneisto ja myös ihminen mekaaninen, automaattinen kone. Tiede ja sen kaksoisveli, tekniikka, otettiin välineiksi, joilla luonto voitetaan ja alistetaan. Nykyihmisen perusmyytti oli syntynyt ja sen varassa luonnon ja ihmisen kylmä hyväksikäyttö tuli mahdolliseksi. Kun tultiin 1700-luvun puoleenväliin, maailmankuva oli sinetöity pariksi vuosisadaksi eteenpäin. Valistuksen aika taisteli innokkaasti ja naivisti taikauskoa vastaan ja Ranska näytti tietä järjen palvonnalle, joka ei loppunut valistukseen vaan jatkuu yhä. Valistuksen kliseevarastosta yhä haetaan ne fraasit, joilla mekanistista ja materialistista ja yksiulotteista tiede- ja ihmiskäsitystä puolustellaan.


Astrologia hävisi laajasti ottaen sivistyksen piiristä marginaliaan ja säilyi ainoastaan populaarilla tasolla Englannissa almanakkojen myötä 1700-luvulla. Astrologian historia osoittaa ihmismielen aaltoliikkeen kohtalokkuutta: vuosisatoja astrologia oli itsestäänselvästi totta, hyväksytty ja sillä oli paikkansa yhteiskunnassa; sitten se oli yhtä itsestäänselvästi taikauskoa ja erehdystä. Tämä asetelma on siirtynyt suoraan valistuksen ajoista meidän päiviimme täysin muuttumattomana pienen annoksen sivistystä saaneiden joukossa. Ne, joiden tehtävänä on puolustaa nykytieteen saavutuksia, taistelevat yhä valistuksen tavoin leimaten ja tuomiten niitä asioita, joita eivät ymmärrä. Astrologian ja muun rajatiedon herättämät pelot ovat tulleet aika ajoin voimakkaasti esiin tiedemiesten ja rationalistista selittelymyllyä pyörittävien kulttuurivaikuttajien sanoissa ja teoissa. Taustalla on valtataistelu sieluista ja tieteellis-teknisen eliitin pyrkimys nousta henkiseksi diktaattoriksi. Mutta kaikilla historiassa esiintyvillä liikkeillä on vastaliikkeensä ja nykyinen marginaalinen "henkinen etsintä" sisältää potentiaalin vastaliikkeeseen tässä ajassa.


Vastustajien kannalta huolestuttavaa astrologian historiassa on tietysti sen nykyinen nousu varsin levinneeksi ja käytetyksi oman itsetuntemuksen välineeksi. Jos 1800-luku piti minimaalisesti (Tarkemmin ks. Nikula, Raimo: Astrologian historia. RAN-kustannus. Helsinki, 1993). astrologiaa hengissä, 1900-luku osoittaa että astrologia on levinneempi kuin koskaan aikaisemmin. Tieteellis-teknisen maailmankuvan puolustajat - valistuksen jälkeläiset - ovat ottaneet myös toisen historiallisen roolin inkvisiittoreina. Tukea on löytynyt tieteen entiseltä vastapelurilta, kristinuskolta, joka myös puolustaa omaa historian jäänteenä kulkevaa asemaansa "hengellisten asioiden" ja ihmiskohtalon tulkitsijana.


Tieteellisen inkvisition luonteen osoituksena julkaistiin amerikkalaisessa The Humanist-lehdessä julistus astrologiaa vastaan. v. 1975 Julistuksen allekirjoitti 186 enemmän tai vähemmän tunnettua tiedemiestä, joukossa 18 Nobelin palkinnon saajaa. Julistus on ainutlaatuinen lähihistoriassa ja paljastaa tieteellisen yhteisön outoja menettelytapoja. Sen oli laatinut Hollannista siirtolaisena Amerikkaan muuttanut astronomi Bart J. Bok. Allekirjoittaneet laittoivat nimensä alle asiaan lainkaan sitä ennen tai sen koommin tutustumatta. Julistusta on analysoinut mm.tieteen historijoitsija Paul Feyerabend. Tässä joitakin poimintoja hänen yhteenvedostaan: Miksi tiede julistaa, miksei se argumentoi, hän kysyy. Tieteen tehtävä ei ole laatia manifestoja vaan tutkia itselleen määrittelemiensä kriiteereiden pohjalta todellisuutta. Feyerabend löytää suoria vertauskohtia julistuksen ja 1484 julkaistun, paavin sponsoroiman "Noitavasaran", Malleus Maleficarumin välillä. Siinä kaksi katolisen kirkon asiantuntijaa esittää miten noitia voidaan paljastaa, kiinniottaa ja kiduttaa jotta tunnustus perkeleen kanssa tehdystä sopimuksesta saadaan irti. Kirja alkaa huolestuneella katsauksella miten eri puolilta Eurooppaa on kuulunut ihmisten antautuneen perkeleen palvelukseen noitakeinoin. Melkein samoin sanoin alkaa vuoden 1975 tiedemiesten julistus - kohteena vain on astrologia. Ja manifesti oli tärkeä virstanpylväs koska siitä alkoi kehittyä mielen kollektiivinen sairaus nimeltä "skepsismi". CSICOP perustettiin 1976 ja media elää yhä sen luomassa kuplassa. Siitä esimerkkinä on esim. suomenkielisen Wikipedian astrologia-artikkeli, jossa on astrologia ja tiede -otsikko, mutta Gauquelinin tutukimusten osuus on jätetty kokonaan pois. Se jo riittää osoittamaan että Wikipedioiden luotettavuus tieteellisen tiedon objektiivisena välittäjänä on falskia. Wikipedioita on helppo manipuloida.


Feyerabend päivittelee vain sitä että Noitavasaran kirjoittajat tiesivät mistä kirjoittivat, he olivat tutustuneet aiheeseen sekä teoriassa että kentällä, Humanist-lehden julistajat eivät tehneet kumpaakaan.Julistuksessa annetaan ympäripyöreä lausunto, jonka mukaan tiede ei ole löytänyt yhteyksiä taivaan ilmiöiden ja ihmisten välillä.Niinikään siinä sanotaan että "astrologia sai vakavan kuoliniskun" kun Kopernikuksen aurinkokeskeinen systeemin korvasi Ptolemaioksen. Totta, monet kuoliniskut ovat vakavia! Julistus toteaa että millään tieteenalalla ei ole löydetty todisteita astrologian puolesta. Allekirjoittaneille ei tullut mieleen että todisteita täytyy etsiä itse astrologiasta, ei muista tieteenaloista. Biokemiasta ei löydy yhtään tukea kirjallisuudentutkimukselle... Jotta joltakin alalta saadaan tietoa, sitä täytyy tutkia. Muuten eletään ennakkoluulojen, asenteiden ja tunteenomaisten julistusten tasolla. Kun tiedemiehet alkavat laatia julistuksia, se on merkki pelosta ja huolestumisesta omasta asemasta ja vallasta. Sen vallassa ei tehdä hyvää tiedettä.


Tieteen eturintama, fysiikan ja muiden alueiden avant garde, on tietysti löytänyt paradoksaalisia asioita, joiden merkitys ei ole lainkaan sulanut normaalitieteen uumeniin, jossa on historiallista laahusta vuosikymmeniä, ellei satoja. Muistutuksia tieteellisen ajattelun aukoista on kaikkialla jos haluaa katsoa. Astrologiakin tarjoaa erään mustan aukon, johon tieteellisiä selityksiä on uponnut ja uppoaa yhä. Aukon nimi on Michel Gauquelin.



MICHEL - TILASTOMIES


Tämä ei ole satu, mutta voisi alkaa näin: elelipä kerran Ranskassa pieni poika nimeltään Michel. Michel syntyi perheeseen, jossa isällä oli outo harrastus: tähdet. Isä ei suinkaan rakentanut paikallisen URSA:n innoittamana kaukoputkea vaan tulkitsi tähtien sanomaa. Isä oli astrologian harrastaja, joka Gauquelinin syntymän aikoihin (1928) oli melko erikoista missä tahansa maailmankolkassa. Varhaiset vaikutteet näyttivät syöpyneen syvälle nuoreen Micheliin, joka jo 7-vuotiaana tunsi aurinkomerkit ja 10-vuotiaana alkoi laskeskella planeettojen asemia ja tekemään horoskooppeja. Sitten hän äkkäsi Seinen vastarannalla Chacornac'n kirjakaupan, jossa hän alkoi vierailla lukien astrologisia kirjoja paikan päällä ellei sattunut olemaan taskurahaa ostaa niitä. Lyseossa oli ikäviä latinan tunteja, joiden aikana hän laati omaa astrologista teostaan. Opettaja sai hänet siitä kerran kiinni ja ennusti synkästi ylioppilastutkinnon jäävän suorittamatta sillä menolla.


Mutta ennustus meni pieleen. Nuori Gauquelin menestyi koulussa hyväpäisenä poikana ja siirtyi aikanaan kuuluun Sorbonnen yliopistoon opiskelemaan psykologiaa ja tilastotiedettä, joissa suoritti hyvässä järjestyksessä loppututkinnon. Koska hän oli tietoinen maanmiehensä Paul Choisnardin ja saksalaisen Karl Krafftin tilastollisista tutkimuksista astrologiasta, hän päätti panna herrojen tulokset koetteille. Tässä häntä auttoi täsmälleen sopiva koulutus, sillä tilastollisesta näytöstä oli tullut tieteen eksaktisuuden epäjumala ja psykologiakin liittyy astrologiaan - jotenkin. Koska Gauquelin edusti jo uutta tilastomatemaattista sukupolvea kuin Choisnard ja Krafft, hänen tuloksensa osoittivat kiistatta että herrojen saavuttamat tilastollisest merkitykset katosivat kokonaan.


Jos nuori Michel oli poikasena rakastanut astrologiaa, nyt pettyneenä hän lienee vihannut sitä mokomaa, joka oli kuitenkin valhetta ja vääriä tilastoja. Saatuaan oikeaoppisen ajan koulutuksen, hän alkoi arvostella astrologian perinteisiä oppeja, aurinkomerkkien ja planeettojen symbolisia merkityksiä. Hylkäysvaihe kesti vuoteen 1951, jolloin hän tosin oli vielä nuori mies. Mutta sitten hän ryhtyi entistä perusteellisempaan työhön alkaen kerätä syntymätietoja tunnetuista ranskalaisista urheilijoista. Ranskassa tämä on mahdollista koska siellä on 1800-luvulta asti syntymärekisteriin merkitty kellonaika - tosin puolen tunnein pyöristettynä. Aluksi Gauquelin kokosi muutamien satojen datatietoja, jotka laajenivat vuosien kuluessa. Koska tilastollisen otoksen määrällä on suuri merkitys, Gauquelin päätti olla perusteellinen ja sai kokoon eri arkistoista vakuuttavan määrän eri ammattiryhmien edustajia.


AMMATTIRYHMIEN KERUU - OUDOT TULOKSET


Kukaan ei tietäne mistä Gauquelin sai päähänsä toistaa ideaa että planeettojen asemien ihmisen horoskoopissa pitää vastata tiettyä ammattia. Tuleeko se suoraan aikaisemmista Krafftin ja Choisnardin tutkimuksista ja perinteestä vai muualta? Valinta on kuitenkin sovinnainen ja odotusten mukainen - täytyyhän olla jokin konkreettinen asia, johon planeettojen asemaa verrataan.Olkoon se siis ammatti. Kuinka hyvä tai edes oikeutettu ratkaisu tämä valinta on astrologian kannalta, on toinen kysymys. Joka tapauksessa Gauquelin kokosi ahkerasti syntymätietoja eri ammattiryhmistä. Ryhmät olivat lääkärit (576), tiedemiehet, journalistit, kirjailijat, näyttelijät,poliitikot. Lääkärit ja tiedemiehet hän yhdisti omaksi ryhmäkseen. Siihen hän keräsi kolme erillistä datakokoelmaa, ensimmäinen käsitti Ranskan Lääketieteellisen Akatemian jäseniä 576 henkilöä, toiseen kuului lääkäreitä, jotka olivat julkaisseet alaltaan kirjoja (508) ja kolmanteen kuului Tiedeakatemian jäseniä (281).


Gauquelin tuskin aavisti dataa kerätessään että juuri urheilijat tulisivat olemaan se ryhmä, joka muodostui hänen työnsä parhaaksi todistusaineistoksi. Hän kokosi Ranskasta aluksi 570 menestyneen urheilijan syntymätiedot. Kolmas ryhmä olivat sotilaat, korkeat upseerit sekä maa- että merivoimissa. Näitä Gauquelin sai kokoon 676 kappaletta Ranskassa. Neljäs ryhmä käsitti 494 kansalliskokouksen jäsentä vuosilta 1951-1956. Viides ryhmä oli näyttelijät. Joukossa oli teatteri- ja elokuvan näyttelijöitä, yhteensä 500. Kuudes ryhmä oli taiteilijat, maalarit, joita Gauquelin keräsi 906 kpl - Ranskassa maalareita riittää. Myös muusikoista muodostettiin oma ryhmänsä. Joukossa oli 110 säveltäjää, 326 jousi- ja pianonsoittajaa ja 267 puhaltajaa ja rumpalia, yhteensä 703 henkilöä. Viimeinen ryhmä oli sanomalehtimiehet, joita saatiin kokoon 523 Ranskasta.


Alkuperäisenä tutkimustavoitteena oli määritellä miten planeetat jakautuvat horoskoopeissa, onko niissä mitään säännöllisyyttä, toistuvia kuvioita. Alkutulokset jo näyttivät että mielenkiinto keskittyi näiden ammattiryhmien edustajien horoskoopeissa suhteessa horisonttiin (AS), horisontin laskevaan kohtaan (DC), yläkulminaatioon (MC) ja alakulminaatioon (IC) . Gauquelin määritteli aluksi 12 sektoria, jotka alkoivat siitä kohtaa horoskooppia, jossa horisontti syntymähetkenä nousi idässä. Planeetta viipyy horisontin yläpuolella tietyn ajan ja vastaavasti tietyn ajan horisontin alapuolella. Gauquelin jakoi tämän ajanjakson yhtäsuuriin osiin, johon perustuvat sektorit. Kun tarvittiin hienovaraisempaa tilastollista käsittelyä, Gauquelin jakoi planeetan vuorokautisen liikkeen 36 sektoriin (12*3).


Esimerkki voisi tuoda asian havainnollisemmaksi. Gauquelinin syntymäpäivänä (13.11.1928), Jupiter nousi Pariisissa horisonttiin n. 15.25 ja laski seuraavan päivän aamulla klo. 05.22. Nämä tiedot saa meilläkin normaaleista allakoista. Jupiter oli horisontin yläpuolella 13t 57m. Jos käytetään 12 sektorin jakoa (Gauquelin hienonsi sen 36:een), voidaan laskea Jupiterin asema sektoreissa seuraavasti: sektoreita on horisontin yläpuolella 6 ja Gauquelin syntyi 6t 50m Jupiterin nousun jälkeen. Lasketaan 6.833/13.95=0.489. Se pitää kertoa horisontin yläpuolisten sektoreiden määrällä 6 (6*0.489=2.94), jolloin saadaan oikea sektori. Sektori on kolmas koska kaksi on jo ohitettu kokonaan ja kolmaskin on aivan lopussa. Jos kyse on 36 sektorin jaosta, tulos saadaan 6.833/13.95=0.489*18=8.8, eli sektori on 9. Jupiter ei ole Gauquelinin oman systeemin mukaisessa kaikkein vahvimmassa asemassa, mutta pelkkä vilkaisu normaaliin syntymäkarttaan osoittaa että se on keskitaivaalla. Jos hän olisi syntynyt tuntia myöhemmin, Jupiterin asema olisi avainsektorissa.


Kun Gauquelin oli hylännyt perinteiset käsitykset saatujen tuloksien perusteella, hän keskittyi kokonaan planeettojen jakautumiseen horoskoopin päivärytmin mukaan. Alkuperäiset tulokset näiden ryhmien jakautumisesta on kuvissa .


Näkyvimmät poikkeamat keskiverrosta (tasainen ympyrä) ovat suhteellisen selvästi erottuvia. Tohtoreiden ja tiedemiesten ryhmässä Saturnus ja Mars ovat tilastollisesti huomattavasti useimmin joko horisonttia ennen tai yläkulminaatiota ennen. Esiintymien piikki on selvä ja todennäköisyys sanoo että Saturnuksen pitäisi olla näissä sektoreissa 220 kertaa kun se oli 260 kertaa. Marsin kohdalla vastaavat luvat ovat 233/281. Todennäköisyys että jakautuma olisi sattumanvarainen on Saturnuksen kohdalla 1/300 ja Marsin kohdalla 1/3000.


Vakuuttavin näyttö tuli kuitenkin urheilijoiden ryhmästä. Ensimmäisessä ranskalaisessa ryhmässä piikki oli terävä: Mars oli avainsektoreissa 136 kertaa kun odotusarvona oli 98 kertaa. Todennäköisyyskerroin on 1/70000.


Sotilaiden ryhmässä, kenraalien ja amiraalien jäykässä joukossa myös Mars esiintyi muita useammin avainsektoreissa. Mars esiintyi 140 kertaa tärkessä kohdissa kun odotusarvo oli 116 kertaa. Todennäköisyys tässä oli vain 1/100. Jupiter muodosti toisen, vielä heikomman, efektin.


Politiikkojen joukossa Jupiter oli selvästi tiheimmin esiintyvä planeetta.Se löytyi 37 kertaa avainsektorista kun odotusarvo oli 22. Todennäköisyyskerroin oli 1/2000. Tämä oli Gauquelinin pienin otos.


Näyttelijöiden ryhmässä Jupiter oli myös näkyvin tilastollisessa draamassa. Jupiter oli avainsektoreissa 105 kertaa, odotusarvona 83. Todennäköisyys että tämä olisi sattuman sanelema juttu on 1/100.Maalareiden ryhmässä tapahtui jotain uuttakin: Mars ja Saturnus olivat maalareiden kartoissa huomattavasti tavallista vähemmän avainsektoreissa. Yhtä lailla kun on merkittävää jos tilastolliset tulokset nousevat keskiarvon yläpuolelle, on mielenkiintoista jos ne laskevat sen alapuolelle. Mars ja Saturnus puuttuvat siis maalareiden kartoilta tärkeistä kohdista. Sama tulos vielä laimeampana saatiin myös muusikoiden ja säveltäjien ryhmästä. Siinäkin Mars ja Saturnus olivat miinusesiintyjiä.


Ranskalaiset tulokset olivat lupaavia ja erityisesti Mars-efekti oli tilastollisesti vahva. Gauquelin laajensi työtään muihin maihin. Hän keräsi avustajiensa kanssa otoksia Hollannista, Saksasta, Belgiasta ja Italiasta. Tutkimus voitiin siten toistaa toisella aineistolla. Tohtoreita ja tiedemiehiä koottiin Italiasta 542, Saksasta 880, Belgiasta ja Hollannista 518, yhteensä 1940 henkilöä. Ulkomainen otos vahvisti alkuperäisen tutkimuksen tulokset: myös siinä Mars ja Saturnus olivat avainsektoreissa todennäköisyyttä huomattavasti useammin. Todennäköisyyskerroin oli 1/700 molemmille. Ranskalainen ja ulkomainen ryhmä yhteensä käsitti 3305 henkilöä. Kun otoksen koko kasvoi, todennäköisyyskerroin osoitti huimaa nousua. Mars tiedemiesten ja lääkäreiden horoskoopeissa on koko ryhmässä 666 kertaa avainsektorissa kun se todennäköisesti pitäisi olla 566 kertaa. Vaikka ero tuntuu maallikosta lukuna pieneltä, on todennäköisyyskerroin 1/50000. Saturnuksen kohdalla sama kerroin on 1/100000.


Mars-efekti urheilijoiden kohdalla oli vielä parempi kun koottiin ulkomailta isompi 915 otos. Jos se yhdistetään alkuperäiseen ryhmään, on koossa 1485 menestynyttä urheilijaa. Mars on tässä otoksessa avainsektorissa 327 kertaa kun todennäköisyys sanoo että sen pitäisi olla vain 253 kertaa. Todennäköisyys että tulos on sattuma, on 1/5000000. Huippu-urheilijoiden horoskoopeissa Mars on vakuuttavasti joko hieman ennen nousua tai yläkulminaatiota. Outo yksityiskohta paljastui myös: naisurheilijoiden horoskoopeissa Mars-efekti on kaksi kertaa vahvemi kuin miesurheilijoilla. Kukaan ei liene vielä löytänyt mieltä tähän yksityiskohtaan.


Näissä ammattiryhmissä jokin planeetta nousi asemallaan vahvaksi, mutta kävi lähes yhtä selväksi että tietyllä ammattiryhmäll ä oli jokin planeetta erityisen heikko vaadituissa sektoreissa. Gauquelinin tulokset kertoivat että toiminnan ihmisillä, urheilijoilla ja upseereilla Mars on usein avainsektorissa, mutta Kuu on keskiarvoa harvemmin. Samoin tiedemiehillä on Mars ja Saturnus avainsektoreissa, mutta Kuu vähemmän. Poliitikkojen oma planeetta on Jupiter, mutta mikään planeetta ei ollut selvemmin muita heikommin vaadituissa sektoreissa. Näyttelijöille ja kirjailijoille Jupiter on merkittävä planeetta, mutta Mars ja Saturnus osuvat harvemmin avainsektoreihin. Taidemaalarit ja muusikot ovat Jupiterin ja Kuun ammattiryhmiä, mutta edelleen Mars ja Saturnus eivät näytä merkitsevän tälläistä luovuutta.


Ammattiryhmä

Vahva/vahvat

heikko/heikot

Urheilijat
Mars
Kuu
Upseerit
Mars ja Jupiter
Kuu
Tiedemiehet
Saturnus
Jupiter
ja lääkärit
ja Mars
 
Poliitikot
Jupiter ja Kuu
ei heikkoa
Näyttelijät
Jupiter
Saturnus
Kirjailijat
Jupiter ja Kuu
Mars ja Saturnus
Taidemaalarit
Jupiter
Mars ja
ja muusikot
ja Kuu
Saturnus


VIRALLINEN VASTAANOTTO


Kun muista maista kootut uudet otokset kautta linjan vahvistivat alkuperäisiä tuloksia, perustaa tuntui olevan. Gauquelin alkoi julkaista alkupeäisiä, ranskalaisiin otoksiin perustuvia tuloksiaan 1955. Silloin ilmestyi teos L'Influence des Astres. Vastaanotto oli ajan hengen mukainen. Arvosteluissa puhuttiin "onnenkantamoisista" ja muitakin epätodennäisiä letkauksia tarjottiin. Muuan avaruusfysiikan professori kirjoitti Gauquelinille: "Mitä ihmismielen turhamaisuutta kuvitella että ihmisnisäkkään kohtalo pienellä maapallolla olisi tekemisissä taivaankappaleiden kanssa!" Kaikkialta tuli suunnilleen samanlainen vakuutus tiedeyhteisön jäseniltä: planeettoja on tutkittu, ne eivät säteile mitään muuta kuin mitä itse vastaanottavat, joten niillä ei voi olla mitään vaikutusta ihmisten elämään saati ammatteihin.Tähtitieteilijä Courdec kirjoitti vielä niinkin myöhään kuin 1967: "Gauquelinin tulokset ovat arvottomia, hänen metodinsa on sekava, eikä kukaan arvostaan kiinni pitävä tiedemies hyväksy niitä". Todennäköisesti Courdec ei ollut koskaan vilkaissut tutkimuksen tekotapaa tai tuloksia. Tämäkin perinne jatkuu.


Kukaan ei ottanut asiaa niinkuin tiedeyhteisön pitäisi: tutkia saatuja lukuja, tarkistaa metodiikkaa, tilastollisia menetelmiä ja siten osallistua rakentavasti tutkimuksen arvioimiseen. Gauquelin sai todeta omakohtaisesti sen mitä muutkin uusia asioita esittävät ovat kautta aikojen nähneet: tiede ei tutki niitä asioita, joita pidetään itsestäänselvinä, se vain reagoi tunteenomaisesti ja asenteellisesti yrityksiä vastaan haastaa nämä a priori uskomukset.


Vastaanotto oli tyypillinen tieteen taholta, jota markkinoidaan "objektiivisena". Kun sen perusolettamukset ovat kyseessä, objektiivisuudesta ei ole muistoakaan näkyvissä. Yhdistelmä asenteellinen tiedemies ja objektiivinen tiede ei ole kaunis.Gauquelin lähetti tutkimustuloksensa myös Belgian paranormaaleja ilmiöitä tutkivalle komitealle 1955 ja odotti vastausta - sitä ei koskaan tullut.Sitten hän otti uudelleen yhteyttä ja sai vastuksena kritiikkiä itsetärkeydestä. "Luuletteko että tiedemiehillä on 10 päivää aikaa huvitella haravoiden teidän tuloksianne ja lopettaa omat työnsä?", oli komitean edustajan vastaus. Useat kriitikot profetoivat tuloksien häviävän jos ne toistettaisiin vielä aineistoilla muista maista kuten Neuvostoliitosta, USA:sta tai Englannista. Syynä tuloksiin olivat "satunnaiset tilastolliset aallot" tai "kansalliset omalaatuisuudet". Ranskan akatemian jäsen Jean Rostand sanoi kuulleessaan Gauquelinin tutkimuksesta:" Jos tilastotiedettä käytetään tukemaan astrologiaa, en usko enää tilastotieteeseen."

Tämän jälkeen Gauquelin alkoi koota aineistoa muista maista ja useissa saaduissa tuloksissa efektit vain paranivat.


Tukeakin alkoi tulla. Gauquelinin tutkimukset herättivät kiinnostusta myös muualla. Belgian parakomitea ei vastannut Gauquelinille - kohteliaisuuskin lakkaa kun joku esittää haasteita - mutta alkoi puuhastella omaa tutkimusta täysin avoimesti vihamielisessä ilmapiirissä. Belgiasta ja Ranskasta kerättiin 535 huippu-urheilijan tiedot. Yhteenvedossa todettiin vastentahtoisesti:" Marsin jakautuman esiintymätiheys on kaukana tasaisesta: se osoittaa samanlaista jakautumaa kuin hra Gauquelinin otoksessa toisesta urheilijaryhmästä." Tämä tunnustus tuli 1967.


Kun tultiin 1970-luvulle, kiistaa Gauquelin tuloksien merkittävyydestä oli käyty pitkään, mutta yksimielistä tunnustusta ei jaeltu. Gauquelin julkaisi aineistonsa ja tulokset kokonaisuutena 1970. Lisäyksiä datoihin oli saatu Pariisista henkilöistä, jotka olivat syntyneet ennen vuotta 1860. Ulkopuolisten ohella Gauquelin itse on tarkistanut tilastollisen osuuden työstä kaksi kertaa, toisen kerran 1984 tehokkaan tietokoneen avulla. Tulokset pysyivät samoina. Uusia toistoja tehtiin 1979 432 huippu-urheilijan tiedoilla ja tulos oli sama kuin ennen. Myöhemmin Gauquelinin tulokset ovat tulleet ristiriitaisen, läpitunkemattoman tieteellisen ryteikön peittämäksi. Siihen sisältyy riitelyä, uusintakokeita, niiden tarkistuksia, kokeisiin osallistujien erimielisyyksiä ja metodista loputonta kädenvääntöä. Gauquelinin peruslöydökset ovat kuitenkin vakaalla pohjalla.


SALAISUUS HERRASMIESTEN KESKEN


Skeptikot olivat valppaina: jotain ei-toivottavaa tapahtuu Ranskassa. Yhdysvalloissa kolme spektikko-veijaria, George Abell, Paul Kurtz ja Martin Zelen olivat päättäneet (ties mitä muuta..) kerätä oman urheilija-aineistonsa todistaakseen Gauquelinin tulokset vääriksi 1976. Abell tähtitieteilijänä, Kurtz filosofina ja Zelen psykologina tekivät kolmen kaupan ja aina niin objektiivinen tieteishuuhaa-lehti The Sceptical Inquirer julkaisi tulokset. He saivat kasaan 408 amerikkalaista urheilijaa. Ja kuinka ollakaan, tulokset olivat negatiiviset,Gauquelinin Mars-efekti oli hävinnyt! Vai hävitetty, kysyttiin myöhemmin. Kävi selville että Kurtz, joka toimi datojen kerääjänä ja edelleenlähettäjänä, oli todennäköisesti pihistänyt osan datoja ja lähetti edelleen vain osan. Kurtz otti urheilijoiden joukosta tunnetuimmat ja menestyneimmät tietäen etukäteen että juuri huippu-urheilijoiden kohdalla Mars-efekti on voimakkaimmillaan. Tämä huijaus on vakuuttavasti näytetty toteen ja se on ainoa selitys miksi useaan kertaan näyttävästi esiintynyt Mars-efekti katosi.


Asiasta kehkeytyi pienen luokan skandaali koska epäilyjä CSICOPin menettelystä oli ilmassa. Manipuloitu tutkimus sai auliisti tilaa Psychology Today, Sceptical Inquirer ja The Humanist -lehdissä, jotka kaikki ovat olleet tunnettuja paranormaalien ilmiöiden vastustajia. Muuten niin totinen skeptikko ja psykologi, Richard Kammann, reagoi voimakkaasti saatuaan selville aateveljiensä huijauksen. Hän kirjoitti terävän kirjoituksen asiasta ja lähetti sen mainitulle kolmelle lehdelle. Yksikään näistä ei julkaissut artikkelia.Skeptikkojen joukosta nousi esiin myös astronomi Dennis Rawlins, CSICOPin eräs perustajajäsen, joka sai myöhemmin käsiinsä Abellin ja Kurtzin kirjeenvaihtoa, josta kävi selville että herrat tiesivät tehneensä emämunauksen. Mutta yhteisestä sopimuksesta virheistä vaiettiin ja alan lehdistössä julkaistiin sumutettuja versioita. Rawlins erosi CSICOPista. Amerikkalaisen otoksen tarkisti tilastotieteiljä Elisabeth Scott, joka ilmoitti raportissaan että tutkimus "saattoi olla harhaanjotahtava", erosi niinikään CSICOPista. Loppujen lopuksi asiaan ei kukaan puuttunut eikä mitään virallista tutkimusta ei suoritettu. Pihistääkin saa jos ei joudu kiinni. Kurtz, Abell ja Zelen jatkoivat uraansa skeptisinä tutkijoina menestyksellisesti ja he julkaisivat säännöllisesti hyökkäyksiä paranormaalien ilmiöiden mahdollisuuksia vastaan. Siinäpä tutkijoita, jotka eivät ole pelkkiä paperitiikereitä vaan myös toimen miehiä!

Ja kuin taikaiskusta silloin kun Csicopin oma toiminta paljastuu huijaukseksi, alkavat huijaussyytökset niitä kohtaan, jotka ovat saaneet aitoja tuloksia aikaan jollakin paranormaalin alueella. Tämä on lyömätön säännöllisyys ja täydellisen sokeaa projektiivista toimintaa.


Saksalainen Göttingenin yliopiston professori Suitbert Ertel otti myöhemmin amerikkalaisen aineiston uudelleen käsittelyyn ja totesi myös sen tukevan Mars-efektiä osoittaen juuri tarkemmin analysoiden että mitä paremmin urheilija oli menestynyt, sitä voimakkaammaksi Mars-efekti muuttui. Näin vahvistui jo ennestään havaittu eminenssi-asteikko. Ertelin löytämät säännöllisyydet on kiteytetty näin: 1) huippu-urheilijoita syntyvät tavallisia ihmisiä useimmin kun Mars sijaitsee sektoreissa 1 ja 4 (ks.kaavakuva). 2) Mitä korkeammalle rankattu urheilija on, sitä todennäköisemmin Mars löytyy sektoreista 1 ja 4 (12 sektorin jaossa). Koska CSICOP ja muut vihamieliset piirit olivat esittäneet tuloksien johtuvan Gauquelinin tavasta valita aineisto niin että Mars-efektiä vailla olevat urheilijat olisi poistettu datoista, Ertel tarkasti myös tämän vaihtoehdon eikä löytänyt epäilyttäviä poistoja. Näin amerikkalaisten huijaus oli kääntynyt Gauquelinin voitoksi.


MYÖHEMPI VAIHE


Mutta Gauquelinin työ jatkui. Häntä avusti myös vaimo, Françoise Schneider-Gauquelin, joka on itsekin koulutukseltaan psykologi. He menivät naimisiin vuonna 1954. Pariskunta tutki intensiivisesti elämäkerroista,mitä kustakin kuuluisasta tiedemiehestä, politiikosta tai urheilijasta sanottiin, millä laatusanoilla häntä kuvattiin eniten. He keräsivät kaikkein eniten esiintyvät adjektiivit yhteen. Näiden kuvauksien varaan he loivat planeettaprofiilin tukeutuen löydettyihin korrelaatioihin planeetan aseman perusteella avainsektoreissa. Näin syntyi neljän planeetan luonnekuvaukset, jonka Françoise Gauquelin täydensi vielä yhdellä, Venus-profiililla.Vain Kuulla, Venuksella, Marsilla, Jupiterilla ja Saturnuksella oli merkittävä yhteys avainsektoreihin, ei Auringolla, Merkuriuksella eikä kaukaisilla planeetoilla.


Jos jokin viidestä planeetasta sijaitsee horoskoopissa ennen kartan kulmia, nousua, keskitaivasta, ennen laskua tai ennen alakulminaatiota, sen merkitys luonteen kuvaajana on hallitseva. Käytännön astrologian kannalta Gauquelinin työstä voi olla vain vähän merkitystä, mutta planeettakuvauksista voi todeta että ne noudattavat suuresti perinteisen astrologian vuosisatoja vanhoja vastineita. Tässä Gauquelinien avainsanat viidelle planeetalle:


MARS

JUPITER

SATURNUS

VENUS

KUU

aktiivinen
rento
muodollinen
ystävällinen
ystävystyvä
innokas
kunnianhimoinen
varautunut
viehättävä
yksinkertainen
riitelevä
opportunistinen
tunnontarkka
tyylikäs
seurallinen
varomaton
autoritaarinen
kylmä
ritarillinen
hyväsydäminen
taisteleva
puhelias
metodinen
nuorekas
sopeutuva
rohkea
itsevarma
pikkutarkka
miellyttävä
epäsiisti
dynaaminen
humoristinen
vaatimaton
viettelevä
hajamielinen
energinen
kommunikoiva
tarkkaileva
puoleensavetävä
antelias
tulinen
huoleton
järjestynyt
tahdikas
kuvitteellinen
väsymätön
tuhlaileva
vähäpuheinen
väistelevä
vaikutealtis
kamppaileva
iloinen
harkitseva
kiltti
muodikas
peloton
hyväntuulinen
vetäytyvä
rakastettava
maallinen
suorasukainen
elehtivä
viisas
runollinen
välinpitämätön
vahva
itsenäinen
melankolinen
hyväntahtoinen
unelmoiva
uskalias
onnellinen
ujo
imarteleva
totteleva
urhea
aineellinen
työteliäs
sulokas
snobbaileva
vitaalinen
liioitteleva
vaitonainen
kuuliainen
pinnallinen
eläväinen
turhamainen
surullinen
suvaitsevainen miellyttävä



PLANEETTA KÄTILÖNÄ


Etsiessään selitystä planeettojen vaikutukselle avainsektoreissa, Gauquelin päätteli simppelisti että planeetta ei voi vaikuttaa sikiön kromosneihin ja perinnöllisiin tekijöihin. Lapsi omaa vanhempiensa perintötekijät eikä planeetta voi siihen mitään lisätä. Ainoa selitys silloin on planeetan rooli perinnön välittäjänä.


Jo 1800-luvulta oli näyttöä lapsen perivän vanhemmiltaan taipumuksen tietynlaiseen temperamenttiin. Ernst Kretschmer esitti jo aikoinaan tälläisen näkemyksen ja Hans Eysenck on tullut samoihin johtopäätöksiin. Hypoteesina saattoi pitää sitä että lapsi syntyy silloin kuin planeetat taivaalla ovat vastaavissa kuvioissa kuin vanhemmilla, jolloin avainsektorissa olevan planeetta toimii samoin kuin vanhemmilla.


Kokeillakseen olettamusta, Gauquelin keräsi siviilirekistereistä 30000 vanhemman ja lapsen syntymätiedot. Hän löysi heikon tilastollisen tekijän, joka osoittaa lapsen syntyvän todennäköisemmin silloin kun avainsekstorissa on sama planeetta kuin jommallakummalla vanhemmalla. Tilastollinen näyttö ei ollut kovin vakuuttava. Jos molemmilla vanhemmilla oli sama planeetta avainsektorissa, todennäköisyys samaan kuvioon lapsella nousi kaksinkertaiseksi. Niin kuin planetaarisessa typologiassa, myös tässä vain Kuulla, Venuksella, Marsilla, Jupiterilla ja Saturnuksella oli merkitystä, ei Auringolla, Merkuriuksella, Uranuksella, Neptunuksella eikä Plutolla. Planeetan oli joko oltava lähellä maata tai kooltaan suuri (Jupiter ja Saturnus).


Gauquelin päätteli vanhemmilta perityn planeetan toimivan liipasimena synnytyksessä. Kun tämä planeetta oli sopivassa kohtaa taivaalla, synnytys käynnistyy jolloin lapsi saa planeetan avainsektoriin kuten vanhempansakin. Näin planeetoista tulee ihmisen ensimmäisiä kätilöitä. Kun alettiin puuttua lääketieteellisin keinoin lapsen syntymään nopeuttaen sitä tai hidastaen, perinnöllinen efekti katosi. Keisarinleikkaus vaikutti samansuuntaisesti. Toinenkin mielenkiintoinen yksityiskohta nousi esiin: jos syntymäpäivänä oli voimakas auringon sähkömagneettinen purkaus, perinnöllinen efekti nousi kaksinkertaiseksi. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että kyse on todellisista fyysisistä voimista.


MITä SITTEN?


Ajan mittaan tutkimuksia erityisesti urheilijaryhmissä toistettiin. Professorit Suitbert Ertel - Göttingenin yliopisto - ja Arno Müller - Tübingenin yliopisto - ovat kumpikin erikseen ja yhdessä analysoineet myös urheilijoiden datoja erikseen ja heidän, Belgian parakomiten, USA:n csicoppareiden ja Gauquelinien tekemien toistokokeiden määrä on nyt yhteensä kahdeksan. Maailmalla on hyväksytty tieteelliseksi näytöksi huomattavasti vaatimattomammat tulokset! Silti sanotaan vain kevyesti: Gauquelinin tutkimustulokset eivät kuulu tieteen valtavirtaukseen. Useimmissa se herättää mielikuvan siitä että "sittenkin kyse on harhasta". Ainoa toistokoe, jota lehdistö ja muu media tyrkkää esiin, on tuo mainittu USA:n CSICOP - kolmikon Abellin & Kurtzin & Zelenin tekemä vääristelty koe, jossa sovittu huippu-urheilijoiden aineisto vaihdettiin vähemmän menestyneiden urheilijoiden syntymäaikoihin jotta saataisiin haluttu tulos.


Mitä tahansa näistä tilastollisista tuloksista päätellään, se ei tule poistamaan tosiasiaa että jos hyväksymme nykytieteen lähestymistavan ja metodologian, Gauquelinin tulokset on otettava huomioon. Niillekin täytyy löytää jokin laajempi viitekehys, jossa niiden mielekkyys paljastuu paremmin kuin tähän asti. Gauquelin odotti tulevia tutkimuksia muilta tieteen aloilta, jotka olisivat paljastaneet uusia yhteyksiä siitä miten aurinko ja planeetat vaikuttavat maapallolla tapahtuviin biologisiin muutoksiin. Hän oli vakuuttunut ihmisen käyttäytymisen olevan sidoksissa näkymättömin sitein aurinkokunnan rytmeihin. On helppo - jälkikäteen varsinkin - nähdä kopernikaanisen vallankumouksen merkitys, mutta tosiasioille, jotka eivät mahdu mihinkään valmiiseen todellisuuskäsityksen pakettiin, yritetään näyttää tietä unholaan. Kuitenkin uuden näkemyksen kumouksen alussa on usein anomalia, poikkeama tai epämuotoinen ilmiö, joka hiertää vakiintuneessa maailmankuvassa kuin kivi kengässä. Tapa, jolla tiedeyhteisö otti vastaan mielenkiintoisen tutkimustuloksen on raadollisen paljastava. John Anthony Westin sanoin:" ...Gauquelinin yritykset saada tulokset muiden tiedemiesten arvioitavaksi, kritisoitavaksi ja toistettavaksi, on kohdannut välttelyä, syyttelyä, vihamielisyyttä, välinpitämättömyyttä, tahallisia valheita ja viimein - mitä todennäköisemmin - petosta". Jos nyt, kymmeniä vuosia Gauquelinin löydösten jälkeen, voidaan yhä kierrättää netissä ja muissakin medioissa mitä typerämpiä väitteitä Gauquelinin työstä. Hyvä esimerkki tästä on HS:n Johanna Sinisalon kolumni 5.1.2015, jossa tietämätön kirjailija latelee: "Verrokkiryhmien kokoamisessa unohdettiin demografiset tekijät, kuten asuinpaikka tai vanhempien tulo- ja koulutustaso. Gauquelin ei myöskään onnistunut toistamaan tutkimustulosta 50-luvun jälkeen. Ranskassa tieto lapsen syntymän kellonajasta perustui vielä vanhempien muistikuviin, koska lääkäri tai kätilö ei merkinnyt sitä mihinkään. Tämäkin oli omiaan vääristämään pohja-aineistoa." Ilmeisesti tämä "tieto" on ronkittu jostain skeptikkojen lähteestä, jota ei tosin mainita. Se antaa kuvan että kolumnisti suvereenisti hallitsee itse tällaiset tilastolliset tutkimukset (ja mahdollisesti kaiken muunkin...). Gauquelin kyllä hallitsi, hän oli tämän alan korkeasti koulutettu ammattilainen, swmaoin kuin Gauquelinin tutkimusta replikoineet tutkijat. Sinisalo ei ole vastannut hänelle suomalaisen asiantuntijan tekemiin kysymyksiin kirjoituksen sisällöstä. Tämä noudattaa perinteistä pseudoskeptikkojen taktiikkaa, jossa käydään mustamaalaamassa jotain vaarallista tietoa ja sen jälkeen suljetaan luukut eikä olla olemassa. Helsingin Sanomat mustamaalaa tällaisilla omaa mainettaan koko ajan ja tilaajamäärät pienenevät.

Ja jos muu ei auta, lopuksi voi aina luikauttaa tuomion: "tämä ei kuulu tieteen valtavirtauksen piiriin". Mutta silloin voi vain kysyä mitä institutionaalinen tiede lopulta on? Onko mainstream tiede vain nimitys sellaiselle tieteelle, joka saa paljon rahoitusta, joka auttaa yhteiskunnan ja talouselämän pyöriä rullaamaan?


Mitä Gauquelinin kivi tulevaisuudessa merkitseekään, sen pelkkä löytäminen ja yhteiskunnan ja tiedeyhteisön hylkäys on oire jostain, josta pitää kiinnostua. Viime kädessä täytyy kysyä: kuka on kiinnostunut totuudesta, kuka sitä "edustaa"? Onko tiede insituutio, joka on kiinnostunut enemmän omista eduistaan ja arvovallastaan kuin todellisuudesta? Onko tapaus Gauquelin ainoa laatuaan tieteen historiassa vai onko tieteen puolustaman maailmankuvaan kuulumattomia löydöksiä torjuttu aikaisemmin samoilla keinoilla? Kuinka paljon? Entä laajemmin yhteiskunnassa, miten esimerkiksi laaja yleisö saa tietoa tälläisistä asioita, miten tiedotusvälineissä tämäntyyppisiä skandaaleja käsitellään?


Painostuksen, välinpitämättömyyden ja epärehellisyyksien jälkeen Gauquelinin työtä on arvioitu moneen otteeseen. Kiistat eivät ole lakanneet. Gauquelin itse koki monia nöyryytyksiä työnsä vuoksi. Häneltä evättiin jopa Pariisin yliopiston kirjaston lainausoikeus. Uusien ajatusten ja mahdollisuuksien esittäjät joutuvat aina samaan kierteeseen: heidät eristetään, heidän työtään ja jopa persoonaansa loukataan, kipeästi kaivattua tukea tai edes asiallista arviointia ei haluta tehdä. Meillä on tapana ylistellä tieteen saavutuksia ja tiedeyhteisön puolueettomuutta, mutta se on "vain myytti", kuten tiede sanoo miljoonasta asiasta itse.Todellisuudessa tiede on, kuten muutkin instituutiot, häikäilemättömästi itseään puolusteleva laitos, joka viime kädessä pyrkii tuhoamaan sille vastakkaisia näkemyksiä - tulivatpa ne tieteen sisältä tai sen ulkopuolelta. Koska tieteen asema on muodostunut länsimaisessa kulttuurissa liian vahvaksi ja sen perusteita ei kukaan kysele, sen henkinen arvovalta alkaa kääntyä myös negatiiviseksi. Tämä ei ole ainoa asia, joka tapaus Gauquelinista voidaan oppia, mutta hätkähdyttävä muistutus sinänsä.


GAUQUELIN IHMISENÄ


Michel Gauquelin tunnettiin omistautuneena ja yksisuuntaisena ihmisenä. Hän otti työnsä äärimmäisen tunnontarkasti ja kokosi aineistoa väsymättä. Hän teki omasta työstään sankaritarun. Mikään yksipuolinen ihminen hänkään ei ollut vaan oli tietoisesti tehnyt valinnan astrologisen tutkimuksen hyväksi. Pinnan alle jäivät kytemään muut luovat lahjat. Yksipuolista henkistä työtä hän korvasi liikunnalla ollen nuoreuudessaan lahjakas tenniksen pelaaja. Hans Eysenckin kanssa tavatessa ohjelmassa oli sekä mentaalinen että fyysinen ottelu. Tutkimustyö kehitti periksiantamattomuutta. Etsiessään syntymärekistereistä aineistoa, hän joutui usein sitkeästi taivuttelemaan virkamiehiä jotta olisi päässyt käsiksi erilaisten arkistojen tietoihin. Hän uskoi aluksi optimisesti ilmapiirin muuttuvan pikku hiljaa ja löydöksien tulevan hyväksytyiksi. Mutta ilmapiiri ei muuttunut eikä ole vieläkään sen kummempi. Keski-Euroopassa sentään Gauquelinin työ tunnettiin ja siitä käytiin polemiikkia.


Suomeen asti asia on kantautunut tuskin vieläkään 60 vuotta alkuperäisten tutkimusten (Mars-effect 1955) julkaisemisen jälkeen. Ilmapiiristä kertoo esim. seuraava lainaus: "Tosin hieman ihmetyttää niin sanotun Mars-ilmiön esittäminen todennäköisenä. Tällöin vedetään maa jalkojen alta eräältä tärkeältä argumentilta astrologiaa vastaan: ei ole löydetty tai edes yritetty löytää mitään mekanismeja, jotka voisivat olla vastuussa tälläisestä taivaankappaleiden ja ihmisen luonteen välisestä yhteydestä. Tälläisiä välitysmekanismeja on vaikea edes kuvitella." Kirjoittaja on Turun yliopiston psykologian professori Kirsti Lagerspetz (Psykologia-lehti 6/96). Hänen mielestään tieteellinen prosessi on sellainen että meillä täytyy olla aluksi mekanismeja, jotka ovat "vastuussa" jostain ilmiöstä ja sitten löydetään ilmiöt, jotka sopivat mekanismeihin! Tieteen historia opettaa että prosessi menee useinmiten päinvastoin; ensin on ilmiö ja sitten kehitellään mekanismeja, jotka voivat selittää miten ilmiö toimii.


Astrologinen maailma ei myöskään suhtaudu Gauquelinin kaltaisiin yksisuuntaisiin yrittäjiin yksimielisesti. Mikäli aikoo viedä läpi täysin nykytieteen mukaisen valtavan laajan tutkimusohjelman, täytyy toki keskittyä, rajata ja laittaa laput silmille ettei näe sivuille. Ja juuri sen Gauquelin teki. Hän ei ollut kiinnostunut selittämään löydettyjä korrelaatioita kuin oman äärimmäisen karkeistetun mallinsa mukaan. Useimpien astrologien reaktio Gauquelinin työhön oli kaksinainen: toisaalta tervehdittiin myönteisesti uskalikkoa, joka tarttui päättäväisesti vaikeaan alueeseen ja toi asian jälleen kerran tiedemaailmaan; toisaalta jokainen havaitsi että astrologia oli jälleen kerran supistettu minimaalisen ohueksi viipaleeksi jotta sitä voitiin käsitellä matemaattis-tilastollisten mallien mukaan. Käyty keskustelu alan lehdissä näyttää että enemmistö astrologeista ja harrastajista ei usko että nykyinen materialistis-mekaaninen tieteen paradigma tulee koskaan löytämään mitään Gauquelin löydöksiä kummempia astrologiaa tukevia tosiasoita. Silloin ainoa oikea tapa suhtautua asiaan on jouduttaa vanhan paradigman purkua tieteen sisällä ja vaikuttaa siihen myös ulkoisesti sosiaalisella tasolla.


Mikään ei ole suuresti muuttunut: tieteeseen nojaavat, mutta sympaattisesti astrologiaan suhtautuvat, torjuvat astrologian kokonaisuuden kapeiden selitysmalliensa pohjalta ja lausuvat fraaseja kuten "sinänsä en tiedemiehenä anna arvoa astrologian perinteelle ja nykykäytölle, mutta..." Useimmat tieteelliset tutkijat astrologiassa eivät ole hääppöisesti perillä miten astrologisia tulkintoja tehdään. Useimmat eivät myöskään välitä eritellä miksi esim. ammatin pitäisi näkyä kartalta tai mikä on se kuulu persoonallisuus, jonka tekijöitä kartasta etsitään. Osasiko Gauquelin tulkita tutkimiaan horoskooppeja muuten kuin liittämällä niihin oman planeettatypologiansa?


Vuosien kuluessa Gauquelin joutui ahtaalle, ystäviä, työtovereita ja kannustajia riitti, mutta eristyneisyys akateemisesta maailmasta oli kuitenkin raskasta kestää. Yksityiselämässään hän oli vaimonsa sanojen mukaan "keskiaikainen tyranni", joka hallitsi kaikkia ja kaikkea. Joutuessaan yhä enemmän poistamaan henkilökohtaisia tunteita ja reaktiota jotta voisi säilyttää tasapainonsa, hän vieraantui yhä enemmän inhimillisestä lämmöstä ja läheisyydestä. Ero vaimosta 1984 ei auttanut tilannetta. Gauquelin meni uudelleen naimisiin muutaman vuoden kuluttua. Kukaan ei kuitenkaan tiedä syitä ja edeltäviä vaiheita hänen elämänsä päätökseen. Michel Gauquelin teki itsemurhan toukokuun 20. päivänä 1991. Hänet löydettiin Pariisin asunnostaan kuolleena muutamia päiviä myöhemmin. Itsemurhan taustalla olivat ammatilliset paineet, oma tiedeyhteisö aina rupeaa hylkimään niitä, jotka esittävät poikkeuksellisia tuloksia eikä siinä auta vaikka tulokset olisivat kuinka hyvin ja rigoristisin menetelmin saavutettuja.


Vaikka tämä ei ole Gauquelinin työn astrologista arviointia, pieni loppuheitto sallittaneen. Vaikka hän oman perinteisen, rankan reduktionistisen tutkimuslinjansa mukaan ei löytänyt tuloksia "perinteisen astrologian" tai Saturnusta kaukaisempien planeettojen merkityksestä kartalla saatikka muista menetelmistä, jotka jäivät hänen näkökulmansa ulkopuolelle, oma kuolinpäivä olisi antanut vihjeitä yllin kyllin. Plutolla on selkeä mytologinen ja astrologinen yhteys kuolemaan, peruuttamattomiin muodonmuutoksiin ulkoisen ja sisäisen elämän tasolla. Gauquelin kuoli transiitti-Pluton ylittäessä Gauquelinin omaa Aurinkoa. Syntymäkartalla Pluto on 12.huoneessa tai juuri siinä sektorissa, jossa hänen omien löydösten mukaan planeetta on voimakkaimmillaan. Gauquelinin oma tieteellisyyten ehdollistunut mielen rakenne tuskin tajusi mitä hänessä itsessä oli menossa. Oma persoonallinen mythos lopulta tavoitti mythokseen väheksyvästi suhtautuneen miehemme Pariisissa. Hänkin oli yllättävän naiivi tieteisuskovainen, jonka käsitys ihmisen kehityksestä pelkistyi lauseeseen: "Taikurin täytyi antaa tilaa tohtorille, jopa suuren yleisön mielessä; planeettojenvälisen matkailun ajan kynnyksellä kohtaloiden lukijan on jätettävä näyttämö ja annettava tilaa tiedemiehelle." Ja koska hän itse oli tohtori ja tiedemies, lause kertoo kiertoteitse vain megalomaanisesta egosta, maailman on tultava minun kaltaisekseni. Ei ihme että vaimo kuvasi häntä kotioloissa "keskiaikaiseksi tyranniksi". Jos hän olisi ottanut oman karttansa astrologian oivaltavammin, hän olisi ehkä pidättänyt tekemästä liian pinnallisesta aineistosta ja mentelmästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.


Viisain arvio tieteellisestä toiminnasta saattaa olla tämä: "Tiede tuottaa täsmälleen sitä mitä siihen panokseksi laitetaan". Tämä on ns. GIGO -periaate (Garbage In - Garbage Out) Tuotos on panoksen funktio. Jos siihen laitetaan yksi näkökulma (materialistis-mekanistinen), tuotos on yhden saman näkökulman mukainen. Jos siihen laitetaan yhden ulottuvuuden ainekset, tulokset eivät koskaan kerro kahdesta. Jos se ei rajoitustensa vuoksi opi operoimaan kuin yhdellä tasolla, se ei tule olemaan kauan elinkelpoinen vaan heiluttelee uskollisesti häntäänsä isännälleen, materialistiselle perusfilosofialle.

Ja mitä on ajateltava siitä että 60 vuotta kestänyt laajin tutkimusprojekti hämmästyttävine tuloksineen ei ole saanut Suomessa muuta kommenttia aikaan kuin tuon mainitun Lagerspetzin tietämättömän nälväisyn. Jos "sivistyneessä" länsimaassa on sisäisiä tabuja, jotka estävät Kiinan muurin tavoin vieraita aineksia tulemasta tunnetuksi tieteen piirissä, on se merkki jostain, joka kaipaisi rankkaa tuuletusta. Kuoliaaksi vaikenemisen perinne ei ole tervettä, mutta Suomessa sitä arvostetaan kovasti ja alan taitajia koulutetaan ja palkitaan valtion rahoilla.


Gauquelin teki jotain, joka antoi herätteitä, mutta polttopiste oli tavattoman pieni ja ahdas. Totuutta janoavan kurkkua edelleen kuivaa.



Näiltä sivuilta voit lukea koko CSICOPin tieteellisen huijauksen yksityiskohdat. Kirjoittaja on Dennis Rawlins, joka oli itse kiinteästi mukana CSICOPin toiminnassa ollen aikanaan CSICOP:in tutkimusjohtaja ja hänellä oli autiopaikka seurata mitä CSICOP.issa tapahtui. Lue tämä ihmeellinen tieteellisen moraalin rappion perusteellinen selvitys!
Lue Kenneth Irvingin kronologia Mars-efektistä, mitä on tehty, missä mennään, kuka teki, sanoi mitä?
Saman tekijän FAQ Gauquelinin tuloksista, niihin liittyvistä ennakkokäsityksistä ja korjauksia vääristyneistä oletuksista.
Lisää "skeptikoista" suomeksi, kirjoittajana tunnettu tieteellisen huumorin ystävä
Gauquelinin koko data (8 vol.) löytyy täältä, mutta ei nimiä henkilöille, pelkkä numero.
Luku kirjasta Maan ja taivaan väliltä, RAN, 1997.

Ja paras johdatus koko Gauquelinin sagaan on John Anthony Westin kirja: The Case for Astrology, Viking-Arkana 1991 - kirja, jossa uskalletaan sanoa melko suoraan mm. se, että tieteellinen establismentti on sairas, se reagoi kuin hysteerinen potilas tietyjen ärsykesanojen saavuttua viimein aivojen kuorikerroksiin.

Gauquelinin työn vastaanottoa, kritiikkiä ja jatkoseurantaa voi etsiä netistä mm. prof. Suitbert Ertelin ja Kenneth Irwingin artikkeleista tai heidän Tenacious Mars -effect -kirjastaan (1995).

Michel Gauquelinin tutkimuksista on saatavilla käännöksiä englanniksi:

Gauquelin, Michel: Astrology and Science
Gauquelin, Michel: Birth-Times
Gauquelin, Michel: Cosmic Influences on Human Behaviour
Gauquelin, Michel: Planetary Heredity
Gauquelin, Michel: The Truth about Astrology
Gauquelin, Michel: Written in Stars
Gauquelin, Michel: Your Personality and the Planets
Gauquelin, Michel: Dreams and Illusions of Astrology

Kannattaa lukea myös Eysenckin omaelämäkerta Rebel With A Cause ja sieltä luku The Battle for the Stars (ss.229-258) jossa Eysenck kuvaa yhteistyötään Gauquelinin kanssa ja omia arvioitaan G:n tutkimustuloksista.

Hans Eysenckin muistokirjoitus Michel Gauquelinista on myös luettavissa netissä.


Takaisin kirjoituksiin